Naapurin 3 v tuppaa kokoajan seuraamme ulkona ollessa, ärsyttävää.

Kuinkakohan raskasta mahtaa olla sen kolmevuotiaan pienen pojan elämä, jolla on se tunne että kukaan ei halua olla mun kanssa.

 

mä olen jo 8 vuotta ollut kulmakunnan lastenhoitokeskus, kaikki kersat on aina meillä. Viimeksi laskin kuusi, vaikka muistan synnyttäneeni vain kaksi.
ajattelen ,että meillä on kivointa varamaan sitten.

Joskus kyllä haluaisin olla omassa kodissani rauhassa ja juoda pyhäaamuna kahvia klo 10 yöpukusillani. Tavallisesti naapurin poika on jo meillä siinä kohtaa, että ehtii ennen kuin pitää lähteä hihhulikirkkoon loppupäiväksi. No, näkeepähän, että lahkolaisuudelle on olemassa rennompi vaihtoehto...

 

Sano sille eka nätisti ja sitten napakammin. Vaikea kuvitella, etteikö joku saisi kolmevuotiasta ruotuun, mutta jos nyt et sanomalla saa niin juttele vaikka sen vanhemmille.

Kyllä mä toivoisin, että mun lapselle sanottais suoraan tai sitten minulle, eikä vaan salaa ärsyynnyttäisi. Etköhän sinäkin?

 

mä olen jo 8 vuotta ollut kulmakunnan lastenhoitokeskus, kaikki kersat on aina meillä. Viimeksi laskin kuusi, vaikka muistan synnyttäneeni vain kaksi.
ajattelen ,että meillä on kivointa varamaan sitten.

Joskus kyllä haluaisin olla omassa kodissani rauhassa ja juoda pyhäaamuna kahvia klo 10 yöpukusillani. Tavallisesti naapurin poika on jo meillä siinä kohtaa, että ehtii ennen kuin pitää lähteä hihhulikirkkoon loppupäiväksi. No, näkeepähän, että lahkolaisuudelle on olemassa rennompi vaihtoehto...

Ja et sano mitään koska...?

 

Ja et sano mitään koska...?

niinku mitä? 6-vuotiaalle, että seisopa tunti ulkona, että mä saan juoda kahvia?
Ei, kyllä mun rauhani on jo mennyttä. En tahdo harmia naapurten kanssa ja tämä on pikkukylä.

Kohta eli 5 vuoden päästä kuulemma ne vekarat ei enää kehtaa olla mun kanssa samassa huoneessa, paitsi jos maksan niitten ostoksia ja sittenkin onnistun nolaamaan ne koska olen olemassa.

Pakko tää on kestää koska olen lapsia halunnut.

 

niinku mitä? 6-vuotiaalle, että seisopa tunti ulkona, että mä saan juoda kahvia?
Ei, kyllä mun rauhani on jo mennyttä. En tahdo harmia naapurten kanssa ja tämä on pikkukylä.

Kohta eli 5 vuoden päästä kuulemma ne vekarat ei enää kehtaa olla mun kanssa samassa huoneessa, paitsi jos maksan niitten ostoksia ja sittenkin onnistun nolaamaan ne koska olen olemassa.

Pakko tää on kestää koska olen lapsia halunnut.

Niin, sanot ettei tänään sovi tulla kylään jos et halua vieraita lapsia kylään. Yksinkertaista.

 

Niin, sanot ettei tänään sovi tulla kylään jos et halua vieraita lapsia kylään. Yksinkertaista.

ei muuten ole. Toki haluan, että mun lapsella on kavereita!
Eikä niitä ole jos mä ajan ne pois. Kun mun poika ei pelaa potkupalloa ja se on suurinpiirtein olemassaolon ainoa muoto tällä paikkakunnalla.

 

ei muuten ole. Toki haluan, että mun lapsella on kavereita!
Eikä niitä ole jos mä ajan ne pois. Kun mun poika ei pelaa potkupalloa ja se on suurinpiirtein olemassaolon ainoa muoto tällä paikkakunnalla.

Siis jos et koko aikaa päästä teille pyhäaamusi yöpaidassa lukuunottaen koko kylän kersoja, lapsellasi ei ole enää kavereita? Älä nyt viitsi... Sovit vaikka etukäteen mitkä päivät sopii ja mitkä ei niin ei poiskaan tarvitse ajaa jos ne ei ole ihan tampioita.

 

Vähän tuntuu että ap:tä ärsyttää se että naapurin lapsi ei tarvitse samalla tavalla vahtimista ja huvittamista kuin hänen omat pienokaisensa.

Olen huomannut vastaavaa naapurin rouvan kohdalla. En kuitenkaan aio kieltää lastani puhumasta muiden kanssa, ei roiku naapurissa kiinni vaikka joskus jotain leluaan esitteleekin.

Pienten lasten vanhemmat ei ehkä ymmärrä että lapsen kasvaessa on ihan normaaliakin että hän leikkii itse ja hakeutuu myös muiden seuraan. Ei ole mielestäni normaalia että vanhempien pitää kontata kaikissa leikeissä mukana. En minäkään ulkona panosta niin seuranpitoon, sisällä sitten ihan leikitään yhdessä ohjatustikin.

