nauramisesta

moi kaikille! kävin juttelemassa vastaavilla sivuilla. hehkutin siellä parisuhdettani ja joku kehtasi laitttaa hah hah -kommentin. joten kyllästyin. ei ainoa kerta kun mollataan/ arvostellaan/haukutaan jostain. toiv. täällä on kivempaa porukkaa. =) ehkä sinne on helpompi mennä haukkumaan kun ei tarvii rekisteröityä.
eli kerroin että ollaan oltu kihlattuni kanssa(huomenna) 1v. yhdessä. totesin et ei riidellä ikinä. liekö kateutta et tuli "vasta 1v., odotahan vain. olette vasta suhteen alkumetreillä ". mitä mieltä te siitä olette? en ole teini enää ja mulla on riitaisa pitkä avoliitto takana. kyllä eka vuosi jo kertoo mun meilestä suhteen toimivuudesta.
ja tässä esittely: olen 26v. ja sanotaan näin että olen toiveilija muutaman kuukauden päästä. ensin opiskelut loppuun et lapsi voisi syntyä.
puhallelkaas plussa tuulia tänne!

 

Onhan se vuosi aika lyhyt aika jos aikoo viettää lopun elämäänsä sen kumppaninsa kanssa =)

Älä anna muiden kommenttien häiritä, itse sinä tiedät miten asiat on..

 

ihmisillä on aina sanottavaa, joista on totta toinen puoli.

onhan se totta että ootte tavallaan vasta vähän aikaa ollu yhdessä. mutta tuskinpa kukaan kokonaista vuotta jaksaisi esiintyä muuna kuin on, eli kyllä tein suhde varmasti hyvällä pohjalla on! arvaappa järkyttyikö mun kaveripiiri, kun menin mieheni kanssa naimisiin reilun puolen vuoden kuluttua ensitapaamisesta ja olin vasta 18, että sekin vielä. kuultiin koko ajan kommenttia "ei se kestä", kun oltiin niin vähän aikaa seurusteltu ja niin nuoria. no, nyt ollaan jo 6 vuotta yhteistä elämää vietetty ja esikoinen syntyi pari kuukautta sitten.

tästä tulikin mieleeni, että kun meillä on "helppo vauva", eli ei ole itkenyt oikein yhtään, niin aina jollain on tarve sanoa tyyliin me ei tiedetä vielä mitään vanhemmuudesta tai lapsen hoidosta kun on pästy näin helpolla. ai miten niin ei? eikö tervettä ja hyväntuulista vauvaa ton logiikan mukaan tartte hoitaa??????

samoin synnytystarinat - pääsin ensisynnyttäjäksi helpolla siinä mielessä, että koko homma oli ohi 12 tunnissa, josta synnytyssalissa vietin viimeiset 6 tuntia ja repeämiä ei oikeastaan tullu. no jotkut äidit jotka on kokeneet oman synnytyksensä paljon rankemmaksi, suhtautuu asiaan kuin mun pitäisi jotenkin potea huonoa omaa tuntoa kun ei se synnytys mun mielestä NIIN kamalaa ollut, etteikö sitä kestäisi. ja aina joku muistaa mainita että "toinen ei välttämättä silti tule yhtä helposti".

väitänpä sulle, että tollaset puheet, missä ei voida vaan iloita toisen onnesta, vaan on pakko ettiä niitä mustia pilviä, ei ole mitään muuta kuin kateellisten jaskan pauhantaa!

 

itseään ei saa kehua, asioista pitää aina tuoda vain negatiiviset esiin, ettei kukaan VAAN TUU KATEELLISEKS.
kiitos tuesta, tuli parempi mieli. ja paljon onnea teille lapsen johdosta. =) ps. arvaa vaan kuinka paljon kateutta se on aiheuttanut että teen mallin töitä. nykyään mä ihan pelkään et asia tulle julki, ikinä en sitä ite kerro/ jos kerron niin vasta sitten ku ihminen tuntee mut kunnolla. töissäkin kun jotkut sai kuulla, ni oli haukkunu mua selän takana. (täällä on hyvä keroa ku kukaan ei tunne)

 

"Sääli on sairautta, kateus täytyy ansaita!"

Pää pystyssä kohti uusia haasteita ja selän takana puhujat jättää omaan arvoonsa tai kysyy suoraan mitä heillä on sydämellään ja eivätkö he parempaa keksi. Ja ne, jotka eivät osaa ajatella positiivisesti, niin heitäkin voi herätellä varovasti, usein ihminen ei edes itse huomaa omaa negatiivisuuttaan ja tuhoaa sen kautta kaiken positiivisen ajattelun mallin. =)

 

Me ollaan oltu yhdessä 16 vuotta (olin 16 kun tavattiin) eikä me olla riidelty koko aikana kuin muutaman kerran kunnolla; tietty nyt jotain sanaharkkaa on ollut mutta riitelyllä tarkoitan semmosta "isompaa" kahinaa.Aina ei tuo riitelemättömyys ole mikään hyve; oikeastaan olen sitä mieltä että enemmän pitäisi tuntemuksiaan päästää ilmoille senkin uhalla että ajaudutaan riitelyyn. Kyllä vahva suhde kestää riitelytkin ja jos ei kestä niin sitten ei. Toivotan teille kaikkea hyvää!