Muita vain 1 lapsi/perhe ?

Onko täällä ketään muuta, joilla on vain yksi lapsi eikä aikomusta tehdä lisää ? Meillä on tyttö n. 3 vee, joka on päivät perhepvhoitajalla ja iltaisin tarvitsee kaveria koko ajan joko isistä tai äidistä.. Osaako joku sanoa kuinka kauan tämä vaihe kestää ja milloin oppii leikkimään enemmän yksinään ? Nyt hänellä pitää olla seurana joka paikassa eikä ole pahemmin kahdenkeskistä aikaa, aika rasittavaa.. :\|

 

Ole tyytyväinen, kun teillä on sentään omaa aikaa, jos ei parisuhdeaikaa sitten olekaan.
Jos teet toisen lapsen, saat sitten itse hoitaa pienempää, ja mies touhuaa isomman kanssa, tai toinen hoitaa lapset ja toinen kotityöt (jotka kasvaa kun perheenjäseniä enemmän). Ja esikoisen seuran ja huomionhaku moninkertaistuu nykyisestä, kun pitää kilpailla pienemmän kanssa.

Meillä ainakin on työmäärä kaksilapsisena perheenä moninkertainen verrattuna aikaan, kun oli vain yksi. Oma aika käytännössä loppunut.

Käytä hyväksi oma aika kun mies on lapsen kanssa ja viettäkää parisuhdeaikaa kun lapsi nukkuu.

 

Meillä on kohta 5v tyttö, minä ja mies. Tyttö ei vieläkään leiki yksinään ollenkaan. Aina pitäisi olla leikkikaverina. Meillä on muutenkin voimakastahtoinen tyttö eikä tee enää mieli lisää lapsia. Meillä tyttö valvoo monesti arki-iltaisinkin 22 asti jolloin itsekkin menen nukkumaan, joten miehen kanssa ei omaa aikaa jää.

 

:wave: Meillä myös vaan yksi poika vm. 04 ja huomiota vaatii melko paljon. Ei ole löytyny leikkikavereita tältä paikkakunnalta...
Eikä ole suunnitelmissa tehdä lisää lapsia. Ei vanha jaksa enää

 

Meillä yksi poika 3v 9kk. ja taitaa jäädä ainokaiseksi.
ja nyt olen palaamassa takaisin työelämään-> tulevana maanataina. oli kotona koko tän 3v9kk. oli ihana ja rankka kokemus molempia tasaseen tahtiin. =)
poika on ollut todella vaativa ja omapäinen. eräs 3 lapsen äiti sanoi hoidettuuaan eräitä kertoja tohon 3vuotiaaksi saakka poikaan että on kuin hoitaisi kahta lasta niin vaativa ja ehtivä lapsi.
no nyt on puolivuotta ollut jo helpompaa, leikkii jo jonkin verran itsenäisesti ja kavereiden kanssa.
ja nyt on jonkun aikaa ollut jo ryhmiksessä puolipäivä hoidossa niin se on tehnyt pojalle hyvää. rauhoittunut paljon, saanut lisää kavereita ja hänelle sopii tuollanen ryhmisrytmi muutenkin.
mutta sitä yhteistä aikaa miehen kanssa on edelleen todella vähän jos ollenkaan. mutta eihän tämä ikuisuuksia kestä tämä pikkulapsi vaihe ehditään kyllä miehen kanssa olemaan kahdestaankin.
ja haikeudella muistellaan tätä aikaa kuin se nopeasti on ohi. :/
vauva-aikakin meni sumussa ja humussa ohi ettei aikaakaan kun poika täytti vuoden.
ei silti oli niin vaikea ja rankka vauva aika ettei haluisi takas sitä aikaa. lapsi oli tosi kipeä syntyessään ja oli toipilas pitkään ei helppoa päivää ollut. en voi sanoa et olisin kauheesti nauttinut tosta vauva-ajasta saati ehtinyt nauttimaan.
mutta elämä menee niin kuin menee ja sitä vaan täytyy elää mukana =)
ei ole ollut ainoatakaan vauvakuumetta sen jälkeen kun pojan sain.
vaan ainokaisemme on meille kultaakin arvokkaampi ja rakkaampi :heart:

 

yks poika on ja siihen jää toistaiseksi

 

Minä olen ainoa lapsi ja lakkasin toivomasta sisarusta vissiin joskus yläasteella. Siihen asti oli aina kaverista puute eikä äiti aina oikein jaksanut tarpeeksi viihdyttää... Sitten kun itse aloin ymmärtää asioista vähän enemmän opin sopeutumaan siihen että olin paljon yksin. Edelleen olen sitä mieltä että sisarus olisi ollut hyvä asia. Eniten harmitti se kun toiset haukkuivat lellikiksi ja kadehtivat ainokaisen asemaani. Itse en tietenkään tilanteelle mitään voinut vaikka kuinka toivoin että jostain putkahtaisi sisko tai veli.

Oikeastaan vähän sama juttu nyt kun toiset äidit kommentoivat vähän väliä että "hyvähän sinun on kun sinulla on vain yksi lapsi". Kaiken lisäksi meillä on ns helppo lapsi enkä oikein osaa peitellä onneani kun saan olla hänen kanssaan kotona. Pisteenä iin päällä mieheni osallistuu kaikin tavoin lapsen hoitoon ja meillä on isovanhemmat lähellä joten hoito- ja muutakin apua saadaan yli oman tarpeen. Eräs 4 lapsen äiti tokaisi hiljattain että en edes tiedä lasten hoidosta mitään kun pääsen niin vähällä. Enpä kai sitten... :/

 

\

Minä olen ainoa lapsi ja lakkasin toivomasta sisarusta vissiin joskus yläasteella. Siihen asti oli aina kaverista puute eikä äiti aina oikein jaksanut tarpeeksi viihdyttää... Sitten kun itse aloin ymmärtää asioista vähän enemmän opin sopeutumaan siihen että olin paljon yksin. Edelleen olen sitä mieltä että sisarus olisi ollut hyvä asia. Eniten harmitti se kun toiset haukkuivat lellikiksi ja kadehtivat ainokaisen asemaani. Itse en tietenkään tilanteelle mitään voinut vaikka kuinka toivoin että jostain putkahtaisi sisko tai veli.

Oikeastaan vähän sama juttu nyt kun toiset äidit kommentoivat vähän väliä että "hyvähän sinun on kun sinulla on vain yksi lapsi". Kaiken lisäksi meillä on ns helppo lapsi enkä oikein osaa peitellä onneani kun saan olla hänen kanssaan kotona. Pisteenä iin päällä mieheni osallistuu kaikin tavoin lapsen hoitoon ja meillä on isovanhemmat lähellä joten hoito- ja muutakin apua saadaan yli oman tarpeen. Eräs 4 lapsen äiti tokaisi hiljattain että en edes tiedä lasten hoidosta mitään kun pääsen niin vähällä. Enpä kai sitten... :/

Itse olin ainoa lapsi ja ehdottomasti halusin ainakin 2 lasta,no nyt meillä on 3 ja lapsiluku on täynnä.Vaikka itselläni on 3 lasta niin en mielestäni vähättele yksilapsisten arkea mitenkään.Arki kolmen kanssa on tavallaan helpompaa kuin aikoinaan yhden kanssa.Aina on kaveri lähellä! Lapsilla on suht pienet ikäerot mikä on mielestäni kiva juttu.Tietty välillä on raskasta kun pitää yhtä kuskata harrastukseen,toista kerhoon tms mutta silti musta on ihanaa kun talossa on elämää.Kiva katsoa kuinka tärkeitä he ovat toisilleen.Kaveripiirissä on aika monta jolla ei ole sisaruksia,kaikilla heillä on vähintään 2 lasta.Totta on,että sisarus on rikkaus.Suosittelisin miettimään vielä uudestaan (ja tämä siis ihan huumorilla,lapsiluku on luonnollisesti henk.kohtainen päätös).

 

Meillä ainakin on työmäärä kaksilapsisena perheenä moninkertainen verrattuna aikaan, kun oli vain yksi. Oma aika käytännössä loppunut.

En allekirjoita tätä! Mulla on edelleen omaa aikaa,lapset leikkivät keskenään.Ja tietysti mies hoitaa lapsia mielellään että pääsen tuulettumaan/harrastamaan.Yhteistäkin aikaa löytyy,vanhemmat lapset leikkivät kavereillaan tms ja pienin nukkuu vielä päiväunia.Iltaisinkin on yhteistä aikaa! halusin vaan kertoa oman kantani,ettei kaikilla välttämättä ole samanlaista,joilla on useampia lapsia .Meillä lapset 7v,6v ja 1v 10kk.

