mummo ja miesystävä

Hei,

Äitini ja isäni erosivat minun ollessa pieni(2v).Äitini on kasvattanut minut hyvin,eikä siitä ole moitteen sanaa.
Murrosikääni tultuani äitini elämään ilmaantui miesystävä,jota en hyväksynyt aluksi.Mies oli kaikinpuolin ok,raitis ja työssäkäyvä ns.kunnon kansalainen.
Vakituisen parisuhteen aloittaessa ja murrosiän taittuessa ohi alon hyväksymään äitini miesystävän.Ja niinpä miesystävä alkoi pikkuhiljaa olla osa meidän perhe-elämää (miesystävän muutto meille jne.).
Muutin itsekkin ensimmäiseen asuuntooni nykyisen aviomieheni kanssa ja elämä oli muutenkin ok.
Pari vuotta sitten saimme esikoisemme ja äitini ja hänen miesystävänsä olivat innoissaan pienestä tytöstä.Neuvoja ja apua oltiin kovasti tarjoamassa.
Nyttemmin, kun äitini ja hänen miesystävänsä on eläkkeellä,heidän aikansa kuluu pääasiassa äitini miesystävän mökillä,joka on n.500km päässä.Kotona ollessa höpötetään vain mökistä ja kuinka mukava siellä on olla ym...
Olemme äitini kanssa olleet sitten minun murrosiän kriisien jälkeen melkeinpä kuin parhaat ystävät.Mutta nykyään tuntuu kuin äitini miesystävä ohjailisi äitini elämää esim, milloin lähdetään mökille ja milloin käydään kenenkin luona esim.meillä kylässä jne.(Äitini ei omista ajokorttia).Välillä tuntuu niin kuin hänen lapsenlapsellaan ei olisi mitään merkitystä aina on vaan mielessä mökki.
Ensi viikolla tyttöni täyttää 2-vuotta ja äitini ilmoitti, että he lähtevät mökille tällä viikolla vaikka aluksi oli puhe, että he lähtisivät mökille vasta synttäreiden jälkeen.Mökille oli kuulemma tulossa miesystävän vieraita viikonloppuna.
Olen niin suivaantunut ,että mummo ei ole tyttöni 2-vuotis syntymäpäivillä,että katkaisin välit äitiini kokonaan.Vaikeaa tämä on itsellenikin,koska olimme kuin parhaat ystävät.Mutta ei kai yksi mökki voi olla parempi kuin omat lapsenlapsen synttärit.

 

Äidilläsi on oikeus omaan elämään. Sinä, miehesi ja lapsesi ette voi päättää mummon menoista ja vaatia häntä esim. käymään Teillä. Ehkäpä äitisi haluaa, että saatte nauttia lapsestanne ilman, että mummo ja vaaripuoli ovat sekaantumassa kaikkeen. Ajattelepa asiaa toiselta kannalta. Mieti, että äitisi olisi määräilevä äiti, anoppi ja mummo, ja sekaantuisi jatkuvasti perheenne arkeen. Olisitko onnellisempi kuin nyt?

Olisin tyytyväinen, jos appivanhemmillani olisi mökki 500 km päässä. Heillä ei ole sisältöä elämässään ja sen kyllä huomaa! Esikoista odottaessani ja vauvan synnyttyä neuvoja ja määräyksiä sateli jatkuvasti. Anoppilassa olisi pitänyt kyläillä harva se viikonloppu. Kesälomat, joulut ja isommat juhlapyhät olisi pitänyt viettää anopin ja apen kanssa. Minä en ole alistunut määräilyyn. Viihdymme omassa kotona ja käymme anoppilassa muutaman kerran vuodessa.

Appi on käynyt töissä, anoppi on kotirouvana. Anoppi pyörii kotinurkissa päivät pitkät, koska hän ei uskalla lähteä vapaaehtoistyöhön, kyläilemään, harrastuksiin ym. Nyttemmin myös appi on jäänyt eläkkeelle. Eläkeläisillä on aikaa 24/7 käytettäväksi aikuisten lastensa ja sukulaisten asioihin sekaantumiseen. Onneksi emme asu samalla paikkakunnalla, välimatkaa on parisataa kilometriä! Sekin tuntuu olevan liian vähän.

On todella surullista, että eläkeläispariskunta saa sisältöä elämäänsä vain puuttumalla aikuisten lastensa asioihin! Heillä on pakkomielle järjestää ohjelmaa aikuisille lapsilleen. Missä vietätte kesälomat-vouhotus alkaa hyvissä ajoin hiihtolomalla. Joulua pitäisi viettää sukulaisten kanssa, omassa kotona ei saisi olla missään nimessä perheen kanssa. Soitella pitäisi jatkuvasti, että anoppi ja appi tietäisivät kaiken, mitä aikuiset lapset tekevät. Ovat läheisriippuvaisia, eivät halua päästää irti lapsistaan.

