mummo ongelma

olen aivan neuvoton! asumme samassa taloudessa appivanhempieni kanssa ja olen ollut yarkkana muutamista säännöistä 5-vuotiaan tyttöni kanssa. mut appivanhemmat tuntuvat mitätöivän rajoitukseni! esim ollaan lapsen kanssa tiuukkaan sovittu että omasta pihasta ei saa lähteä mihinkään eikä kenenkään kanssa jollei äidille tai isälle käydä ilmoittamassa/ tai kysymässä lupa! mutta muutaman kerran pappa on vienyt lapsen mm. rantaan ja minä olen saanut huudella lasta ympäri pihaa huolissani! yksin ollessaan lapsi ei koskaan ole lähtenyt luvatta pihasta! ja toinen harmin aihe on mummu joka tietäessään asian josta minä lasta huomauttaisin piilottelee lapsen tekemisiä! esim jos olen sanonut että -nyt ei saa ottaa kuin yhden keksin, tyrkyttääkin lapselle useamman ja kuiskailee että pistä piiloon ettei äiti näe. tai jos minä olen käskenyt lapsen tehdä jonkun asian itse mummu ryntää heti auttaamaan tai tekemään sen lapsen puolesta ja jos en ole läsnä kieltää vielä tehneensä mitään! voi mikä vuodatus tästä tuli mut mulla hajoo pää parka näitten asioitten takia :kieh: mummu ja pappakin on jo lähempänä 80v mut saavat minut tuntemaan itseni tosi julmaksi äidiksi ja hunoksi!

 

osanottoni!

meillä oli mummo kerran vahtimassa esikoista sen aikaa neuvolan leikkihuoneessa, kun olin kuopuksen kanssa lääkärissä. tultuani takas odotushuoneeseen, oli lapsi mummoineen hävinneet. mitäs sitä äidille ilmoittamaan, jos mummo saa päähänsä, että nyt lähdetään.

mutta työ asutte samassa taloudessa, joten voin vaan kuvitella miten kauheeta. selvittäkään säännöt tai vaihtakaa residenssiä, se on miun neuvo. pitää voida luottaa noin läheisessä kanssakäymisessä.

 

Tuosta pihasta viemisessä voisit kokeilla shokki-hoitoa, jos ei tavan sanominen mene perille. Selität kauhuissasi, kuinka säikähdit lapsen hävittyä pihalta, ettei vaan jotkut pedofiilit ole vieneet lasta mukanaan. Pyydät ilmoittamaan lähtiessään, että ovat menossa yhdessä. Lapsikin on jo niin iso, että voit pyytää häntä itseään ilmoittamaan, että he menevät.

 

\

olen aivan neuvoton! asumme samassa taloudessa appivanhempieni kanssa ja olen ollut yarkkana muutamista säännöistä 5-vuotiaan tyttöni kanssa. mut appivanhemmat tuntuvat mitätöivän rajoitukseni! esim ollaan lapsen kanssa tiuukkaan sovittu että omasta pihasta ei saa lähteä mihinkään eikä kenenkään kanssa jollei äidille tai isälle käydä ilmoittamassa/ tai kysymässä lupa! mutta muutaman kerran pappa on vienyt lapsen mm. rantaan ja minä olen saanut huudella lasta ympäri pihaa huolissani! yksin ollessaan lapsi ei koskaan ole lähtenyt luvatta pihasta! ja toinen harmin aihe on mummu joka tietäessään asian josta minä lasta huomauttaisin piilottelee lapsen tekemisiä! esim jos olen sanonut että -nyt ei saa ottaa kuin yhden keksin, tyrkyttääkin lapselle useamman ja kuiskailee että pistä piiloon ettei äiti näe. tai jos minä olen käskenyt lapsen tehdä jonkun asian itse mummu ryntää heti auttaamaan tai tekemään sen lapsen puolesta ja jos en ole läsnä kieltää vielä tehneensä mitään! voi mikä vuodatus tästä tuli mut mulla hajoo pää parka näitten asioitten takia :kieh: mummu ja pappakin on jo lähempänä 80v mut saavat minut tuntemaan itseni tosi julmaksi äidiksi ja hunoksi!

Miksi asutte samassa taloudessa appivanhempien kanssa? Muuttakaa muualle =)! Minä en tuollaiseen kolhoosiin muuttaisi .

Miksi vaari ja mummo sekaantuvat Teillä lastenhoitoon? Eikö heillä ole omaa elämää ollenkaan? Sano vaarille, että lastasi ei viedä ilman äidin lupaa omasta pihasta minnekään. Ja mummo saa noudattaa samoja tapoja kuin Sinäkin.

Tosin kun on näinkin vanhoista (lähes 80 vuotta) ihmisistä kysymys, on turha odottaa, että he enää tapojaan muuttaisivat . Oma koti olisi helpotus molemmille =).

 

Heips!

Asutte varmaankin maatilalla, maatalousyrittäjiä? Se tuli ainakin mulle ekana mieleen... Itse en IKIPÄIVÄNÄ muuttais samankaton alle appivanhempien kanssa. Nykyinen 1,5 kilsankin välimatka on ihan liian pieni. Väleissä ei olla ollenkaan enää, näkemyseroja on ollut jokaikisestä asiasta melkeinpä, ja enää en anna piiruakaan periksi On ainakin jossain määrin paljon helpompi elää, kun on antanut itselleen luvan olla yrittämättä miellyttää heitä. Siis homma meni meillä niin et kaikin keinoin yritin olla heille mieliksi, mut mikään ei kelvannut, aina oli jotain huomauttelemista ja nälvimistä yms.

Sulle lohdutukseksi, että aika harva suomalainen taitaa elää 100-vuotiaaksi

Saattaa kuulostaa/tuntua pahalta mut miä ainakin jossain vaiheessa laskeskelin appivanhempien mahdollisesti tulevia elinvuosia, ennenku välit meni kokonaan.

Hommaa heille asunto jostain vanhustentalosta!? Keksit hyvät perustelut esim ettei heidän sitten tarvitsisi rasittaa itseään lapsenvahtimisella, ovathan jo oman pesueensa kasvattaneet... ja että onhan heidän jo korkea aika ottaa aikaa itselleen ja nauttia toisistaan, kun vielä voivat...

 

joo kyllä asutaan maalla mut käydään molemmat mieheni kanssa n.7km päässä töissä! ei siis kajaa ole. on ajateltu muuttoakin mutta rehellisyyden nimissä on mummusata ja papasta jotain iloakin toisinaan etenkin näin äitiyslomalla ollessa. kun muuta aikusta juttu seuraa ei puissa kasva.

 

Jaksamisia! :hug:

Itsellä menee appivanhempien kanssa hermot jo siitä, että käyvät meillä vierailulla n. kerran kuussa ja viipyvät pari tuntia, joten tuollanen 24/7-eläminen on varmasti rankkaa!

Kehtaatko suoraan sanoa appivanhemmille, miltä sinusta tuntuu, kun perheenne sääntöjä kierretään ja ollaan noudattamatta ja vielä aikuisten ihmisten toimesta? Jos olet samanlainen kun minä, että yrittää vaan hymyillä anopille ja sitten selän takana murisen ärräpäitä, niin voisitko pyytää miestäsi juttelemaan vanhemmilleen asiasta? Tai pitäkää jonkinlainen perhepalaveri, jossa kaikki olette koolla ja puhutte suunne puhtaaksi. Tai jos tuntuu ettet saa sanottua appivanhemmille, mitä ajattelet, niin kirjoita vaikka kirje, jonka sujautat heille.

Yritä kuitnekin löytää joku ratkaisu, tuskin tilanne korjaantuu vaan yrittämällä unohtaa koko asia. (itse olen ilmoittanut miehelleni, etten halua hetkeen olla missään tekemisissä lastenryöstäjän, eli anopin, kanssa. Jos he tulevat kylään, minä lähden siksi aikaa ulos ja anoppilaan en lähde mukaan. Mies ja lapset saavat aivan vapaasti mennä, koska lapsilla on rakastava mummo, johon haluan lasten pitävän yhteyttä. Itse en vain tule toimeen anopin kanssa, ja tällä hetkellä en edes jaksa yrittää, joten välimme ovat jäähyllä, kunnes suurin kiukkuni on laantunut. Meilläkin siis ollut ilamssa tätä "lähdetään mummon kanssa salaa ulos" ja äiti ihmettelee huolestuneena, että mihin ne oikein häipyivät...)

