Ekaa odotan
NAUTIN, todella!! 
Mulla oli ihan kamalaa pahoinvointia ekat 3kk, keskiraskaus oli "iisi" mutta kolmas kolmannes on taas ollu enemmän vaivaista: supistuksia, selkäkipua, närästystä, suonenvetoa ym. ym. ym.
Mutta silti NAUTIN! Olen odottanut raskautta ja vauvaa niin kauan, että ei nuo vaivat, isotkaan, ole haitanneet odotuksen onnea. Iloitsen siitä, että lapsi vaikuttaisi olevan terve, ja että meille ylipäänsä lapsi suotiin.
Toisaalta on haikea olo, että eipä sitä enää koskaan olla miehen kanssa "vain me kaksi", toisaalta haikea olo siitä, että pian se odotus loppuu, enää pari kuukautta.
Mutta niinhän sen elämän on tarkoitus mennäkin, että muutoksia tulee. Aion nauttia loppu odotus ajasta täysin rinnoin, ei ole mitenkään kiire saada vauvaa ulos, mutta sitten kun sen aika on, niin aion nauttia siitäkin täysillä. Ja voihan olla, että joskus taas olen raskaana
Tämä ensimmäinen raskaus vaan on niin ainutlaatuinen, tiedän sen jo nyt. On mahdollisuus ja aikaa itselle, miehelle ja parisuhteelle. Samoin tulevalle lapselle. Jos joskus odotan toista lasta, on lapsiperheen arjen pyörittäminen aivan erilaista kuin nyt kun on kahden aikuisen perhe.
VOI TÄTÄ ODOTUKSEN ONNEA :heart:
Toivottavasti muutkin pystyvät olemaan yhtä onnellisia!
Mulla oli ihan kamalaa pahoinvointia ekat 3kk, keskiraskaus oli "iisi" mutta kolmas kolmannes on taas ollu enemmän vaivaista: supistuksia, selkäkipua, närästystä, suonenvetoa ym. ym. ym.
Mutta silti NAUTIN! Olen odottanut raskautta ja vauvaa niin kauan, että ei nuo vaivat, isotkaan, ole haitanneet odotuksen onnea. Iloitsen siitä, että lapsi vaikuttaisi olevan terve, ja että meille ylipäänsä lapsi suotiin.
Toisaalta on haikea olo, että eipä sitä enää koskaan olla miehen kanssa "vain me kaksi", toisaalta haikea olo siitä, että pian se odotus loppuu, enää pari kuukautta.
Mutta niinhän sen elämän on tarkoitus mennäkin, että muutoksia tulee. Aion nauttia loppu odotus ajasta täysin rinnoin, ei ole mitenkään kiire saada vauvaa ulos, mutta sitten kun sen aika on, niin aion nauttia siitäkin täysillä. Ja voihan olla, että joskus taas olen raskaana
Tämä ensimmäinen raskaus vaan on niin ainutlaatuinen, tiedän sen jo nyt. On mahdollisuus ja aikaa itselle, miehelle ja parisuhteelle. Samoin tulevalle lapselle. Jos joskus odotan toista lasta, on lapsiperheen arjen pyörittäminen aivan erilaista kuin nyt kun on kahden aikuisen perhe.
VOI TÄTÄ ODOTUKSEN ONNEA
:heart: Toivottavasti muutkin pystyvät olemaan yhtä onnellisia!
supistelee,vihloo,turvottaa ja oksettaa... mutta odotan omaa pientä lasta,siis nautin! vaikka ny muistutankin enemän norsua kun omaa itseeni niin on ihanaa kantaa tälläistä aarretta. en kyllä ihan heti perään kolmatta tee...en rakasta raskaana olemista,mutta rakastan odottaa omaa lasta.
No, ennen raskautta ajattelin et en halua olla raskaana koskaan kun siitä tulee kaikkia vaivoja ja muutenkin olin kärsinyt vatsakivuista 8 vuotta. No kas kummaa sitä yksi päivä oltiinkin raskaana ja rohkeasti ajattelin et jos tän sitten kestäis... eihän se ole kun 10 kuukautta.
Alkuraskauden pahoinvointia ei ollut joten alku meni loistavasti!
Toinen kolmannes onkin menny nyt siihen et vatsa venyy ja se sattuu, eikä kävelylenkille enää pääse kun sekin sattuu vatsaan.
Se alkaa oikeasti ärsyttää!
Mutta lasta rakastan valtavasti jo nyt, vaikka kipuja vihaan ja kömpelyyttä aivan mielettömästi!
Ehkä se pysyy balanssissa kun toista rakastaa ja toista vihaa...
Alkuraskauden pahoinvointia ei ollut joten alku meni loistavasti!
Toinen kolmannes onkin menny nyt siihen et vatsa venyy ja se sattuu, eikä kävelylenkille enää pääse kun sekin sattuu vatsaan.
