n30v. kolmannen tai neljännen odottajat

Kuuluisi ehkä enemmän haaveilijoiden puolelle mutta kun siellä vasta haaveillaan. Miten kolmannen tai neljännen lapsen odotus on sujunut kolmekymppisenä - onko vaivoja tai väsymystä odotettavissa nuoruusvuosina (hih) koettuja raskauksia enemmän? Entäs kolmannen synnytys - onko mennys siinä missä muutkin? Harkitsemme vielä yhden hankkimista mutta raskausaika mietityttää. Tuntui jo aiemminkin että sitä oli ihan naatti tuosta odotuksen ihanuudesta(?).

 

Täytän kohta 30 ja tekisi mieli neljättä lasta vielä. Oman pään sisällä vaan risteilee niin paljon että jaksaako ja toisaalta vielä 10 vuotta aikaa saada/hankkia lapsia. Meillä on nyt vajaa 3 v, 7 v ja 9 v lapset. Kotona kyllä oleilisin vielä mielellään tehden kaikkea mukavaa =) Järki sanoo että ei nyt vielä lisää lapsia, kun aikaa on ja tuota rahaakaan ei niin paljoa ole tällä hetkellä lainoja maksaessa.

 

Oon toistaseks vielä 31v ja ootan kolmatta lasta. Lapset on 5v ja 7v. Tää raskaus on tähän mennessä ollu jopa helpompi ku aikasemmat, tosin aikaa on kulunu enkä ihan kaikkea enää muista aikasemmista. Kuitenkin ihmeempiä "oireita" ei vielä ole ollut. Alussa kuvotusta ja väsymystä, mut melko nopeesti loppuivat. Ennen ku tunsin liikkeitä kävi monesti mielessä onko kaikki hyvin, kun oli niin oireetonta. Tuossa helteillä huomasin jalkojen turvonnen nilkoista jonkin verran, mut niinhän käy kaikille jossain vaiheessa.
Tällä hetkellä tuntuu, et voisin vielä ainakin yhden raskauden kokea, niin helpolta tää on tuntunut ( huom! ainakin tähän mennessä ) Viikkoja kasassa nyt 23+2.

 

Mä oon 35 ja odotan neljättä ja se on ihan mahdotonta miten paljon vaivoja , kipuja on. Kannattaa tehä se iltatähti heti!

 

Täällä myös yks lähes 3-kymppinen kolmannen odottaja. Lapset 9 ja 10 ja nyt menossa rv6+3 ja olo on ihan voimaton. Väsyttää ja kuvottaa, kuten aikaisemmistakin. Tuntuu vaan että nyt on jotenkin voimakkaampana ja ajatuksissa pyörinyt myös että saa jäädä lapsiluku tähän jos olo ei kohta ala kohentua. Töissä pitäs jaksaa käydä ja kotonakin tehä kotihommat, mutta kun ei vaan jaksa. Viikonloppuna sitten yritän pakertaa koko viikon hommat.

Sektioarpi viiltelee välillä oikein kovasti joten silloin olen joutunut turvautumaan särkylääkkeisiin. Tämän takia menen lääkärille huomenna ja toivottavasti hän laittaa lähetteen varhaisultraan.

 

kolmatta pikkuista, ikää on 31 v. ja lapsia kaksi, 2½v ja 1 v. Hienosti on mennyt tähän asti, ja ihanaa on taas odottaa. Muutaman vuoden joutuu rutistamaan tämän meidän katraan kanssa tiukkaa pikkulapsi-arkea, mutta luulen että loppujen lopuksi tämä on paras mahdollinen juttu!

:wave:

 

Täällä myös kolmas tulossa ja ikää 31v.
Rankin raskauksista, alun pahoinvointi oli 24/7 kestävää ja vähän ennen puolta väliä hellitti.
Sen jälkeen alkanut supistelemaan.
Muuten mennyt ihan hyvin.

 

30v. tuli just täyteen ja kolmatta oottelen :heart: Eipä mittään enempiä kremppoja oo ollut ja raskaus muutenkin mennyt tossa vähän niin kuin sivussa, kun poika nyt 1v4kk ja järjestää tuota ohjelmaa ihan kivasti
Poikaa ootellessa olin ihan kremppa selkävaivojen kanssa ja niitä ei onneks nyt oo pahemmin ollut.
Esikkoa ootellessa olin viel nuori ja vetree (21 v) mutta ihan yhtä hyvin tää raskaus on kuitenkin nyt mennyt kuin silloinkin.

 

Meillä on jo kolme, mutta täytin 30v. kun olin just saanut kolmannen tenavan. Raskaus oli hankala. Kamala pahoinvointi 7kk ja supistelua viikosta 15 lähtien. Synnytys oli nopein ja kipein.
Nyt on eletty kolmen lapsosen kans vuosi ja on ollut aivan ihanaa! Lapset siis nyt 7,4 ja 1 vuotiaat. Minusta on helpompaa kolmen kuin kahden kanssa.

