Mielenkiintoinen bussimatka oli tänään. Mulla on ollut paha yskä jo viikon, ja kuten hyvin tiedätte, että jos yskittää, niin sille on aika hankala tehdä mitään muuta kuin...yskiä.
Hyppäsin bussiin ja vähän ajan päästä tuli yskänpuuska. Edessäni istunut nainen siirtyi niskojaan nakellen toiselle penkkiriville. Eihän siinä mitään, saahan sitä paikkaa vaihtaa. Sen jälkeen hän kuitenkin, aina yskänpuuskan tullessa, ryhtyi mulkoilemaan mua. Ei sanonut yhtään mitään, mulkoili vain, sangen suomalaiskansallista... Täti varsin hyvin myös näki, että käännyin aina poispäin ja yskin liinaan, enkä vapaaseen ilmaan, mutta olin silti ilmeisen ruttoinen hänen mielestään. Taas yhden mulkaisun jälkeen käännyin suoraan häneen päin ja kysyin "anteeksi?", eli että jos on jotain sydämellä, niin rouva on hyvä ja kertoo. Eipä kuulunut mitään
. Loppumatkan aikana hän ei enää uskaltanut vilkaistakaan minuun päin, mutta otti kuitenkin mielenosoituksellisesti oman huivinsa ja nosti sen kasvoilleen suojaamaan hengitystään kuin paraskin pankkiryöstäjä . Ehkäpä tuolla tädillä ei koskaan ollut ollut yskää...
Sitä vaan, että jospa yritettäisiin tuntea edes hippunen empatiaa niitä kipeitäkin kanssamatkustajia kohtaan, jotka ei edes taatusti ole osaansa itse valinneet tai toivoneet tulevansa kipeäksi, ja muistaa, että yskä tai nuha (jota mullakaan ei edes ole) eivät todellakaan oo synonyymeja sikainfluenssalle!!
Ps. Se mulkoileminen ei sitten auta mitään.
Hyppäsin bussiin ja vähän ajan päästä tuli yskänpuuska. Edessäni istunut nainen siirtyi niskojaan nakellen toiselle penkkiriville. Eihän siinä mitään, saahan sitä paikkaa vaihtaa. Sen jälkeen hän kuitenkin, aina yskänpuuskan tullessa, ryhtyi mulkoilemaan mua. Ei sanonut yhtään mitään, mulkoili vain, sangen suomalaiskansallista... Täti varsin hyvin myös näki, että käännyin aina poispäin ja yskin liinaan, enkä vapaaseen ilmaan, mutta olin silti ilmeisen ruttoinen hänen mielestään. Taas yhden mulkaisun jälkeen käännyin suoraan häneen päin ja kysyin "anteeksi?", eli että jos on jotain sydämellä, niin rouva on hyvä ja kertoo. Eipä kuulunut mitään
. Loppumatkan aikana hän ei enää uskaltanut vilkaistakaan minuun päin, mutta otti kuitenkin mielenosoituksellisesti oman huivinsa ja nosti sen kasvoilleen suojaamaan hengitystään kuin paraskin pankkiryöstäjä . Ehkäpä tuolla tädillä ei koskaan ollut ollut yskää...Sitä vaan, että jospa yritettäisiin tuntea edes hippunen empatiaa niitä kipeitäkin kanssamatkustajia kohtaan, jotka ei edes taatusti ole osaansa itse valinneet tai toivoneet tulevansa kipeäksi, ja muistaa, että yskä tai nuha (jota mullakaan ei edes ole) eivät todellakaan oo synonyymeja sikainfluenssalle!!
Ps. Se mulkoileminen ei sitten auta mitään.