Muuttuuko lapsen päivärytmi mummolassa?

Meidän tyttö on hyvin tarkka mm.päiväunien ajankohdasta ja en voi ymmärtää miksi mummolassa sitä ei kunnioiteta.Lapsi on ns.sekaisin kun kotiutuu mummolasta..onko muilla näin?

 

kumpi on niistä unista on tarkka äiti vai lapsi ? lapsi nukkuu silloin kun se on väsynyt... mutta äidin aikataulut voi mennä sekaisin!!!!!

 

\

kumpi on niistä unista on tarkka äiti vai lapsi ? lapsi nukkuu silloin kun se on väsynyt... mutta äidin aikataulut voi mennä sekaisin!!!!!

Meillä ainakin tytöllä tarkka uni rytmi. ei missään nimessä nukuteta vain silloin kun lasta väsyttää koska on jo silloin yli väsynyt.Ei lapsi pysty itse päättämään nukkumaajoistaan ainakaan minun mielestä.

Itse olen JOUTUNUT rytmittämään elämäni uusiksi että lapsi saa säännölliset unensa.Kylässä ei voi juoruilla kavereitten kanssa tuntitolkulla vaikka huvittaisikin kun on lähdettävä viemään lasta päiväunille.Mutta mielelläni teen sen lapseni vuoksi ja luovun omista huvitkuksistani.

 

\

Meidän tyttö on hyvin tarkka mm.päiväunien ajankohdasta ja en voi ymmärtää miksi mummolassa sitä ei kunnioiteta.Lapsi on ns.sekaisin kun kotiutuu mummolasta..onko muilla näin?

Meillä on 1 mummola. Appivanhemmat eivät kunnioita mitään sääntöjämme . Emme laita lapsiamme hoitoon mieheni vanhemmille, koska lasten päivärytmit sekoavat mummolassa päälaelleen. Ja emme laita lapsia anoppilaan yökylään.

On kurjaa, kun kaikki lapsen oman kodin tavat pitää muuttaa mummolassa . Lapset ovat kiukkuisia ja päivärytmit sekaisin jo lyhyenkin kyläilyn jälkeen. Tämä on itsekkäiden isovanhempien vallankäyttöä .

Miksi isovanhemmat eivät ymmärrä, että lapsilla on kotona esim. ruoka-ajat ja nukkumaanmenoajat? Mikään järkipuhe ei auta, vaikka asian esittäisi kuinka perusteellisesti. Isovanhemmat ovat jo autuaasti unohtaneet sen ajan, kun omat lapset olivat pieniä ja elettiin lapsiperheen aikatauluissa .

 

\

kumpi on niistä unista on tarkka äiti vai lapsi ? lapsi nukkuu silloin kun se on väsynyt... mutta äidin aikataulut voi mennä sekaisin!!!!!

Ei se ihan aina noinkaan mene. Meillä esikoinen oli todella joustava kaikissa rytmeissä, joten suurta vahinkoa ei sattunut jos jotain jäi välistä tai tapahtui eri aikoihin. Toinen lapsi taas on ollut aina todella tarkka, että kaikki tapahtuu juuri samalla kellonlyömällä ja samalla tavalla. Jos ei näin käynyt, oli koko loppupäivä + seuraava päivä yhtä huutoa, kitinää, venkoamista, syömättömyyttä ynnä muuta kivaa. Samoin jos päiväunet jäi väliin tai myöhästyivät, myöhästyivät myös yöunet monella tunnilla (normaalisti nukkumaan klo 20 ja näissä tapauksissa klo 24-01...). Arvata saattaa pikkulapsen ollessa kyseessä, ei elo ollut mitään suurta herkkua 5 tuntiakin putkeen kitisevän muksun kanssa, kun toistakin olisi pitänyt ehtiä huomioida ja hänenkin pitäisi päästä nukkumaan jossain välissä!

 

Meillä on mummilassa samat säännöt kuin kotonakin. Lapsi on ihana ja hyväntuulinen aina, eikä ole mitään syytä muuttaa hyvää rytmiä. Muutenkin pyrin pitämään samat säännöt kuin kotonakin, vaikka kyllä lapset pian oppivat, että kotona voi olla jotain eri sääntöjä kuin mummin luona. Uni-, ulkoilu- ja ruokailurytmi on mielestäni hyvä pitää mahdollisuuksien mukaan samana oli lapsi mummin luona tai kotonaan. Näin pääsee itsekin vähemmällä. Oletko yrittänyt puhua isovanhempien kanssa vakavasti asiasta?

 

\

Meillä on mummilassa samat säännöt kuin kotonakin. Lapsi on ihana ja hyväntuulinen aina, eikä ole mitään syytä muuttaa hyvää rytmiä. Muutenkin pyrin pitämään samat säännöt kuin kotonakin, vaikka kyllä lapset pian oppivat, että kotona voi olla jotain eri sääntöjä kuin mummin luona. Uni-, ulkoilu- ja ruokailurytmi on mielestäni hyvä pitää mahdollisuuksien mukaan samana oli lapsi mummin luona tai kotonaan. Näin pääsee itsekin vähemmällä. Oletko yrittänyt puhua isovanhempien kanssa vakavasti asiasta?

Meillä ei laiteta lapsia mummolaan hoitoon, koska appivanhemmat hoitaisivat lapsia miten sattuu . Enkä voi kuvitellakaan, että jättäisin pieniä lapsia anoppilaan yökylään, ilman meitä vanhempia. On ihan sama, mitä anopille ja apelle sanoo lastenhoidosta, järkipuhe kaikuu kuuroille korville.

Ihmettelen todella tälläisia isovanhempia, jotka katsovat oikeudekseen hoitaa lastenlapsiaan niin kuin he itse haluavat. Mikä etuoikeus isovanhemmilla on puuttua lapsiperheen järkeviin tapoihin ja sääntöihin? On todella raivostuttavaa, jos isovanhemmat kuuluvat tähän "mummolassa saa kaiken periksi mitä kotona kielletään"-koulukuntaan.

Kysymys isovanhemmille: Oletteko koskaan ajatelleet, että omat aikuiset lapsenne, miniänne ja vävynne olisivat Teidän kanssa paljon enemmän tekemisissä ja näkisitte lastenlapsiannekin useammin, jos kunnioittaisitte lapsiperheen arkea, tapoja ja tottumuksia? Ja ihan kiusallenneko yritätte tunkea itseänne äidin, isän ja lasten väliin?

Me äidit ja miniät näemme punaista, kun mummo supattaa lapsenlapselle "Kyllä mummo antaa, jos äitisi ei anna". Lapset oppivat nopeasti, kuka antaa heille periksi, salaa tai vanhempien aikana. Tai kun vaari kehuskelee, kuinka hän pärjää lastenlastensa kanssa paremmin kuin poikansa ja vävynsä. Huvittavaa, kun sama lastenhoidosta kaikentietävä vaari ei ole ikinä omia lapsiaan viitsinyt hoitaa.

 

Niinpä..Huvittavaa että oma äitinikin muistaa aikoinaan häntäkin ketuttaneen anopin tehdessä hänen lastenkasvatusperiaatteet turhiksi mm.antamalla lapsille maitoa ennen ruokailua jne.
Nyt silti hän itsekkin antaa lapsenlapsille lähes kaikki periksi ja passaa muksuja..kuorii perunatkin jos ei lapsenlapset itse viitsi!

 

\

\

Meillä on mummilassa samat säännöt kuin kotonakin. Lapsi on ihana ja hyväntuulinen aina, eikä ole mitään syytä muuttaa hyvää rytmiä. Muutenkin pyrin pitämään samat säännöt kuin kotonakin, vaikka kyllä lapset pian oppivat, että kotona voi olla jotain eri sääntöjä kuin mummin luona. Uni-, ulkoilu- ja ruokailurytmi on mielestäni hyvä pitää mahdollisuuksien mukaan samana oli lapsi mummin luona tai kotonaan. Näin pääsee itsekin vähemmällä. Oletko yrittänyt puhua isovanhempien kanssa vakavasti asiasta?

Meillä ei laiteta lapsia mummolaan hoitoon, koska appivanhemmat hoitaisivat lapsia miten sattuu . Enkä voi kuvitellakaan, että jättäisin pieniä lapsia anoppilaan yökylään, ilman meitä vanhempia. On ihan sama, mitä anopille ja apelle sanoo lastenhoidosta, järkipuhe kaikuu kuuroille korville.

