mun mieheni on pettänyt mua.....

ainakin henkisellä tasolla, sängyyn tms.ei ole kuitenkaan mennyt.

Minä paha vaimo eilen luin miehen tekstiviestit ja sieltä löytyikin 2 kyseenalaista tekstiviestiä.

Herätin miehen ja kysyin että kuka on xxx? ja vastasi että työkaveri. Kysyin että muuta mitä haluaa kertoa niin ei kuulemma.

Menin muualle vähäksi aikaa rauhoittumaan, ja aloin sitten kuulustelemaan ja kysymään, mies ei itse oma-aloitteisesti edes pyytänyt anteeksi!

Yhteenveto:

-puoli vuotta tekstannut, tuntenut 1,5 vuotta (viestittely alkoi kun nainen lopetti työssä)
-ei ole ihastunut, koki vain että natsaa jutut yhteen
-tekstannut kaikkea maan ja taivaan väliltä (aluksi sanoi vain että tuhmuuksia)
-ei mitään fyysistä

Joka asia piti kysyä ja tingata, mies ei itse meinannut sanaa suustaan saada. jouduin kysymään että haluaako vielä olla mun kanssa, rakastaako mua enää yms. yms. kerran sanoi 'olen pahoillani'.

Mulla on todella loukattu olo, tuntuu että ihan sama vaikka olisiki ollut naisen kanssa sängyssäkin. Olen miehelle välillä vihjaillut ja lopulta sanonut suoraan, kun ei pitkään aikaan ole sanonut rakastavansa tai kehunut kauniiksi tms.

Ei myöskään ikinä ole kauheasti puhunut ajatuksistaan ja tunteistaan, välillä tietysti, mutta saattaa olla pitkiäkin aikoja hiljaa.

Nyt jakanut ne kaikki tunteet ja muut toisen naisen kanssa!! ällöttää ajatus niitten seksi viestittelystä, kuinka ne on täällä tekstannut ja mies kiihottunut ja sitten tullut sänkyyn ja joutunut tyytymään muhun....

Ja tätä oli siis jatkunut puoli vuotta. Jos en olisi tekstiviestejä lukenut niin herra ties kuinka kauan vielä. En tiedä olisiko se jossain vaiheessa lopahtanut, vai olisivatko päätyneet sänkyyn. Jos mieheltä kysytään, niin vastaisi että lopahtanut, mutta niin jokainen henkeään arvossa pitävä mies vastaisi.

Se on täällä elänyt mun kanssani ja pitänyt kaksoiselämää koko ajan.

Pitäkää siskot tyhmänä, mutta voin sanoa, että ikinä en olisi mun miehestäni uskonut.

Enkä mä nyt tiedä yhtään mitä teen. Jos ei olis lapsia niin lähtisin. Olen mustasukkainen ihminen ja tosi vaikea unohtamaan asioita. En tiedä voinko enää luottaa ja alanko vainoharhaisesti kyttäämään kännykkää tästä lähtien yms yms.

Nyt viisauden sanoja?

 

:hug: :hug: :hug:

 

Puhelimet on kyllä pirun keksintö. Voimia sinulle!

 

Niin, se piti vielä mainita että otin sen naisen numeron ylös... mun tekisi kauheasti mieli soittaa sille ja kuulla mitä on tapahtunut, ihan vain koska sen puolelta kuulisin varmasti totuuden.

Naiselle en ole vihainen, sinkkunainen kuulemma, syytän kokonaan miestäni tästä.

 

:hug:

 

Niin, se piti vielä mainita että otin sen naisen numeron ylös... mun tekisi kauheasti mieli soittaa sille ja kuulla mitä on tapahtunut, ihan vain koska sen puolelta kuulisin varmasti totuuden.

Naiselle en ole vihainen, sinkkunainen kuulemma, syytän kokonaan miestäni tästä.

Älä soita sille! Tulee vaan huonompi olo itsellesi. Uskon miehesi kyllä selvittävän asian kanssasi.

 

Fiksu nainen olet kun näet selvästi miehesi syyllisyyden tilanteeseen etkä naista syytä.
Minä varmaankin sinuna soittaisin hänelle, parempi kuitenkin että koko totuus tulee heti julki kuin että elät valheessa.

Ja hei, lasten kanssa pystyy elämään myös ilman sitä kaksinaamaista miestä. Ne lapsetkin kun kärsii siitä jos äidin ja isän välit on perseellään.

Itse asun asumuserossa miehestäni kahden lapsemme kanssa.

 

Mutta tieto lisää tuskaa...

 

Kyllä ne on varmaan jo pistäneet lihaa rakoonkin.

 

:hug:

 

Ylireagoinko mä teidän mielestä? mä en tiedä miltä musta kuuluisi tuntua. Välillä musta tuntuu että teen kärpäsestä härkäsen ja tosiaan mietin suhteemme tulevaisuutta tämän takia.

Toisaalta tajuan jollain tasolla että mulla on kaikki oikeus olla vihainen eikä tätä noin vain voi unohtaa.

 

Minä olisin ollut vastaavanlaisessa tilanteessa raivoissani. Et mielestäni ylireagoi.

 

Et ylireagoi. Nyt vaan kyse siitä, että miten pääset itse tilanteen yli. Rakastatko miestäsi riittävästi, että haluat antaa anteeksi ja jatkaa suhdetta.

 

Tuntuu varmasti susta tosi surkeelta,mutta jos TOSIAAN?!jääny tekstailuntasolle,niin ei mun mielestä tarvis olla niin hysteerinen.Oon ite saanu vieraalta nuoremmalta mieheltä aina sillontällön jonkunlaisia "ehdotusviestejä"et'lähtisinkö hotelliin,laivalle,tms.hänen kanssaan ja oon tekstannu takasin,mut enpä tunne poitsua enkä OIKEESTI lähtis,viestitellään vaan.Ite oon perheellinen ja suht'onnellisesti naimisissa=),tää poitsu naimisissa mut ei lapsia...SIIS NÄIN ON MULLE TEKSTAILLU,VARMAHAN EN ASIASTA VOI OLLA KUN EN TIEDÄ POITSUA!!!

 

Itsestä ajateltuna tuollainen henkinen yhteys on ehkä jopa pahempi kuin satunnainen yhdenillan juttu. Voimia selvitellä asiaa, toivottavasti kaikki kääntyy parhainpäin! :hug:

 

Et ylireagoi. Nyt vaan kyse siitä, että miten pääset itse tilanteen yli. Rakastatko miestäsi riittävästi, että haluat antaa anteeksi ja jatkaa suhdetta.

Tottakai rakastan, ei se tunne vaan lopahda, vaikka päällimmäisenä on nyt viha ja loukkaantuminen.

Raivostuttaa tuo miehenkin tapa, tuntuu että SITÄ ei kiinnosta, kun ei itse pyydellyt anteeksi, yrittänyt lohduttaa, tehdä mitään!

Kun sai itse kiskoa vastaukset ulos ja itse joutuu kysymään, että haluatko enää edes olla tässä.

Meillä on monesti mennyt riidat niin että on mökötetty pari päivää ja sitten vaan unohdettu asia/jätetty siihen. Ja usein se ole minä joka joutuu antamaan periksi ja joustamaan.

Olen siitäkin sanonut että riideltäis kunnolla ja sovittais asia, niin ei jäisi vaivaamaan.

Tätä kun ei nyt maton alle lakaista.

Ja kiitos kaikille halijoille ja kommentoijille, tuntuu että selkeyttää omaa päätä kun voi kirjoittaa... poimin osan teksteistä ylös ja lähetän miehelle. sitten katsotaan hänen reaktio.

