Nielurisaleikkaus äitille - lasten hoito toipumisaikana?

OOn menossa nielurisaleikkaukseen ja joka puolella toitotetaan että sitten kaks viikkoa pitää olla tekemättä mitään ja välttää nostelua yms yms. mutta miten se käytännössä onnistuu jos on kaksi lapsosta, 3 v ja 10 kk taloudessa? mies ei saa sairauslomaa kuulemma, eli itse on lapset hoidettava vaikkakin olis tosi kipeä...hirvittää! ja pitäähän mun tuota kuopusta kuitenkin nostella ja hoitaa, päivisin ei todellakaan kerkeä lepäileen laakereillaan. pitäsköhän siirtää sitä leikkausta...vaikka angiina on ollu marraskuusta lähtien päällä...onko kellään kokemusta?? kuinka hirveä se toipumisaika on?

 

onkohan se oikeasti noin pitkä aika?

 

Perhetyöntekijä kotiin noiksi päiviksi edes osaksiaikaa?

 

onkohan se oikeasti noin pitkä aika?

tänään just soitti sairaalasta ja sanoi että kaks viikkoa on se aika että se verenvuoto-riski on olemassa..

 

Perhetyöntekijä kotiin noiksi päiviksi edes osaksiaikaa?

Nielurisaleikkauksen takia perhetyöntekijä. Ei onnistuisi ainakaan täällä. Minulta leikattiin rintasyöpä, kokonaan toisen rinnan poisto. Mitään maitopurkkia raskaampaa ei saanut nostaa. Hyvin pärjäsin parivuotiaan kanssa.

 

ei siinä oo vaihtoehtoja.. multa leikattiin monemmat jalat ja en saanu mitään apua vaikka neljä lasta oli kotona....yritä si siinä toipua........

 

Toi on tosi kiusallinen tilanne. Jos mulla olis toi edessä niin olis varmaan pakko miehen pitää palkatonta osa ajasta tai ajoittaa talviloma tai jotai siihen. Tai sitten yrittää haalia mummu apuun tms. Tällä ei ainakaan kunnalta heru mitään apua muille kuin sosiaalitapauksille.

 

onkohan se oikeasti noin pitkä aika?

tänään just soitti sairaalasta ja sanoi että kaks viikkoa on se aika että se verenvuoto-riski on olemassa..

höpö-höpö.. pikku leikkaus.. kyl normi hommat voi tehä..

 

onkohan se oikeasti noin pitkä aika?

tänään just soitti sairaalasta ja sanoi että kaks viikkoa on se aika että se verenvuoto-riski on olemassa..

höpö-höpö.. pikku leikkaus.. kyl normi hommat voi tehä..

no toivotaan niin...ei kai leikkaukseen kukaan huvikseen mene...

 

Kyllä se kaksi viikkoa pahimmillaan kestää, se suht ikävä särky. Mutta siihen saa todella hyvät särkylääkkeet, että etköhän sä pärjää. Ei vaikuta siihen, voitko nostaa vauvaa. Urheilla ei voi, mutta normaalit kotihommat hoituu.

Ja säästyyhän sulla aikaa siinä, kun sun ei tartte itselles ruokaa tehdä. Kylmää ja nestemäistä saat ainakin ekan viikon syödä/juoda. Että jaksaisit niin on hyvä syödä ihan kunnon jäätelöä ym. mistä saa energiaa!

 

Soita päivähoitoon jotta saat sopimuspäiviä päikystä tai pph:lta. Älä lähde urheilemaan toipumisella. Ja sinä marttyyri, vaikka sinä olet IHAN ITE pärjännyt niin se ei tarkoita muiden pitäisi..

 

Meidän tyttö leikattiin 1 päivä ja kouluun saa mennä vasta maanantaina...eli 2 viikkoa on tuo toipumisaika

 

Se on oikeesti noin pitkä se toipumisaika!!! Ja se kurkku on ihan tajuttoman kipee ne ekat päivät(mä en voi kuin ihailla pienten lasten toipumista tuosta leikkauksesta!). Ja hissunkissun pitää olla, ettei vaan tule sitä verenvuotoo. Sitä meinaan tulee sitte ja lujaa!!!!!
Ite sun tilantees hankkisin jonkun teille olemaan koko siks ajaks ku mies on töis, ainaki ekaks viikoks. Ja sit kattoisin voinnin mukaan. Sä saat kovat kipulääkkeetkin ja ne laittaa nupin aikas sekasin.
Jos et ketään saa teille, ni siirrä leikkausta. Vaikka onhan se kurja olla tos angiinas kuukausitolkullaki... Tiedän, kokemusta on.