 

yksi -03 syntynyt poika on ja tällähetkellä ei ole suunnitteilla lisää

 

Täällä. 4 v poika eikä enenpää tuu

 

Meilläkin yksi poika (8v),minä avokki. Lisää kyllä toivoisin,mutta avokki ei niinkään lämpene ajatukselle. Poika ei ole koskaan kysynyt,miksei hänellä ole pikkusisarruksia.

 

\

Onko täällä ketään muuta, joilla on vain yksi lapsi eikä aikomusta tehdä lisää ? Meillä on tyttö n. 3 vee, joka on päivät perhepvhoitajalla ja iltaisin tarvitsee kaveria koko ajan joko isistä tai äidistä.. Osaako joku sanoa kuinka kauan tämä vaihe kestää ja milloin oppii leikkimään enemmän yksinään ? Nyt hänellä pitää olla seurana joka paikassa eikä ole pahemmin kahdenkeskistä aikaa, aika rasittavaa.. :\|

Varmasti oppimiskysymyskin pitkälle. Useinhan esikoiset ovat sellaiisia, jotka huonosti keksivät itsekseen tekemistä, eli täytyy johtua siitä, että vanhemmilla on aikaa leikkiä esikoisen kanssa. Kun taas seuraavalle ei riitä samalla tavalla aika (ja jaksaminen). Lapsi on tottunut siihen, että vanhemmat leikkivät hänen kanssa.

 

:wave: Meillä myös yksi poika, syntynyt v. -04 ja arkisin on perhepäivähoidossa. Silti vielä iltaisin vailla seuraa, lähinnä äidistä. Eipä silti, mielelläni leikin ja touhuan pojan kanssa. Ei tätäkään kestä ikuisesti... kymmenen vuoden päästä ei kuitenkaan enää paljoa äitiä kaivata(?!)

 

kiva kun löysin tämän aiheen! olen ainut lapsi ja nyt meillä on yksi lapsi. toinen olisi kiva mutta kun epävarmuus tulevaisuudesta hallitsee fiiliksiä. miten sitten kaikki oma aika ja jaksaminen, työelämä, asunto asiat parisuhde?? tai sitten näin päin..että hyvä että on se yksi lapsi jotta tietää minkälaista on olla äiti,kivaa!, mutta jos taas ei olisi yhtään,ei taas tietäisi, ja onhan tässä maapallolla niin paljon orpoja ym lapsia.
ja onhan minulla 2 kummilasta joista välitän paljon.

 

\

kiva kun löysin tämän aiheen! olen ainut lapsi ja nyt meillä on yksi lapsi. toinen olisi kiva mutta kun epävarmuus tulevaisuudesta hallitsee fiiliksiä. miten sitten kaikki oma aika ja jaksaminen, työelämä, asunto asiat parisuhde?? tai sitten näin päin..että hyvä että on se yksi lapsi jotta tietää minkälaista on olla äiti,kivaa!, mutta jos taas ei olisi yhtään,ei taas tietäisi, ja onhan tässä maapallolla niin paljon orpoja ym lapsia.
ja onhan minulla 2 kummilasta joista välitän paljon.

Kuin minun suustani. Olen ainut lapsi ja meilläkin yksi 2½-vuotias tyttö eikä vielä ole tullut varmuutta siitä,että haluaisin toisen. Oma jaksaminen ja rahatilanne, parisuhdetta unohtamatta jännittää. Eniten se oma jaksaminen.
Lisäksi työskentelen kehitysvammaisten parissa ja näin kohta kolmevitosena tulee väkisinkin mieleen, että saa olla kiitollinen yhdestä terveestä lapsesta. Vaikeasti kehitysvammaisen lapsen kanssa ei elämä ole kovinkaan yksinkertaista ja se lapsi ei kasva äidin helmoista pois vaan vaatii samanlaista huomiota ja huolenpitoa niin kauan kunnes raaskit hänet antaa toisten hoidettavaksi.
Olen miettinyt myös lasten pahaa oloa ja sitä että voisimme ryhtyä tukiperheeksi jollekin tukea tarvitsevalle perheelle sen sijaan, että kasvattaisimme omaa perhettä. Kummilapsiakin on neljä, joten kyllä lapsia ympärillä riittää.