Mutistilapsi

Meillä on 9 vuotias poika joka puhuu vain kotona omalle perheelle ja mummulle. Puhuminen loppui 4,5 vuotiaana kun elämässämme tapahtui paljon muutoksia. Muutimme toiselle paikkakunnalle ja kahden viikon kuluttua siitä oli lapset jo ensimmäisessä kokopäiväisessä hoitopaikassaan. Minä aloitin ensimmäisessä työpaikassa välittömästi muuton jälkeen. Lapsi oli tuolloin minuun ripustautuva, arka ja pelokas lapsi. Sanoi ennen muuttoa että ei äiti muuteta, älä mene töihin, ei me tarvita enempää rahaa, ei mulle tartte ostaa enää leluja. Silloin en tajunnut kuinka pahalta pojasta oikeasti tuntui. Enkä myöskään ihmetellyt miten poika osasi jo neljän vanhana yhdistää työn, rahan ja omat lelut. Poika oli koko pienen ikänsä ajan vaikuttanut herkkävaistoiselta ja älykkäältä joten olin tottunut kaikenlaisiin kommentteihin.

Sitten alkoi vaikeudet aika pian.Poika ei halunnut enää syödä samaan aikaan isäpuolen kanssa, ja niin me annoimme pojansyödä yksin. Pian loppui puhuminen isäpuolelle. Muutimme sitten pois kun työni ei vastannut odotuksia ja ongelmat kasaantuivat. Aloitin opiskelut ja poika päiväkodin. Siellä poika ei syönyt, ei juonut, ei käynyt vessassa, ei leikkinyt eikä puhunut edes pikkuveljelle. Hain apua ja pian pääsimme lasten psykiatrisen kirjoille. Diagnoosina selektiivinen mutismi eli valikoiva puhumattomuus.

Ratkaisevien elämänmuutosten myötä on pieniä edistysaskeleita otettu. Poika on nyt iloinen ja nauttii elämästä. Puhetta vain ei koulussa tule edes kavereille. Pojassa on nyt havaittu erittäin paljon asperger-piirteitä. Pikkuhiljaa alan ymmärtää pojan käyttäytymistä ja ongelmatilanteita.

Löytyykö täältä ketään mutistilapsen vanhempaa joka haluaisi paremmin tutustua ja vaihtaa ajatuksia?

En etsi mitään keskustelufoorumeita. Ne olen kolunnut jo läpi.

Yksin kun ei aina jaksa... :x

 

Hei!
Luin kirjan kesällä, joka liittyi aiheeseen valikoiva puhumattomuus, niin kiinnostuin asiasta. Muuten en siitä tiedä mitään. Halusin kuitenkin kysyä, että onko lapsen suhde isäpuolen kanssa kunnossa tai ettei vain kenenkään aikuisen kanssa ole sattunut mitään traumaattista tai ikävää? Voitko luottaa, ettei ole? Mutta kai ne lääkärit ja psykologit ovat kaiken kyselleet... Voimia sulle ja perheelle =)

 

En tiennyt että aiheeseen liittyvää kirjallisuutta on olemassa. Minkä niminen kirja mahtaa olla?
Pojalla meni isäpuolen kanssa alkuun tosi hyvin, mutta muutosta taisi tapahtua jo silloin kun pikkuveli oli vielä masussa ja syntymän jälkeen oli taas havaittavissa erkaantumista heidän välillä. Aika usein poika sanoi ettei tykkää isäpuolesta ja aikani kysellen syyksi selvisi se, että isäpuoli on niin kiukkuinen ja huutaa. Nyt kun pojalla on havaittu aistiyliherkkyys niin tiedän että pienempikin äänen korotus tuntuu pahalta korvissa.
Tähän aikaan kun olimme muuttaneet ja pojat kävivät hoidossa, tämä isäpuoli vei pojat hoitoon. Isäpuoli ei ole koskaan ollut väkivaltainen, mutta sanallisesti pystyy loukkaamaan ja tätä kyllä on tapahtunutkin. Ei se herkkä lapsi enempää tarvitse vihatakseen ihmistä. Edelleenkään poika ei koe tarpeelliseksi puhua isäpuolelleen. Tilanne on perheessämme muuttunut niin, että pojilla on uusi isäpuoli ja puhe alkoi aika pian hänelle. Eli kotona tapahtui edistystä kun erosin kun löysin vihdoin sen kumppanin jonka kanssa olen oma itseni ja onnellinen. Kotona ei ole merkkiäkään mutismista!

 

Mä olen varsinkin lapsena aina valinnut kenelle puhun ja kenelle en.Mieskään ei vielä nykypäivänä puhu vieraille.se nyt tietysti vieroksuttaa ihmisiä.Mun poikakaan ei puhu ja lääkäri sanoo ettei se ymmärrä.Sanoin kyllä poikani minusta ymmärtää, niinkuin muutkin.Lääkäri sanoi, se on yleensä sama asia. :'( :'( <br><br>

 

Meidän tytöllä (4-v.) on ollut mutismia päiväkodissa ollessaan, kotona puhua lörpöttää koko ajan. Onneksi meidän kohdalla tilanne jo jonkin verran helpottunut. Se on vaikeaa saada kavereitakaan, kun ei suostu puhumaan. Tytöllä henkilökohtainen avustaja päiväkodissa ja sen myötä puhetta on alkanut tulla joskus tarhassakin.

 

Lapsissa ei siis ole mitään vikaa,mut ne ei vaan puhu?
Mä olen itsekin ollut sellainen.

\

Meidän tytöllä (4-v.) on ollut mutismia päiväkodissa ollessaan, kotona puhua lörpöttää koko ajan. Onneksi meidän kohdalla tilanne jo jonkin verran helpottunut. Se on vaikeaa saada kavereitakaan, kun ei suostu puhumaan. Tytöllä henkilökohtainen avustaja päiväkodissa ja sen myötä puhetta on alkanut tulla joskus tarhassakin.

 

Meidän tytöllä diagnoosina lievä älyllinen kehitysvammaisuus, mutta mutismia voi olla ilman mitään muuta diagnoosia. Joillakin lapsilla on vain joissain paikoissa esim niin ahdistavaa tai muuten ei niin mukava olla, niin voivat olla ko. paikassa kokonaan kommentoimatta mitenkään. Tai sitten esim ei koe toisen ihmisen paikalla ollessa minkäänlaista tarvetta kommentoida, jos ei vaikka pidä jostain ihmisen piirteestä tai olemuksesta. Meillä joskus lukittiin vieras ihminen pois ns omasta maailmasta ja oltiin niinkuin toista ei olisi olemassakaan ja oikein ahdistavassa tilanteessa tyttö laittoi kädet silmien eteen ja sulki toisen pois näkyvistään, kun ei toista näe niin toinen ei olekkaan muka siinä...

 

osoiteesta htt://groups.yahoo.com/group/mutismi
sieltä saa vertaistukea,voi lukea toisten kokemuksia,kertoa omista kokemuksistaan jne... =)

 

Torey Haydenhan on kirjailija ja lasten psykologi, joka on nimenomaan hoitanut valikoivaa puhumattomuutta. Siitä hänellä myös kirjoja, joita suosittelen kovasti! Kaikki kirjat todella hyviä, ei vain puhumattomuuskirjat.

 

[olen lukenut nita kirjoja ja ovat kyllä hyviä,mutta sitten se mutta...jos kirjaa lukee sellainen,jolla selektiivisetä mutismita ei ole tietoa ja sitten tietää mutistilapsen niin...näiden kirjojen lapsethan ovat kovia kokeneet eli mutismin on aiheuttanut jokin trauma tai tosi vaikeat perheolot ja mutsimiin on paljon paljon muitakin syitä.Itsekin aioin alussa lukiessa ehdottaa sitä lapsen opelle,mutta mitä pidemmälle kirjaa luin,sitä enmmän vahvistui ajatus,että en kyllä ehdotakkaan...mutta niinkuin snoin,kirjat ovat kyllä lukemisen arvoisia.
Ja kirjassa ei mainita sitä esim.miten kauan menee siihen,että lapsi saadaan puhumaan,se on luettava vähän kuin rivien välistä,kun tapahtumat etenevät esim syksystä jouluun jne



quote="civindal"]Torey Haydenhan on kirjailija ja lasten psykologi, joka on nimenomaan hoitanut valikoivaa puhumattomuutta. Siitä hänellä myös kirjoja, joita suosittelen kovasti! Kaikki kirjat todella hyviä, ei vain puhumattomuuskirjat. [/quote]

 

Käytetäänkö Mutistilapsilla kuvia ja viiittomia kommunikointi apuna esim. hoidossa??

Taustaa olen opiskelija, jonka tekee perjantaiksi tiivistelmää ko aiheesta.
Jos te ihanat jaksaisitte vastata

 

yläasteella ja minulla käy opiskelemassa yksi mutisti (tyttö). Ikää tytöllä n. 14 vuotta ja mutismi alkanut n. viis vuotta sitten. Tyttö on älyllisesti aivan ikätasollaan eli pärjää koulussa hyvin tai keskitasoisesti. Tyttö puhuu ainoastaan omille sisaruksilleen... ei kenellekään muulle (ei vanhemmilleen, ei koulussa jne.). Hankalaa on näin open näkökulmasta mutistin kanssa työskentely ja vaikuttaahan tuo arvosanoihinki (eteenki kielten). Tyttöä on tutkittu, mutta mitään järkevää ei ole selvinnyt. Saa nähdä koska puhumattomuus lakkaa, sillä en ole koskaan kuullut (eikä ole muutama jututtamani psykologikaan) että näinkin vanhalla lapsella olisi mutismia.

 

Päiväkodissa ei puhu, ei käy vessassa, ei osallistu mihinkään, ei pue, eikä leiki.
Piirtää piirtää piirtää.Kädestä pitäen tekee kyllä jutut.
Kotona on normaali, päästelee höyryjä.
Vertaistukea etsimässä..

 

Hei. mulla kanssa tyttö jolla on valikoiva puhumattomuus.

 

Käytetäänkö Mutistilapsilla kuvia ja viiittomia kommunikointi apuna esim. hoidossa??

Taustaa olen opiskelija, jonka tekee perjantaiksi tiivistelmää ko aiheesta.
Jos te ihanat jaksaisitte vastata

Itse käytän työssäni mutistilapsen kanssa myös kuvia.

 

näin vanhalla ei ole mutismiA!??kyllä sitä vaan on nuorilla ja aikuisillakin,ei se ole mikään lasten"tauti"ohjeena antaisin videolle kuvaamisen,jos tämä nuori siihen suostuu siihen ,että se kuvaa jolle hän puhuu ja opet katsoo itsekeseen tai sitten kuvaa itse...ja tuo äly juttu..ei selektiiven mutismi tee "vähä-älyistä"vaan ovat ihan niin sanotusti normaali älyisiä!ja puhuttomuuden lakkaamisen yksi syy voi olla siinä että kaikki odottaa,lisää paineita ja pelkoa puhumista kohtaan..
ja tuo ettei psykologitkaan ole kuulleet tuon ikäisen mutismista...sekin johtuu siitä että ammatti-ihmistenkin tietämys (selektiivisestä)mutismista on yllättävän vähäistä ja suomenkielistakin tietoa ei ole paljoa saatavilla

yläasteella ja minulla käy opiskelemassa yksi mutisti (tyttö). Ikää tytöllä n. 14 vuotta ja mutismi alkanut n. viis vuotta sitten. Tyttö on älyllisesti aivan ikätasollaan eli pärjää koulussa hyvin tai keskitasoisesti. Tyttö puhuu ainoastaan omille sisaruksilleen... ei kenellekään muulle (ei vanhemmilleen, ei koulussa jne.). Hankalaa on näin open näkökulmasta mutistin kanssa työskentely ja vaikuttaahan tuo arvosanoihinki (eteenki kielten). Tyttöä on tutkittu, mutta mitään järkevää ei ole selvinnyt. Saa nähdä koska puhumattomuus lakkaa, sillä en ole koskaan kuullut (eikä ole muutama jututtamani psykologikaan) että näinkin vanhalla lapsella olisi mutismia.

 

kaikki mutistit eivät pysty kommunikoimaan edes viittomilla/kuvilla,se on sosiaalisten kanssakäymisten vaikeutta pitkälti ja siksi myös nuo keinot eivät aina onnistu...eikä paperille kirjoittaminen...mutta aina kannattaa kokeilla kaikenlasia keinoja,että saa lapsen/nuoren kommunikoimaan

Käytetäänkö Mutistilapsilla kuvia ja viiittomia kommunikointi apuna esim. hoidossa??

Taustaa olen opiskelija, jonka tekee perjantaiksi tiivistelmää ko aiheesta.
Jos te ihanat jaksaisitte vastata

Itse käytän työssäni mutistilapsen kanssa myös kuvia.