 

Ei välttämättä kestä kahta viikkoa toi toipuminen, itsellä ainakin riitti viikko. Sen viikon olinkin kyllä niin kipeä, että oksat pois.

Jos et saa mitään perhetyöntekijää niin kai se on sit vaan pärjättävä. Tee ruokaa pakkaseen ja yritä vaan levätä niin paljon kuin saat. Pois kaikki ulkoilut ym. viikoksi, laitat vaan lasten ohjelmia pyörimään ja ruuan yrität syöttää jotenkin lapsille. Tuo 3 v syö ainakin jo itse.

 

Soita päivähoitoon jotta saat sopimuspäiviä päikystä tai pph:lta. Älä lähde urheilemaan toipumisella. Ja sinä marttyyri, vaikka sinä olet IHAN ITE pärjännyt niin se ei tarkoita muiden pitäisi..

kiitti vinkistä! tuo pitää selvittää...jos edes sen ekan viikon sais jotenkin meneen. ja miehen palkatonkin on kyllä ihan hyvä idea, jos vaan saa pitää.

 

No ei se kahta viikkoa kestä sellasena, ettei arkiaskareisiin pystyisi! Älkääs nyt liiotelko!

 

No ei se kahta viikkoa kestä sellasena, ettei arkiaskareisiin pystyisi! Älkääs nyt liiotelko!

Riippuu kai tapauksesta. Mulle sanottiin noin kymmenen vuotta sitten, että pari päivää riittää, mutta ei todellakaan riittänyt. Olin viikon ajan tosi kipeä, en päässy sängystä ylös kertaakaan. Mutta viikon jälkeen alkoi jo helpottaa.

Eli ei siis tosiaan kahta viikkoa kestä toipuminen, mutta kyllä muutama päivä ainakin menee pahimpaan!

 

Jälkivuotoriski liittyy niiden katteiden irtoamiseen, joka tapahtuu noin 5-10 päivää leikkauksesta. Muuten verenvuotoriski on aika minimaalinen. Hikijumppaa et saa harrastaa, et saunoa, etkä rasittaa muutenkaan ylenmäärin itseäsi. Tavalliset kotihommat ja kevyt ulkoilu on ihan sallittua. Ruuan pitää olla haaleeta/viileää - huoneenlämpöistä (ei siis kuumaa kahvia) ja pehmeää/nestemäistä (ei siis näkkileipää eikä mitään "kovaa/terävää"). Kipulääkkeitä kannattaa syödä säännöllisesti se pari viikkoa. Panacod (ainakin meillä sitä usein määrätään) voi tehdä olon tokkuraiseksi, joten päivällä jos olet yksin lasten kanssa niin ottaisin sitä vähän varoen.

 

Todellista hätävarjelun liioittelua jotkut perhetyöntekijät jne.

 

onkohan se oikeasti noin pitkä aika?

tänään just soitti sairaalasta ja sanoi että kaks viikkoa on se aika että se verenvuoto-riski on olemassa..

höpö-höpö.. pikku leikkaus.. kyl normi hommat voi tehä..

ei ole mikään höpö höpö juttu verenvuoto riski on ihan todellinen. Leikkauspintaa ei ommella mitenkään, vaan jätetään auki. Ei saa ponnistella, eikä lähteä minnekään korpeen esim. mökille minne ambulanssi ei helpolla pääse. Jos haava rupeaa pahasti vuotamaan, niin se on äkkiä ambulansilla sairaalaan.

Pahin oli ekat pari päivää. Sillon oli ihan pirun kipee ja mulla alkoi tosi helposti haava tihkumaan. Tee valmiiksi iso satsi jääpaloja pakkaseen, niitä mä imeskelin. Toinen viikko oli jo ihan hyvä hyvä olo. Mut eihän tuo sitä tarkota et 2 viikkoa pitäs sängyssä maata

Jos et saa mistään apua niin mitä jos asetutte 2 viikonajaksi lattiatasoon? vaipanvaihdot, pukemiset, leikit lattialla. Lapsille isoläjä kirjoja mitä selailla ja videot on aivan loistokeksintö tuollaisissa tilanteissa. Käyt lainaamassa kirjastosta tai ostat varuille pinon lapsille uusia videoita niin ekat päivät saat kulutettua sillä. Ulos ei kannata paljon lähteä, siellä kun usein joutuu nostelemaan enemmän.

Tsemppiä leikaukseen!

muoks. mä en todellakaan olis ekoina päivinä pystyny esim. vauva nostaamaan lattialta, kun tosi helposti rupes tihkuttamaan verta.

 

Perhetyöntekijä kotiin noiksi päiviksi edes osaksiaikaa?

