Ne ihanat miniät ja hirveät anopit

Olen taas lueskellut pitkästä aikaa tätä palstaa ja totean että sama jatkuu, anopit on hirviöitä.Heti jos joku anoppi yrittää puolustella niin on monta miniää vastassa.Ensinnäkin sanon teille ,toiviottavasti teistä tulee parempia anoppeja sitten kun teidän poika tuo vaimoehdokkaan näytille siinä vaiheessa muistakaa mitä ootte omasta anopista ajatelleet. Ehkä se oma anoppikaan ei niin paha ollut, miniä vaan suhtautui kättelyssä nurinkurisesti, itse aikani yritin miellyttää miniääni mutta enää en välitä, ollaan niin eri aaltopituudella.Itse olen kokenut anopilta sen etten ollut tarpeeksi hyvä hänen pojalleen olis pitänyt olla naapurin tyttö, sillon päätin että yritän olla hyvä anoppi mutta siihen tarvitaan kaksi, anoppi ja miniä.

 

Näinhän se on, jos anoppi kertoo omalta kannaltaan, ei anopeissa ole vikaa vaan miniät eivät heitä hyväksy. Jos tämän keskustelun olisi aloittanut miniä, se olisi varmaan otsikoitu "hirveät miniät, ihanat anopit" :/ . Nämä ristiriidat syntyvät siitä, kun kaksi eri sukupolvea kohtaavat toisensa vain siksi, että molemmat välittävät, rakastavat samaa miestä. Toinen poikaansa, toinen miestään. Harva miniä valitsee miestään valitsemalla anopin ensin. Anoppi on monessa tapauksessa (onneksi ei kaikilla) se välttämätön paha, joka tulee miehen mukana.

Toki monella on oikeasti hirveä miniä/anoppi mutta monissa tapauksissa molemmissa on vikaa, jos riitoja syntyy. Itselläni meni vauvan synnyttyä eka vuosi pilalle, kun anopin mielestä niin moni asia oli huonosti ja väärin. Mutta huomasin itsekin, että olisin voinut vaan nyökytellä päätäni kyläillessä ja jatkaa kotona samalla mallilla kuin ennenkin. Näin en tehnyt, vaan loukkaannuin syvästi jokaisesta pienestä kommentista. Vähensimme käyntikertoja mikä taas kiihdytti anopin ärsytystasoa :headwall: . Kierre oli syntynyt.

Nykyisin anopin kanssa menee hyvin . Olemme molemmat myöntäneet ylireagoineemme. Hän näki toisenlaista vauva-arkea (jossa ei hänen sanojensa mukaan ollut järjen hiventäkään) ja huomasi, että meidän poika voi tällä hoidolla oikein hyvin. Minä olen myöntänyt hormonihuuruissani ja äidinvaiston hurjassa nousussa tulkinneeni monet asiat liian vahvasti. Nyt voimme molemmat viettää aikaa samassa huoneessa tuntitolkulla jutellen ja touhuten.

 

Eivät kaikki anopit ole hirviöitä, niistä mukavista ei vaan ole tarvetta kirjoittaa Tämä on varmaan ainoa paikka missä moni voi kertoa kenellekään ongelmista anopin (tai miniän) kanssa, usein mieskään ei halua kuulla valituksia.

Onhan se selvä, että jos kaksi ihmistä (anoppi ja miniä) haluavat molemmat määrätä, miten niitä pikku kullannuppuja pitää hoitaa, niin siitä tulee riita, paitsi jos molemmat ovat samaa mieltä suunnilleen kaikista asioista. Miehen kanssa usein neuvotellaan ja "keskustellaan" pitkäänkin siitä, miten meidän perheessä lapset hoidetaan ja kasvatetaan. Minusta minun ei tarvitse kenenkään muun kanssa enää neuvotella samoista jutuista uudelleen, vaikka olisi varmaan hyödyllistä käydä samat keskustelut vielä molempien isovanhempienkin kanssa...

T. Yksi miniä

 

Voi kuule, olisin tullut mainiosti toimeen anopin kanssa jos vaan olisi anoppi antanut mahdollisuuden. Jos tähän kertoisin vaikka erään tapauksen jossa anoppini kehui käyttävänsä minuun henkistä väkivaltaa... Nykyään välit ovat asialliset, mutta huomaan edelleen, ettei voi sietää minua. Ei se vika aina miniässä ole ja jos kuulisit kaikki nämä tapaukset niin ottaisit itsekin nitroja.

 

Mä olin just eilen viimeksi "parilla" mun iki-ihanan anoppini kanssa. Se on reilu ystävä. :xmas: