alkaa tuntua ettei täältä löydy mulle pysyviä töitä ja tekee kovasti mieli muuttaa takaisin syntymänurkille. En ole koskaan ajatellut että sinne palaisin, ja nyt mieskään ei enää laita kovasti hanttiin. Siellä vaan on enemmän mulle töitä, ja halvempia asuntoja. Se vaan hirvittää, kun meillä on kolme lasta, joista yksi koululainen, että repii heidät "juuriltaan". Ei tää oikein ole järjen kanssa missään tekemisissä, joku tunne vaan, josta on vaikea päästä yli/ohi. Vaikka olen/ollaan tosiaan täälläkin viihdytty. Nyt siis asutaan "puolivälissä", kummankin vanhempien luokse monta sataa kilsaa. Siis, ei oikeastaan mitään kysyttävää, paitsi jos joku on tehnyt vastaavan ratkaisun, niin kiinnostaa kovasti, kuinka kaikki on sujunut, työnhaut, lasten hoito/koulupaikat, asuntoasiat...meillä se tilanne että oma kämppä ois varmaan aika helppo myydä, se ei ole onneks isoin ongelma.
Viimeksi muokattu: