Neuvoja syömiseen ja nukkumiseen?? Rytmi hakusessa.

Heippa,

Minulla on juuri 1 v täyttänyt tyttö. Hän on todella huono syömään. Syö vieläkin niitä 5 kk pikkupurkkeja koska 8 kk ruuissa on niitä paloja ja heti yökkäilee eikä enää avaa suutaan. Sormiruokana maistelee kurkkua,paprikaa, leipää ym. mutta silloinkin vain purasee palan ja sylkäsee. Joskus menee mahaan asti Aina pitää olla kunnon sirkus päällä että saisi muutaman lusikan menemmään. Hän on aika vilkas tapaus

Neiti herää aamulla n klo 6 sen jälkeen annan maitoa
n. klo 8 saa puuroa tai hedelmäsosetta/jugurttia
n 10-11 Ruoka
n klo 12 päiväunet 0,5-2 h (usenmiten 1h)
n. klo 14 välipala jugurttia ja leipää (mutta nyt oon antanut lihasosetta että painoa tulisi enemmän..neuvolan ohjeen mukaan)
n. klo 16.-16.30 ruoka
n.klo 17.30-18.00 puuro/jugurtti ja maitoa
nukkumaan menee siinä klo 18-19 ihan viimeistään.
Yöllä herää kaksi kertaa ja kummallakin kerralla syö 240 ml maitoa.

aamupäivällä nukkuu pienet unet varsinkin kotona mutta hoidossa ei yleensä nuku (varmaa kun on leikkikavereita niin ei malta) Illalla ollaan sit niin väsyneitä jo klo 17 että on vaikea saada mitään syötettyä mutta illalla ei malta enää nukkua vaikka olisi päikkäreitä nukkunut vaan puolituntia.

Minkälaisia rytmejä muilla on?? Onko tämä päivärytmiä ihan hakusessa? miten sitä saisi muutettua silleen että nukkuisi paremmin päivällä? ja minkälaisia ruokia voi ruveta jo antamaan? esim normi maitoa? aikusiten jugurttia? muita hyviä vinkkejä kaivataan

Kiitos kaikille vastanneille

 

Meillä saman ikäinen poika, myös melko huono syömään, hän melkein haluaisi vielä elää äidinmaidolla. Nyt tuntui helpottavan vähän, kun alkoi itse pistellä lusikkalla ruokaa suuhun. Meillä rytmi on suunnilleen näin:

7-8 herää
8.30 puuro/leipää, marjoja tms., imetys
10.30 lounas
11.30 päiväunille
14 herää, välipala (luonnonjugurttia, hedelmää, leipää tms)
17 ruoka
19.30 puuro yms
20 -> nukkumaan

Niin ja imetän ruoan jälkeen jos lapsi pyytää, ja yleensä pyytää. Välillä imetän myös aterioiden välissä, jos ei muu auta rauhoittumiseen. Meillä myös ruokamäärät ovat yleensä tosi pieniä, alle desi kerralla.

1-vuotiaallehan voi jo antaa tavallista lehmänmaitoa ja normaalia kotiruokaa, tosin ei kovina maustettua ja mielellään vähäsuolaista. Jogurttia, viiliä, rahkaa voi antaa, mielellään maustamattomia, niissä maustetuissa jogurteissa on niin paljon sokeria. Neuvolahan jakaa ruokaesitteitä?

Meillä huolii jo vähän möykkyisempää ruokaa, jota vetelee lusikalla ja sormin. Kakoi aluksi ja kieltäytyi syömästä, mutta pikkuhiljaa tottui. Kannattaa vaan sinnikkäästi tarjota, että ehtii tottua.

En oikein tiedä mikä auttaisi että teillä nukuttaisiin pitemmät päiväunet.. Ei varmaan nälkään herää, tai siis syökö lounaalla? Toivottavasti alkaa päiväunet luistaa..

 

Meilla oli myos pikkuneidin kanssa ruokailuongelmia yhden vuoden paikkeilla ja meilla auttoi se etta ruokailusta tehtiin hauska positiivinen kokemus. Lopetettiin ruoan tuputtaminen ja tarjottiin aterialla muutamia eri vaihtoehtoja joista typy sai sitten valita. Ja annettiin tehda itse. Lusikalla neiti ei osaa vielakaan kunnolla syoda (15kk), mutta lautasella oli aina kaksi lusikkaa jotta neiti sai syoda itse, syottaa aitia, ja kokeilla myos itse lusikkaa suuhun. Aidin syottaminen on huippuhauskaa, ja soinkin aina myos itse samalta lautaselta nayttaen esimerkkia. Paloja saatiin enemman alas tekemalla ruoasta sellaista etta sen voi syoda sormin. Purkkiruokien onhelma on juuri siina, ettei niita saa oikein muuten kuin lusikalla alas, ja lapselle voi juuri tulla kakomisen refleksi silloin kun lusikka tyontaa palan liian syvalle kurkkuun. Pastaa yms ruokia voi tehda itse helposti niin, etta palat voikin syoda sormin jolloin lusikkaa ei tarvita ja lapsella on paljon parempi kontrolli siihen, millainen pala menee suuhun ja mihin kohtaan suuta. Enta jos kokeilisitte vaikka kaikki valipalat vain sormiruoalla? Tuoreita mustikoita, banaania yms hedelmia. Siina lapsi tottuu paloihin ja ruoan maku houkuttelee kokeilemaan paremmin kuin joku purkkiin pakattu lihasose. Onnea matkaan!

