Nainen + Mies = Seksi?

Hei!

Semmoista asiaa kysyisin, että olenko minä itsekäs sika ja vaadinko liikoja, kun:

Haluaisin seksiä enemmän kuin 1 kerran kolmessa viikossa?
Ja että nainen tekisi asiassa aloitteen?

Olemma vähän alle kolmekymppinen pariskunta ja meillä on yksi noin puolitoista vuotias poikalapsi.

En ymmärrä mistä kiikastaa. Ennen meillä oli paljon enemmän seksiä, mutta nyt se näyttää vähenevän koko ajan enemmän ja enemmän.
"kun ei kiinnosta!"

Kun harrastamme seksiä tai rakastelemme se on todella mukavaa. Molemmat saamme ja toinen meistä useasti jopa kahdesti.

En tiedä mistä kiikastaa, vaimoni on alkanut käyttää termejä kuten "antaa minulle" "oma vika, jos ei tyydy mitä saa" jne. Minusta rakastelu on molemmille ottamista ja antamista.
En tiedä haluaako hän esittää jotain marttyyriä, mutta semmoiset piirteet hänestä välillä paistaa.

Onko väärin, jos haluttaa enemmän kuin kerran kolmessa viikossa?
Matsurbointi helpottaa, mutta sekin on vaan ensi apu. Itselläni on niin, että mitä enemmän mb, niin sitä enemmän haluaa toista.

Viimeiset kaksi vuotta on asiat meeneet alas päin, mutta viimeinen vuosi on ollut nopeaa syöksykierrettä.

Tuntuu siltä, että hän saa siitä jotain sairasta kiihotusta, kun tietää, että haluaisin rakastella! Välillä tekisi mieli ottaa hänet väkisin päivällä, kun lapsi nukkuu.(En tarkoita nyt mitään satuttamista, mutta sillai rakastavaisesti.)

On varmasti vikaa minussakin, harvoinhan johtuu yhdestä henkilöstä. Voisin olla romanttisempi ja hellempi. ja kiitellä häntä joka asiasta, kun sitä hän tuntuu haluavan.

En tiedä pääsemmekö tästä noidankehästä koskaan pois! Vai räjähtääkö kaikki käsiin, kun toinen meistä tekee jotain todella tyhmää.. :'( :'(

Mä en vaan tiedä! Tuntuu, että tääkin on vaan yksi juttu joka ajaa meitä erilleen. Ja pelkään, että hän tekee sitä välillä tahalleen..

On paljon asioita mitä haluaisin tähän ilmaista, mutta ne ei vaan taivu ajatuksista sanoiksi.

Koittakaa saada jotain tolkkua! Itsellä on vähän ajatukset sekaisin. Pelkään vaan, että ollaan menossa todella huonoon suuntaan. Ja se on viimeinen asia mitä halua! :'(

Ehkä te fiksut ja kaiken kokeneet tiedätte ja osatte auttaa, ettei tarvitse päätyä tänne alastonkuvassa

 

Joskushan sitä ei seksiä vaan tee mieli. Ja varsinkin meillä naisilla se tuntuu olevan niin monesta eri asiasta kiinni, että onko oikeat fiilikset rakasteluun...

Kirjoitat tosi analyyttisesti ja hyvin. Uskon, että osaat myös ilmaista itseäsi suullisesti. Siis PUHU. Kerro vaimollesi miltä sinusta tuntuu.. Älä aloita puhetta siitä, että "miksi SINÄ et koskaan"...tmv. Aloita juttu sillä, miltä sinusta tuntuu, että olet surullinen, kaipaat jne.

Ota asia puheeksi jossain muussa yhtyedessä, kuin silloin kun sinua haluttaa. Uskoisin, että jos asian ottaa puheeksi esim. saunan lauteilla tai vaikka illalla, telkkaria katsoessa, ohimennen, ei naiselle tule paineita siitä "että nyt se taas haluaa, ja nytkö just pitäs antaa".
Voi olla, että jos mies kamalasti haluaa ja ilmaisee puutteensa juuri silloin kun ollaan vaakatasossa, tulee naiselle jotenkin paineita siitä, että "nyt sitten on alettava hommiin".

Ajattelisin, että jos naisesi saisi aikaa pohtia tuota ongelmaa rauhassa, niin ehkä hän sitten vapaaehtoisesti alkaisi ajattelemaan seksistä myönteisemmin... ja haluaisi itsekin useammin. Pääasia, että puhut. Ja kerrot nuo samat asiat vaimollesi, mitä tälle foorumille. Luulisi, että vaimoosi tekee vaikutuksen se, että et halua menettää suhdettanne ja että haluat olla hänen kanssaan jne...ja sittenhän on parisuhdeneuvontaa ym. josta voi hakea apua.

Ja naisen helliminen ja kauniit sanat on taatusti plussaa. Samoin se, että pidät itsestäsi huolta fyysisesti jne... Tsemppiä! Et varmasti ole ainoa!!

