[QUOTE="ninaTT";27016484]Hei, sä olet ehkä oikeasti nähnytkin meidät
En ihan näin yksityiskohtaisesti muista tilanteita...
Mutta juu. Mä olen ollut ilmeisesti työpäivän jäljiltä väsynyt. Lapsi on saanut päättää itse missä istuu. Hurjaa. Kuulostanpa mä nyt kamalalta ihmiseltä, kun olen peräti antanut lapsen päättää itse missä istuu kun bussissa on tilaa. Olisi pitänyt väkisin istuttaa se johonkin, pistää huutamaan ja tappelemaan vastaan. Se luo lapselle lämpimän rakkaudentunteen kun äiti kiskoo ja tönii :heart:
Kovassa vauhdissa olevissa busseissa tuo on matkustanut syntymästään asti, 2-vuotiaasta kävellen itse. Lapsen mielestä se on jännittävää ja etenkin tuo kahvoissaroikkuminen on hauskaa. Ehkä kerran on kaatunut, kun laittoi takkinsa vetskaria kiinni ja bussi lähti liikenteeseen. Olen lapselle sanonut etukäteen, että jäämme sitten seuraavalla pysäkillä pois, ihan mykkänä en paikaltani nouse...
Toki jos mielikuva hyvästä vanhemmuudesta on se, että lapsi on äidin jatke ja täten äidin on 1. tehtävä kaikki päätökset ja 2. kokoajan valvottava lapsensa jokaista liikettä ettei vaan tee väärin niin voihan se vaikuttaa hurjalta, että meidän perheessä aikuinen ja lapsi ovat kaksi erillistä yksilöä. Molemmilla on myös oikeus erilaisiin tunteisiin ja niiden näyttämistä rakentavasti harjoitellaan ahkerasti.[/QUOTE]
Kivasti lähdettiin (lähdit) sivuraiteille. Jessus.
Taitaa puuttua joku olennainen vipu taikka ruuvi - harvemmin joutuu näin sanomaan. Mutta näihin tunteisiinhan on ihan oikeus