Ihmettelen todella tälläisia isovanhempia, jotka katsovat oikeudekseen hoitaa lastenlapsiaan niin kuin he itse haluavat. Mikä etuoikeus isovanhemmilla on puuttua lapsiperheen järkeviin tapoihin ja sääntöihin? On todella raivostuttavaa, jos isovanhemmat kuuluvat tähän "mummolassa saa kaiken periksi mitä kotona kielletään"-koulukuntaan.

Kysymys isovanhemmille: Oletteko koskaan ajatelleet, että omat aikuiset lapsenne, miniänne ja vävynne olisivat Teidän kanssa paljon enemmän tekemisissä ja näkisitte lastenlapsiannekin useammin, jos kunnioittaisitte lapsiperheen arkea, tapoja ja tottumuksia? Ja ihan kiusallenneko yritätte tunkea itseänne äidin, isän ja lasten väliin?

Me äidit ja miniät näemme punaista, kun mummo supattaa lapsenlapselle "Kyllä mummo antaa, jos äitisi ei anna". Lapset oppivat nopeasti, kuka antaa heille periksi, salaa tai vanhempien aikana. Tai kun vaari kehuskelee, kuinka hän pärjää lastenlastensa kanssa paremmin kuin poikansa ja vävynsä. Huvittavaa, kun sama lastenhoidosta kaikentietävä vaari ei ole ikinä omia lapsiaan viitsinyt hoitaa.

Aikanaan minun vanhempani kunnioittivat minun toiveitani lasteni kasvatuksessa ja niin teen nyt itse mummina. Sain toki kysyttäessä hyviä neuvoja kokeneemmalta mummilta ja nyt olen pystynyt itse olemaan avuksi nuorille vanhemmille. Itsekin ihmettelen jos kokeneet isovanhemmat eivät ymmärrä näitä asioita, varsinkaan jos niistä on vieläpä puhuttu. Eivätkö huomaa edes, jos vierailunne harvenevat? Minä tapaan lapsenlastani parikin kertaa viikossa ja pystymme keskustelemaan vanhempien kanssa kaikista asioista.
Vähän ihmettelin, että tuota aikaisempaa kirjoitustani oli lainattu ylläolevaan kirjoitukseen, joka oli aika negatiivinen. Minä siis toimin vanhempien ja lapsen parhaaksi! :heart:

 

Meillä isovanhemmat eivät kunnioittaneet mitään mielipiteitämme tai tapojamme tai toiveitamme. Eivät kyllä halunneet kummemmin lastemme kanssa ollakaan. Kerran äärimmäisessä hädässä jätimme jo ison lapsen yöksi ja sovimme pelisäännöistä. Mitään toivomuksiamme ei noudatettu, päinvastoin juuri se mitä me olimme kieltäneet tehtiin ensimmäiseksi. Vastaus oli että me olemme isovanhempina suuremmassa määräysvallassa kuin te vanhempina, koska meillä on elämänkokemusta. Eipä ole suhteita lapsenlapsiin muodostunut.
Kummallinen tuo jonkun kommentti siitä kumpi tarvitsee niitä päiväunia. Jokainen tietää että lapselle on turvallisempaa henkisesti sekä terveellisempää, jos päivärytmi on suht vakio. Lisäksi se helpottaa kaikkien elämää. Sekin on selviö että on lapsia jotka ovat hyvin tarkkoja rytminsä suhteen ja sitten niitä jotka nukkuvat vaikka kauppakärryihin.

 

\

Meillä isovanhemmat eivät kunnioittaneet mitään mielipiteitämme tai tapojamme tai toiveitamme. Eivät kyllä halunneet kummemmin lastemme kanssa ollakaan. Kerran äärimmäisessä hädässä jätimme jo ison lapsen yöksi ja sovimme pelisäännöistä. Mitään toivomuksiamme ei noudatettu, päinvastoin juuri se mitä me olimme kieltäneet tehtiin ensimmäiseksi. Vastaus oli että me olemme isovanhempina suuremmassa määräysvallassa kuin te vanhempina, koska meillä on elämänkokemusta. Eipä ole suhteita lapsenlapsiin muodostunut.
Kummallinen tuo jonkun kommentti siitä kumpi tarvitsee niitä päiväunia. Jokainen tietää että lapselle on turvallisempaa henkisesti sekä terveellisempää, jos päivärytmi on suht vakio. Lisäksi se helpottaa kaikkien elämää. Sekin on selviö että on lapsia jotka ovat hyvin tarkkoja rytminsä suhteen ja sitten niitä jotka nukkuvat vaikka kauppakärryihin.

Meillä isovanhemmat ovat myös mielestään parempia kasvattajia kuin me vanhemmat. Mitään meidän kodin toivomuksia ja tapoja ei noudateta. Samasta syystä emme laita lapsia appivanhemmille hoitoon . Meillä pitäisi olla todella suuri hätä, että veisin lapset anopille ja apelle hoitoon. Mieluummin pyydän apua sellaisilta ihmisiltä, joiden sanaan voin luottaa =).

Jos lapsi tarvitsee päiväunia, niin onhan se kumma, jos isovanhemmat eivät ymmärrä vanhempien yksinkertaisiakaan toiveita. Jos veisin lapsen mummolaan hoitoon, niin tottakai vaatisin, että päiväunista, ruoka-ajoista, nukkumaanmenoajoista ym. lapsen oman kodin tavoista pidetään kiinni. Mitä pienemmästä lapsesta on kysymys, sen tärkeämpää tuttu päivärytmi on. Miksi isovanhemmat eivät noudata äidin ja isän toiveita?

 

Minä en halua tietentahtoen muuttaa lapsenlapsien päivärytmiä kyläreissuilla, mutta ei se maailma todellakaan siihen kaadu jos asiat joskus tehdään eritavalla.

Miniä on meillä niin kaikkitietävä,että ihmettelen kuinka on voinut ottaa minun kasvattaman/ hoitaman pojan puolisokseen...... ihan samalla tavalla hoitelen lapsenlastani, perusturvallisuuden ja . tarpeet taaten ja joskus jopa jotain virikkeitä antaen.

 

\

Minä en halua tietentahtoen muuttaa lapsenlapsien päivärytmiä kyläreissuilla, mutta ei se maailma todellakaan siihen kaadu jos asiat joskus tehdään eritavalla.

Miniä on meillä niin kaikkitietävä,että ihmettelen kuinka on voinut ottaa minun kasvattaman/ hoitaman pojan puolisokseen...... ihan samalla tavalla hoitelen lapsenlastani, perusturvallisuuden ja . tarpeet taaten ja joskus jopa jotain virikkeitä antaen.

Lapsiperheessä arki sujuu, kun päivärytmi on kunnossa. Pienten lasten kanssa on hankalaa, jos lasten rytmi menee päälaelleen ja esim. nukkumaanmenoaika illalla siirtyy 2-3 tunnilla. Jos ruoka-ajat ovat mummolassa mitä sattuu ja lapset saavat välipaloja koko ajan, eivät lapset syö pääruokaakaan ehkä ollenkaan.

Järkevät isovanhemmat ymmärtävät, että päivärytmi on lapsen parhaaksi =). Tuskinpa kukaan äiti ja isä kiusallaan lastaan vaikkapa päiväunille laittaa. Jos lapsi tarvitsee 1-2 päiväunet, ja mummolassa päiväunet siirtyvät tai jäävät kokonaan pois, on lapsi umpiväsynyt, kiukkuinen ja sekaisin . Tai jos tavallinen nukkumaanmenoaika kotona on klo 19-20 illalla, ja mummolassa valvotaan jopa klo 22-23 asti, kyllä se jossakin näkyy .

Kouluikäisistäkin huomaa, jos lapsi syö epäsäännöllisesti, ulkoilee liian vähän tai nukkuu liian lyhyet yöunet . Minusta isovanhempien ei tarvitse valvottaa lapsia ja muuttaa unirytmiä, jos lapset ovat mummolassa käymässä.

 

\

Minä en halua tietentahtoen muuttaa lapsenlapsien päivärytmiä kyläreissuilla, mutta ei se maailma todellakaan siihen kaadu jos asiat joskus tehdään eritavalla.

