Mustasukkaisuus

Perheemme nuorimmaisin tyttö syntyi heinäkuun lopussa perheeseemme. Meillä on jo
hieman yli2 vuotias tyttö, joka jakoi aiemmin kiistattoman huomiomme. Aluksi kaikki näytti menevän
hyvin, mutta nyt tilanne on pahentunut. Vanhempi tyttömme on älyttömän mustasukkainen ja
on alkanut oireilemaan. Kun pikkusisko on sylissäni tai muiden sylissä, vanhimmainen pyytää
alituiseen huomiotaan ja tulee roikkumaan. Hän on ollut jo pidemmän aikaa ilman vaippoja,
mutta huomion puutteessa hän saattaa pissiä housuunsa. Hän on myös hyvin kovakourainen
nuorimmaistamme kohtaan (tämä opettelee juuri kääntymistä). Yhtäkkiä hän saattaa tönäistä
siskoaan tai riuhtoa. En uskalla jättää heitä hetkeksikään kahdestaan, joten vauva on mukanani
kaikkialla, vessareissuillakin. Pelkään, että tilanne äityy tästä vielä pahemmaksi...
Taaperomme on myös kova isin tyttö, isin kanssa leikitään ja käyttäydytään, mutta äidille
kiukutellaan. En saa taaperomme mukaan osallistua heidän leikkeihinsä, joten minut ajetaan
huoneesta pois. Joskus tunnen oloni täysin ulkopuoliseksi. Olemme mieheni kanssa kysyneet,
tekeekö hän temppujaan mustasukkaisuudesta ja kaiken tämä myöntää.
Riitelemme, stressaamme ja olemme väsyneitä. Onko kellään samanlaisia kokemuksia?

 

Tälleen meillä toimittiin.
Esikoinen (tyttö) oli 1 v 4 kk kun pikku sisko syntyi.
Otin esikoisen mukaan vauvan hoitoon. Eli kun vaihdoin vaippaa, esikoinen tuli mukaan. Esikoinen sai ojentaa vaipan. Aamulla sai välillä valita, mitkä vaatteet vauvalle päälle. Hän toi välillä tuttia vauvalle, välillä leluja. Pikku juttuja, mutta esikoinen tunsi itsensä tärkeäksi.
Esikoisella oli oma nukke, josta tuli hänen oma vauva. Kun vauvan pylly pestiin, nii pestiin nuken pylly. Kun minä imetin vauvaa, esikoinen imetti nukkeaan. Esikoinen matki kaiken, mitä tein.
Päivisin vauva oli paljon viltillä lattialla ja seurasi sivusta, kun esim. tehtiin palapelejä esikoisen kanssa.
Meidän esikoinen on myös kunnon isin tyttö. Kun mies tuli kotiin, esikoinen leikki hänen kanssaa ja minulla oli taas aikaa hyvin imettää vauvaa ja usein iltaisin vauva torkkui sylissäni.
Mutta välillä käytiin esikoisen kanssa kahdestaan uimassa tai vaikka vain kaupassa ettei aina vauva ollut mukana. Ja näin sain viettää itsekin aikaa esikoisen kanssa kahdestaan, kun kotona tykkäsi puuhata isin kanssa.

 

Aityli, meillä on ihan samanlainen tilanne kuin teillä eli tytöt ovat juurikin samanikäiset (4/09 ja 7/11). Mustasukkaisuus on aaltoillut meillä, mutta koko ajan on jotain ollut. Aluksi isosisko yritti lyödä ja löikin vauvaa, mutta vain silloin kun vauva oli sylissäni tai imetin. Samoin hän aina siis aina haluaa syliin tai huomiota juuri sillä hetkellä kun otan vauvan syliin. Tätä on paljon edelleenkin.
Nykyään sisko ei enää lyö, mutta kohtelee aika kovakouraisesti eli "vahingossa" kaatuu, työntää tai muuten jotenkin ruhjoo vauvaa, joka ei kyllä ole yleensä moksiskaan. Samoin haluaa ja ottaakin aina kaikki vauvan lelut tai tavarat ja usein vasta itkun jälkeen palauttaa ne. Lisäksi isosisko alkaa aina itkeä, jos vauvakin kovasti itkee. Ja jos satuttaa vauvaa niin, että vauva alkaa itkeä, sisko säikähtää ja parkuu paljon vauvaa kovempaa.

Ratkaisuja ei siis minulla kovinkaan paljoa ole, koska ongelmat ovat edelleen täälläkin. Kauhulla odotan, millaista tulee kun vauva pääsee kunnolla liikkeelle ja konttaa ryöväämään leluja..

Molemmat tytöt ovat kanssani kotona ja isosisko avustaa aika paljon ja mielellään vauvan hoidossa. Riisuu ja pukee, antaa leluja tai tutteja, juottaa nokkamukista, auttaa vaipanvaihdossa ja viihdyttää. Hellii ja naurattaa ja on vauvan mielestä ihan huipputyyppi.

Meilläkin yritetään antaa isosiskolle omaa aikaa ja erityistä huomiota yksin jommankumman vanhemman kanssa. Hänellä on myös oma nukke, jota hoitelee. On toki myös juteltu paljon siitä, mitä saa tehdä ja mitä ei, miltä se vauvasta tuntuu ja olen nimennyt siskolle tunteita tyyliin "sinua harmittaa kun äiti imettää nyt vauvaa. Nyt on kuitenkin vauvan vuoro olla sylissä. Äsken oli sinun vuoro ja saat tulla vauvan jälkeen, mutta ei nyt." Joskus auttaa joskus ei. Isommalla on muutenkin aika pahasti uhmaikä päällä, joten arki on yleensäkin aika... raastavaa sekä lapselle että äidille.

Eli ei vastauksia juurikaan, mutta sympatiaa ja voimahaleja! :hug: