Naapurin rouva taas huutaa lapsilleen.

Kuuluu siis pihallemme asti, vaikka asutaan omakotitaloissa. Ilmeisesti heillä on ikkuna auki tai jotain. Karjuu todellakin täysillä ja kurkku suorana:" EIEIEIEI" ja "Mitä sä oikein haluut!?!?" ja muuta. Mies ei näköjään ole kotona, kun auto ei ole pihassa. Pakkoko sitä on lapsia pukata maailmaan noin lyhyessä ajassa, jos ei niitä jaksa... Perheessä 6kk, kohta 2v ja 3v lapset.

 

mitä tarkoittaa "taas"? joka pv, joka toinen pv, joka viikko? minäkin joudun usein nostamaan ääntä esikoiselle, kun tulee jankkaamaan jotain ja saattaa läpsiä, kun syötän vauvaa tms enkä voi heti tulla avaamaan suihkua tai tekemään leipää

 

mitä tarkoittaa "taas"? joka pv, joka toinen pv, joka viikko? minäkin joudun usein nostamaan ääntä esikoiselle, kun tulee jankkaamaan jotain ja saattaa läpsiä, kun syötän vauvaa tms enkä voi heti tulla avaamaan suihkua tai tekemään leipää

No useana päivänä viikossa sieltä kuuluu karjuntaa. Ja siis ei tosiaan korota ääntään vaan huutaa ihan täysillä, ääni kireänä, kurkku suorana. Ja nytkin huutoa lapsille kesti (välillä toki tauottuen) puoli tuntia. Välillä vauva itki kovastikin ja sitten taas huuto jatkui. Ehkä taaperoikäiset lapset heillä eivät usko jaehkä ne läpsivät vauvaa, mutta pakkoko on karjua niin, että ikkunat vaan helisee?

 

Onko lapsille huutaminen suomessa kielletty? Meneekö ne siittä "rikki", pitäisikö vain kaikessa hiljaisuudessa tukistaa, tai läimiä vyöllä? Ei haukku haavaa tee, mieluummin huuto kun väkivaltä!!!

Vai kielletäiskö myös huutaminen lapsille ihan rikoslailla, ruvetaan hei kaikki vapaa kasvattamaan, jos lapsi juoksee mora kädessä niin ei kielletä, kun se kompastuu moran kanssa ja saa puukon mahaansa niin eiköhän se teho-osastolla opi ettei kannata puukon kanssa juoksennella???

 

Me asutaan omakotitalossa ja naapurit tappelee taukoomati.Tässä asuu vain vanhoja ihmisiä ja meillä on murkkuikäset muksut ja toises naapurissa mopoikäsiä ja siitä pienempiä.Kollit painelee mopoilla tossa naapurissa kun ne haluu ärsyttää noita mummoja ja ne huutaa pihalla ennen aamukahdeksaa niiden vanhemmille.Mua ei häiritte mopot yhtään.

 

Ei tainnut olla varsinaisesti kyse siitä että lapsille ei saisi huutaa vaan siitä että sitä on rasittavaa ulkopuolisen kuunnella päivästä toiseen.

Jaksamisia sinne! Meillä oli rivarissa ennen sama tilanne seinänaapurin kanssa. Kesällä kun ovet ja ikkunat oli auki niin sai aamusta iltaan kuunnella sitä lapsille huutamista. Rasittavaa, onneksi vuosi sitten muuttivat pois ja on paljon hiljaisempaa nykyisin.

 

Onko sinulla aikaa käydä kysymässä jos voisit auttaa jos kerran epäilet väsymystä? Puhutaan aina yhteisöllisyydestä, mutta voiko sitä saada puhumisen asteelta tekoihin?

 

Joo huusin tänään. Tunnistan itseni vaikka oletkin muutellut hieman lasten ikiä ja lukumäärää. Katsos kun minulla on pinna välillä hieman kireällä työstressin takia. Ja siitähän sinulla ei ole mitään tietoa, kun olet viimeiset ties kuinka monta vuotta makoillut siellä kotonasi. Ja tietysti molemmat mummit, kummit ym. apunasi. Meillä ei ole tuollaisia apujoukkoja helpottamassa elämää.

