Munasolunluovutus hoito

  • Viestiketjun aloittaja "yonna"
  • Ensimmäinen viesti
"vieras"
[QUOTE="Vieras";26464508]O.K. Olin tuollaisessa käsityksessä, että olisi ainakin suotavaa että olisi omia lapsia sen puolesta, että tuo keräys saattaa aiheuttaa lapsettomuuttakin jos huonosti menee.[/QUOTE]

Ja varmaan myös sen puolesta, että osaa ehkä paremmin suhtautua koko asiaan genettisistä lapsista. Mutta ei siis kiellettyä ole lapsettoman luovuttaa, mutta mielummin kai ne haluaisi, että olisi lapsia.
 
[QUOTE="eee";26464511]no aika huonosti siitä maksetaan joten kyllä jos tuohon lähtee niin pitää olla jotain muutakin syytä kuin euron kuvat silmissä..[/QUOTE]
Jep, kyllä sen rahan (mä sain maksimissaan 600 euroa kerralta) saisi helpommin tienattua jossain muualla.
 
[QUOTE="Vieras";26464508]O.K. Olin tuollaisessa käsityksessä, että olisi ainakin suotavaa että olisi omia lapsia sen puolesta, että tuo keräys saattaa aiheuttaa lapsettomuuttakin jos huonosti menee.[/QUOTE]
Ei pitäisi voida aiheuttaa lapsettomuutta, sanoivat ainakin klinikan lääkärit.

Tietty jos oikein kaukaa hakee; jos iskee joku megaluokan tulehdus jostain syystä, ja joudutaan poistamaan munasarjat, tai jotain vastaavaa. Kaikkihan on tässä elämässä periaatteessa mahdollista.
 
[QUOTE="vieras";26464509]Se tietysti kannattaa pitää mielessä, että kun on kyse hormoneista ja toimenpiteistä niin aina voi jokin mennä pieleen. On erittäin pieni todennäköisyys, että toimeenpiteestä voi saada komplikaatioita, jotka johtavat jopa kuolemaan. En millään halua lannistaa luovuttamishalujasi vaan muistuttaa siitä, että aina on olemasssa pieni riski, että jokin menee pieleen.[/QUOTE]

Näinhän se on, kaikissa toimenpiteissä on jonkinlainen riski. Korvien lävistyksessäkin. Voihan sitä vaikka menettää korvansa. On tietenkin tärkeää puhua riskeistä, juurikin siksi kuitenkin luovutushoidoissa, kuten hedelmöityshoidoissakin, pyritään toimimaan mahdollisimman pienillä hormoniannoksilla, ja tilannetta tutkitaan säännöllisesti ultran avulla. Hyperstimulaatiota tapahtuu muuten huomattavasti useammin silloin, kun samaa hoitoa tehdään naisen oman hedelmättömyyden vuoksi kuin silloin, kun kyseessä on luovutushoito. En ole kuullut vielä kenenkään Suomessa kuolleen tällä vuosituhannella munasolunluovutuksessa tehtyjen hoitojen vuoksi.
 
[QUOTE="vieras";26464553]Jos pixie sai 250e, miten sä sait noin paljon? vai onko sulla laadukkaammat solut?[/QUOTE]

Et oikein lukenut vastaustani kunnolla :xmas: Mä en missään sanonut sitä summaa, jonka mä olen saanut, vaan että lain sallima kertakorvaus on 250€ ja lisäksi päälle voi tulla erilaisia kulukorvauksia, jotka tietenkin nostavat summaa.
 
[QUOTE="vieras";26464553]Jos pixie sai 250e, miten sä sait noin paljon? vai onko sulla laadukkaammat solut?[/QUOTE]

250€ on korvaus luovutuksesta ja siitä menee verot. Tähän päälle tulee päivärahat, joista niinikään myös menee verot. Lisäksi matkakulut, jotka saa verottomana.

Jos asut klinikan vieressä, ei matkakuluja juurikaan tule...jos asut 200 km päässä, niitä tulee paljon.

Päivärahat määräytyy käyntikohtaisesti, eli yksi käynti = yksi päivä. Jos käyt klinikalla 7 kertaa, saat vähemmän päivärahaa (ja kilsakorvauksia) kuin jos käyt 11 kertaa.