 

Teetkö kuinka paljon kotitöitä ja autatko minkä verran arjessa? Jos et, niin sekin voi olla syy naisesi haluttomuuteen. Entä yritätkö saada häneltä jatkuvasti, joka ilta? Sekin voi latistaa seksihaluja jos nainen kokee, että koko ajan "pitäisi olla antamassa". Mutta kuten edellä oleva jo sanoikin, kannattaa jutella asiasta. Ja kannattaa kehua ja kannustaa häntä muutoinkin, eikä vain seksin toivossa.

 

et ole itsekäs sika. minusta sinä kirjoitit nätisti ja rakastavasti. Minäkin sanon, että koittakaa puhua asiasta, voihan olla kyse ihan helposti korjattavasti asiasta.

Jos on esim.riitaa niin ei aina välttämättä tee seksiä mieli. Jos on väsynyt tai muuten pahalla päällä. Itsellä saattaa halu lopahtaa ihan pikku asiasta, jos mies sanoo jotain tyhmää ennen rakastelua. (just nyt sano tuossa sohvalla, kun katteli luontokirjaa, tuumas vaan haisusieni on ihan kuin hänen seisova muna) joo eipä kovasti tee mieli tommosenkaan kuuleman jälkeen...

mut puhuminen voi ratkaista teidän ongelman. kerrot mille sinusta tuntuu, ja että haluat naistas kovasti... musta ainakin on ihana kuulla, kun mies sanoo mua "mun nainen". harvoin sanoo, mutta kuitenkin...

 

Kiitos palautteesta.

Olen yrittänyt puhua asiasta monellakin tapaa. Olen yrittänyt kysyä, että miksi ei haluta. Onko joku vialla. Huonompi tyyli on se, että vihjailen siitä sopivissa asia yhteyksissä, kuten jos telkkarissa tulee jotain asiaan liittyvää.

Puhuin asiasta hänelle, en muista mitä sanoin, mutta kuitenkin hän alkoi nauramaan asialle. Minua se hämmensi suuresti ja kysyin, että mikä hänestä tässä asiassa on naurettavaa? Hän vaan vastasi, että kun ei oo mitään hauskaa niin naurattaa.
Kai ottaa vakavasti ja ymmärtää, ainakin välillä.

Harvemmin häneltä enään "vonkaan", koska se tuntuu turhalta ja tulee semmoisia kommenttaja, että nyt kun annoin niin pitäisi olla tyytyväinen pari viikkoa. Miehen itsetunnolle ei tee hyvään mikään säälipimppi. Haluisin, että me molemmat halutaan rakastella. Joten olen jättänyt sen pois kokonaan. Joskus ehkä sanon, että "ois kiva harrastaa seksiä", niin vastaus on, että "no justhan sä sait.." ja aivan uskomattoman vaivatun oloinen ilme naamalla.

Tuosta fyysisestä huolenpidosta: Pelaan korista kaksi kertaa viikossa ja harjoittelen maratonia varten (juoksen 4-5 kertaa viikossa) joka on nyt elokuussa, että olen aika hyvässä kunnossa.

Arjessa auttamisesta, niin olen kotona hoitovapaalla hoitamassa lastamme. Olen ollut kohta 9 kuukautta ja olen vielä 10 kuukautta lisää. Normiarjessa vaimoni tekee ruuan, aina(muistuttaa siitäkin lähes joka kerta. Kuinka tekee minulle ruokaa ja korjaan häntä, että tekee meille). ja pesee pyykin. Minä lataan ja tyhjennä tiskikoneen poikkeuksetta. Imuroin ja laitan paikkoja siistiksi, kerään pyykkejä. En usko, että meillä on ihan 50-50 ja vaimoni tekee enemmän, mutta kyllä minäkin jonkunmoisen osan teen. Ainakin nykyään.

Tuntuu vaan, että on helpompi olla puhumatta, koska tietää, että toinen ei halua puhua asiasta. Ja se on varmasti yksi suurin ongelma meillä. On sellainen elefantti meidän huoneessa. Ei ole semmoista luonnollista olemista.

Yksi suurimmista ärsytyksistäni on, että kun lapsemme on päiväunilla, hän ei tee elettäkään mihkään seksuaaliseen kanssakäymiseen. Lähes heti kun lapsemme herää hän tulee pussaileen kaulaan, hieromaan rintojaan minua vasten jne. Kyllä ärsyttää. En tiedä mikä näiden idea on ja tekeekö sen tiedostamatta, mutta on todella harmittavaa.

En tiedä pitäisikö meidän viedä lapsemme sukulaisille viikonlopuksi hoitoon ja lähteä viettään jotain yhteistä arjestairtiottolomaa..
Ehkä päästäis taas vähän lähemmäksi toisiamme. Emme ole oikeastaan viettäneet yhtään yhteistä aikaa lapsen synnyttyä. Jotain lyhyitä päiviä, mutta ei muuten. Se voi olla yksi syy.

Mutta kuten sanoin viimeksikin, niin kaikkeen on kaksi puolta. Hän voisi kertoa meistä ihan erinlaisen jutun täällä ja mistä asiat johtuvat. Kertoisi vaan minullekkin..

En halua kuullostaa siltä, että kaikki johtuu hänestä ja että yrittäisin syyttää häntä, mutta kun en vaan tiedä mistä asiat johtuu. Sehän tässä on tarinan juju..

 

Se voi olla, että tuo irtiotto viikonloppu piristäis. En oikein osaa sanoa miksi naisesi käyttäytyy tuolla tavoin. Kumma, että miksi sillon juuri tulee toista ns.härkkimään, kun lapsi herää. Tuntuu aika oudolle käytökselle. kuulostaa, että seksistä on tullut jotenkin vallan väline naisellesi. Onko toinen mies pois suljettu asia? Anteeksi, mutta tuokin voi olla syynä...

Meillä on niinpäin, että mies ei halua muuta hellyyttä kuin seksiä.Itse haluaisin suukotella ja halailla pitkin päivää eikä välttämättä aina päätyä seksiin. ja olla muutenkin lähellä...

Kuulostat niin herttaiselle, joka ei ansaitse tuollasta kohtelua naiseltasi. Koska teet kotihommiakin ja olet hoitovapaalla niin ei luulisi naisellasi olevan mitään valittamista.

 

Voi olla, että annan itsestäni liian hyvän kuvan täällä. Pitäisi ehkä pyytää vaimoa kertomaan oma näkemyksenä, niin tietäisi missä mennään.

99% uskon, että ei ole toista miestä!
Tänään, kun juteltiin ja tuli sitten puheeksi asiat mitä kotona ei saa ja vihjailin sitten, että seksihän on semmoinen. Vastasi vaan, että justhan SÄ sait(Taisi olla lauantai ja sunnuntain välinen yö). Eikä esimerkiksi, että justhan me harrastettiin seksiä. Kai tässä saa taas pari viikkoa lisää oottaa ennen kuin mitään tosissaan ehdotteleen.

Rehellisesti sanottuna, en minäkään ihan hulluna ole pelkkään pitkäkestoiseen pussailuun. Mutta kyllä yhdessä sohvalla tai sängyssä makoilu on kivaa. Ja halaukset silloin tällöin päivässä on mukavia.
pitäisi saada romantiikka takaisin suhteeseen.

Täytyy katsoa, jos sais suunniteltua jonkun pikku matkan, kun hänellä alkaa lomakin kohta.

Mutta otan härkää sarvista ja kysyn häneltä mitä minusta haluaa.

Kiitos vaan kun olet "kuunnellut" ja vastaillut minulle.

Tuun laittaan viestiä, jos saan hänestä irti jotain..

 

No ootko sä sit itse liikaa sitä seksiä tuputtamassa? Halitteletko ja suukotteletko/ oletko muutoin vain lähellä naistasi? Vai oletatko sen aina päätyvän seksiin ja sit petyt? Onko teillä juuri lainkaan helliä hetkiä ilman seksiä?

 

Kuten noissa edellisissä viesteissä sanoin, että en tuputa seksiä enään, enkä kerjää!!

Tässäkin yksi päivä, eilen tai joskus, niin koskin hänen rintaansa, kun makasimme sylikkäin, niin heti lyötiin kateeni ja ruvettiin huutaan, että älä koske! Tuntuu niin perkeleen hyvältä!

Yllätävää on se, että vasta nytten joku hyökkää minun kimppuuni! Odotin jo heti ekasta viestistä!
Huomaan, että edellinenkin viestisi oli minua vastaan, eli miehen on pakko tehdä jotain väärin, jos nainen anna? Mies on sika, joka vaatii naistaan alistumaan johonkin niin iljettävään kuin seksin harjoittamiseen.

Tuntuu siltä, että kun minulta lapsen sai(sanotaan näin rumasti), niin ei enään sen jälkeen seksi ole kiinnostanut.

Laitetaan omasta mielestäni plussani asiaan liittyen(varmasti on paljon minussa myös miinuksia):

+ Autan kotitöissä
+ Hoidan lastamme kotona
+ Pidän itseni hyvää huolta
+ En nauti alkoholia ollenkaan
+ Otan hänet syliini, kun nukutaan.
+ rakastellessa hän saa aina yhden tai enemmän.
+ En tyrkytä seksiä!!
+ Olen valmis keskusteleen asiasta (hän ei niinkään,"ei vaan kiinnosta")

No vastataan rehellisesti, että en varmasti niin paljon kuin hän haluaisi. Mutta ei sitä seksiäkään ole missään määrin kohtuullisesti.

Kuten joku tällä sivustolla sanoi, että vielä kun pelit toimii hyvin, niin pitääkö se tuhlata ihmiseen joka ei halua käyttää sitä? 20 vuotta ja tajuaa, että ei ole saanut sitä yhtä kertaa kertaa vajaassa kuukaudessa enempää. Ja silloin rupee oleen jo pelit aika huonossa kunnossa! Tämä ei poista sitä ettenkö rakastaisi häntä todella paljon, mutta hyvään parisuhteeseen kuuluu kaikki suhteen osa-alueet.

Onko näin, että suukottelu ja haliminen on naiselle maksu siitä, että suostuu harrastaan seksiä sitten joskus? Ihme, kun et kysynyt, että hieroitko hänen niskojaan ennen kuin kysyit seksiä?
Miksi naisen pitäisi saada pelkästään mitä haluaa? Tutkitusti naiselle tuo lähellä olo on tärkeämpää, kuin seksi.

Se, että ei rakastella kuin yhden kerran kolmessa viikossa ei hirveästi lisää omaa romantiikan nälkää.
Sanotaan näin, että varmasti jos rakastelisimme tiiviimmässä tahdissa, niin olisin myös valmiimpi tuohon hellimisiin ja suukotteluun. Koska tuntuisi, että olisimme lähempänä toisiamme.

Ja nykyään silloin kun sattumoisin saan, niin fyysisesti kyllä haluan tyydyttää tarpeemme, mutta henkisesti tuntuu tyhjältä ja ennemmin tekisi mieli kieltäytyä, koska se tuntuu pahalta sisällä.:'(
Eli vähän niinkuin masturbointi. Tarve tulee tyydytetyksi, mutta ei henkinen tarve nauttia tästä rakkaudenteosta yhdessä!

On aika sekainen vastaus.

 

Käsität viestini tahalles väärin, mielestäni. En ole sanonut, että miehessä olisi aina vika. Mutta jos itse kysyt, että mikä tilanteessa voisi mättää niin todennäköisesti kannattaa aina lähteä siitä, mitä voi muuttaa. Eli omaa itseään. Ja sen vuoksi kyselin, että mitä teet ja annatko hellyyttä yms.

Onko näin, että suukottelu ja haliminen on naiselle maksu siitä, että suostuu harrastaan seksiä sitten joskus? Ihme, kun et kysynyt, että hieroitko hänen niskojaan ennen kuin kysyit seksiä?
Miksi naisen pitäisi saada pelkästään mitä haluaa? Tutkitusti naiselle tuo lähellä olo on tärkeämpää, kuin seksi.

Kyllä mun mielestä on ihan reilua, että nainen saisi mitä haluaisi. Jos kerran sun päämääräsi on vain lähinnä itse akti, niin miksi se ois sulta pois jos naises sais hellyyttä? Eikös kumpikin voittaisi tuolloin? TOKI seksiä kuuluis munkin mielestä olla suhteessa enemmän. Eikä ole lainkaan väärin haluta sitä useammin kuin sen kerta kolmeen vkoon.

Jos olette vain etääntyneet toisistanne lapsen myötä? Kun ette kaksin käy oikein missään/vietä laatuaikaa kaksisteen?

Entä tunteeko naisesi itsensä halutuksi? Siis sillä tavoin, että tuntee itsensä naiseksi ja seksikkääksi, ei vain äidiksi?

Nämä ovat siis vain tällaisia arvuutteluja ja kysymyksiä.

Entä mitä miinuksia sanoisit olevan suhteessa? Varmasti niitä kyllä löydät kun mietit, ei siihen tarvita aina ulkopuolista katsojaa/omaa naistasi. Varmasti huomaat epäkohtia, jos niitä on.

Ja entä jos et yritä seksiä lainkaan, olisiko sitä suhteessa ollenkaan? Eli tekeekö naisesi aloitteita ollenkaan? Vai onko vain niin, ettei hän ehdi kun sinä tekisit aloitteen kuitenkin?

Harrastat liikuntaa aika paljon ja oletettavasti olet myös poissa kotoa usemman kerran viikossa. Onko naisellasi minkä verran omaa aikaa? Eli menisi shoppailemaan, kampaajalle tai mitä nyt ikinä tekisikään, ilman lasta? Eli hoidatko poikaanne yksin kuinka usein?

 

Sori, jos käsitin vääri. En tehnyt tahallaan.

Hänen vapaa-ajastaan, niin sen lisäksi, että hoidan häntä kaikki päivät, niin olen sanonut hänelle kyllä, että saa mennä niin paljon kuin haluaa. Minä kyllä hoidan lastamme.
Liikuntani tapahtuu, varsinkin näin kuumana kesänä, niin yleensä jälkeen yhdeksän illalla. Että ei vaikuta se hänen mahdolliseen "omaan aikaan".

Jos en tee aloitetta ja sano asiasta, niin en usko, että meillä harrastettaisiin seksiä. Siis, jos en puhuisi sen puutteesta mitään. Yritän välillä tehdä sen hänelle jopa vihjailla elein ja teoi, että jos tekisi nyt aloitteen voisimme rakastella. mutta nou...

Minulla oli tuossa ehkä liian kärjistetty mielipide, mutta haluisin uskoa, että se itse akti olisi myös naiselleni edes joskus haluttava asia. Koska kyllähän itse aktinkin aikana tulee paljon halia, rutistusta, hyväilyä ja pusuja. Oletetaan, että mies ja nainen halailee ja pussailee toisiaan sängyllä ja sitten lopulta kuitenkaan ei saada minkäänlaista fyysistä täyttymystä, niin varmasti jonkinmoinen osa miehistä (ikäiseni ja nuoremmat ainakin) menee sen jälkeen tyydyttään itsensä kuitenkin. Onko mitään mieltä käytännössä(en tiedä ymmärrätkö pointtini, en tiedä ymmärränkö itsekkään tosta selityksestä)?

Luulen, että olemme hyvinkin paljon etääntyneet! Hän jopa kutsua minua oikealla nimelläni pari kertaa, kun pyysi lapsemme tulla luokseni. Hän ei koskaan puhuttele minua etunimelläni.

Rehellisesti sanottuna, niin varmastikkaan ei tunne! On vikaa minussa ja hänellä on myös ongelmia omien hiuksiensa kanssa. Se on varmasti yksi asia mihin voisin panostaa paljonkin, mutta tuntuu kun sanoo jotain. Esim. oletpa kaunis tai jotain, niin vastaus on että oooiii.. Kuin hän puhuisi jollekkin viisi vuotiaalle pojalle, joka sanoo jotain suloista, alentuvasti. On myös osa varmasti vaan miten haluan kuulla asian! Tuntuu vaan, että ei ota tosissaan.
Mutta se on vaan heikko tekosyy itselleni, voisin tehdä asian eteen paljon enemmän. Lupaan koittaa tästä eteenpäin.

Muutumisesta: Totta olisi varmaan minun helppoa muuttaa mitä teen, kai. Mutta entä, jos toinen ei halua muuttaa itseään?

Miinuksia minussa suhteessamme:

- Ei pusuttele tarpeeksi
- Ei halaile tarpeeksi
- Ei saa vaimoaan tuntemaan itseään halutuksi
- Kuulemma arvostuksen puute (menee molempiin suuntiin)
- Kai ilkeähkö( Huumorini on piikikästä, mutta teen huumoria kaikesta, eniten itsestäni)
- Kutitan
- Pelottelen (olen hyvin lapsenmielinen ja välillä menee yli)

Mietin kauan asiaa, mutta en keksi muuta, Varmasti on, mutta tulee mieleen vasta, kun tulee tilanne päälle. Laitan lisää, kun tulee.

Ja se, että jos sanoo jotain tai huomauttaa epäkohdasta, niin vastaus alkaa lähes aina, että "etpä sinäkään.."

Jos ruvetaan puhumaan koko suhteessa olevia + ja -, niin siihen tarvitaan kokonaan uusi ketju.

Sanotaan näin, että vaimoni on myös lyönyt minua useasti, hänen voimillaan kovaa! Minusta se on väärin, koska minä en ole koskaan lyönyt häntä! Se ei satu fyysisesti, mutta satuttaa henkisesti, kun toinen voi ruveta lyömään toista. Itse en pystyisi lyömään hnne. Tilanne jossa tämä tapahtuu yleisimmin on se, kun kutitan häntä ja en tajua lopettaa ajoissa, vaikka hän pyytää. On myös minussa paljon vikaa, mutta minusta se ei kuitenkaan oikeuta lyömään! Koska, jos mä löisin samantapaisesta syytä edes kerran, niin tällä ois poliisit ja sosiaaliviranomaiset ja vaikka mitä.
Se on myös silloin, jos kosken häntä väärällä asenteella, niin hän nopeasti lyö käteni pois ja jos laitan käteni uudestaan kiinni, niin tulee kovempaa.

Ja hän hyvin nopeasti räjähdyspisteessä, jos hänelle sanoo yhdenkin poikkisanan tai kyseenalaistaa jotain. Helpompi olla hiljaa, kuin tapella lapsen edessä.

Typerä päätöksen tein, mutta katsotaan vaikuttaako mitään. Tein sellaisen päätösen, jonka tulen kertomaan hänellekkin. Eli jos harrastamme seksiä kerran kolmessa viikossa, niin odotan hänen saavan orgasmin joka kolmas kerta. Eli siis hoitelen itseni semmoisessa tahdissa, että hän ei kerkiä saamaan kuin joka kolmas kerta kun rakastelemme. Tai en tiedä, näin ajattelin, mutta yleensä ei auta, jos taistelee tulella tulta vastaan.

Olen vaan hyvin hukassa tässä meidän tilanteessa..

 

Tarkennan aikaisempaa viestiäni sen verran, että en ihan tarkoittanut että vaan koko ajan pussaillaan ilman seksiä. Kyllä minusta ainakin on kiva, jos suutelee, puristaa peffasta ja hyväilee ja saa toisen haluamaan ja sitten on kiva esim. oottaa iltaa tai millon nyt on mahdollista sitten tehä jotain muuta

Vaikea sanoa mikä teidän tilanteessa mättää... Onko naisellesi voitu tehä jotain hyväksikäyttöä tai jotain muuta pahaa? Koska joku siinä on vialla, jos lyö toista kun toinen kutittaa tai hyväilee.. Ei itsellä ainakaan tulis mieleen niin tehä... Enkä suutu, jos ns.vonkaa. Ei meilläkään aina seksiä ole jatkuvasti.. Tässä talvella meillä oli vaikeaa ja meinas kaatua koko juttu, ihan omasta tyhmyydestäni, vaikka toisaalta en tehnyt mitään anteeksiantamatonta. Silloin oli hyvä, jos pystyttiin kattomaan toisiamme ilman että huudettiin tms.. Ja meilläkin tuo arvostuksen puute on huonolla tasolla...

Mutta niinkun itsekin sanoit, että asiassa on aina kaksi puolta, mutta minusta tuntuu että sinussa ei ole vikaa.. Tai minä en ainakaan saa päähäni syytä.