Joo huudan välillä, mutta muutoin olen hyvä ja rakastava vanhempi. Älä sinä naapurin akka siellä kyylää, vaikka elämäsi tylsää onkin, vaan huolehdi omista asioistasi.

 

Mene pimpottamaan, vie mukanasi pullaa, kysy juodaanko pihalla kahvit, ota omat lapset mukaan. Tai sitten käyt sanomassa, että paistoit liikaa lettuja, tuletteko syömään. Kaikki huutajat ei myös ymmärrä, että huutavat, käy ihan reippaasti sanomassa, että kuulin huutoa ja itkua, oletteko kunnossa, tarvitsetteko apua? Viisautta on kriittinen ajatus, jota seuraa konkreettinen teko. Jeesustelu netissä ei sellainen teko ole.

 

Ei tainnut olla varsinaisesti kyse siitä että lapsille ei saisi huutaa vaan siitä että sitä on rasittavaa ulkopuolisen kuunnella päivästä toiseen.

Jaksamisia sinne! Meillä oli rivarissa ennen sama tilanne seinänaapurin kanssa. Kesällä kun ovet ja ikkunat oli auki niin sai aamusta iltaan kuunnella sitä lapsille huutamista. Rasittavaa, onneksi vuosi sitten muuttivat pois ja on paljon hiljaisempaa nykyisin.

Mä mietin, miten just nyt kaipaankaan omia naapureitani :heart:. Vaikka ne omat naapurini ovatkin rivitalossa. Olen tällä hetkellä tilapäisesti kerrostalossa ja täällä on sellainen meteli, että ei tule kyllä työnteosta yhtään mitään. Melkein tekisi mieli huomenna kotiin palattuani antaa seinänaapurille lapsineen kiitosta

 

Mä olen välillä miettinyt,että mitähän meidän naapurusto ajattelee meistä kun keskimmäinen lapsi välillä täällä karjuu ihan silmittömästi. Yleensä jos on käyttäytynyt huonosti ja laitetaan arestiin niin alkaa huutamaan niin että perustukset tärisee. Se on semmosta kunnon raivoa.. Välillä kun naapureita näkee pihalla niin tekis mieli tarjoutua hankkimaan korvatulpat tuon takia. Niin ja odotan myös sitä päivää, että joku tekee meistä ls-ilmoituksen tuon kiekumisen takia..

 

Hm hän kuulostaa hyvin väsyneeltä ja ylikuormittuneelta. Hänelle tekisi pieni tauko varmana hyvää. Jos tuo jatkuu vielä kauan niin kannattaa harkita ehdottaa häntä ennaltaehkäisevän lastensuojelun piiriin. Saa lastenhoitoapua ja samalla vähän breikkiä.

Kolme noin pientä on raskas kantaa. Etenkin jos äiti on noin ylikuormittunut että karjuu noin usein.

 

Varmasti kaikki sortuu välillä raivoamaan lapsille ja se on ihan normaalia.. Toisaalta se voi olla ihan hyödyksikin, koska näin lapsi oppii ymmärtämään että vanhemmat silti rakastaa ja eivät halua pahaa lapselle, vaikka joskus huutavat. Olen kuullut, että erityisen tärkeää on, jos vanhemmat riitelevät kova äänisesti keskenään, että lapsi näkee kun vanhemmat myös sopivat asiasta. Näin lapsi ei jää kelamaan eroavatko vanhemmat tjt muuta outoa.. Vahingollisempaa on mielestäni se, että lapsia ei koskaan kiellettäisi ja vanhempi vain säilöisi itseensä nämä kaikki kiukun tunteet kunnes tulisi aivan kahjoksi. Lapset oppivat vanhemmiltaan, miten toimia kun on vihainen tai jokin on pielessä. Ei huutaminen välttämättä edistä asioita hirveästi, mutta ihan ok tapa se on purkaa vihan tunteita.. ainakin parempi kuin väkivalta

 

Joo huusin tänään. Tunnistan itseni vaikka oletkin muutellut hieman lasten ikiä ja lukumäärää. Katsos kun minulla on pinna välillä hieman kireällä työstressin takia. Ja siitähän sinulla ei ole mitään tietoa, kun olet viimeiset ties kuinka monta vuotta makoillut siellä kotonasi. Ja tietysti molemmat mummit, kummit ym. apunasi. Meillä ei ole tuollaisia apujoukkoja helpottamassa elämää.