Miniä on meillä niin kaikkitietävä,että ihmettelen kuinka on voinut ottaa minun kasvattaman/ hoitaman pojan puolisokseen...... ihan samalla tavalla hoitelen lapsenlastani, perusturvallisuuden ja . tarpeet taaten ja joskus jopa jotain virikkeitä antaen.

Mutta miniäsi onneksi hänellä on tosi avarakatseinen, lämmin ja välittävä anoppi ...

 

Kun esikoisemme oli alta kolmen, niin mummolasta kotiutuminen oli yhtä itkua ja huutoa....lapsi oli väsynyt, kun rytmit oli menneet sekaisin, usein siitä syystä, että isovanhemmat eivät olleet saaneet tyttöä päikkäreille....kun ei tyttö kuulemma halunnut...jne.
No, me sitten sunnuntai iltaisin kuuntelimme itkut. Eikä siinä sen kummempaa, koska tyttö oli aika harvoin hoidossa.
Mielellään meni ja menee edelleen mummin ja papan luo.
Itse olen tuumannut, että vaikka isovanhemmat ovatkin läheisiä...ja tavallaan kodin "jatke", on lastenkin ihan hyvä tajuta se, että ihmiset ovat erilaisia ja heillä on erilaisia tapoja. Eli lapsille on ihan kasvattavaa joutua erilasten persoonien ja heidän tapojensa kanssa tekemisiin....en mä ole ikinä olettanut, että vanhempani toimisivat niinkuin minä ja kyllä mä heihin luotan, vaikka eivät täydellisiä olekaan, ovathan he sentään minut kasvattaneet.
Ja just nuo karkki-hommat yms. pikku lapsukset ei musta ole pidemmän päälle niin hirveen ratkasevia....

 

\

Kun esikoisemme oli alta kolmen, niin mummolasta kotiutuminen oli yhtä itkua ja huutoa....lapsi oli väsynyt, kun rytmit oli menneet sekaisin, usein siitä syystä, että isovanhemmat eivät olleet saaneet tyttöä päikkäreille....kun ei tyttö kuulemma halunnut...jne.
No, me sitten sunnuntai iltaisin kuuntelimme itkut. Eikä siinä sen kummempaa, koska tyttö oli aika harvoin hoidossa.
Mielellään meni ja menee edelleen mummin ja papan luo.
Itse olen tuumannut, että vaikka isovanhemmat ovatkin läheisiä...ja tavallaan kodin "jatke", on lastenkin ihan hyvä tajuta se, että ihmiset ovat erilaisia ja heillä on erilaisia tapoja. Eli lapsille on ihan kasvattavaa joutua erilasten persoonien ja heidän tapojensa kanssa tekemisiin....en mä ole ikinä olettanut, että vanhempani toimisivat niinkuin minä ja kyllä mä heihin luotan, vaikka eivät täydellisiä olekaan, ovathan he sentään minut kasvattaneet.
Ja just nuo karkki-hommat yms. pikku lapsukset ei musta ole pidemmän päälle niin hirveen ratkasevia....

kiva että löytyy joku joka jaksaa ajatella asioista noin positiivisesti....se maailma ei oikeesti kaadu muutaman asian erilailla tekemiseen... tai jos kaatuu, niin kyllä eletään tiukiossa raameissa ja vaikeuksia on odotettavissa.....kun kaikki ei aina kuitenkaan pyöri sen oman kullannupun navan ympärillä

 

\

Kun esikoisemme oli alta kolmen, niin mummolasta kotiutuminen oli yhtä itkua ja huutoa....lapsi oli väsynyt, kun rytmit oli menneet sekaisin, usein siitä syystä, että isovanhemmat eivät olleet saaneet tyttöä päikkäreille....kun ei tyttö kuulemma halunnut...jne.
No, me sitten sunnuntai iltaisin kuuntelimme itkut. Eikä siinä sen kummempaa, koska tyttö oli aika harvoin hoidossa.
Mielellään meni ja menee edelleen mummin ja papan luo.
Itse olen tuumannut, että vaikka isovanhemmat ovatkin läheisiä...ja tavallaan kodin "jatke", on lastenkin ihan hyvä tajuta se, että ihmiset ovat erilaisia ja heillä on erilaisia tapoja. Eli lapsille on ihan kasvattavaa joutua erilasten persoonien ja heidän tapojensa kanssa tekemisiin....en mä ole ikinä olettanut, että vanhempani toimisivat niinkuin minä ja kyllä mä heihin luotan, vaikka eivät täydellisiä olekaan, ovathan he sentään minut kasvattaneet.
Ja just nuo karkki-hommat yms. pikku lapsukset ei musta ole pidemmän päälle niin hirveen ratkasevia....

