Munasarjat yhtäkkiä toimimattomat

Hei myös Kaijukalle!

Onpa ikävää kuulla, että teillä kanssa hoito keskeytyi Piti ihan käydä lukaisemassa tuo sun "historia", ollaan näemmä melkein samanikäisiäkin. Höh, on tämä sitten niin pirun kummallista-- mistä ihmeestä voi johtua että rakkulat ei kasva, jos sulla fsh ok? Se vain tuntuu musta niin oudolta, kun lääkäri sanoi, että kaikilla ei vain munasarjat reagoi noihin mömmöihin. Miksi ihmeessä ei? Sama homma myös mulla, että ovis tapahtuu ja kierto aina säännöllinen, mutta silti näin..

Mulla on joka kerta ollut Gonal-F, tällä kertaa siihen lisättiin 5. pistopäivänä myös menopur, mutta ei siitä apuja ollut. Mitä lääkettä Kaijukka sulla tällä kerralla kokeiltiin ja millaisilla annoksilla noin ylipäätään, jos saan udella?

Luin, että olette julkisella, me taas yksityisellä, kun en päässyt enää edes jonoon julkiselle, koska täällä paikkakunnalla ikäraja alle 38.

Kohta on vuosi takana tätä epäonnistunutta hoitotaivalta.. niinpä sitä itsekin uskoi vuosi sitten, että heti kohta onnistuu, mutta kun edes yrittämään ei päästä.

Jaksamista myös teille Kaijukka! :hug: Pitkä ja kivinen on tie, todella.

Kuulemisiin taas, kaikesta tästä kurjasta huolimatta on "kiva" kuulla, että on muitakin samassa jamassa, ei tunnu ihan niin epäonnistuneelta tämä omakaan olotila! Vaikka ei tätä kenellekään todellakaan toivoisi!! Tsemppiä meille! :wave:

 

Täytän kohtapuolin 39 v, oisko päästy julkiselle koska hoitojen alussa olin 37 v tai sit meidän sairaalassa on eri rajat.

Jos oikein muistan
Eka hoitoyrityksessä oli gonal ( pitkä kaava,keskeytys),
Toisessa puregon+luveris ja lyhyt kaava=> 3 munasolua,2 alkiota siirrettiin,nega,
Kolmannessa menopur (400)+luveris, yksi raaka munasolu ,ainut tarpeeksi iso follikkeli puhkesi punktiossa.
Neljännessä menopur(400),keskeytys ja nyt siis viidennessä kokeillaan taas gonalia,kaavasta ei vielä tietoa.
Kyllä on rahaa mennyt muutaman etelän matkan verran eli laskeskelin et miehen lääkkeet 2 vuotta + minun lääkkeet yhteensä yli 2000 euroa ja kerran päästy siirtoon asti. Ei meillä kyllä olis varaa ykityiseen hoitoon..

 

Meni väärin tuo menopurin annostelu! Annos oli 300 yksikköä eli neljä ampullia.. Viisi päivää ehdin pistellä ja oli yksi 9 mm rakkula ja sitten joku sellainen kummallinen kaksiosainen rakkula = iso 20 mm rakkula jossa oli väliseinä. Lääkärikään ei tiennyt mikä se oli ja sekin kai osaltaan vaikutti keskeyttämispäätökseen. Nämä olivat siis oikeassa munasarjassa, vasempaa ei ultrattu, koska sieltä ei voida tehdä punktiotakaan.

Eteenpäin sanoi mummo lumessa, jota onkin viime yönä stanut n. 11 cm!

 

Juu, samanikäisiä ollan Kaijukan kanssa. Mä olin myös 37 kun tämä varsinainen show alkoi, mutta täällä sairaalassa jonot yli 1,5 vuotta ja ikäraja se 38, eli olisin jonottelun aikana ollut jo liian vanha. Ja mitäpä tässä enää jonottelemaan tässä iässä.. B) Alkaa olla viimeiset hetket käsillä, niin kuin eilen illalla Grayn anatomiassa tohtori Addisonilla.

Tuosta Luveriksesta en ole kuullutkaan? Ja mulla on tosiaan aina tuo Gonal (187-300 annoksilla) ja sen vahvistuksena tällä kertaa kolmena päivänä menopur 150. Mutta tiedä sitten onko tuolla lääkkeellä kuinka paljon merkitystä. Ai juu ja meillä kaikki lyhyellä kaavalla tehtyjä, koska pitkä kuulemma liiaksi saattaisi lamata munasarjojen toimintaa.

Juu ei muuta kuin eteenpäin ja ensi viikolla ollaan taas viisaampia, silloin kuulen seuraavat suunnitelmat lääkäristä! Ja heti seuraavan kierron alusta mulla se surullisen kuuluisa fsh.

Pakkaspäivää toivotan kaikille! :wave:

 

Heippa kaikille,
Uutena ilmoittaudun pikaisesti töiden lomassa.
Ensinnäkin on aivan ihanaa, että löysin tämän palstan! Helpottaa huomata, että on kohtalotovereitakin. Tuntuu, että kaikilla hoidot menevät aina niin putkeen, aina näyttää siltä kun pitääkin. Meillä kun niin ei ole käynyt pitkän taipaleen aikana vielä kertaakaan.
Meillä siis aika samanlainen tilanne kuin Kaijukalla. 5x ivf, yhdestä päästy siirtoon, muut keskeytetty. Meillä on punktioitu yksikin rakkula, eli niin pitkälle ollaan menty, kun vaan pientäkin toivoa on. Milloin raakoja, soluttomia tms. Fsh normaali, mutta suuretkaan hormoonimäärät eivät tuota munasoluja. Raivostuttavaa, kun ei tiedetä syytä tähän. Ovuloin normaalisti ilman hormooneja ja kuukautiset säännölliset. Meillä miehessä myös pientä häikkää.Tällä hetkellä ollaan munasoluluovutusjonossa. Yksityisellä ollaan hoidossa. Olen 33v, mies 35v.
Danne

 

Danne!

On tosiaan mukava täällä kirjoitella ja lukea kohtalontovereiden mietteitä, kun tosiaan kaikilla tuolla muissa ketjuissa tuntuu menevään putkeen nämä hommat ja suurin murhe on montako alkiota saadaan pakkaseen.. :/ Ja meillä tällä palstalla kun ei tahdota päästä edes siirtoihin saakka..

Vieläkö teillä Danne jatkuu yritykset vaikka olettekin munasolujonossa?

Näköjään kaikkea ei vain lääketiedekään osaa selittää, TOSI ärsyttävää.

Meillä 1. ivf -> muuttui inssiksi (3 rakkulaa), ei tulosta, 2. icsi -> kolme rakkulaa, josta tosiaan kaksi pelkkiä solu"kuoria", yksi solu ei kestänyt icsiä ja 3. hoito -> keskeytyi, 1 rakkula. Eilen "huvikseni" lääkärin ohjeiden mukaan pistin pregnylin ja aamulla pyörrytti niin maan pirusti. Aine vaikuttaa sillä tavalla meikäläiseen.

Juu, ei muuta kuin mukavaa viikonjatkoa, torstai on toivoa täynnä ja kuulemisiin! Mukavaa, että tämä ketju piristyi! :wave:

 

Heippa kaikille tutuille ja tuntemattomille kans!

Itsekseni täällä huhuilen muita, mutta tänään jotain "edistystä" eli fsh tulos, joka oli 8,3. Eikös se ole ihan normin rajoissa? Näin ainakin olen ymmärtänyt..? Vai onko lievästi koholla?

Eli siis ehkä edelleenkään ei syy selviä, että miksi piikkihormonit ei tepsi. Tällä kertaa menossa kokeilu, jossa aloitettiin 2 tbl Clomeja ja tänään jatkan Menopuria 300 iu. Kokonaista 2 follikkelia oli tänään, kiertopäivänä 7. Aika aikaisessa siis, eli jostain syystä sama tulos clomeilla kuin esim. Gonalilla.. Sinällään outoa minusta. Perjantaina olen sitten taas viisaampi.. Ihan on sellainen olo, että olisi jossain ihmislaboratoriossa missä testataan kaikenlaisia hormoneja, että mitenkähän tämä nyt tällä kerralla vaikuttaa..? Mutta toistaiseksi vielä pää on kestänyt..

Toiveet ei ole siis kovin korkealla, mutta kaipa tässä eteenpäin mennään näillä eväillä mitä on saatu..

Toivottavasti kuulisin teidän muidenkin kuulumisia, vaikka taitaa olla tällä palstalla suurimmalla osalla odotteluvaihe menossa.. :wave:

Aurinkoista viikonjatkoa kaikille! :heart: t.saaga

 

Tervetuloa Danne mukaan! Hyvä että löysit meidän porukkaan, vaikkei tämä se mukavin pino olekaan, siis siinä mielessä, miksi tähän pinoon on tultu. Muuten pinolaiset ovat mukavaa porukkaa! :wave:

En muista kommentoida mitenkään kaikkia, mutta viimeisimpänä tuo Saagan fsh-tulos eli mun mielestä se on ihan normaali. Hyvä juttu niin, kun sitä ei tosiaan voi millään korjata! Toivottavasti hoito onnistuu tällä kertaa!

Me vaan odotellaan psykologin aikaa tulevaksi, joka on maaliskuussa pääsiäisen jälkeen. Välillä mietin tuota luovutushoitoa enempi, mutta yleensä vähempi. Asia kun ei vielä ole oikein konkreettinen. Tekisi mieli soittaa, miten pitkä luovutusjono on, mutta ajattelin, jos soittaisin sitten sen psykologilla käynnin jälkeen. Jos se on vieläkin vuosi, niin alkaa vaan turhaan surettaa.

Pitänee lähteä käyttämään koiraa lenkillä ja sitten telkun ääreen. On vieläkin vähän puolikuntoinen olo, kun olin viikon kunnon flunssassa.

Terkkuja ja tsemppiä kaikille! Kyllä se aurinkokin alkaa tuolta pilven raosta paistaa, kun kevät lähestyy! :heart:

t. Nennuliini

 

Nyt taisin löytää "vertaistukiryhmän" ...Ihanaa, (kauhea sanoa näin, mutta ymmärtänette) etten ole yksin tämän ongelman kanssa. Onko teistä kenelläkään kokemusta siitä, että monitumaisuus olisi jotenkin helpottanut/muuttunut toisessa hoidossa?
Mulla on ikää 39 ja taustalla paha endo. Eka ivf tehtiin tammikuulla ja tuloksena 5 rakkulaa, 3 múnista, jotka kaikki hedelmöittyivät hyvin. Mutta sitten tuli se isku vasten kasvoja: kaikki olivat monitumaisia eli roskiin. Oliko tämä nyt tässä? Toisen lääkärin mukaan tuskin tilannen muuttuu, toisen mukaan voisi ehkä muuttua. Nyt olen surussani tätä miettinyt, oliko tämä tosiaan tässä? Julkiselle en pääse ikäni takia, joten yksityisen maksuihin ei ole valtavaa kukkaroa olemassa...

Mutta tsemppiä ja plussia kaikille meille
suvituuli-68

 

Mukavaa kuulla kuulumisia Nennuliini! :wave: Varmaan tuo psykologin aika ja siellä keskustelu auttaa eteenpäin, ainakin siinä oman pääkopan työstämisessä. Toivottavasti jonot ei olisi vuotta, vaan pääsisitte itse äksöniin mahdollisimman pian, odottelu kun on niiiiin tylsää.. Toivon teille nopeita käänteitä ja iloisia tapahtumia oikein sydämestäni. ja koiralle kanssa! Toivottavasti flunssa kanssa jo hellittäisi, nyt on ollut paljon flunssia ja mahatauteja liikkeellä, itse olen vielä säästynyt (toistaiseksi) *koputtaa päätään* (joka tänään on oikeasti tuntunut puulta)

Danne, kerrohan sinäkin missä teillä ollaan menossa jonotuksessa.