Mä kävin ainakin yhden "ylimääräisen" kerran, kun ei osattu arvioida vielä, että koska on punktion aika. Tästä tuli siis lisäkäynti. Lisäksi ensimmäisellä kerralla on mm. psykologin haastattelu yms. mitä ei seuraavilla kerroilla enää ole, jolloin korvaus oli siis ensimmäisellä kerralla suurempi, kuin kahdella jälkimmäisellä.

Mä sain 650€ käteen ensimmäisellä kerralla, muilla kerroilla muistaakseni noin 500-550€.
 
"Vieras"
Ei pitäisi voida aiheuttaa lapsettomuutta, sanoivat ainakin klinikan lääkärit.

Tietty jos oikein kaukaa hakee; jos iskee joku megaluokan tulehdus jostain syystä, ja joudutaan poistamaan munasarjat, tai jotain vastaavaa. Kaikkihan on tässä elämässä periaatteessa mahdollista.
O.K, jotain sellaista muistan kuulleeni, että hormonien pistäminen voisi "lakkauttaa" munasolujen kasvun enää normaalisti keräyksen jälkeen, ja punktiosta voisi tulla jotain vaurioita, ja mahdollisesta hyperistäkin. Mutta ehkä ovat todella epätodennäköisiä komplikaatioita.
 
[QUOTE="vieras";26464553]Jos pixie sai 250e, miten sä sait noin paljon? vai onko sulla laadukkaammat solut?[/QUOTE]

No siis mun soluthan ON priimaa :cool: ja niitä on tullut lähetettyä maailmalle rutkasti (tyyliin 35 munasolua kerralla).

Okei, vakavoidutaan; mulla oli nollaveroprosentti & laskivat tuon 250 euron lisäksi jotain matkakorvauksia ja ansionmenetyksiä (vaikken töissä ollutkaan; kotiäidiltä ne laskettiin kai lapsiluvun mukaan?).
 
[QUOTE="Vieras";26464603]O.K, jotain sellaista muistan kuulleeni, että hormonien pistäminen voisi "lakkauttaa" munasolujen kasvun enää normaalisti keräyksen jälkeen, ja punktiosta voisi tulla jotain vaurioita, ja mahdollisesta hyperistäkin. Mutta ehkä ovat todella epätodennäköisiä komplikaatioita.[/QUOTE]

Mä olen ennemminkin kuullut, että hoidot aiheuttaa usein sitä, että oma munasolun tuotanto virkistyy siitä. Mulla on parillakin kertaa luovutuksen jälkeen irronnut seuraavassa kierrossa kaksi munasolua, lääkäri on varoitellut että kaksosia pukkaa jos hoidon jälkeen raskautuu :p Hyperstimulaatio tietenkin voi aiheuttaa hedelmättömyyttä pitkälle menneenä.
 
  • Tykkää
Reactions: Riivinrauta
"vieras"
Mulla olo ennen munasolujen keräystä on ollut ihan ok, keräyksien jälkeen olin vielä seuraavan päivän aika kipeä. Kipulääkke muodosti mahaani ilmaa. Istua en pystynyt, makaamaan pystyin vain kyljelläni tikkusuorassa. Mutta silti suosittelen.

Mulla olis sellainen käsitys, että yksi syy, miksi luovutusta suositellaan synnyttäneillä on se, että synnyttänyt paremmin tietää, mihin päänsä pistää (ts mitä lapsi merkitsee, jos on ennen omia lapsia luovuttanut, ei sitten lapsien syntymän jälkeen ala miettimään ja katumaan). Ja jos nainen on jo synnyttänyt, on paremmat takeet, että munasolut toimii.
 
[QUOTE="Vieras";26464603]O.K, jotain sellaista muistan kuulleeni, että hormonien pistäminen voisi "lakkauttaa" munasolujen kasvun enää normaalisti keräyksen jälkeen, ja punktiosta voisi tulla jotain vaurioita, ja mahdollisesta hyperistäkin. Mutta ehkä ovat todella epätodennäköisiä komplikaatioita.[/QUOTE]
Nääh...samaa sanoi jopa mun gynekologi, mutta klinikan lääkäri totesi että eipä perusgyne tiedä näistä asioista oikeastaan mitään, kun ei koskaan ole ollut tekemisissä munasolujen luovutuksen kanssa. Hormoneilla vaan "otetaan käyttöön" soluja, jotka muuten menisi hukkaan siinä kierrossa. Ei siinä varastoja tuhota tms, kuten joskus kuulee väitettävän.

Tottahan toki komplikaatioita voi tulla aina, kun on kyse lääketieteellisistä toimenpiteistä, se kannattaa pitää mielessä, joskaan sitä ei mun mielestä kannata kamalasti pelätä, koska se on epätodennäköistä. Klinikalla kerrottiin tosi hyvin mahdolliset riskit.

Aika moni maalaili piruja seinille ja sanoi kuulleensa ties kenestä kumminkaimasta, joka ei enää munasolujen luovutuksen jälkeen onnistunut tulemaan raskaaksi...siis kun mä luovutin, ja kun totesin että voisin itsekin joskus vielä lapsia hankkia. No, kertalaakista tärppäsi tämä raskaus, vaikka ikääkin oli jo 35 v.
 
"Vieras"
Mä olen ennemminkin kuullut, että hoidot aiheuttaa usein sitä, että oma munasolun tuotanto virkistyy siitä. Mulla on parillakin kertaa luovutuksen jälkeen irronnut seuraavassa kierrossa kaksi munasolua, lääkäri on varoitellut että kaksosia pukkaa jos hoidon jälkeen raskautuu :p Hyperstimulaatio tietenkin voi aiheuttaa hedelmättömyyttä pitkälle menneenä.
Niin, minulla tuo sama, eli seuraavassa kierrossa kypsyi parikin munasolua isoksi (johtofollikkeleiksi). Laitoinkin tuohon vain mitä olen kuullut, mutta omankin kokemukseni ja ystävien kokemusten mukaan ei mitään vahinkoja ole tapahtunut.
 
Mä olen ennemminkin kuullut, että hoidot aiheuttaa usein sitä, että oma munasolun tuotanto virkistyy siitä. Mulla on parillakin kertaa luovutuksen jälkeen irronnut seuraavassa kierrossa kaksi munasolua, lääkäri on varoitellut että kaksosia pukkaa jos hoidon jälkeen raskautuu :p Hyperstimulaatio tietenkin voi aiheuttaa hedelmättömyyttä pitkälle menneenä.
Mulle sanottiin, että "pahinta mitä tässä voi tapahtua on se, että tulisit heti hoidon jälkeen raskaaksi". Sieltä tulisi tyyliin kuutoset :D

Multa irtoaa muutenkin usein 2 munasolua kerralla. Lääkäri ultrassa totesi, että "ala lottoamaan" kun kuuli ettei mulla oo kaksosia :xmas:
 
Mulle sanottiin, että "pahinta mitä tässä voi tapahtua on se, että tulisit heti hoidon jälkeen raskaaksi". Sieltä tulisi tyyliin kuutoset :D

Multa irtoaa muutenkin usein 2 munasolua kerralla. Lääkäri ultrassa totesi, että "ala lottoamaan" kun kuuli ettei mulla oo kaksosia :xmas:
Joo ihan samaa :p Mä sanoin sille lääkärille että mä en TOOOODELLAKAAN halua kaksosia, en kolmosia enkä mitään muutakaan, en edes yhtä vauvaa. Ja odotushuoneessa odotti 1,5v ja 2,5v :xmas:
 