 

Meillä appivanhemmat hoitaa paljon lapsiamme. Varsinkin kun olin töissä niin esikoinen oli appivanhemmilla hoidossa. Siellä ei ole mitään ruoka-aikoja ja muutenkin lapsi saa kaiken periksi. Olen monesta asiasta sanonut ja monta kertaa, mutta minua ei uskota. Pahalla en ole uskaltanut sanoa, koska ovat appivanhempia, omilleni olisin jo saanut sanottua vaikka kuinka monta kertaa.
Kyllä teidän niinkuin meidänkin olisi syytä tehdä asia oikeasti selväksi, että vanhempien säännöillä pelataan muuten tilanne ei muutu.
Voimia!!

 

Täällä joukkoon yksi samanlaisen appivanhempi ongelman kanssa takkuava. Väli matkaa meidän taloilla on 200m. pitäis olla 20-200km. Esikoinen pian 7v eikä muista/ ymmärrä käydä sanomassa jos lähtee pihasta mummon tai muun kanssa. Asumme maalla ei tarvi isoja teitä varoa. Ja mummo myös on monet kerrat haukkunu minut miehelleni.
Haukkuu myös lasten aikana. Mummo on vähän yli 50v että monta vuotta vielä edessä. Jos sanotaan jotain niin heti suuttuu. Justiin viime kesänä oltiin välirikos melkein 2kk.

 

Moi!
Mulla ei ole ongelmia anopin kanssa; se on suht samoilla linjoilla kasvatuksen kanssa, ja lisäksi mun mies pitää sen hyvin ruodussa. Sen sijaan omien vanhempien kanssa pinna palaa... Nekin saisi ruotuun perin pohjaisella puhuttelulla, mutta en ole sitä viitsinyt tehdä, koska ovat kuitenkin suht. järkeviä. Mutta sellaista periksiantamista, hyssyttelyä, herkkujen antamista ym. neljä vuotiaalle. Onneksi poika on jo niin iso, että tietää mummia ja ukkia voi pompottaa, muttei omia vanhempia Aikaisemmin oli hankalampaa. Tsemppiä kaikille vanhemman (viisamman?) sukupolven kanssa! Muistakaa, että lapset on teidän ja te päätätte ja kannatte päätöksistä vastuun!

 

Onhan tuo toki selvä asia että pitää ilmoittaa vanhemmille jos pihasta lähtee lapsen kanssa.
Muutoin aina lukiessani näitä eri palstojen anoppi/appi arvosteluja ihmettelen, ettei meissä miniöissä ole koskaan mitään vikaa? Mistä ihmeestä näitä hirviö anoppeja aina sikiää? Eikö kukaan koskaan mieti miksi miniät haukkuu aina anoppejaan ja appejaan mutta harvoin omia vanhempiaan?
Itselläni on kolme pientä poikaa ja olen siis luultavasti joskus anoppi. Pelottaa jo nyt etukäteen. Minulla ei ole aikomustakaan olla inhottava anoppi vaan kun välillä silti tuntuu että teki ne anopit niin tai näin niin aina on kauhee anoppi. Jos se käy liian usein niin surkeeta on ja jos käy liian vähän niin taas on surkeeta kun ei lapsenlapsistaan välitä. Jos kyläillessa siivoaa niin tunkee nenänsä joka paikkaan ja jos ei siivoa ( tai muuten auta ) niin sitten taas valitetaan. Mummu ostaa liian vähän tai liian paljon, leikkii lasten kanssa liian paljon tai vähän.
Hassuinta on että monesti sen anopin kanssa on tullut ihan hyvin toimeen ennen lapsenlapsia. Jostain syystä aatellaan että se on se anoppi joka on lasten myötä muuttunut. Ehkä niin mutta kukaan ei koskaan ajattele että ehkä sitä itsekin on muuttunut lasten myötä ( ja varsinkin esikoisen kohdalla) jotenkin herkemmäksi.

En tarkoita arvostella alkuperäistä tällä purkauksella vaan ihan yleisesti kaikkia niitä ihmisiä joiden viholloinen numero yksi tuntuu olevan anoppi. Eikä kenenkään mielestä siinä ole mitään kummallista.

Juu ja itselläni on myös anoppi ja olen huomannut että hän jostain syystä ärsyttää minua paljon enemmän kuin äitini. Vaan se ei liene anopin syy.