Olen kanssasi ihan samaa mieltä! Meillä eletään meidän säännöillä, anoppilassa anoppilan säännöillä. Jos ne eivät minulle sovi, kukaan ei pakota jättämään lapsia sinne hoitoon.

 

\

\

Kun esikoisemme oli alta kolmen, niin mummolasta kotiutuminen oli yhtä itkua ja huutoa....lapsi oli väsynyt, kun rytmit oli menneet sekaisin, usein siitä syystä, että isovanhemmat eivät olleet saaneet tyttöä päikkäreille....kun ei tyttö kuulemma halunnut...jne.
No, me sitten sunnuntai iltaisin kuuntelimme itkut. Eikä siinä sen kummempaa, koska tyttö oli aika harvoin hoidossa.
Mielellään meni ja menee edelleen mummin ja papan luo.
Itse olen tuumannut, että vaikka isovanhemmat ovatkin läheisiä...ja tavallaan kodin "jatke", on lastenkin ihan hyvä tajuta se, että ihmiset ovat erilaisia ja heillä on erilaisia tapoja. Eli lapsille on ihan kasvattavaa joutua erilasten persoonien ja heidän tapojensa kanssa tekemisiin....en mä ole ikinä olettanut, että vanhempani toimisivat niinkuin minä ja kyllä mä heihin luotan, vaikka eivät täydellisiä olekaan, ovathan he sentään minut kasvattaneet.
Ja just nuo karkki-hommat yms. pikku lapsukset ei musta ole pidemmän päälle niin hirveen ratkasevia....

Olen kanssasi ihan samaa mieltä! Meillä eletään meidän säännöillä, anoppilassa anoppilan säännöillä. Jos ne eivät minulle sovi, kukaan ei pakota jättämään lapsia sinne hoitoon.

Lapsi menee mielellään mummolaan..hänen on hyvä olla siellä.
Tärkeintä lienee lapsen ja isovanhempien välinen hyvä yhdessä olo!
Ei ole helppoa aina saada lapsia päiväunille..eivät millään malta rauhoittua. Silloin on helpompaa, kun hän on kahden isovanhemman kanssa. Usein toisen on mentävä esim. pihahommiin päiväunien aikaan..poistuttava "häiriötä aiheuttamasta".
Käytännössä ei voi toimia aina vanhempien "pillin" mukaan vaan sen hetken tilanne usein sanelee miten toimitaan.
Vanhempien tilanne on sama..kun menette yökylään. Peti on huono..kello raksuttaa..ääniä kuuluu (tieliikenne-tv-ym. ei "normaalia" )..ei saa unta..miettii asioita..
Mummolassa vrk-rytmi voi muuttua! Illalla unille normaaliin aikaan klo 21-21.30..kotona unta riittää noin klo 8 asti. Mummolassa ollaankin silmät kirkkaana jo 6.30..eipä sitä unta väkisten voi jatkaa.
Päiväunetkin häiriintyy kun päiväposti "ei osannut toimia hiljaa"..
Kerrostalossa on paljon muitakin ääniä, jotka vaatii lapsella sopeutumista.. PUHELIN SOI ! (puhelin soi myös maalla)
Nyttemmin olen hoitanut lapsenlastani (1v1kk) noin kerran kuukaudessa ja tärkeimpänä pidän viimeisen vuorokauden unirytmiä..sehän vaikuttaa siihen, miten itse "annan" unta lapselle!
(viimeksi juuri ennen luokseni tuloa..autossa tuli 5 min nokoset..tottahan se siirsi päiväunia 2:lla tunnilla)

Hyvä kertoa molemminpuolin..meni unet niin tai näin...kaikki on lapsen parhaaksi!