 

[QUOTE="Mirja";30072732]Vähän tuntuu että ap:tä ärsyttää se että naapurin lapsi ei tarvitse samalla tavalla vahtimista ja huvittamista kuin hänen omat pienokaisensa.

Olen huomannut vastaavaa naapurin rouvan kohdalla. En kuitenkaan aio kieltää lastani puhumasta muiden kanssa, ei roiku naapurissa kiinni vaikka joskus jotain leluaan esitteleekin.

Pienten lasten vanhemmat ei ehkä ymmärrä että lapsen kasvaessa on ihan normaaliakin että hän leikkii itse ja hakeutuu myös muiden seuraan. Ei ole mielestäni normaalia että vanhempien pitää kontata kaikissa leikeissä mukana. En minäkään ulkona panosta niin seuranpitoon, sisällä sitten ihan leikitään yhdessä ohjatustikin.[/QUOTE]

Empä usko olevan tästä kyse. Tunnistan tuollaisia ap:n mainitsemia lapsia itsekkin puistossa. Vanhemmiltaan eivät saa huomiota joten sitä roikutaan muissa aikuisissa. Lapset hakeutuu toisten lasten seuraan leikkimään. Ei hakemaan toisten aikuisten huomiota. Siinä on katsos eroa ja jos sun lapsi hakee sitä aikuisen huomiota pidät sitä isompana kun se on.

 

Empä usko olevan tästä kyse. Tunnistan tuollaisia ap:n mainitsemia lapsia itsekkin puistossa. Vanhemmiltaan eivät saa huomiota joten sitä roikutaan muissa aikuisissa. Lapset hakeutuu toisten lasten seuraan leikkimään. Ei hakemaan toisten aikuisten huomiota. Siinä on katsos eroa ja jos sun lapsi hakee sitä aikuisen huomiota pidät sitä isompana kun se on.

Ei nyt viitsitä yleistää kuitenkaan.
Minulla on kaksi lasta joista toinen on pienestä pitäen ollut erittäin sosiaalinen. Puhunut on kuin papupata heti kun vaan vähänkin puhua osasi. Erityisesti on aina tykännyt jutella aikuisten kanssa. Ja jos mahdollista niin ihan kenen kanssa vaan, vaikka bussipysäkillä. Päiväkodissakin nautti erityisesti tarhatätien kanssa asioiden pohtimisesta ja leikit jäivät monesti toissijaisiksi.
Kotona taatusti on saanut huomiota siinä missä toinenkin muksu (itseasiassa enemmän koska oli esikoinen), mutta silti sitä huomion nälkää ja höpötystä on vaan riittänyt. Kotona on juteltu kaikista asioista paljon ihan pikkuisesta asti. Jo vauvana aloitin hänen kanssaan "iltajuttelutuokiot" jotka ovat jakuneet tavallaan näihin päiviin asti. Olenkin miettinyt olenko "aiheuttanut" jotenkin lapselle tuon höpötyksen ja sosiaalisuuden. Mutta huomiota on siis kotona saanut riittävästi, mutta tuo nyt on tuollainen sosiaalinen höpöttelijä ja osallistuja edelleen. Nyt siis jo teini.

 

ei muuten ole. Toki haluan, että mun lapsella on kavereita!
Eikä niitä ole jos mä ajan ne pois. Kun mun poika ei pelaa potkupalloa ja se on suurinpiirtein olemassaolon ainoa muoto tällä paikkakunnalla.

Kyllä mä useinkin olen sanonut (juurikin ehkä samaan hihhulilahkojen lapsille), että meille ei voi nyt tulla. Kesällä monestikin kun halutaan olla ulkona oman perheen kanssa ja nämä lapset sais olla vaikka koko päivän aamusta iltaan kylässä.
Silti ovat pysyneet nyt jo neljän vuoden ajan meidän lasten kavereina

 

Kummallista tosiaan, että jotkut kuvittelevat aikuisen seuraan hakeutuvan lapsen olevan aina jotenkin huomiota vailla ja aikuisennälkäinen, vaikka ap:n tapauksessa toki näin voi ollakin. Meilläkin on kaksoset, joista toinen hakeutuu aina tilaisuuden tullen aikuisten viereen ihmettelemään ja juttelemaan, vaikka tasan yhtä paljon saavat(riittävästi varmasti) kotona huomiota. Olen huomannut, että tämä lapsi on myös aktiivisempi tuomaan kotosala myöhemmin leikkeihin mukaan päivän aikana tapahtuneita asioita, ja toimii useinmiten leikeissä ns. johtajana. On siis suomeksi sanottuna utelias ja mielikuvituksekas luonne, joka helposti tylsistyy samanikäisten kanssa. Toinen kaksonen sitten leikkii ennemmin samanikäisten kanssa, ja on arempi vieraiden aikuisten seurasa. Lapset ovat todella erilaisia, muistakaamme tämä, kun teemme johtopäätöksiä lapsista ja heidän perheistään..

 

Minä viihdyin lapsena paljon paremmin aikuisten seurassa kuin toisten lasten, halusin leikkiä aikuisten kanssa jne.

 

no en mäkään alkais naapurin tenavaa viihdyttämään jatkuvasti. mä häipyisin lapsineni jonnekin, tai sitten vain yksin kertaisesti herkeisin huomioimasta poikaa milläänlailla