Se alkaa oikeasti ärsyttää!
Mutta lasta rakastan valtavasti jo nyt, vaikka kipuja vihaan ja kömpelyyttä aivan mielettömästi!
Ehkä se pysyy balanssissa kun toista rakastaa ja toista vihaa...
Huoh... No en hirveesti enää.
Yölliset kivuliaat krampit, veri ei kierrä jaloissa, suonet pullottaa, turvottaa, ei saa happea riittävästi enää isolta mahalta, välillä pimenee silmis, hengitys jo aika pinnallista.
Ei voi lenkkeillä siinä määrin kun haluiais, mutta silti palkintona oma vauva. Nyt rv 35+1 ja sais luvan syntyä vaikka jo rv 37.
Maha saa toki ihailua osakseen =)
Yölliset kivuliaat krampit, veri ei kierrä jaloissa, suonet pullottaa, turvottaa, ei saa happea riittävästi enää isolta mahalta, välillä pimenee silmis, hengitys jo aika pinnallista.
Ei voi lenkkeillä siinä määrin kun haluiais, mutta silti palkintona oma vauva. Nyt rv 35+1 ja sais luvan syntyä vaikka jo rv 37.
Maha saa toki ihailua osakseen =)
Toisaalta kyllä, mutta taas toisaalta tuntuu ettei ehdi nauttia. Kovalla kiireellä yritän saada sellaisia asioita päätökseen, joita on vaikea tehdä sitten kun lapsia on kaksi ja toinen vauva... Harmittaa toisaalta, mutta ei mahda mitään elämä on tätä ja joskus projekteja vaan on liikaa. Vauvaa odotan kyllä kovasti ja olen raskaudestani äärimmäisen onnellinen. Toivon kyllä ettei syntyisi ennen laskettua aikaa...
RV35...
RV35...
Vaikka tässä on omat vaivansa niin kyllä todella nautin siitä huolimatta. Olen nauttinut molemmista raskauksista. :heart: Se on osa äidiksi kasvamista ja aivan ainutlaatuinen juttu jonka vain nainen voi kokea. Ymmärrän toki ettei kaikkien juttu, enkä vähätele sitä lainkaan. Mulle tää on vaan ihan "mun juttu" vaikka välillä narisenkin että hitto kun kolottaa, on poltellu on sitä ja on tätä.
jurristi harmaana
Tämä on kolmas raskauteni ja oikeastaan mennyt vähän niin kuin kaiken muun ohella. Eli en ole ollut raskauden takia missään ekstaasissa, mutta negatiivistakaan sanottavaa ei ole. Nyt (rv. 38+5) alkaa kyllä jo kyllästyttämään iso maha ja "tukalat oltavat" turvotuksineen yms. Onneksi näitä vaivoja on ollut vasta viikon verran...
En nauti raskaanaolosta mutta odotan innolla uutta tulokasta. Minulla oli ekastakin raskaudesta kaikenlaista vaivaa ja tää raskaus on vielä pahempaa. Ehkä nauttisin jos ei supistelis niin pahasti ja ei tarvitsisi kantaa meijän esikoista(1v) mutta ei saa valittaa kun itse halusin lapset pienellä ikäerolla =) Olen kyl kade kun joku sanoo nauttivansa raskaudesta ja ei ole vaivoja. Kunpa minullakin olis yksikin raskaus sellainen. Vointeja kaikille odottajille.
Puolukka rv31+6
Puolukka rv31+6
Nautin täysin siemauksin! Alkuraskauden keskenmenon uhka hieman jarrutteli nauttimista mutta sen jälkeen olen kaikista kolmesta raskaudestani nauttinut, ja masuistani ollut ylpeä. Nyt tuntuu todella haikealta kun tehdas on tämän vauvelin myötä menossa kiinni... Viikkoja 36+5, eli vain mutama viikko jäljellä :'( .
pahaolo kun katoaisi voisi olosta nauttiakin, onnellinen olen silti, vaikka olo ei ole hyvä...
En nauti, en näe raskaudessa mitään ihanaa, vaikka kaikki on mennyt todella hyvin ja vaivoja ei oikeastaan ole edes ollut. Minä en ole koskaan pitänyt isoa mahaa minään kauniina, enkä pidä vieläkään ja inhottaa näyttää valaalta, mä haluan tän mahan jo pois, tosin kohtahan tää on ohi.
Ainoa mikä on aika jännää on seurata vauvan liikkeitä, mutta muuten tässä ei ole mitään hohtoa.
Synnytystä odotan vielä vähemmän, toivoisin, että se olisi jo ohi ja unohdettu.
Ainoa mikä on aika jännää on seurata vauvan liikkeitä, mutta muuten tässä ei ole mitään hohtoa.