 

mummolla on oikeus omaa elämään ja suunnitelemaan oman vapaa-ajan käyttönsä. ei 2 v synttärit ole koko elämä, varsinkaan sille pienelle jolle riittää vallan hyvin kun on kakkua ja lahjoja. Suo anteeksi mutta sinulle ap taitaa olla tärkeämpää ja sinä pyrit ohjelmoimaan mummon oman mielesi mukaan.
Isovanhemmat on ihania olemassa mutta maailma ei kaadu jos yksillä lapsen synttäreillä ei ole.
Meidän lähisuvussa (eli sisarusteni kesken) on kastetilaisuudet ja rippijuhlat sellaisia ainutkertaisia että sinne hankkiudutaan pidemmänkin matkan päästä mutta synttäreitä tulee ja menee ja ymmärrän vallan hyvin että en voisi kuvitella että äitini ohjelmoisi kesänsä lastenlastensa synttäreiden mukaan kun niitä mahtuu toukokuun puolivälin ja syyskuun puolenvälin välille yhdeksän kappaletta!! Mutta ehkä ajatukset on erilaiset ensimmäisen lapsen kanssa ja jos lapsenlapsia mummolla on vain yksi

 

Nyt olet tainnut vetää herneet vähän liian herkästi. Todellakin, synttäreitä menee ja tulee ja kaksivuotias ei vielä osaa ajatella synttäreitä niin kuin aikuiset. Oma äitinikin sanoi että nykyään on mennyt mahdottomuuksiin noiden synttäreiden pito. Ja esimerkiksi minulla ei ole ollut koskaan syntymäpäiväjuhlia ennenkuin täytin kolmekymmentä! Kannattaisiko nyt parantaa välit entiselleen äitis kanssa ja juhlia vaikka sitten synttäreitä, kun lapsi on niin iso että itsekin ymmärtää. Tämä tällaisena mummon neuvona :flower:

Noihin -anopilla läheisriippuvuus, ym. juttuihin tekis mieli ottaa kantaa, mutta paremmalla ajalla sitten :kieh:

 

No, miniä ja äiti myös olen.
Mummoilla on oikeus omaan elämään ja ymmärrän hyvin että uusi rakastettu on tärkeä.
Tehän ette ole mummon kanssa tekemisissä päivittäin. Tuskin hyväksyisitte että mummo vaatisi tetä seurustelemaan kanssaan joka päivä. Toisaalta mummo on varmasti ollut kovin yksinäinen monina satoina iltoina kun teillä ei ole ollut aikaa hänelle.

Jos panet/panit välisi poikki äitis kanssa niin nythän ei sitten ole niitä harvojakaan tapaamisia. Onko se parempi.
Lapsellesi on tärkeää että välisi äitisi kanssa on kunnossa ja lapsesi saa tavata mummoaan, vaikka edes harvakseltaan.

Kyllä mökki ja miesystävä voivat olla hyvinkin tärkeitä vanhalle ihmiselle. Jokapäiväinen ystävyys ja rakkaus auttaa kestämään vanhuuden vaivojakin. Iloitse äitisi puolesta että hänellä on hyvää seuraa eikä sinun tarvitse olla huolissasi hänen puolelstaan

 

Kommentoinpa minäkin...

Edelliselle kommentoijalle sanoisin että kannattaa lukea alkuperäisen viesti ennen kuin vastaa ettei mene faktat sekaisin...

Tottakai mummuilla on oikeus omaan elämään, mutta ainakin minä toivoisin että oma äitini ja isäni olisi silloin läsnä kun juhlin lapsiani, niinä elämän minulle tärkeinä päivinä. (ristiäiset, rippijuhlat, koulusta valmistumisjuhlat, häät, syntymäpäivät ja nimipäivät).

Ai miksi? Koska minulle ja lapsilleni isovanhemmat ovat seuraavaksi tärkeimmät ihmiset elämässä ja heidän kanssaan haluaisimme jakaa elämämme ilon hetket.

Ainakin toivoisin että tulematta jättämisen syy olisi joku jota ei voisi toiste tehdä, mökille meno ei mielestäni ole sellainen.

 

Totta hemmetissä jotain on vinossa ellei mummi mökkireissultaan ehdi lapsen 2v synttäreille! Ja missä väitetään ettei mummilla saisi olla omaa elämää? Se ei tarkoita sitä ettei voisi olla kiinnostunut lastenlapsistaan ja heille läsnä. Meillä jos äitini noin alkaisi käyttäytyä niin turhaa olisi sitten olettaa että lapset olisivat hänestä kiinnostuneita kuten monet mummit tuppaa luulemaan, itse ei tarvi antaa mutta muiden tarvisi niin tehdä, pöh! Kyllä meillä ainakin mummit mielummin viettää aikansa lasten synttäreillä kuin mökillä kökkien.