Suvituuli: jostain olin lukevinani, että monitumaisuus on ihan yleistä ja aika monella sitä kuulemma on. No, itselläni ei ole kokemusta, kun yhtään alkiota ei ole vielä onnistuttu saamaan hoidoilla. Mutta sitä en tiedä, että tuleeko niitä monitumaisia joka kerta aina vaan? Voiko endo olla vaurioittanut munasarjoja jotenkin, kun sulla se on noin pahana? Mutta ehkä kannattaisi kokeilla toinen kerta, jos vain on mahdollisuus. Meillä ainakin lääkäri sanoi, että 2-3 kertaa kannattaa kokeilla, koska joka kerta on erilainen ja saatavat munasolut oli niitä sitten vähän tai paljon on erilaisia ja eritasoisia. Mutta kun mekin ollaan yksityisellä niin ymmärrän tuon rahan menon -- enpä ole juuri viitsinut edes laskea vielä mitä tällä kierroksella laskuksi tulee, kun en ole vielä saanut laskuja noista keskeytyneenkään hoitojakson käynneistä, kääk. Itse ajattelen jotenkin niin, että sittenhän on ainakin kaikki kokeiltu, kun yritetään vielä tämän vuoden aikana näitä hoitoja. Mulla tulee 40 ensi vuonna täyteen ja olen ymmärtänyt, että sen jälkeen Kelan kanssa voi tulla ongelmia, etteivät automaattisesti annakaan kela-korvausta jne. Siksi nyt on vuosi aikaa ja lääkekato jo nyt täynnä, joten ilomielin haen apteekista kaikenlaista mömmöä nyt kun halavalla saa.. Vähän niinku Tankki täyteen -periaatteella, ketkä sen ohjelman muistaa..

Mutta helppoa ei ole ollut, tämä hoitojakso on ollut jotenkin erityisen raskas ja itkettää ihan vaikka ei olisi syytäkään. Tosin mulla menee nyt lisänä vielä Zumenon, limakalvon kasvatukseen, joten sekin voi vaikuttaa tähän masikseen.. kait?

Onneksi päivät on jo pidenneet ja kevättä on ilmassa! Varsinaiset talvikuukaudet on kohta takana, vaikka tänä vuonna ei talvea oikein ole ollutkaan.

Jaksamista kaikille ja kuulemisia odotellessa :heart: t.saaga =)

 

Moi kaikki!

Ja kiitos Saaga69 kannustuksen sanoista! Pitää varmaan yrittää vielä kasata itsensä henkisesti ja miettiä uudelleen ivf:ään lähtemistä

Sulle ja muillekin tästä IKÄRAJASTA: Kela on nostanut 1.2.08 alken ikärajan 42 vuoteen eli sullakin (kuten mullakinkohta) on vielä kaksi vuotta mahdollisuutta saada ilman eri anomuksia kelan korvausta

Iloa iltaan!
suvituuli

JK: jos jollakulla on tietoa tai omakohtaista kokemusta endi+monitumaisuus, pliis, laittakaa kokemuksia ja kommentteja!

 

Suvituuli ja Danne: Tervetuloa kirjoittelemaan!

Nennuliini: Toivottavasti saatte pian luovuttujan. Psykologin tapaamisen jälkeen varmaan ainakin tuntuu siltä, että hoitoprosessi on nyt lähtenyt virallisestikin liikkeelle.

Saaga: Pidän peukkuja ja samassa veneessä ollaan!

Täällä eletään kolmannen hoidon ratkaisevia aikoja, kun olen piikitellyt nyt reilun viikon (alkion siirtoon ei ole päästy aiemmista hoidoissa, joten minulle tämä on aina se ratkaisun paikka..) Olen pistänyt Puregonia 300iu ja kävin tänään ultrassa. Punktio oli suunniteltu ensi viikoksi, mutta eikös vaan taas käykin niin, että käyn maanantaina uusintaultrassa ja verikokeessa ja mietitään sitten, että tehtäisiinkö punktio loppuviikosta poikkeustapauksena. Rasittaa kyllä olla aina tämmöinen poikkeus (tai siltä ainakin tuntuu..) Klinikalla tehdään punktioita vain ma-ke, joten saa nyt nähdä miten tämä junaillaan, jos rakkulat eivät ehdi kypsyä keskiviikkoon mennessä. Toisaalta mietin, että voihan tämä tästä vielä hyvin kääntyä, kunhan vain maltettaisiin odottaa oikeaa hetkeä eikä tehtäisi punktiota liian kiireesti, kun solut eivät ole vielä kypsyneet tarpeeksi. Nyt tarvisi toivoa ja luottamusta, että kaiken on mahdollista mennä myös hyvin. Lääkäri kertoi, että viime kierrossa vaste oli selvästi parempi, mutta ei myöntänyt, että viime hoidon jälkeen määrätyillä e-pillereillä olisi osuutta asiaan. Hän totesi, että kierrosta riippuen follien määrä voi paljonkin vaihdella. Onneksi on viikonloppu, koska nämä vapaapäivät menevät aina nopeasti ja maanantaina sitten kuulee taas lisää..

Jaksamista teille kaikille!!

 

Lotta, samoissa siis mennään nyt me. Voi että toivottavasti teillä nyt onnistaisi tämä 3. kerta. Minkälaista "saldoa" sulla näytti toi eilinen ultra? Nyt pidetään peukut ja varpaat meille pystyssä. Pelottaa, ei oikeastaan jännitä. Mulla on maanantaina punktio, jossa kokonaista kaksi follikkelia toivottavasti vielä paikalla. Aika vähäiset on mahdollisuudet, toiveet.. niin eipä uskalla mitään toivoa. On tässä sen verran tullut lunta porstuaan. Meillähän on nyt oikeastaan 4. kerta, joista siis 1. muuttui iui:ksi, 2. ei alkiota, 3. keskeytyi, kun vain 1 follikkeli ja nyt 4. taas punktioon saakka. Huh. Mutta niinkuin aiemmin sanoin, fsh normaali, ja eilen lääkärin kanssa juteltua, hän sanoi että tiesi/arvasti sen olevan normaali, että siitä ei ole mun kohdalla kyse. Taas keskusteltiin muuten siitä painoasiasta, ja että enemmän pitäisi syödä, että painoa tulisi lisää. Kun kysyin että olenko ainoa näin kehnoilla muniksilla varustettu, sanoi että ei - useimmiten näitä ongelmia on juuri hoikilla/pitkillä tai sitten reilusti ylipainoisilla. No jaa, tiedä tästä sitten..