 

Itse pidän pahempana pettämisenä just semmosta, et ollaan yhteydessä pitkään, jutellaan asioita maan ja taivan väliltä, ja haetaan sitä "intohimon hedelmää" tuhmilla jutuilla ja salaisella kaipuulla toisen viereen (näin aattelisin itse ap:n tapauksessa). Ja just toi, että viestitellään tuhmia, kiihotutaan, ja sit "tyydytään" vaan omaan kun ei sitä toista saa. Hyi. En pystys antaan miehelle anteeks ikinä tommosta vehtailua.

Ylipäätään, mies joka jollain tapaa pettää vaimoaan (ja perhettään), on ihan munaton ukko. Mä en pystyis katteleen päivääkään semmosta sen jälkeen kun saisin tietää et on pettänyt ja vehdannut mun selän takana.

Voimia ap sun tilanteeseen, mitä päätitkin. Punnitse tarkkaan, onko miehesi arvoisesi. Ja jos jatkatte yhdessä, pystytkö luottamaan vielä. Suhde ei kuitenkan toimi ilman luottamusta. Toisaalta, eihän se toimi ilman toisen kunnioittamistakaan, ja miehesi on vissiin tämän vallan unohtanut. Ja kun itseäni aattelen, en luottaisi miehen sanaan tossa tapauksessa enää yhtään. Mistä sitä tietää, onko yhteydenpito jäänyt viestien tasolle. Onhan mies salannut senkin, miksei sitten muutakin... :/

 

Sinulla on täysi syy tuntea olosi petetyksi.
Semmoinen juttu tuli mieleeni että miehesi on vastahakoinen käsittelemään asiaa ja kirjoitit että kaikki vastaukset olet joutunut hänestä nyhtämään niin miehesi ei taida olla ihan rehellinen siinä asiassa.
Se että miehesi ei suostu puhumaan asiasta kertoo mielestäni siitä että edelleen valehtelee tai siitä että ei halua katkaista suhdetta tähän naiseen.

Minä olen ollut vastaavassa tilanteessa,
miehellä oli tekstari ystävä, puhelinseksiä, mies väitti ettei mitään fyysistä ole tapahtunut, minä olin hölmö ja uskoin, kolme vuotta myöhemmin sain selville että heillä oli suhde, suhde oli alkanut kun olin synnyttämässä lasta ja sitä oli kestänyt kuukausia. Mies on nyt ex.

Mieti tarkkaan pystytkö uskomaan häntä, mieti myös pystytkö ikinä enää luottamaan häneen?
Minun kokemukseni on se että kun se luottamus on mennyt ei sitä takaisin kokonaan saa vaan se kalvaa edelleen vielä vuosienkin päästä, minä en ole valmis elämään miehen kanssa johon ei voi luottaa,
mieti oletko sinä? Mieti itseäsi ja omaa hyvinvointiasi, lasten takia ei kannata jäädä suhteeseen jossa itse ei voi hyvin.

 

Mä olen niin epäkypsä ihminen että pistäisin samalla mitalla takas.. Alkaisin joka päivä laittautumaan tosi nätiksi ja tekstarin tullessa muka salaa menisin toiseen huoneeseen lukemaan, lopettaisin miehen huomioonottamisen. Kun miehellä olisi jotain sanottavaa kohauttaisin vain olkiani tai vastaisin jotain "mmm". Antaisin miehen itse pestä pyykkinsä, tiskata astiansa, tehdä ruokansa...

Tai sitten ihan yksinkertaisesti lopettaisin koko liiton siihen paikkaan. En usko että mies on ollut uskollinen, niin raa'alta kuin se kuulostaakin. Tyhmässä nuoruudessa minä olin muutamaan otteeseen toinen nainen, ja miehet kusettivat omia vaimojaan ihan mennen tullen.. Jossain vaiheessa tajusin että se vaimo voisin olla minäkin. Nykyään häpeän että olen lähtenyt miesten mukaan, mutta nuorempana ei kiinnostanut, varatut miehet eivät jääneet roikkumaan..

 

Itse pidän pahempana pettämisenä just semmosta, et ollaan yhteydessä pitkään, jutellaan asioita maan ja taivan väliltä, ja haetaan sitä "intohimon hedelmää" tuhmilla jutuilla ja salaisella kaipuulla toisen viereen (näin aattelisin itse ap:n tapauksessa). Ja just toi, että viestitellään tuhmia, kiihotutaan, ja sit "tyydytään" vaan omaan kun ei sitä toista saa.

Punnitse tarkkaan, onko miehesi arvoisesi. Ja jos jatkatte yhdessä, pystytkö luottamaan vielä. Suhde ei kuitenkan toimi ilman luottamusta. Toisaalta, eihän se toimi ilman toisen kunnioittamistakaan, ja miehesi on vissiin tämän vallan unohtanut. Ja kun itseäni aattelen, en luottaisi miehen sanaan tossa tapauksessa enää yhtään. Mistä sitä tietää, onko yhteydenpito jäänyt viestien tasolle. Onhan mies salannut senkin, miksei sitten muutakin... :/

Tältä musta just tuntuu.

Yritin soittaa sille naiselle, mutta ei vastannut.... *säälittävä*

 

Meillä oli suht sama tilanne vuosi sitten, paitsi että mun mies tapasikin naista muutaman kerran.. eka puoli vuotta oli ihan hirveetä aikaa, mutta nyt on kaikki taas hyvin.. piti kyllä laittaa koko suhde uusiksi..

 

Meillä oli suht sama tilanne vuosi sitten, paitsi että mun mies tapasikin naista muutaman kerran.. eka puoli vuotta oli ihan hirveetä aikaa, mutta nyt on kaikki taas hyvin.. piti kyllä laittaa koko suhde uusiksi..

Tiedätkö olivatko sängyssä tms. kun näkivät? Ovathan nämäkin nähneet töissä ja en tiedä uskonko että eivät olisi vapaa-ajalla nähneet... nainen kuitenkin asuu samassa kaupungissa.

 

Meillä oli suht sama tilanne vuosi sitten, paitsi että mun mies tapasikin naista muutaman kerran.. eka puoli vuotta oli ihan hirveetä aikaa, mutta nyt on kaikki taas hyvin.. piti kyllä laittaa koko suhde uusiksi..

Tiedätkö olivatko sängyssä tms. kun näkivät? Ovathan nämäkin nähneet töissä ja en tiedä uskonko että eivät olisi vapaa-ajalla nähneet... nainen kuitenkin asuu samassa kaupungissa.

En voi mitenkään tietää 100% varmasti, mutta uskon että eivät ole olleet sängyssä..

 

:hug: Varmasti olet loukkaantunut ja raivoissasi. Tuossa tilanteessa sitä on vielä niin avuton kun ei koskaan voi satavarmasti tietää mitä on tapahtunut ja miksi. Meillä ollut vähän samanlaista meininkiä, eikä asiaa yhtään auttanut että olin hyvin raskaana ja olo oli harvinaisen epäviehättävä.

Tänä päivänä menee taas hyvin... molemmat ovat kuitenkin joutuneet koville, mies on joutunut tekemään helvetisti töitä saadakseen minut taas luottamaan, ja koska tapauksesta ei ole kovin kauaa, tekee niin edelleen. Nyt on kuitenkin edes sen verran helpottanut etten mieti enkä elä tuota asiaa uudelleen joka päivä, ja meillä on hauskaakin yhdessä.
Sänkyyn ei siis tässä tapauksessa olla edetty, ja tuskin mille muullekaan "sen vakavammalle" asteelle, mutta juuri se tästä asiasta varmaan tekeekin niin vaikean. Ei ole oikein mitään konkreettista tai käsinkosketeltavaa vihattavaa, on vain ne omat, erittäin negatiiviset tunteet. Voimia.

 

Mä en ainakaan uskois noihin selityksiin pätkääkään... Juu kädestä pitämiseenhän ne jutut yleensä jää. Mitä epämääräsempiä selityksiä saat ni sitä todennäkösempää on että valheita syötetään.