Kokeile sitä hemmottelulomaa, shampanjaa, suklaata, mansikoita ja kermavaahtoa... Naiselle joku hieronta ja kasvohoito. Luulis, että tykkää.. Itse ainakin tykkäisin

Kerrohan kuulumisia!

 

No en mäkään tykkäis jos mua kutiteltais jos oisin hirmusen herkkä kutiamaan ja oisin jo sanonu, et lopeta. Jos toinen ei puhetta tajua ni sillon kai on lupa läpsäistä. Tosin kunnon lyöminen on toki eri asia.

Enkä mä pidä siitä jos mies vonkaa koko ajan. Silloin ite ei ehdi haluta ollenkaan ja se hohto siitä seksistä lähtee kokonaan ku koko ajan ollaan kimpussa. Mut ihmiset on erilaisia, mikä pätee yhteen ei välttämättä päde toiseen.

Mut ei kai tuosta ole muuta ulospääsyä kuin puhuminen ja sitä kautta ehkä tilanteen paraneminen tai ero. Pettämisen tielle ei ainakaan pidä lähteä koskaan, mutten uskoisi ap:n niin tekevänkään. Onko naisesi sanonut mitään jos olet pariterapiaa ehdottanut? Oletko siis ihan kunnolla sanonut kuinka paljon asia sinua vaivaa ja että se voi olla avioliittonne tuho? Mitä naisesi on siihen vastannut?

 

Hei taas!
Mistä aloittaa. Viime aikoina on ollut pikkaisen rennompi meininki. Lauantaina annoin vaimolleni yli tunnin kestäneen kokovartalo hieronnan. Ilman taka-ajatuksia. Menimme sen jälkeen nukkumaan. Aamulla, kun heräsimme rupesin silitteleen hänen vartaloaan ja asiat johti toiseen. varmasti arvaatte lopun

Olen yrittänyt olla enemmän vielä avuksi, eilen esivalmistelin ruuan.

Sitten teidän kysymyksiin: Molempia meitä on kohdannut ko. tragedia marslady85. Mutta en tiedä kuinka paljon vaikuttaa meihin.
Itseni tekisi mieli nostaa kissa pöydälle tekijän kanssa, on sukulainen. En vaan tiedä minkälainen mekkala siitä nousisi.

Ja yksi syy voi olla se, että meillä on ihan eri aikataulut. hän menee aikasin jo nukkumaan, koska menee yöllä kolmelta töihin. Itse menen sänkyyn vasta kahdentoista jälkeen.

No joo, mä en aina usko, kun sanotaan, koska se on tarkoitettu leikiksi. Läpsäseminen on eriasia, kun nyrkillä takominen. Ja sitä hän harrastaa..

En tiedä oliko toi kommentti mulle tarkoitettu, mutta kuten olen sanonut tässä jo moneen kertaa, niin en ns. vonkaa.

Olen joskus ehdottanut, että pariterapiaan voisi mennä tai vastaavaan. Hän sanoo, että ei ne kuitenkaan mitään tiedä tai osaa.

Täytyy toivoa, kun hänellä alkaa nyt kesäloma, että voidaan laittaa lapsemme sukulaisille yhdeksi yöksi ja voimme viettää ainakin yhden päivän ihan keskenään. Olen jo kaikenlaista suunnitellut.
Olen hyvin paljon suunnitellut meille yllätylomia. Kerran, ennen lasta, vietimme kaksi päivää kylpylässä, sviitissä oli majoitus ja hän sai kaiken maailman hoitaja. Hänellä oli koko menomatkan sidesilmillä ja otin pois vasta huoneessa.

Mutta eksytään aiheesta:

Tuntuu siltä, että mitä enemmän itse olen yrittänyt parantaa siivoomisen ja ruuan ja läheisyyden kanssa, niin sitä vähemmän hän panostaa. Näyttää siltä, että meillä voi vaan yksi panostaa kerrallaan Ehkä on joku kauhun tasapaino. Tietty määrä mahtuu vaan tämän katon alle..

Olen yrittänyt puhua hänelle aiheestä, mutta siitä puhuminen ahistaa häntä hyvin paljon. Mutta toiveissa olisi, että nyt hänen kesälomalla päästäisiin takaisin normaalille tielle. Ainakin yritän panostaa siihen.

Palataan taas astialle, mutta tälle hetkellä ollaan menossa positiivisempaan suuntaan..

 

Ihana kuulla, että parannusta olisi ees vähän tapahtumassa! Ja tuo oli kyl tosi tärkeä juttu, et hieroit eikä seksiä ollut. Siten hänkin huomaa, ettei aina ole taka-ajatuksena saada seksiä. Jospa se siitä ajan myötä! :heart:

 

Hienoa kuull, että sujuu jo paremmin. Kyllä uskon, että saatte asiat kuntoon. Kerrohan sitten miten menee!

Ja hyväksikäyttö jättää aina jotenkin jälkensä, tiiän omasta kokemuksesta. Mä en edes viiti kirjottaa siitä sen kummemmin, koska aina lapsellisesti kuvittelen, että sitä ei ole koskaan tapahtunutkaan...se on vaan niin sairasta... asianomainen ei varmaan tiiä, että mä tajusin sen vasta vanhempana mitä teki... mutta mulla meni kauan aikaa ennenkuin pystyin luottaa miehiin ja nauttimaan kosketuksesta. Saati sitten rentoutumaan ja antaa toisen hyväillä...

