Mä asun täällä kauhiassa metelissä Helsingin laitamilla. Tänääkin on ajanut ainakin yksi roska-auto ohi. Ilotulitus kuului jonkin aikaa, se ajoi meidän kettupariskunnan tuosta puistosta pois. Sen sijaan pihamme jänispariskunta ei hätkähdä niin paljon. Käyvät tuossa pihagrillillä olessa hakemassa syötävää kädestä. Oravat käyvät hakemassa pöydältä, ujostelevat vielä kättä. Talomme vanhukset, lähinnä mummoja, joiden miehet ovat jo kuolleet, lasketaan päivittäin. Ettei kukaan pääse yksin kuukahtamaan pirttinsä. Aivan ovemme edessä olevasta asukaspuistosta kantautuu lasten ääniä. Sieltä sai koko kesän ilmaista ruokaa klo. 12.00. Kavereita ja jo ulkomaalaisiakin sellaisia on pojulle tullut. Puistossa on myös paljon leikkikaluja sekä sisällä että ulkona, joten siellä on kiva leikkiä muillakin kuin omilla leluilla. Perhepäivähoitajamme asuu 150 metrin päässä. Suomen suurin ostosparatiisi on 15minuutin kävelymatkan päässä. Työmatkat menee metrolla 15minuuttia per suunta. Autoa tarvitsemme 4-5 kertaa vuodessa ja sen vuokraamme. Eläinlääkäri on kadun toisella puolella ja lastenlääkäriasema 15 minuutin kävelymatkan päässä.
En nyt sanoisi, että meillä ihan hirveän huonosti menee. Ostin tämän asunnon tästä paikalta sen perusteella, että
1) lyhyt työmatka, ei tule lapselle liian pitkä työpäivä
2) perhepäivähoitaja saatavilla, sopiva pienryhmä
3) puistoja ja ulkoilureittejä koiralle ja lapselle
4) kaikki palvelut lähellä ilman autoa
5) kohtuullisen kokoinen asunto, kohtuu hinnalla
6) tarjolla edullisia harrastemahdollisuuksia koko perheelle