"vieras"
Näinhän se on, kaikissa toimenpiteissä on jonkinlainen riski. Korvien lävistyksessäkin. Voihan sitä vaikka menettää korvansa. On tietenkin tärkeää puhua riskeistä, juurikin siksi kuitenkin luovutushoidoissa, kuten hedelmöityshoidoissakin, pyritään toimimaan mahdollisimman pienillä hormoniannoksilla, ja tilannetta tutkitaan säännöllisesti ultran avulla. Hyperstimulaatiota tapahtuu muuten huomattavasti useammin silloin, kun samaa hoitoa tehdään naisen oman hedelmättömyyden vuoksi kuin silloin, kun kyseessä on luovutushoito. En ole kuullut vielä kenenkään Suomessa kuolleen tällä vuosituhannella munasolunluovutuksessa tehtyjen hoitojen vuoksi.
Tuli vaan mieleen tuosta 'mitään en voi menettää'. Riskit on hyvä tiedostaa, että jos käy niin huono tuuri, että jotain menee pieleen niin asia ei tule ihan yllätyksenä. Onhan sitä aina näitä, joille tulee täytenä yllätyksenä, että esim. synnytyksessä tai leikkauksessa voi mennä jokin pieleen ja saattavat vielä syyttää lääkäriä.
 
kiitollinen
Olette kerrassan ihania ihmisiä, jotka luovutetta solujanne lapsettomille! Kiitos paljon! Olen itse saanut maailman kauneimman ja suloisimman prinsessan teidän ansiosta! Kenties perimä on tullut joltain teiltä, mutta ainakin paljon paremman perimän neiti on saanut kuin itseltäni. Kävin aikanaan kolme kertaa punktiossa enkä tuntenut koskaan kipuja. Kanyylin laitto sattui eniten. Pari päivää toimenpiteestä olin kipeä ja punktiopäpivä meni tokkurassa. Ei todellakaan mitään kamalaa. Mun hoidot olivat kaikki niin tuloksettomia kuin olla voi ja koskaan en ole luomusti raskautunut, vaikka vuosia on yritetty. Yleensä munasolujen luovuttajien lekurit ovat niitä klinikan parhaimpia, joten riskit ovat todella pienet eikä varmaan hyperiin saakka soluja kasvatella, ellei sitten ole poikkeuksellisen reaktioherkkä lääkkeille. Yleensä punktio on kivulias endometrioosia sairastavilla. Luovuttajia kohdellaan klinikoilla todella hyvin ja samalla saa ilmaisen gynegologin tarkastuksen pätevällä lääkärillä. Annoin omalle luovottajalleni kukkakimpun palkinnoksi klinikan tyttöjen annettavaksi. Olisin antanut lahjankin, mutta vaikeaa antaa tuntemattomalle mitään ja rahan laittaminen kirjekuoreen on kornia. Mielestäni luovutuskorvaus on liian alhainen.
 
Joku tuolla aikaisemmin laittoi linkin Fertivonalle.... sitä paikkaa mä en suosittele.
Siellä olen luovuttanut ensimmäisen kerran. Olin onnessaki kun minulta kerättiin 31 munasolua yhteensä. Periaatteessa kaikki meni hyvin, mitä nyt oli loppu ajasta vähän semmonen turvonnut olo vatsassa.
Myöhemmin menin väestöliitolle ja siellä mulla oli mukana Fertinovasta saamani lappuset hoito-ohjelmasta ja ne oli siellä ihan kauhuissaan siitä millaiset hevosannokset mulle oli annettu, yli tuplasti sen mitä nyt tuolla on annettu.
Ja väestöliitolla mulla on tullu niitä soluja 10-12 kpl.
Ja sit mua hippasen ärsytti se että Fertinovalla ne munasolut meni yhdelle parille kun taas väestöliitolla mikäli soluja tulee kymmenen tai yli niin ne jaetaan kahdelle parille.

Mulla klinikalle noin 140 kilsaa. Vaikka matkakorvaukset, päivärahat ja se kertakorvaus on ihan kivat niin ei tätä vaan tehdä sen rahan takia, ei todellakaan.

Mä joskus raskausaikana luin tästä luovuttamisesta ja ajatus jäi kytemään mun mieleen ja muistui taas mieleen kun olin esikoisen saanut onnellinen tuore äiti vasta vauvan saaneena. Se tunne kun saa vihdoin sen pienen ihanan tuhisevan nyytin syliinsä on ihan varmasti yksi maailman ihanimmista tunteista. Ja jos mulla on mahdollisuus jollekkin suoda tämä maailman ihanin asia, lapsi, niin miksipäs minä en sitä tekis. En koe millään lailla että se olisi minulta pois.