 

\

Meillä eletään meidän säännöillä, anoppilassa anoppilan säännöillä. Jos ne eivät minulle sovi, kukaan ei pakota jättämään lapsia sinne hoitoon.

Olen eri mieltä. Se on kumma, että niitä rajoja ei voi muka noudattaa. Meillä lapsilla on kolme isovanhempalaa: mieheni äiti ja puoliso, mieheni isä ja hänen puolisonsa, omat vanmhempani. Kummallista: kun lapset tulevat kahdesta jälkimmäisestä paikasta, on kaikki hyvin, karkkia ei ole tuputettu, nukkumaan on menty ajoissa, leluja ei ole ostettu koko kämppä täyteen ja tungeta vielä auton ikkunasta peräänkin... Silti hemmoteltu on touhuilulla ja vaikkapa letuilla.

Vaan annas olla kun mennään anoppilaan, niin "isovanhemman hemmotteluoikeuden" nimissä loppuu kaikki järki: lapsien ruokavalio sisältää yhtenä päivänä täytekakkua, jäätelöä, karkkeja, limpsaa, lettuja. Ja sittten kovaan ääneen ihmetellään, miksi ruoka ei maistunut lainkaan...

Mitä tulee pakottamiseen, niin mieheni on melkoinen äidinkulta ja vaatii tasapuolisuutta lasten ja isovanhempien yhdessäoloon, joten kyllä minut tavallaan pakotetaan lapset sinne jättämään. Mieheni toki pakenee sitten töihinsä, kun minä taistelen sokerihumalassa olevat ja tavaravuorella hemmotellut lapset illalla nukkumaan...

Mutta siis kahdessa muussa isovanhempalassa näin ei käy, miten kummassa se on sitten mahdollista? Ja toki ymnmärrän, että joskus rytmit muuttuu ja tapahtumat ja tilanteet pitää ottaa huomioon, mutta kun kyseessä on joka ainoa kerta, niin...?

 

\

\

Meillä eletään meidän säännöillä, anoppilassa anoppilan säännöillä. Jos ne eivät minulle sovi, kukaan ei pakota jättämään lapsia sinne hoitoon.

Olen eri mieltä. Se on kumma, että niitä rajoja ei voi muka noudattaa. Meillä lapsilla on kolme isovanhempalaa: mieheni äiti ja puoliso, mieheni isä ja hänen puolisonsa, omat vanmhempani. Kummallista: kun lapset tulevat kahdesta jälkimmäisestä paikasta, on kaikki hyvin, karkkia ei ole tuputettu, nukkumaan on menty ajoissa, leluja ei ole ostettu koko kämppä täyteen ja tungeta vielä auton ikkunasta peräänkin... Silti hemmoteltu on touhuilulla ja vaikkapa letuilla.

Vaan annas olla kun mennään anoppilaan, niin "isovanhemman hemmotteluoikeuden" nimissä loppuu kaikki järki: lapsien ruokavalio sisältää yhtenä päivänä täytekakkua, jäätelöä, karkkeja, limpsaa, lettuja. Ja sittten kovaan ääneen ihmetellään, miksi ruoka ei maistunut lainkaan...

Mitä tulee pakottamiseen, niin mieheni on melkoinen äidinkulta ja vaatii tasapuolisuutta lasten ja isovanhempien yhdessäoloon, joten kyllä minut tavallaan pakotetaan lapset sinne jättämään. Mieheni toki pakenee sitten töihinsä, kun minä taistelen sokerihumalassa olevat ja tavaravuorella hemmotellut lapset illalla nukkumaan...

Mutta siis kahdessa muussa isovanhempalassa näin ei käy, miten kummassa se on sitten mahdollista? Ja toki ymnmärrän, että joskus rytmit muuttuu ja tapahtumat ja tilanteet pitää ottaa huomioon, mutta kun kyseessä on joka ainoa kerta, niin...?

Jos kerran lapsesi kärsivät niin kovasti siellä anoppilassa, niin ethän toki voi heitä sinne laittaa. Lasten etu menee kohteliaisuuden edelle meidän perheessä aina! Sitä tarkoitin jo edellisessä viestissä. Kyllä äiti aina keinot keksii tilanteen muuttamiseen, kun kyse on oman lapsen hyvinvoinnista.

