mun pitää mennä yksin synnyttään kun ei saada lapsen vahtia:(

Ihme kommentteja täällä. Itse kun synnytin kolmatta, mies oli ulkomailla. Sisko hoiti mun lapsia ja kaveri tuli sairaalaan mukaan, vaikka synnytys käynnisty alkuyöstä ja kesti aamuun ja kaveri meni töihin aamulla. On monesti sanonut, että kiitos, kun otit mukaan, oli ihanaa olla mukana ja nähdä nuorimman syntyvän.

Itse olin kaverilla lapsenvahtina, kun synnytti kolmatta, jotta miehensä pääsi mukaan ja kyllä oli isä onnessaan, kun näki kolmannenkin lapsensa syntymisen. Sitä ilon ja onnen määrää, kun se soitti sairaalasta, että jee poika syntyi!

Sairaalat tahtoo olla nykyään niin täynnä, että yksin joutuu pitkiä aikoja huoneessa odottelemaan kätilöä, että ihan mukavaa, jos on joku seurana ja turvana. Kun mulla alko ponnistusvaihe, en ylttäny soittokelloon ja oli todella ruuhkainen aika, niin yksinäni oisin saanu odotella aika kauan kätilöä tulevaksi ja ponnistusvaihe kesti kuitenkin vaan 5 minuuttia.

 

Olen kaksi ensimmäistä pikaani synnyttänyt aikoinaan itsekseni. Tyttärellä oli ies mukana, eipä hänestä kummasti apuja. Tuntui ahdistavan tilanne.

Mä taas synnytin kolmannen ilman miestä, kun ei kertakaikkiaan ehtinyt paikalle ajoissa. Paras synnytykseni ikinä! Kätilö keksittyi muhun ja auttoi mua, kun aiemmin olettivat miehen huolehtivan tarpeistani. Kätilö esim. hieroi selkääni sata kertaa paremmin kuin mieheni.

 

juu, me tehdään niin että meen yksin sairaalaan ja soitan miehen sitten sinne kun alkaa tapahtumaan... turhaan se sinne tulee muuten, äitini tulee sitten kolmen jälkeen meille lasten kans. ja jos yöllä tapahtuu niin mun pikkusisko 15v on täällä yötä... tosin päivällä sekin menee kouluun. mutta on edes joku isompi täällä noiden muksujen kans...eiköhän tämä tästä. ja jos muu ei auta nin it menen ihan yksin...

 

Hyvä, että järjestyi noin.

Minun mielestä on hyvä, jos synnytyksessä on joku mukana (mies, ystävä, äiti.. kuka vaan läheinen). Mulla mies ehti synnytyksessä mukaan vasta loppumetreillä ja kyllä, olisin häntä tarvinnut jo aiemmin. Siinä vaiheessa kun kätilöt vähättelee kipua, ei pidä mitään kiirettä, käskee itse lämmittämään kaurapusseja vaikkei siihen supistusten välillä ehtinyt niin kyllä otti päähän olla siellä sairaalassa yksin. Tuntui ettei apua saanut, ei kuunneltu mitä sanoin.. kukaan ei ollut pitämässä puoliani kun en itse siinä tilanteessa siihen pystynyt.

 

missä asut? jos uudellamaalla niin voin tulla hoitamaan. Olen lasten sairaanhoitaja ja epilepsia hyvin tuttua. Tosin otan omat muksut mukaan.

Voi kuin ihana, noin ystävällisiä ihmisiäkin on. Kyllä ymmärrän ap:n murheen.
Aika julmia mielipiteitä saa täällä lukea.