Toivottavasti saatte Lotta maanantaina hyviä uutisia ja pääset eteenpäin ja punktioon ja siitäkin vielä eteenpäin, tulethan kertomaan miten kävi! Mä käyn kanssa kertomassa kävi sitten hyvin tai huonosti. Oikeastaan tämä on ainoa paikka missä koskaan tästä asiasta "keskustelen".

Kaikille muillekin Isosti terkkuja!

Voikaa hyvin ja kuulemisiin taas! Ja paljon voimia ja kohti kevättä mennään! :wave: t.saaga :heart:

 

Pidän täällä Lotalle ja Saagalle peukkuja pystyssä, että saisitte hyvän saaliin ja pääsette siirtoon asti! :wave: Musta kans tuntui, kun lääkäri joskus sanoi, että oon mielenkiintoinen tapaus, että mieluummin olisin ihan normaali tapaus. Eihän se sillä mitään tarkottanu, mutta kyllä ei se niin kivalle tuntunu, kun itestä tuntui, ettei mikään menny normaalin kaavan mukaan.

Käykäähän heti kertomassa, miten teidän hoitoihin kuuluu. Käyn innolla lukemassa!
Ja muutkin, pidetäänhän tämä pino pystyssä.
Mukavaa alkuviikkoa,
Nennuliini :heart:

 

Saaga: Toivottavasti punktio meni sujuvasti ja ennen kaikkea, että saatte huomenna hyviä tuloksia hedelmöittymisestä. Pidän ihan tosissani peukkuja!

Sain ihan hyviä tuloksia tänään ultrassa ja punktio on varattuna ylihuomiselle. Pistin juuri pregynylin ja on tunne, että se on menoa nyt.. Tuntuu toisaalta, että haluaisin pistellä vain Puregonia hamaan ikuisuuteen enkä haluaisi koskaan tietää, miten tässä nyt käy ja onnistuuko icsi-hedelmöitys. Tuntuu ihan hurjalta ajatella, että torstaina saan kuulla onko hedelmöittyminen onnistunut vai siirrytäänkö lahjasolujonoon. Pahin vaihtoehto olisi kuitenkin se, ettei tässä hoidossa saataisi soluja tai ne olisivat epäkypsiä, jolloin tämä hoitokierros olisi tehty ihan turhaan ja uusi yritys alkaisi muutaman kuukauden päästä. Vaikka pelkäänkin faktaa, niin silti juuri sitä on nyt tärkeintä kuulla. No, nyt täytyy uskoa, ettei sitä punktiota olisi varattu, jos follit eivät olisi olleet tarpeeksi isoja. Lääkäri arveli, että folleja olisi 3-4. Tulen sitten keskiviikkona kertomaan punktiokuulumisia..

 

Heippahei!

Lotalle! Voi toivottavasti teillä parempia uutisia kuin mulla! Mä pidän peukkuja pystyssä täällä ihan tosissani, sairaslomalla ollaan! Toivottavasti nyt edes yhdellä meistä tulisi hyviä uutisia, on tässä pinossa niin paljon murheita ollut.. Tsemppiä, hyvin se menee!!! :wave:

Omasta olosta: Karmea punktiokokemus takana eilen. Verrattuna siihen ekaan tämä oli kidutusta! Munasarjat oli ensinnäkin jotenkin piiloutuneet ja niitä sörkittiin ja runnottiin, että saatin ne kokonaista 2 follikkelia esiin, oli siellä kolmaskin mutta se oli liian pieni. Operaatio sattui niin h-vetisti, että itkin ihan valtoimenaan siinä pöydällä. Pulssikonekin alkoi piippaamaan, kun en vissiin muistanut hengitellä, niin kova kipu oli. Ja tuntui, että aina vaan uudestaan tökkäistiin läpi eri kohdista. Lääkäri oli eri kuin viimeksi ja jotenkin vaan ihan kamala kokemus. Tai sitten sillä ekalla kerralla vain pääsin helpolla, nyt tuntui että tämä kestikin ainakin puoli tuntia, mitä siinä nyt kellosta ymmärsin. Illallakin oli vielä tosi paha olo, kuumeinen, mutta ei muuta kuin lämpöä +37 ja tosi pökkyrässä ja kipeänä. Nyt on maha niinkuin olisi ajettu autolla mahan päältä, ei varsinaisesti pahoja kipuja, mutta arka ja hellä..

Tulos: 1 munasolun tekele, joka oli "epäkypsä" tai jotain, eli ei voinut edes kokeilla icsiä. Että silleen. Enpä tiiä mitä tässä muuta sanoisi. :headwall: Ei tule munasoluja, ei ole "mitään vikaa" munasarjoissa, eikä ole vaihdevuosia, että ei vaan perhanan sisuskalut toimi. On tämä yhtä kerpelettä. Eilisen koettelemuksen jälkeen tuntuu, etten ehkä jaksa eikä edes kannata enää yrittää, kun ei onnistu niin ei. Kyllä tämä syö itsetuntoa ja kaikkea niin rankasti, että sitä on vaikea edes tässä vaiheessa vielä ymmärtää. Ja kun mitään hyvää ei näistä hoidoista ole seurannut, niin miettii, että paljon helpommalla (ja olisi monta tuhatta euroa rikkaampi) olisin päässyt jos en olisi leikkiin edes ryhtynyt. Vuodet olisi vain vierineet ja sitten "aika" olisi ollut ohi ja that's it. Ja olisi ollut vain se keskenmenon kamaluus, jota muistella, ei näitä epäonnistuneita yrityksiä. Kipuja ja etenkin tätä henkistä tuskaa. Huokaus. :'(

Voi masennus, miten kamalan surkea viesti! Toivottavasti nyt muilla olisi positiivisempia kuulumisia ja etenkin Lotalla!

Minä keskityn nyt sairaslomailemaan ja sitten alan odottelemaan kevättä ja aurinkoa, joka nytkin kyllä paistaa! Kuulemisiin taas! :heart:

 

Täällä oli hyviä ja huonoja uutisia!
Saagalle lohtu :hug: ! Miten kurjaa, että hoito ei onnistunut. Oikeita sanoja ei tietysti ole, mutta vaikka se olo on sanoinkuvaamattoman surkea, niin jostain niitä voimia vain ajan myötä sitten tulee. Ja uskon, että kuitenkin myöhemmin olet tyytyväinen, että kokeilit hoitoja. Ei jää ainakaan jossittelun varaa. Voi kun olisi taikakeppi, jolla voisi kaikille luvata, että niitä munasoluja syntyisi ja niistä tulisi jokaikiselle meille oma vauva. Mutta ei ole. :| Itke niin paljon kuin itkettää, se kuitenkin helpottaa oloa hieman. Kuulostat kuitenkin tosi positiiviselle ihmiselle, kun jaksat aurinkoa jo odottaa ja siitä iloita! Jaksamista! :heart:

Lotalle tsemppiä huomiseen punktioon! Toivottavasti saalis on hyvälaatuinen ja pääsette siirtoon asti! Pidän peukkuja täällä puuduksiin asti! =)

Nyt tämä tyttö lähtee nukkumaan miekkoseen viereen, tai ensin pitää kyllä jotain laittaa suuhun, kun nälkä tuntuu kurnivan. Niin vielä omaa napaa, mulla alko tänään menkat. Kaapissa olisi vielä yhden kierron clomit. Jotenkin haluisin ne kokeilla, kun muuten menevät vessan pönttöön. Tuskinpa niistä mitään apua on enkä kyllä kauheesti tuloksia niitten perusteella odottaisi, kun eivät ennenkään ole auttaneet, mutta ei kai tuo maata kaataisi jos ne tässä kierrossa käyttäsinkin. Vai mitä mieltä ootte? Sotkenko kehoni turhaan hormooneilla taas vaikka eihän nuo clomit kovin järeitä ole? Mutta kun se fsh:kin on korkea, niin tuskinpa siellä edes munasoluja enää muodostuu. Tänään kyllä tuli ihan isoja klönttejä (anteeksi ei niin asialliset ilmaisut), joten josko siellä kuitenkin edes niitä huonoja munasoluja on edellisellä kierrolla muodostunut tai sitten pelkkää limakalvoa.

Mutta nyt unten maille. Hyvää yötä ja kirjoittelemisiin! :heart:

 

Kiitos lohduttelusta Nennuliini! Kaipa se elämä voittaa pikkuhiljaa.. Vieläkin on vain maha aika hellänä ja päänuppi vielä hellempänä :| Tänään vielä saikkua, ihan hyvä!

Mulla on soittoaika vasta puolentoista viikon päästä lääkärille, koska oma lääkäri on lomalla. Mutta uskon, että näillä mun muniksilla tämä homma on sitten tässä. Yöllä kun heräsin ja mietin maailmanmenoa, niin tajusin, että mulla ei ole varmaan koskaan muodostunut oikeita munasoluja, vaikka ovis onkin ollu, ja kuukautiset aina säännölliset. Kun eihän esim. hormonikokeista, jotka kaikki on tehty, näy muuta kuin että on ovuloinut, mutta sehän ei vielä takaa että soluja olisi irronnut/muodostunut, eikös se näin mene? Samoin fsh ei ilmeisesti mittaa että onko munasoluja jäljellä/koskaan ollutkaan, vaan että onko munasarjat vielä "nuorekkaat" vai jostain syystä "eläkkeelle" siirtymässä..? Kyllähän näin pitkällä matkalla jossain vaiheessa olis varmasti tullut raskaaksi, koska ehkäisyä ei ole ollut sitten 90-luvun. No, tulinhan minä kerran raskaaksi josta se km rv11, mutta todennäköisesti sekin oli viallinen solu, joka vain sattui hedelmöittymään sillä kertaa. Hyvää tuuria ja huonoa tuuria samassa paketissa..

Aika tyhjä olo ja jotenkin vähän "viallinen".. Mutta toisaalta ehkä se sitten on tarkoitettu niin että näitä mun geenejä ei ollut tarkoituskaan jatkaa eteenpäin. (enkä ole koskaan ajatellutkaan niin, että mun geenit olisi jotenkin niin mahtavia, että niitä pitäisi jatkaa, jos ymmärrätte mitä tarkoitan) Ja että aina joillekin ihmisille nyt vain käy näin, niinkuin meille, että hoidot ei auta. Senhän takia meilläkin tämä oma pino on muodostunut..mikä on kyllä ihan mahtava homma :wave:

Lotalle suurin mahdollinen tsemppihali tähän päivään! Mä pidän peukut ja varpaat pystyssä!

Ja Nennuliinille: pystytkö "pikakertaamaan" mulle sen luovutettujen munasolujen prosessin, eli miten lähditte liikkeelle, mikä klinikka (ei ole pakko sanoa!) ja mitä muita tärkeitä asioita siihen liittyy? Olen lukenut koko ajan tuota luovutetut munasolut-ketjua, joten muuten olen kyllä kärryillä sen ketjun tapahtumista ja vaiheista.. Tuli vain yöllä sellainen ajatus, että voi olla että pitää kokeilla tämä viimeinenkin oljenkorsi, jotta sitten voi sanoa, että kaikki on kokeiltu. Adoptioon kun me ei lähdetä, ikä tulee siinä vastaan (etenkin miehellä ) , ja ei ole mahdollisuutta odotella vuosia. Ehkä luovutetut munasolut olisi meille ihan hyväkin vaihtoehto, koska haluaisin olla äiti ja antaa lapselleni sitä kaikkea mitä maailma on minulle opettanut ja antanut. Jonot on pitkät luovutetuilla, mutta mikäs siinä sitten jonotellessa, jos siihen saakka mennään..