Joo huudan välillä, mutta muutoin olen hyvä ja rakastava vanhempi. Älä sinä naapurin akka siellä kyylää, vaikka elämäsi tylsää onkin, vaan huolehdi omista asioistasi.

Olet kyllä rakas naapurin rouva vielä äitiyslomalla. Minä käyn kyllä töissä, mutta nyt olen vielä kesälomalla. Meillä ei ole isovanhempia eikä kummeja apuna, mutta teillä on ainakin mummi. Ja miehesi hoitaa kotona ollessaan koko ajan kahta vanhempaa lasta, sinua ei juuri pihalla näy.

 

Mikä teijä ongelma oikeesti on? Mä en oikeesti ymmärrä tätä vanhempien ihme kateusjuttua, jos joku saa apua joltai? Onko se pois jotenki siltä?

 

Siis IHAN OIKEESTIKO teistä on ihan OK huutaa lapsilleen? Minusta aikuinen osaa ilmaista asiat muutenkin kuin karjumalla. Eihän me huudeta ja karjuta työkavereillekaan eikä muille aikuisille, miksi siis lapsille?

 

Meidän alakerrasta kuuluu välillä aikamoinen huuto, sielä on n. pari vuotias (tai nuorempi) ja vauva ja taitaa äidillä olla pinna välillä aika kireellä.
Oon välillä yöllä miettinyt kun kuuntelen sieltä vauvan itkua, et pitäskö vaan mennä päivällä pimpottaa ovikella ja pyytää heidän vanhempaa muksua ulos meidän kanssa tai jotain, mutta en oo vielä kehdannut :ashamed:
Sitä kun muistelee miten sekasin ite oli kuopuksen vauva aikana univelasta ja kaikesta muutsa, niin tekis mieli koittaa auttaa jotenkin tuota naapuria (enkä mä ees tiedä haluisko se tai tartteisko apua tai loukkaantuisko jos menisin sinne itteeni tyrkyttämään).

 

kookosta, kokeile!!! Mä olisin ollut onnesta soikeena jos joku naapureista lapsineen olisi tullut hakemaan esikoista ulos hetkeksi kun olin pitkät päivät yksin hänen ja vauvan kanssa. Siinä meinasi tulla hulluksi kun esikoinen uhmasi minkä kerkesi mustasukkaisuudessaan kun vauvaa piti imettää jne. Keksi aina ikävimmät temput juuri silloin kun näki että oli kädet kiinni vauvan kanssa (imettäessä, nukuttaessa ja vaippaa vaihtaessa).

 

Siis IHAN OIKEESTIKO teistä on ihan OK huutaa lapsilleen? Minusta aikuinen osaa ilmaista asiat muutenkin kuin karjumalla. Eihän me huudeta ja karjuta työkavereillekaan eikä muille aikuisille, miksi siis lapsille?

Pakko etsiä aurinkolasit kun sädekehä tänne asti säihkyy

 

Siis IHAN OIKEESTIKO teistä on ihan OK huutaa lapsilleen? Minusta aikuinen osaa ilmaista asiat muutenkin kuin karjumalla. Eihän me huudeta ja karjuta työkavereillekaan eikä muille aikuisille, miksi siis lapsille?

No meillä on ainakin välillä sen maallinen mökkälä että jos haluaa että se loppuu ja hiljennytään kuuntelemaan mitä muorilla olis asiaa niin joutuu ensin karjumaan tän sakin hiljaiseksi. Jos pinna palaa useista normaaliäänisistä, vähän kovaäänisimmistä ja tiukemmista kehoituksista huolimatta niin kyllä minä karjun. Teen sitä niin harvoin että se vielä tehoaa, kaikki ovat kuin kusi sukassa hetken aikaa sen jälkeen ja tietävät että nyt on ämmä muuten tosissaan.