Nielurisaleikkauksen takia perhetyöntekijä. Ei onnistuisi ainakaan täällä. Minulta leikattiin rintasyöpä, kokonaan toisen rinnan poisto. Mitään maitopurkkia raskaampaa ei saanut nostaa. Hyvin pärjäsin parivuotiaan kanssa.

Täällä onnistuu jos vaan ajoissa pyytää. Ei tarvi edes olla mitään noin vakavaa syytä vaan riittää jos sanoo että haluaa vähän huilia ja sen takia apua kotihommiin.

Päiväkoteihin on myös mahdollista päästä väliaikaisesti niin että maksaa lapsesta 20e/päivä.

 

Oikeesti 2 viikkoa toipumisaika? En ole kuullutkaan. Multa leikattiin kita- ja nielurisat samalla kertaa sinä vuonna kun kirjoitin ylioppilaaksi. Mua pidettiin yön yli kaupunginsairaalassa, keskussairaalassa eivät olisi pitäneet sitäkään, eli yleensä päiväkirurginen toimenpide.

Toipuminen on tietysti yksilöllistä, mutta mulla ei tehnyt kovinkaan kipeää edes seuraavana päivänä. Pystyin puhumaan heti ja tavallista ruokaakin syömään varovasti parin päivän päästä. Mitään rankkaa työtä mulla ei tietysti ollut, mutta kouluun menin parin päivän päästä ja tenttikausi päällä. En muista että tollasia rajotuksia olisi ollut. Helppo toimenpide oli. Toisaalta luokkakaveri, poika, toipui paljon hitaammin vastaavasta. Sillä muuttui äänikin.

 

kiitos vastauksista! pitää alkaa järkkään ekaksi viikoksi jotain, kysyy vaikka mummoa tänne. mä oon syöny niin helkkaristi antibiootteja tähän angiinaan että en taida uskaltaa siirtää leikkausta. jospa siitä jotenkin selvittäis just toi hirvittää että jos on IHAN petipotilas eikä pysty mitään tekeen, mä kun oon semmonen etten olis mielelläni yhtään paikoillaan....ja hyi jos se alkas sitte vuotaan,ääh...kaikkea sitä pitääkin. eihän toi tosiaan mikään "vakava" tai "paha" leikkaus ole, mutta kuitenkin vie nähtävästi vähäksi aikaa terävimmän touhukkuuden.....

 

Multa leikattiin reilu vuosi sitten ja kyllä mä olin viikon verran ihan vuodepotilas! Kuume huiteli 40 asteessa ja Panacodia sai popsia kun karkkia. Mitään muuta ei voinu tehdä ku maata ja suurimmaksi osaksi nukuin ku olin niin kipee ja lääkkeet väsytti. Toisella viikolla olo oli jo parempi ja loppuviikosta jaksoi suht normaalisti kotihommiakin. Mutta energiaa oli tosi vähän koska ei ollut saanut syötyä, mä siis söin tuossa ekoina päivinä noin 1dl jogurttia ja pari mehujäätä päivässä (painoakin lähti 7kg) ja ruokahalu palautui kunnolla kyllä vasta joskus 3 viikkoa leikkauksesta. Mulle tuli myös toi "jälkivuoto" ja se alkoi yöllä nukkuessa. Vuotoa tuli niin reilusti, että käytiin ensiavussa polttamassa verihanat kiinni. Siispä, mä en ainakaan olis kyennyt lapsia hoitamaan. Ja mitä olen aikuisilta kuullut joita on näin kypsemmällä iällä leikattu, ei olis kyllä kukaan muukaan...

 

Mä olin tositosi kipeä ekan viikon, toisella viikollakin todella heikko ja kunnon koheneminen kesti vielä siitäkin . Ekat päivät meni ihan nukkuessa, välillä vain väkisin jotain jäätelöä ja lääkkeitä ja sitten taas taju veks. Ei mitään mahdollisuutta, että olisi tehnyt yhtään mitään muuta. Ensimmäisiksi päiviksi ainakin tarvitset lastenhoitoapua, koska todennäköisesti olet totaalisen tokkurassa sekä lääkkeistä että itse leikkauksesta. Nielurisaleikkaus ei ole mikään ihan pieni leikkaus. Siinä kuitenkin kajotaan tosi aralle alueelle - pään alueen leikkausten kanssa ollaan erityisen varovaisia verenvuodon suhteen.

Tokalla viikolla voit ehkä ajatella tekeväsi jotain kotihommia, mutta vain kevyitä ja hyvin rauhalliseen tahtiin. Mutta ensimmäisellä viikolla ja etenkin niinä ensimmäisinä päivinä leikkauksen jälkeen sinun pitää ehdottomasti varautua, että saat jonkun muun hoitamaan lapsia.