Tiedän että soluistani on syntynyt yksi lapsi. Asiaa en sen kummemmin mieti, mutta vasta joku kuukausi sitten puhuin äitini kanssa asiasta ja huomasin asian olevan hänelle aika iso asia, hän on kyllä joskus miettinyt sitä että hänellä on pieni lapsenlapsi jossain, mä taas en koe lasta millään lailla omakseni koska en häntä ole odottanut ja synnyttänyt.

Hienoa jos päädyt luovuttajaksi mutta mietithän nsin tarkkaan asiaa.
Mulla vikalla kerralla operaatiossa oli kipuja mutta äkkiäkös ne sai sen lääkityksen/puudutuksen kohilleen. :)
 
[QUOTE="mie";26468167]Te ketkä olette luovuttaneet, millaiset terveydelliset vaatimukset ovat? Esim. mielenterveysongelmat,ylipaino,sukurasitteet?[/QUOTE]
Ei mielenterveysongelmia itsellä tai lähisuvussa (sisarukset, omat lapset, vanhemmat). Ei kehitysvammaisuutta lähisuvussa myöskään, tai muita vakavia perinnöllisiä sairauksia (en muista listaa, mutta esim. mun astma ei ollut este). Painoindeksin piti olla alle 30.
 
Siellä olen luovuttanut ensimmäisen kerran. Olin onnessaki kun minulta kerättiin 31 munasolua yhteensä. Periaatteessa kaikki meni hyvin, mitä nyt oli loppu ajasta vähän semmonen turvonnut olo vatsassa.
Myöhemmin menin väestöliitolle ja siellä mulla oli mukana Fertinovasta saamani lappuset hoito-ohjelmasta ja ne oli siellä ihan kauhuissaan siitä millaiset hevosannokset mulle oli annettu, yli tuplasti sen mitä nyt tuolla on annettu.
Ja väestöliitolla mulla on tullu niitä soluja 10-12 kpl.
Mulla tuli joka kerta hirmu paljon soluja, vaikka hormoniannokset oli alussakin kohtuullisia ja lopussa jo ihan pieniä ja 2-3 eri lääkäriä oli mun hoidosta vastuussa. "Sä olet vaan niin hyvä kana munimaan", totesivat lopulta :D. Tarkkaan ne aina seurasi mun vointia ja munasolujen määrää/kokoa/jotain, ettei mene liiallisuuksiin.

Avalla oon luovuttanut.
Pitäisikin soittaa sinne ja kysyä, montako lasta munasoluistani on loppujen lopuksi syntynyt. Sen tiedän, että 5 raskautta niistä oli alkanut aikoinaan (eli yksi per luovutuskerta), mutten tiedä sitä onko pakastetuista alkioista syntynyt vielä lisää.
 
Ei mielenterveysongelmia itsellä tai lähisuvussa (sisarukset, omat lapset, vanhemmat). Ei kehitysvammaisuutta lähisuvussa myöskään, tai muita vakavia perinnöllisiä sairauksia (en muista listaa, mutta esim. mun astma ei ollut este). Painoindeksin piti olla alle 30.
Meinaako tää että ei oo koskaan saanut olla mitään mielenterveysongelmia vai ettei lähiaikona/tällähetkellä?
Mä olen tässä vuosien saatossa kypsynyt ajatukseen munasolunluovutuksesta, mutta mahdankohan sittenkään olla sovelias luovuttaja.
 
Meinaako tää että ei oo koskaan saanut olla mitään mielenterveysongelmia vai ettei lähiaikona/tällähetkellä?
Mä olen tässä vuosien saatossa kypsynyt ajatukseen munasolunluovutuksesta, mutta mahdankohan sittenkään olla sovelias luovuttaja.
En mä tiedä...enkä tiedä sitäkään, haittaako kaikki mielenterveysongelmat (tyyliin itsellä tai äidillä ollut keskivaikea masennus) vaiko vain jotkut (tyyliin siskon ja isän skitsofrenia).

Kannattaa vaikka soittaa ja kysyä :), ei siinä mitään menetä. Mäkin soitin ekan puhelun klinikalle varmaan 2 v ennen kun luovuttaminen oli ajankohtaista.
 

Yhteistyössä