Aikuinen osaa vähän paremmin tulkita ja ennakoida toisen eleitä, ilmeitä, äänensävyjä kuin 3-vuotias eikä kenties itse huuda suoraa huutoa naamalle siinä kun jotain asiaa selvitellään. Kyllä minä tosin saatan karjua aikuisten keskenkin jos semmonen tilanne tulee, yhdenkin känniääliön olen kotoani heittänyt ulos ja huusin niin paljon kuin ääntä lähti samalla että parasta olis jos ei naamaansa täällä enää näyttäisi ikinä.

Mun mielestä pinkeät tekohymyt ja hampaiden välistä suhautetut "Äläs nyt Annukka-kulta roiku siellä verhossa enää" (tai äiti hirttäytyy kohta patteriin?!) on paljon pahempia. Ei lapsi mene rikki siitä että näkee aikuisen suuttuvan ja korottavan ääntään jos ei muuten mene perille tai tehoa.

 

Parempi se on huutaa kuin lyödä. Jos ei muuten tottele, niin miten sinä sitten toimisit tuollaisen kokoonpanon kanssa?

 

Ap vaikutat "hieman" kyylältä. Onko sinulla piilokamera heidän kotonaan vai mistä tiedät, että isä hoitaa aina kotona ollessaan? Voihan äiti ulkoilla lasten kanssa muuallakin tai entä jos ovat vain sopineet, että se on isän homma?

 

Avaan aina pienellä varauksella tälläiset avaukset.:ashamed:

 

Olen syyllistynyt huutamiseen, jopa kiukutteluun... En ole täydellinen ja potenut huonoa omatuntoa. Eikös se omatunto ole aikuisella terveen merkki, on moraali kohdallaan ja osaa tehdä parannuksia.

Pahempi kai semmonen kun hiljaa läpsii, tukistaa, riepottaa ja lyö?

 

Miksi lapsille ei saisi korottaa ääntään?? En minäkään ymmärrä sellaista naama punaisena karjumista, lapsille kiroilua tai solvaamista, mutta jos lapsi ei muuten tottele, miksi ihmeessä pitäisi vain vieressä hymistellä?! Kyllä minä ainakin korotan ääntäni lapsille joka ikinen päivä, ja ihan syystä AINA, en harrasta huvin vuoksi huutamista.

En minäkään esikoiselle, yhdelle lapselle ääntäni korottanut, kakkosen synnyttyä alkoi välillä jo vähän enemmän pinnaa kiristää, tuli välillä korotettua ääntä. Nyt kun on kolmaskin talossa, niitä pinnanvenytystilanteita vaan tulee useammin ja siten myös omaa ääntä joutuu korottamaan useammin kuin ennen. Kun on kolme pientä talossa; vaativa vauva ja 2 uhmaikäistä, oikeastaan ihan koko ajan on jokin "tilanne päällä". En pysty 5 minuuttia rauhassa istumaan, siten ettei tarvitsisi olla jotain hoivaamassa, selvittelemässä itkupotkuraivareita, uhmakohtauksia, lasten kahnauksia tms... Yhden lapsen tai helppojen lasten vanhemmat eivät tätä tajua. Meillä välillä vaan on sellaisia tilanteita, että olen esim. vaihtamassa vauvan vaippaa ja samaan aikaan isommat keksivät jotain vaarallista, en pääse fyysisesti väliin, joten ainoa keino sillä hetkellä on karjaista "lopettakaa/pois sieltä tms." Ja kun KOKO PÄIVÄN kuuntelee riitelyä, itkua, huutoa, jankutusta, kinuamista jne, niin jossain vaiheessa ei enää jaksa nätisti ja kärsivällisesti selittää tai keskustella. Silloin tulee sanottua napakammin myös. Ei meillä kyllä lapset olew rikki menneet, vaikka välillä heille tiukasti sanotaankin. Sen sijaan ovat kyllä oppineet, että meidän vanhempienkin sietokyvyllä on rajat.