No, oli miten oli. Pitkään on tätä taivalta kuljettu ja ehkä jotain on vielä tulossakin, kukapa sen tietää..

Lumisateista päivää kaikille! :wave: Kuulemisiin ja kirjoittelemisiin! :heart:

 

Huomenia!

Niin minäkin muistan, miten ajattelin, että miten sitä voikin olla niin viallinen, ettei pysty edes lasta tähän maailmaan saattamaan. Ja mitä pahaa on tehnyt tai mitä hyvää jättänyt tekemättä, että tällaisen ansaitsee osakseen. Vai onko tulossa elämään jotain sellaista, että siihen ei lasta mahdu tai voi hoitaa? Tai että mistä kaikesta voisi luopua, jos vaan saisi lapsen? Mies sitten sanoi, että eihän se niin mene, että lapsi ansaitaan. Jotkut vain saa helpommin ja jotkut ei. Tietysti se on oikeassa, että niinhän se menee. Joillain jotka saa lapsia, on sitten jokin muu asia, joka koettelee heitä. Eikös se ole joku sanonta, että "jokaisella on jokin risti kannettavanaan". Ja niinhän se yleensä on, että jokaisella on omat vastoinkäymisensä, mutta tämä lapsettomuus tuntuu vain liian isolta asialta. Ja vaikka itse ajattelee, että on jotenkin viallinen/vajavainen ilman lasta, niin en kuitenkaan muista ihmisistä niin ajattele, vaikka heillä ei ole lapsia. Mutta tietysti sitä omalta kohdalta ajattelee pahimmalla tavalla.

Meillä se luovutettuihin soluihin lähti ensin siitä, kun lääkäri mainitsi, että meillä voi olla mahdollisuudet saada lapsi adoptio ja luovutetut. Siinä meni kk tai pari, kun sitä miehen kanssa mietittiin enempi tai vähempi ja kun tuolla klinikalla on rampattu jo vuosi, niin mitään erillistä käyntiä ei tuon asian takia tarvinnut käydä, vaan soitin vain, että voisiko he laittaa meidät siihen jonoon. Otti sitten ylös mun hiusten ja silmien värin ja mun pituuden. Sitten tosiaan pitää käydä siellä psykologin juttusilla ja hän lähettää jonkun yhteenvedon siitä keskustelusta. Psykologi sanoi, että ei se ole sellainen "suositus" niinkuin esim. adoptiossa tehdään, mutta puhutaan esim. miten olemme luovutettuihin päätyneet, miten kerrotaan lapselle hänen taustastaan ja tuommoisia "yleisiä" asioita, mitä varmaan olemmekin jo miettineet etukäteen. Tuossa oikeestaan kaikki, mitä tällä hetkellä asiasta tiedän. Hintaakaan en hoksannut klinikalta kysyä, paljonko hoito maksaa. Vuoden jonosta tosiaan puhui, mutta luovuttaja voi tulla tietysti aiemminkin. Varmaan multa jalat pettäis alta (onnesta!), jos nyt tulis puhelinsoitto, että luovuttaja on löytynyt! =) Ja sekin jäi kysymättä, että onko pakko odottaa luovuttajaa, jolla samanlaiset ominaisuudet kuin minulla, jos meille käy vähän erilainenkin luovuttaja.
Mullakin siis vielä monta auki olevaa kysymystä. Mutta kysy vaan lisää, jos jotain jäi, niin vastaan jos tiedän. =)

Meillä mies ei ole oikein innokas adoptioon, mutta varmaan suostuu siihen, jos nämä luovutetut ei tuo toivottua lopputulosta. Mutta katsotaan tämä juttu nyt ensin loppuun asti. Onko Saaga teillä ollut jatkosta puhetta, että kokeiletteko vielä hoitoja omilla soluilla?
Vietähän rauhallinen sairaslomapäivä ja jaksamista! Niinpä, kun tietäisikin mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta kun ei voi kuin odottaa..

Niin, meidän klinikka on In-tiimi. Missäpäin te olette hoidossa? Ja tietenkään ei ole pakko vastata. :heart:

Kirjoitellaan kuulumisia,
Nennuliini

ps. Kirjoitelkaa muutkin, jos ehditte. :heart:

 

Heippa Nennuliini! Kiva kun niin pian vastailit mun kysymyksiini! Kiitos! :heart:

Mä kommentoin sulle tota clomiasiaa ekaks - tuskin varmaan mitään kummempaa haittaa siitä sulle olisi, jos ne napsit. Eihän ne ole "vahvoja" ainakaan jos vertaa näihin pistettäviin, mutta joskus clomit on paremmat kuin pistokset herättelemään munasarjoja, sanoi mun lekuri. Siksi mulla tämä kokeilu alettiin clomeilla johon sit lisättiin Menopur jne. Mutta mun eka/viimeinen pelkkä clomikiertohan pisti ihan systeemit sekaisin ja kierto venyi 38:aan päivään. Se oli noin vuosi sitten keväällä. En tiiä yhtään miksi niin kävi? Ohensikohan ne limakalvoa liikaa, jotta sitten kuukautisetkin tuli myöhemmin, tai jotain? (nyt olen popsinut Zumenonia limakalvon paksunnukseen siirtoa varten, joten tulevat kuukautiset on varmaan melkoista tulvaa.. )

Me ollaan Ava:lla hoidossa. Niin meillä ei ollut vielä puhetta siitä jatkosta, mutta mä luulen ja itse olen jo ehtinyt ajatella, että varmaan omilla soluilla ei kannata enää kokeilla. Onhan tämä elimistöllekin tosi rankkaa pistää hormonia hirmu annoksia ja sitten ei tule kuitenkaan mitään soluja. Lähinnä ajattelen sitä että mitä vaikutusta näillä rajuilla kokeiluilla on tulevaisuudessa munasarjoihin, onko mahdollista että esim. syöpäriski kohoaa tmv. Mutta lääkärihän sen paremmin osaa arvioida mutta uskon, että hän voisi olla jo samaa mieltä. Mua ihan melkein nauratti eilen (jos ei olisi itkettänyt) kun klinikalta soitettiin, että se sun ainoa solu oli huono jne. ja hoitaja sanoi että kyllä täällä on paljon puhuttu sinusta ja sinun tilanteesta.. Juu, mä en kanssa haluaisi olla mikään erikoistapaus niinkuin sullekin sanottiin, mieluummin ihan tavallinen case vaan.

Varmaan asia tulee nyt ajankohtaiseksi kun on se soittoaika ja kunhan ensin juttelen miehen kanssa, me kun ollaan arkisin eri paikkakunnilla. Ja jos hän on myöntyväinen kokeilemaan tämän viimeisen oljenkorren, niin sitten ilmoittaudutaan jonoon. Meillä kans mies ei ole adoptiosta innostunut, eikä tosiaan toi ikäkään anna oikein myöten, koska siinä sitä jonotusta tulee useampi vuosi väkisin.

Tuo on niin totta, että eihän lasta mitenkään ansaita tai että olisi tehnyt jotain pahaa/jättänyt tekemättä hyvää, jos sitä lasta ei saa. Mutta kaikenlaisia kummia sitä miettiikin, koska jotenkin se vaan tuntuu niin pahalta, että omat solutkin on ihan huonoja. Ja mä mietin vielä, että varmaan on tarkoitettu, että mun geenit ei jatku, koska mulla on ollut vaikea lapsuus, ja äiti ja isäkin on "mitä sattuu". Vaan sekin on tietysti ihan hullu ajatus, että jotenkin luonto näin osaisi toimia. Ja sen takia että mun vanhempani ovat olleet kaikkea muuta kuin rakastavia ja "hyviä vanhempia", minut olisi "tuomittu" lapsettomuuteen. Tai että en osaisi olla hyvä äiti, kun mulla ei ole ollut sitä mallia jne. Että miten maailman luonnollisin asia voi olla näin vaikeaa. Ja millaisia kummallisia ajatuksia sitä ihminen voikaan miettiä pienessä mielessään. :| varmaan psykologin käynti ihan muutenkin tekisi terää, on nämä vaan sen verran rajuja juttuja.

Mutta kaipa sekin on totta, että mikä ei tapa, vahvistaa. Mutta kyllä minä vähemmälläkin uskoisin..

Kiitos Nennuliini ja nyt odottelemaan soittoaikaa ja miettimään, että olisiko tämä se meidän viimeinen polku tällä matkalla. Kenties. Toivottavasti teille tulisikin yllätyspuhelu, että nyt on sopiva löytynyt! Mutta oliko siellä teillä niin, että te saatte kaikki solut, vai jaetaanko ne kahdelle jonottajalle, niinkuin esim. Väestöliitossa? Olen ymmärtänyt että hoito on kalliimpi, mikäli saa kaikki solut, kuten esim. Avalla. ja siellä hinta on kait noin 5-6000 euroa. Esim. Väestoliitossa vain vajaa puolet tuosta, kait.

Kirjoitelkaa muutkin ja Lotan kuulumisia odotellessa menee tämä päivä!

On tämä palsta vaan tosi mainio asia, ei tarvii yksin pähkäillä näitä vaikeita juttuja! Kiitos siitä kaikille! :heart:

 

..Mutta se teksti näyttää aina tässä "lokerossa" niin lyhyeltä..

 

Saaga: vilpittömät pahoitteluni! Uskallan sanoa arvaavani tunteesi, sillä luulen, että sama kohtalo on edessä minullakin. Luovutettuja olen nyt vakavasti harkitsemassa, vaikka mielessä pyörii vielä yksi kokeilukerta. Mutta kun luulen monitumaisuuden olevan (ihan lääkärin puheidenkin perusteella) iso ja pysyvä ongelma ja ikääkin tupsahtaa maaliskuun lopulla se maaginen 40 v.

MInä myös kuulisin kokemuksia luovutetuilla tehdyistä hoidoista (onhan tuolla ihan oma pinokin) ja myös tästä pahuksen monitumaisuus-ongelmasta. Ja kun joskus luulin, että raskaaksi tulee ihan tuosta vain, ei ikinä uskoisi, kuinka monimutkainen prosessi se loppujen lopuksi onkaan...

Onnea kaikille hoidoissa oleville!

suvituuli

 

Tuli mukava tunne myötäelämisestä ja peukutteluista Nyt ihan ensiksi täytyy kuitenkin mainita, että ihan kamalaa Saaga, että sinulla oli tuollainen punktio! Olen kyllä sitä mieltä, että jos jo ultrassa nähdään munasarjojen olevan kaukana punktioneulan ulottumattomissa, niin pitäisi nukuttaa. Hirveän ikävää ja älyttömän epäreilua, että solu oli epäkypsä. :hug: Tiedän hyvin tunteen, kun ehtii toivoa yhden päivän ja seuraavana päivänä tulee soitto klinikalta. Sinulla ja Nennuliinilla on ollut kyllä ajatuksia herättävää ja viisasta pohdintaa näistä jutuista. :flower:

Omia juttuja: Punktio meni hyvin ja muistikuvat tilanteesta ovat vähän hämärtyneitä. Tämä asetelma (eli se, että hoidot omilla soluilla voivat nyt olla tässä, jos hedelmöittymistä ei tapahdu) aiheutti kyllä oman lisänsä. Olin vähän itkuinen jo ennen punktioon menoa ja hoitaja kävi välillä kysymässä, että pärjäänkö. Lääkäri kysyi punktiossa vointiani ja kerroin voivani hyvin, johon hoitaja totesi, että on potilas kyllä ollut vähän surullinen. Lääkäri puhui siitä, että kannattaa nyt ajatella, että tämä on ihan uusi hoitokerta ja vanhat voi nyt jättää taakse. Rauhoittavan lääkkeen jälkeen punktiohuoneessa muutuin taas itkuiseksi, ja hoitaja kertoi tämän olevan hyvin tavallinen vaikutus siitä lääkkeestä. Sitten kun kipulääkkeet humahtivat päähän, niin olin taas ihan rauhallinen. Punktion jälkeen oli hyvä tunne, mutta mies puhui moneen kertaan, että on kamalaa, kun joudun tämmöistä kokemaan. Minä sitten yritin miehelle puhua, että eihän tässä mitään ole ja punktiosta jäi hyvä kokemus..