Synnytystä odotan vielä vähemmän, toivoisin, että se olisi jo ohi ja unohdettu.
Olen odottanut raskaaksi tuloa koko aikuisikäni, ja kuvittelin aina nauttivani raskaudesta pahoinvointineen kaikkikeen. Olen aina haaveillut isosta vauvamahasta, ja katsellut kadehtien niitä masunkasvattajia, jotka huonovointisen näköisenä istuvat mäkkärissä toteuttamassa outoja mielihalujaan =) .
Ja nyt olen itse raskausviikolla 6 ja risat ja toistaiseksi on ollut aika kauheaa. Koko ajan hirveä huoli keskenmenosta, ja kun lääkärit vielä määräsivät vuodelepoon alavatsakipujen vuoksi, ei tilanne ainakaan helpottanut. Olen tottunut rentoutumaan liikunnalla, niin että pakkolepo rassaa psyykkisestikin. Kuvotusta on ollut vähän, ruokahalu sen sijaan kasvanut, mutta tekee mieli vain "outoja" ruokia, kuten lihaa, makeaa ja hedelmiä en meinaa saada alas millään.
Koko ajan epätodellinen olo, aivan kuin olisin kipeä! :O
Eikä tilannetta paranna se, että meillä on ihan sairaan kuuma, reippaasti yli 30 astetta, joten pakko pitää ilmastointia päällä.
Toivottavasti saan hyviä uutisia ultrasta, niin että raskaudesta uskaltaisi jo hiukan nauttiakin.
Tätä olen kovasti odottanut, mutta en kyllä odottanut sen olevan tällaista. Huolta ja hysteriaa :/
Ja nyt olen itse raskausviikolla 6 ja risat ja toistaiseksi on ollut aika kauheaa. Koko ajan hirveä huoli keskenmenosta, ja kun lääkärit vielä määräsivät vuodelepoon alavatsakipujen vuoksi, ei tilanne ainakaan helpottanut. Olen tottunut rentoutumaan liikunnalla, niin että pakkolepo rassaa psyykkisestikin. Kuvotusta on ollut vähän, ruokahalu sen sijaan kasvanut, mutta tekee mieli vain "outoja" ruokia, kuten lihaa, makeaa ja hedelmiä en meinaa saada alas millään.
Koko ajan epätodellinen olo, aivan kuin olisin kipeä! :O
Eikä tilannetta paranna se, että meillä on ihan sairaan kuuma, reippaasti yli 30 astetta, joten pakko pitää ilmastointia päällä.
Toivottavasti saan hyviä uutisia ultrasta, niin että raskaudesta uskaltaisi jo hiukan nauttiakin.
Tätä olen kovasti odottanut, mutta en kyllä odottanut sen olevan tällaista. Huolta ja hysteriaa :/
Nautin!! Nautin ihan "koko rahan edestä". Koko ajan olen voinut tosi hyvin ja tuntuu kuin olisin malttamaton lapsi joka odottaa joulua. Ja rakkaus juuri tätä vauvaa kohtaan on alkanut jo sinä päivänä kun munasolupunktio tehtiin. Niin hassulta kuin se kuulostaakin!
jaa... haluaisin nauttia... vaikeaa kyllä on. Tuntuu että nauttisin paremmin jos ei olis näitä kamalia hormoonipuuskia jotka saa tunteet heittelemään niin kamalasti.
Ja alkuraskauden pahoinvointi oli kamalaa.
Toisinaan kyllä nautin, vauvasta ainakin joka on jo niin mielettömän rakas...
tuntuu kans että nauttisin jos ois enemmän ystäviä ympärillä jotka ois samassa tilanteessa, toisia joiden kanssa sais hihkua ja iloita... yksin ei siitä oikein tuu mitään. Jos mies nauttis näkyvämmin se auttais kans. Haluaisin hänen vähän ilmaisevan sitä että on onnellinen tästä vauvasta ja raskaudesta ja minusta pallona ja ja ja...
Tänään on tosin huono päivä, ehkä jonain muuna tulis positiivisempi vastauskin... Voi kun voiskin nauttia joka päivä.
Ja alkuraskauden pahoinvointi oli kamalaa.
Toisinaan kyllä nautin, vauvasta ainakin joka on jo niin mielettömän rakas...
tuntuu kans että nauttisin jos ois enemmän ystäviä ympärillä jotka ois samassa tilanteessa, toisia joiden kanssa sais hihkua ja iloita... yksin ei siitä oikein tuu mitään. Jos mies nauttis näkyvämmin se auttais kans. Haluaisin hänen vähän ilmaisevan sitä että on onnellinen tästä vauvasta ja raskaudesta ja minusta pallona ja ja ja...
Tänään on tosin huono päivä, ehkä jonain muuna tulis positiivisempi vastauskin... Voi kun voiskin nauttia joka päivä.