 

Niin, edellinen viesti oli siis nokkoselta, unohdin vaihtaa nikkiä... sori.

 

\

Jos kerran lapsesi kärsivät niin kovasti siellä anoppilassa, niin ethän toki voi heitä sinne laittaa. Lasten etu menee kohteliaisuuden edelle meidän perheessä aina! Sitä tarkoitin jo edellisessä viestissä. Kyllä äiti aina keinot keksii tilanteen muuttamiseen, kun kyse on oman lapsen hyvinvoinnista.

Ööh, ei nyt tehdä tästä mitään kaksintaistelua, mutta luitko viestini oikeasti? Sanoinko lasten kärsivän anoppilassa? Sanoin, että sääntöjä voisi noudattaa niin ei KUKAAN kärsisi, kun illatkin rauhoittuisivat yms. "Kärsiminen" tapahtuu siis jälkeenpäin, kun en esim. meinaa millään saada villiintyneitä lapsia illalla rauhoittumaan tai kun lapset kaupassa alkavat mankua tavaroita, koska "mummukin ostaa aina mitä me halutaan". Ja kummallisesti se perussääntöjen noudattaminen onnistuu muiden isovanhempien kyseessä ollessa.

Ja sitten sellainen juttu, että lapset ovat myös mieheni lapsia: en voi yksipuolisesti sanella, minne he menevät ja minne eivät, jos lapset kuitenkin ovat sillä tavalla turvassa, ettei fyysistä vaaraa tms. ole. Vai saneletko sinä teillä kaiken ja miehesi vain myötäilee vieressä? Mieheni äiti on hänelle hiukan liiankin pyhimys, tiedän, mutta milläs mammanpojan saa heräämään, sitä en tiedä...?

 

Kiva lukea Tiina tekstiäsi!
Sinulla on hieno tapa suhtautua sellaisiin asioihin jotka eivät sinua täysin miellytä.Se on totta että, kun kaksi erilaista taustoista tulevaa ihmistä ( ja täällä en tarkoita muuta kuin erilaisia perheitä) perustaa oman perheen, niin he luovat jotain uutta ja omaa, mutta sitten ne pienet myönnytykset tekevät elämän paljon helpommaksi.
Eri perheissä, eri mummoloissa on hiukan eri tavat, mutta kaikki varmaan haluavat pientensä parasta!
Oikein mukavaa kevättä sinulle ja perheellesi, ja ilosia mummolareissuja!

 

Joo, omissakin silmissä hätäisesti kirjoitettu viestini kyllä vaikutti aika tylyltä. Mutta muotoilen siis näin, että alun perin halusin kritisoida sitä, ettei monelle miniälle tunnu kelpaavan anopin lastenhoito sitten millään, aina on jotain napinaa. Se vain sitten ihmetyttää, että miksi niitä lapsosia niin usein kuitenkin anoppilaan roudataan- ja tämä ajatus siis ei nyt koskenut sinua.
Sain sen kuvan, että anopin ja apen käytös tuottaa sinulle paljon ylimääräistä työtä. Eikö tilannette voisi koettaa muuttaa esim. sinun ja miehen keskusteluilla, ja miehesi sitten juttelisi vanhemmilleen. Miehille on joskus vaikea saada asioita perille, mutta eiköhän se sitkeydellä onnistu. Tässä ei nyt ole kyse tossun alla olemisesta mielestäni puolin eikä toisin.
Ja meillä tilanne on vähän toisin päin: anoppi hoitaa lapset omalla tavallaan erinomaisen hyvin, mutta omien vanhempieni kurinpito on sellaista, etten omia lapsiani sille mielellään alista. Ukki ja mummo ovat ilmaisseet halunsa olla lasten kanssa joskus enemmänkin, mutta kun ei voi olla varma siitä hermojen pitävyydestä, niin ei... että tämä taustana, minua ei voi kukaan pakottaa viemään lapsia sellaiseen paikkaan, jossa heidän ei ole hyvä olla. Nyt ei tästä enää enemmän, toivottavasti teillä tilanne helpottuu ajan myötä.