Niin, siitä tuloksesta. Tulos oli ihan ällistyttävän hyvä ja lääkärikin vähän ihmetteli. Kaikki viisi follia olivat ehtineet kasvaa punktion mittoihin (maanantaina lääkäri arveli, että olisi ehkä 3-4). Kaiken lisäksi jokaisessa follissa oli solu ja kahdessa oli kaksi solua eli tulos oli yhteensä 7. Lääkäri kertoi, että voi olla niinkin, että kahta follia erottaa niin ohut seinämä, että ultrassa niitä luullaan yhdeksi. Nyt täytyy kuitenkin pitää jalat maassa, koska ehkä solut ovat epäkypsiä tai sitten hedelmöittyminen ei onnistu icsilläkään. Mietinkin, että tässä hetkessä voin olla tyytyväinen, mutta huominen on vasta totuuden hetki. Palaan palstailemaan, kun tiedän jotain uutta..

 

Lotta! Mahtavaa! Hieno tulos ja ihan ällistyttävän mahtavaa, että noin monta solua! Hyvä hyvä Lotta! Hienosti "munittu"! :wave: Nyt toivotaan, että teillä ne solut hedelmöittyy sillä icsillä, koska sillä ne hedelmöittyy joka tapauksessa niin paljon paremmin kuin pelkällä ivf:llä. Voi että miten tuli hyvä mieli, että meilläkin tapahtuu jotain mukavaa täällä ikiomalla palstalla. Huomenna on sitten totuuden hetki ja kaikki peukut on sinne pystyssä! :heart: Me ollaan kyllä kaikki nyt hengessä mukana!

Omaa napailua: ..ahaa, siis se itkeminen voi johtua myös siitä lääkkeestä, enpä tiennytkään. Mä en eka kerralla itkenyt yhtään. Mutta tosissaan ultrassa ei perjantaina näkynyt mitään, että munikset olisi jotenkin kaukana, vaan luulen, että kun nyt oli eri lääkäri, eikä ehkä niin taitava kuin se edellinen, tai jotain.. Voi olla tietty että se "hätääntyi" myös mun itkemisestä ja siitä kun sanoin että sattuu niin maan perusteellisesti. Mutta ainakin 5-6 kertaa "mentiin läpi" sieltä emättimen"seinämästä", vaikka vain 2 follikkelia, sitä ihmettelen vieläkin. Sainhan mäkin lääkettä lisää, mutta se ei auttanut. Ehkä olin myös tosi paniikissa, kun koko follikkeleita ei ensinkään se lekuri löytänyt. Ja jo siinä vaiheessa kun tutki ultralla mulla sattui tosi kovaa, sitäkään ei ole koskaan ollut..

Aika jännää myös tuo Lotta että sait rauhoittavan etukäteen.. ei mulle mitään annettu kummallakaan kerralla, enkä älynnyt edes kysellä. (olen lukenut myös muista että saavat esilääkityksen) Suoraan tippakanyyli käteen ja samaan aikaan alkoikin jo punktio. Kääk No, kokemuksia on monenlaisia, mutta ihan heti en menisi enää punktioon, sen verran jäi kammo, vaikken yleensä olekaan kovin säikähtänyt mitään. Onkohan tämä käytäntöjen erilaisuus ihan klinikkakohtaistakin? Mutta täytyy sanoa, että tämä ko. lääkäri ei mua vakuuttanut, mulla kun se oma lääkäri on enkeliäkin kultaisempi ja niin empaattinen.

Juu, me Nennuliinin kanssa täällä pähkäillään aika lailla syntyjä syviä. Ihan tosi mahtavaa on ajatuksia ja tuntemuksia peilata tässä meitin ketjussa, olette kyllä kaikki ihania. :heart:

Suvituulelle kanssa terkkuja, ja toivottavasti se monitumaisuus ei toistuisi. Yritin tässä vähän googletella aiheesta, mutta en löytänyt mitään viisauden sanoja aiheesta. Ilmeisesti kuitenkin tämä ikä lisää meillä kaikenlaisia soluhäikkiä. Mutta mulla jotenkin on sellainen tunne, että mulla ei ole juurikaan koskaan ollut kunnon soluja kehissä. Kromosomivika? Sitä ei ole mulla tutkittu? Onko sinulla tehty se s-krom verikoe?

Heipparallaa ja hyvää illan jatkoa teille arvon Ladyt! Kaikki mukaan muutkin! Kuulemisiin! Lotalle vielä extratsemppihali huomiseen :hug:

:heart: saaga

 

Saagalle & kaikille kovasti paljon terkkuja!

Saaga: harmi, että sun punktio oli hirvitys kokemuksena. Mulla se eka punktio oli tosi paljon etukäteen pelätty, mutta ihan täysin kivuton...Tosin pyysin jo etukäteen plajon kivilääkettä suonensisäisesti, kun tiesin, että endokudoksen läpi mennään. En edes tiennyt, että oli jo alettu keräämään, tosin vaan kolme munista saatiin ja ne kaikki hedelmöittyi tosi hyvin (icsillä), mutta olivat vaan monitumaisia. Itsekin googletin, mutta ihan samnalaisin laihoin tuloksin. Kai se on tämä ikä yhdistettynä pahaan endoon?

Siis mikä s-krom testi??? Ei multa ole otettu mitään muuta kuin infektiotestit (eli ne HIVit ym.) Kerro lisää

Tsemppiä!!!
Suvituuli, joka just ahersi 5 kilometrin lenkin ja nautiskeli päälle lenkkisaunasta