neuvolapsykologista kokemuksia?

Olen sairastanut masennuksen n.2 vuotta sitten. Nyt olen raskaana ja alkaa samat itkut palata..neuvolassa sanottiin että psykologille pääsee kyllä ja pitää katsoa ettei tule synnytyksen jälkeistä masennusta..Onko kellään kokemusta vastaavasta?
Toinen asia jonka haluan kysyä kun neuvolassa kysellään mun vanhemmista kokoajan, olen sivuuttanut kysymyksen. Miksi ne kyselee? En uskalla sanoa etten ole heihin missään yhteydessä. Eivätkä he lapseen tällä hetkellä. (esikoinen) Jos kerron tilanteen ollaanko heti lastensuojelun asiakkaita?

 

Minä kävin raskauden aikana neuvolapsykologilla, kun oli niin vaikea tilanne miehen kanssa ja se vaikutti mielialaan niin että olin tosi itkuinen ja ahdistunut. Ja itse kanssa sairastanut masennuksen kolmisen vuotta sitten. Olihan siellä helpottavaa käydä purkamassa fiiliksiään suhdeasioista ja samalla miettiä raskautta ja vauvan tuloa. Että mene ihmeessä kun mahdollisuus siihen on.

 

Tää oli sen verran lyhyesti kerrottu, etten saanut oikein selvää kuvaa että mikä sun täsmällinen huolenaihe on. Mutta mun mielestä kannattaa ottaa apu vastaan tarvitsi sitä tai ei, eihän siitä haittaakaan ole. Eli käy vaan psykologin juttusilla jos sitä tarjoavat, ei ne siitä päättele muuta kuin sen että kannat vastuun itsestäsi ja tilanteestasi.

Samoin arvelen niiden suhtautuvan vanhempien juttuun. Mulla on myös välit lopullisesti poikki vanhempiini ja oon sen kyllä maininnut, kun on asiaan jotenkin liittynyt tai puheeksi tullut. Eihän siinä sen kummempaa eikä se kerro musta muuta kuin sen, etten halua asettaa lapsiani vaaraan tai tuoda toisten ihmisten vakavia ongelmia ehdoin tahdoin perheeseeni. Siis jos on hyvä syy katkaista välit, niin oot varmaan tehnyt sen lastesi parhaaksi, jos ei muuten niin oman jaksamisesi takia.

Musta sun kannattaisi käydä sillä psykologilla, sillä äkkiseltään tuntuu siltä että sulla alkaa huolia kertyä turhan paljon. Helpottaa, kun saa vähän ulkopuolista perspektiiviä siihen.

 

Olen 2-vuotiaan lapsen äiti ja odotan toista. Olen elämäni aikana ollut ahdistuksen /masennuksen vuoksi asiakkaana mielenterveystoimistossa ja käynyt myös yksityisellä Kelan tukeman terapian, joka kesti kolme vuotta.

Olen voinut hyvin jo pidemmän aikaa, mutta viime vuonna tapahtui monia surullisia asioita, jotka tuntuivat verottavan voimia. Menin ensin omalääkärille, jolta sain lähetteen depressiohoitajalle terveyskeskukseen. Siellä kuitenkin katsottiin, että vielä parempi paikka voisi olla neuvolapsykologi, kun neuvolan piiriin kuulun.

Nyt olen käynyt neuvolapsykologilla aina silloin tällöin puolisen vuotta. Alkuun taisin käydä parin viikon välein, nyt harvemmin. Minulle sattui aivan mahtava, osaava psykologi! Siis ihan parhaita, mitä on koskaan ollut. Synkkaa tosi hyvin ja joissain asioissa olen päässyt pureutumaan ongelmien ytimeen jopa paremmin kuin pitkässä terapiassa, josta myös pidin kovasti.

Itse olen sitä mieltä, että rehellisyys ja avoimuus palvelevat parhaiten sinua itseäsi ja toipumistasi. Mitä pelkäät?

 

Minä kävin raskauden aikana neuvolapsykologilla, kun oli niin vaikea tilanne miehen kanssa ja se vaikutti mielialaan niin että olin tosi itkuinen ja ahdistunut. Ja itse kanssa sairastanut masennuksen kolmisen vuotta sitten. Olihan siellä helpottavaa käydä purkamassa fiiliksiään suhdeasioista ja samalla miettiä raskautta ja vauvan tuloa. Että mene ihmeessä kun mahdollisuus siihen on.

no mulla on just samanlainen tilanne kuin sulla!! Mietin vaan että osaako sitä puhua vieraalle ihmiselle omista asioista, niin että se ei ala katsomaan kieroon

 

Minä kävin raskauden aikana neuvolapsykologilla, kun oli niin vaikea tilanne miehen kanssa ja se vaikutti mielialaan niin että olin tosi itkuinen ja ahdistunut. Ja itse kanssa sairastanut masennuksen kolmisen vuotta sitten. Olihan siellä helpottavaa käydä purkamassa fiiliksiään suhdeasioista ja samalla miettiä raskautta ja vauvan tuloa. Että mene ihmeessä kun mahdollisuus siihen on.

no mulla on just samanlainen tilanne kuin sulla!! Mietin vaan että osaako sitä puhua vieraalle ihmiselle omista asioista, niin että se ei ala katsomaan kieroon

Ei ne kato, se on niiden työtä. Ja jos katsoo, niin tekevät työnsä huonosti.

 

On vaan niin tuskainen olo näillä helteillä, ei pysty mitään tekemään, ei kävelemään, ei seisomaan, ja itkettää ja ahdistaa oma olotila. tilannetta ei helpota ongelmat ukon kanssa ja pian kahden lapsen yksinhuoltajuus.

 

On vaan niin tuskainen olo näillä helteillä, ei pysty mitään tekemään, ei kävelemään, ei seisomaan, ja itkettää ja ahdistaa oma olotila. tilannetta ei helpota ongelmat ukon kanssa ja pian kahden lapsen yksinhuoltajuus.

Neuvolapsykologit ovat ammatti-ihmisiä, näkevät ja kuulevat uransa aikana vaikka mitä! Ei psykologille kukaan huvikseen mene, kyllä jokaisella on jotakin, minkä kanssa on solmussa.

Olen itse sosiaali- ja terveysalan ihminen ja kohtaan monesti työssäni ihmisiä, jotka häpeävät tilannettaan. Usein nämä ihmiset ovat niitä, joilla siihen olisi vähiten syytä! Eikä tulisi mieleenkään katsoa ketään kieroon, jokaisella on oma elämäntarinansa ja taustansa. Jo se, että on ottanut ison askeleen hakeakseen apua on ihan mielettömän hieno juttu!

Ei kaikkea tarvitse heti puhua, luottamus ja yhteys voi rakentua hitaamminkin. Voi myös sanoa ihan ääneen, että pelottaa, että psykologi alkaa katsoa kieroon. Jotkut asiat alkaa asettua mittasuhteisiinsa ja ihan sillä, että ne sanoo ääneen.