 

..niin naisnäkökulmaa samaan ongelmaan. Tuntuu että en enää jaksa seksittömyttä ja kylmää suhdetta. Takana yhteiseloa pari vuotta ja muksu vuoden... Kaikki räjähti käsiin odotusaikana. Mä olisin halunnu, ruikutin , yritin, puhuin, jopa kirjoitin, itkin, annoin tilaa ja aikaa... hiljasuutta, huomiota...kaikkea mitä keksin. Ei auttanu, mies torjui mut lähes aina, armoseksiä sain tyyliin kerran kuussa. Eniten loukkasi se että mieheni seikkaili nettipornosivuilla kyllä ahkeraan...ne kiinnosti mutta minä en. Ajattelin että kaikki muuttuu lapsen synnyttyä, treenasin itseni pian takaisin kuosiin, olen aina huoliteltu, siisti... mutta ei tilanne vaan paheni. Valvoin yksin ekan puoli vuotta vauvan kanssa ja varmisitin että mies saa nukkua...ja mielellään nukkukin :'( . Aina kun otan asian puheeksi on vastaus en mä mitään pahaa sulle tahdo. Ei muuta kommenttia.
Jossain vaiheessa kyllästyin odottamaan ja ajattelin että mulla on tasan kaksi vaihtoehtoa: joko hankkia salasuhde tai tappaa itsestäni kaikki seksuaalisuus. Päädyin viimeiseen ja vuoden aikana olen onnistunut milestäni hyvin. On lopettanut kaikki seksiin suuntautuvat ajatuksetkin.
Nyt vaan alkaa rassaamaan että onko mun loppuelämä oikeesti tätä. En taida jaksaa :'(

 

Ja edelleen yhdessä. Erään traagisen menetyksen jälkeen minusta alkoi tuntua, että seksi välillämme on likaista ja kiellettyä. Että minulla ei ole oikeutta tehdä sitä -en tiedä mistä tuo ajatus tuli, minusta vain oli väärin että olin ylipäätään elossa ja se mahdollisuus, että nauttisin orgasmista tuntui sietämättömältä.

Kävin terapiassa ja söin puolisen vuotta masennuslääkettä, pystyin lopulta sairaslomalta töihin, pystyin pieniin kotitöihin, pystyin sietämään miestäni ja sitä, että hän käsitteli surunsa ja jatkoi elämää. Minä linnoittaiduin uniini, kipuihini, vihaani, syyllisyyteeni. Kroppa muuttui, lihoin tottakai -liikunta entiselle urheilijatytölle oli vastenmielistä. Muutuin täysin.
Olin ilkeäkin, syljin pahaa mieltä sisältäni koko perheelleni. Pyysin sitten toki anteeksi aina ja kaduin, tunsin syyllisyyttä. Mieheni jaksoi.

Suhde kesti. Minä ajattelin, että miehelläni on varmasti toinen -annoin hänelle luvan olla toisen naisen kanssa, jos hän vain haluaa -en halunnut sairastuttaa häntäkin. Mies kiitti, mutta keskittyi harrastuksiinsa. Toki kaikkea en voi tietää, eikä sillä enää tunnu olevan väliäkään. Minä turvauduin alkoholiin, kuilu syveni. Rupesin ajattelemaan, pystynkö itse enää rakastamaan ketään. Mies sanoi ja näytti rakastavansa, vaikka olin kylmä kuin kivi.

Viime keväänä lopetin juomisen ja lähdin ulos. Aloin rakentamaan kirjaimellisesti uutta elämää. Kaivoin ja kärräsin, nostelin ja mylläsin. Kävin töissä ja stressasin, muutoksen oli tultava, ei elämä voinut jatkua näin. Vihasin raskasta kroppaani. Mies kertoi nähneensä hymyn, kun olin kevätkukkien keskellä. Hän osti taimet ja tavarat, tilasi mullat. Minä mylläsin minkä töiltäni ehdin.

Huomaisin miten herkkä ja hyvä mieheni on. Tuli ajatus, että minun pitää myös ilahduttaa häntä ja hankin tavaroita hänen harrastukseensa. Mies ilahtui ja aloimme keskustella tarpeistamme ja toiveistamme, tulevaisuudesta. Hoivasimme toisiamme sanoin, huomiolla, kohta koskettamalla. Seksiin en pystynyt ja harmittelin sitä miehelleni: en tiedä mikä minulla on, kroppani on ällöttävä, hellyys on ihanaa mutta yhdyntä ei, en jaksa jne. Ajattelin jo, ettei mies ehkä kiinnosta minua enää seksuaalisesti, että rakkautemme on muuttunut ystävyydeksi.