 

Mie täytin tässä nelosen odotusaikana sen 30, ja tää on kyllä ollut ihan ehdottomasti helpoin raskaus tähän mennessä! Tai sitten aika kultaa muistot... Esikolta meni selkä, keskimmäisellä karseat pahoinvoinnit, kuopukselta taas kauheat liitoskivut. Nyt ei mitään sen suurempia vaivoja ole ollut, paitsi ehkä turvotusta enemmän kuin aiemmissa. Aina ei edes muista olevansa raskaana! Väsymystä ehkä enemmän tässä loppupäässä, mutta sekin johtunee tuosta aiempien lapsien aikaansaamasta työmäärästä ennemmin kuin iästä. Synnytyksestä en vielä pääse sanomaan, toivon vain että pertilasta käännetty vauva pysyisi oikeinpäin eikä tulisi sektiota, katsotaan olenko synnytyksen jälkeen vielä samaa mieltä..

 

Hej
Täällä myös yksi joyli kolmekymppinen odottaja, ikää 32, ja lapsukaiset on 9 ja 11 ja 13 vuotiaat. Nyt sitten iltatähtönen olisi tulossa ihan pian..raskausviikkoja 38.Raskaus sujunut suht hyvin,ei pahoinvointeja, ei turvotusta, väsymystä ehkä enempi kuin 10 vuotta sitten..
Huolena on että mitenkä sitä yöt jaksaapi valvoskella... |O

 

Neljättä odotan nyt rv 10+0 ja ikää 30 v (tänä vuonna 31). Lapset 9, 7 ja 2. Viime raskaudessa oli supistelua ja olin kipeä koko ajan. Vastustuskyky oli niin surkee että kaikki flunssat ja mahataudit sairastin mitä vaan lähipiirissä sairastettiin. Nytkin tulin kipeeksi jo toista kertaa tässä raskaudessa ja pelottaa jos taas oon koko ajan sairaana. Nyt on flunssa ja yhen mahataudin oon kans jo sairastanu. Pientä väsymystä ja pahoinvointia on ollut ei muuta noiden viruksien lisäksi. Muuten siis kaikki hyvin jos vaan ei tarttuis joka flunssa ym. virustauti. Mitään kolotuksia tmv. ei ole ollut enempää kuin nuorenakaan. Kyllähän sitä nuorena varmasti paremmin jaksaa, mutta ei kompikymppinen vielä vanha ole.

Vauva-ajan jaksoin paremmin tuon nyt 2v. kans vaikka olin lähes 30v mitä noiden isompien kanssa reilu parikymppisenä. Asenne muuttunut niistä ajoista.

 

Minä odotan ylläri-viitosta, neljä lasta siis ennestään: 8v, 2 x 5v ja pian 1v. Itse täytin tänä vuonna just 30. Muut raskaudet ovat menneet ihmeen hyvin, mutta nyt tämän uuden kanssa on ollut ongelmia verenpaineen suhteen. Koholla on koko ajan eikä meinaa millään laskea. Supistelujakin on ollut ja alkuraskaus meni oksennellessa. Mutta en usko, että liittyisi mitenkään ikään, monethan vasta aloittavat tässä vaiheessa! Tosin en ole yhtään niin innostunut tästä uudesta kuin aikaisemmista, johtunee kai siitä, että olin niin asennoitunut pysymään neljän lapsen äitinä. Ihan varmasti kuitenkin lapsen synnyttyä olen taas ihan intopiukassa!

 

mä olen 27v 2 lapsen (7 ja 6v) äiti joka kolmatta odottelee.. Ja kamalaa on ollu, pahoinvointia ja tautista väsymystä ekat 17vkoa, nyt sit aivan hirveitä kipuja nivustaipeissa ja liitoskipuja. Myös tokan mukelon syntymän jälkeiset jälkisupistukset oli aivan karmeita ja kätilö sano sillon et odotas vaan ens kertaa ne pahenee vaan.. joten niitä sit odottaessa... no sit on lapsiluku toivottavasti täynnä, piti olla jo mut silti oli pakko puhuu miestä ympäri 2v ku kuitenki halusin sen 3 pikku kaverin..

 

Olen 33v ja kolmatta odotan marraskuussa saapuvaksi. Lapset kohta 12v ja sitten 2v4kk. Ekan odotus oli helppo, toinen sitten hieman vaikeempi. Rv 20++ Jäin sairaslomalle supistelujen takia. Selkävaivojakin oli. Nyt tältä kolmannelta ensimmäiset supistelut tuli rv 14 ja selkäkivut myös. Saikulla olen ollut välillä. Nyt taas meinaa välillä supistella uhan kiitettävästi. Rv nyt 21+2 menossa. Jos supistelut jatkuu niin saikulle varmaan joudun. Muutenkin viime talvi oli sellaista aikaa että lapset ja minä jatkuvasti sairaana. Mutta eiköhän tuo vointi kolmannen odottamisessa ole ihan yksilöllistä. Kaikilla ei välttämättä ole hankalaa.