 

Meillä on poika 1v.1kk. Meidän päivärytmi menee näin:
klo 8-8.30 herää
klo 9.00 aamupala
klo 12 lounas
klo 12.30-14 päiväunet
klo 14.30 välipala
klo 16-17 päiväunet
klo 17.30-18 päivällinen
klo 20 iltapala
klo 20.30 nukkumaan

Teemme aina sellaisen ruoan, mitä koko perhe voi syödä. Syödään siis ihan tavallisia kotiruokia, kuten lihapullakastike+perunat tai kinkkukiusaus tai makaronilaatikko jne. Huomattavasti paremmin alkoi syömään, kun alettiin tarjota ei soseutettuja ruokia. Toki ymmärrän, että tilannetta vaikeuttaa lapsesi yökkäily paloista, joillakin on herkkä kurkku. Sinnikkyyttä vaan, tarjoa erilaisia ruokia, ei niihin muuten totu.

Tavallista maitoa aloin antaa pojalle 10,5kk ikäisenä ja saman aikaan jogurtteja ja viilejä. Mahavaivoja ei ole tullut ja paremmin maistuu jogurtit kuin piltit.

Toinen asia, mikä vaikutti meillä ruokahaluun oli yömaidon annon lopetus. Lopetin sen kertaheitolla sitten, kun vain päätin etten anna periksi. Yhden yön poika kitisi niin, että valvoin useamman tunnin. Se oli raskas yö, mutta onneksi en luovuttanut! Toka yö meni jo paremmin, kolmas jo nukuttiin aamuun asti! Annan illalla maitoa ennen nukkumaan menoa n.100ml nokkamukista. Sitten viemme yhdessä mukin pöydälle, sanomme mukille yötä ja heilutetaan. Yöllä on varuiksi vesimuki, josta on itsekseen ottanut yöllä satunnaisesti muutaman hörpyn.

Kokelin myös sitä, että lantrasin maitoa vedellä melko paljon, jotta se maistuisi vähemmän. Ehkä joillakin toimii, mutta meillä poika joi sitä ihan yhtä lailla. Pelkkä vesi ei kelvannut kuitenkaan vielä tuossa vaiheessa.

Uskon, että teillä ehkä auttaisi myös tuo yömaidon antamisen lopettaminen. Tiedän, se on helpommin sanottu kuin tehty! Mutta 240mlx2 yöllä vie takuulla ruokahalua. Annatko korvikemaitoa? Silloin, kun itse vielä annoin pojalla Tuttelia, tuntui että se täytti vielä enemmän.

Päivällisen ja iltapalan väliin jää melko lyhyt aika? Nukkuuko lapsesi omassa sängyssä päikkärit vai pihalla vaunuissa? Tokat päiväunet voi mielestäni ollakin lyhyemmät esim.½-1 tunti, niistä voisi olla kyllä apua (jos vain onnistuu. Toki sitten nukkumaan meno menisi hieman myöhemmäksi.

Tämä on vain minun visioni asiasta, itse tiedät ja päätät parhaiten! Usein totuttujen tapojen muuttaminen lasten kanssa on aluksi vaikeaa, mutta jos vain vanhemmat haluavat ja päättävät, lapsi oppii uudet rutiinit nopeasti!

Tsemppiä sinulle!

 

Mullakin heräs kysymys tuosta ulkoilusta, eli paljonko ulkoilette päivittäin? Jos lapsi nukkuu sisällä päikkärit, niin hyvä olis ulkoilla muuten. Raitis ulkoilma kuitenkin kasvattaa nälkää ja auttaa nukkumaan paremmin. Meillä myös yksille päiväunille siirtyminen vähän alle vuotisena autto parempaan rytmiin.

Ja vuoden ikäsestä meillä siirrettiin lapsi syömään samaa ruokaa, kuin ite syödään. Pikku hiljaa enemmän mausteita ja etenkin jos maustaa yrteillä, niin niistä ei ole haittaakaan lapselle.

Käytättekö tuttia? Joskus imetyksen sijaan vois tarjota tuttia, jos se on muuten käytössä.

Ja nukkuuko lapsi samassa huoneessa, kuin äiti? Meillä yöheräilyt helpotti, kun lapsi siirty nukkumaan eri huoneeseen; tosin tässä vaiheessa meillä ei enää heräilty yöllä syömään.

 

Minulla on vain yksi neuvo: älä stressaa tilannetta. Ei halua syödä...ei sitten. Haluaa syödä sormillaan... syökööt.
Näkeekö lapsesi sinun syövän kun hänen kuuluisi syödä? Ellei, niin kannattaisi jotain syödä seuran esimerkin vuoksi.
Useamman persoonan äitinä olen jättänyt neuvolan ohjeet, yhteiskunnan paineet huomioimatta ja olen onnelisten lasten äiti. Huonosti nukkuneet nukkuvat nyt. Huonosti syöneet syövät nyt. Villipedot keskittyvät läksyihin jne.
Niin kauan kun lapsen tunnetaso otetaan hyvin huomioon, on asiat hyvin. En tunne ihmistä, joka kärsisi rakkauskammosta, koska on rakastettu liikaa, mutta tunnen ihmisiä, joilla on ruoka-ongelmia tuputtelun takia.
Ei pieni hätää kärsi, vaikkei söisi sen verran, mitä äiti odottaa ja neuvolatäti neuvoo
Se, mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Mikä yhtä kauhistuttaa, toista naurattaa jne. Jos ympärilläsi on paljon neuvoavia ihmisiä, joiden koet oikeasti aiheuttavan sinulle paineita, niin ole kuulevinasi, mutta luota itseesi. Niin, lapsesi on hoidossa. Sen henkilön kanssa tietty kannattaa jutella, mutta varauksellisesti siinäkin, koska monella ammattilaisella on tarve päteä äidin kustannuksella, mutta äiti on aina paras asiantuntija, mitä lapseen tulee.