Sitten nyt lomalla kaikki muuttui. Ei ollut kiire minnekään. Aamuisin hellimme toisiamme ja yhtenä aamuna antauduin täysin, jännitys laukesi. Puutarhassa raataminen, asioiden aktiivinen läpikäyminen yksinäisyydessä, lupa nauttia elämästä -nämä auttoivat minut oikeastaan takaisin elämään. En ole vain äiti -itseasiassa näen nyt äitiydessäkin semmoisia ulottuvuuksia, joita en ennen tajunnut olevan olemassakaan. Olen näet oikeastaan ennenkaikkea NAINEN, ihminen.

Meillä näin. Huomasin tässä miten paljon fyysinen ja henkinen kunto vaikuttavat koko ihmiseen, suhteen toiseen osapuoleen, rakkauteen -ja sitä kautta äitinä olemiseen ja lapsiin.

Toivon kaikille parempaa huomista, vapautumista. Jos joku miettii, miten mieheni jaksoi minua koko tuon ajan -niin sitä ihmettelen itsekin. Onneksi jaksoi, sillä haluan vanheta hänen kanssaan. Suhteessa riittävä vapaus, tilannetaju, huomioiminen ja hellyys auttavat paljon.

 

Ja edelleen yhdessä. Erään traagisen menetyksen jälkeen minusta alkoi tuntua, että seksi välillämme on likaista ja kiellettyä. Että minulla ei ole oikeutta tehdä sitä -en tiedä mistä tuo ajatus tuli, minusta vain oli väärin että olin ylipäätään elossa ja se mahdollisuus, että nauttisin orgasmista tuntui sietämättömältä.

Kävin terapiassa ja söin puolisen vuotta masennuslääkettä, pystyin lopulta sairaslomalta töihin, pystyin pieniin kotitöihin, pystyin sietämään miestäni ja sitä, että hän käsitteli surunsa ja jatkoi elämää. Minä linnoittaiduin uniini, kipuihini, vihaani, syyllisyyteeni. Kroppa muuttui, lihoin tottakai -liikunta entiselle urheilijatytölle oli vastenmielistä. Muutuin täysin.
Olin ilkeäkin, syljin pahaa mieltä sisältäni koko perheelleni. Pyysin sitten toki anteeksi aina ja kaduin, tunsin syyllisyyttä. Mieheni jaksoi.

Suhde kesti. Minä ajattelin, että miehelläni on varmasti toinen -annoin hänelle luvan olla toisen naisen kanssa, jos hän vain haluaa -en halunnut sairastuttaa häntäkin. Mies kiitti, mutta keskittyi harrastuksiinsa. Toki kaikkea en voi tietää, eikä sillä enää tunnu olevan väliäkään. Minä turvauduin alkoholiin, kuilu syveni. Rupesin ajattelemaan, pystynkö itse enää rakastamaan ketään. Mies sanoi ja näytti rakastavansa, vaikka olin kylmä kuin kivi.

Viime keväänä lopetin juomisen ja lähdin ulos. Aloin rakentamaan kirjaimellisesti uutta elämää. Kaivoin ja kärräsin, nostelin ja mylläsin. Kävin töissä ja stressasin, muutoksen oli tultava, ei elämä voinut jatkua näin. Vihasin raskasta kroppaani. Mies kertoi nähneensä hymyn, kun olin kevätkukkien keskellä. Hän osti taimet ja tavarat, tilasi mullat. Minä mylläsin minkä töiltäni ehdin.

Huomaisin miten herkkä ja hyvä mieheni on. Tuli ajatus, että minun pitää myös ilahduttaa häntä ja hankin tavaroita hänen harrastukseensa. Mies ilahtui ja aloimme keskustella tarpeistamme ja toiveistamme, tulevaisuudesta. Hoivasimme toisiamme sanoin, huomiolla, kohta koskettamalla. Seksiin en pystynyt ja harmittelin sitä miehelleni: en tiedä mikä minulla on, kroppani on ällöttävä, hellyys on ihanaa mutta yhdyntä ei, en jaksa jne. Ajattelin jo, ettei mies ehkä kiinnosta minua enää seksuaalisesti, että rakkautemme on muuttunut ystävyydeksi.

Sitten nyt lomalla kaikki muuttui. Ei ollut kiire minnekään. Aamuisin hellimme toisiamme ja yhtenä aamuna antauduin täysin, jännitys laukesi. Puutarhassa raataminen, asioiden aktiivinen läpikäyminen yksinäisyydessä, lupa nauttia elämästä -nämä auttoivat minut oikeastaan takaisin elämään. En ole vain äiti -itseasiassa näen nyt äitiydessäkin semmoisia ulottuvuuksia, joita en ennen tajunnut olevan olemassakaan. Olen näet oikeastaan ennenkaikkea NAINEN, ihminen.

Meillä näin. Huomasin tässä miten paljon fyysinen ja henkinen kunto vaikuttavat koko ihmiseen, suhteen toiseen osapuoleen, rakkauteen -ja sitä kautta äitinä olemiseen ja lapsiin.

Toivon kaikille parempaa huomista, vapautumista. Jos joku miettii, miten mieheni jaksoi minua koko tuon ajan -niin sitä ihmettelen itsekin. Onneksi jaksoi, sillä haluan vanheta hänen kanssaan. Suhteessa riittävä vapaus, tilannetaju, huomioiminen ja hellyys auttavat paljon.

Sulla on aarre!