No kertokaas suurperheelliset vielä se, että miksi teette niin paljon lapsia?

Mikä on perimmäinen syy? Haluatte vaan ison perheen, vaikka lapsenne eivät tule saamaan huomiota tarpeeksi, elävät useimmiten köyhyydessä, äiti on väsynyt isosta lapsikatraasta...voiko itsekkäämpää tekoa olla kuin tehdä lapsia omien pakkomielteiden tms takia, vaikka tietää ettei kykene tarjoamaan lapsilleen samaa kuin pienemmät perheet usein kykenevät?

 

itsellä ei ole suurperhettä ,mutta läheltä seuranneena niin ei ne ainakaan köyhyydessä elä. Kyllä valtiolta tulee hyvät tuet ole huoleti. Väsymys ja lasten vähäinen huomion saaminen kyllä varmaan pitävät paikkansa, vaikkei sitäkään voi yleistää.

 

:headwall:

Asiasta voisi mahdollisesti jopa keskustella, jos kysymyksen sävy ei olisi noin provosoiva...

 

mulla on 14 sisarusta, ei eletty köyhyydessä ( isä hyvin menestyvä yrittäjä), äitimme on ollut aina ihmeellisen reipas ja iloinen, vasta nyt aikuisena sen on hoksannut ja ihmetellyt että miten niin suuren lapsikatraan kanssa jaksoikin niin hyvin. ja huomiota koen kyllä saaneeni ihan riittämiin, sekä vanhemmilta että sisaruksilta.

 

En ole suruperheellinen, mutta jos lapsi kokisi elämänsä noin vaikeaksi suurperheessä, hän tuskin perustaisi itse suurperhettä, vai mitä?

 

Mikä avautuminen täällä ny on? Etkö ite saa enempää lapsia vai mikä suurperheellisissä ketuttaa?

 

No en tiedä lasketaanko meitä varsinaisesti suurperheeksi (4 lasta) mutta vastaan kuitenkin.
Perimmäinen syy on rakkaus lapsiin. Olen aina halunnut ison perheen. Minulla ei ole koskaan ollut varsinaista vauvakuumetta, vaan olen nimenomaan halunnut lapsen - perheenjäsenen jonka kanssa voin jakaa koko loppuelämän.

Lapseni saavat tarpeeksi huomiota meitä vanhemmilta, lisäksi isovanhemmat asuvat 300m päässä ja heillä on aina aikaa lapsenlapsilleen.

Meillä on riittävästi rahaa kaikkeen mitä lapset tarvitsevat. Muutenkin mielestäni tärkeimpiä asioita ei rahalla saa!!!!

 

Miten määrittelet suurperheen? joidenki mielestä jo 3 lasta on suurperhe. Mun mielestä 4 tai enemmän on suurperhe.

 

Ehkei ne jaksa ehkästä, tai sitten sen kersoja suoltavan äidin mielestä "vauvat on niin ihania".. mitäs niistä isommista lapsista väliä.

 

Kyllä meillä on kyetty tarjoamaan lapsille kaikki mitä he tarvitsevat. On oma iso talo, työtä, harrastukset ym. Ja kyllä sitä väsyy 1-2 lapsisessa perheessäkin äiti. Eikä lapsia tehdä niitä saadaan, jokainen lapsi on yhtä tervetullut. Jokainen saa huomiota riittävästi, on vaan järjestettävä jokaiselle aikaa.
EIKÄ MEILLÄ AINAKAAN LAPSIA OO TEHTY MINKÄÄN PAKKOMIELTEEN VUOKSI. KYLLÄ JOKAINEN ON SUUNNITELTU JA HALUTTU!!

 

Ehkei ne jaksa ehkästä, tai sitten sen kersoja suoltavan äidin mielestä "vauvat on niin ihania".. mitäs niistä isommista lapsista väliä.

Tämä on jotenkin niin kaikenkaikkiaan idiootti ja ala-arvoinen kommentti, että pistää miettimään, oliko se olevinaan sarkasmia vai oletko sä nyt ihan tosissasi?

 

Tiedän muutaman suurperheen, yhdessä 7 lasta,yhdessä kahdeksan, yhdessä 9 ja yhdessä kuusi. Yhden perheen äiti sai burnoutin ja siinä perheessä isoimmat kärsii mielenterveysongelmista kun ovat hoitaneet ikänsä pienempiään pakosta.Yhdessä perheessä äidillä jonkinlainen pakkomielle vauvoihin, joihin kiinnittää sitten kaiken huomion kun niitä syntyy joka toinen vuosi. Isoimmat jää ilma huomiota ja oireilevat.yhdessä perheessä äiti aivan puhki katraansa kanssa ja silti miettii vielä lasten tekemistä.yhdessä perheessä ongelmat kasautuneet jo pahasti, lapset oireilee, eivät saa huomiota masentuneelta ja poissaolevalta äidiltä, koti paskainen ja sossut puuttuneet jo peliin. Kaikille perheille yhteistä rahan niukkuus. Kaikki äidit ovat kotiäitejä, olleet jo vuosia, jopa 15 vuotta kotona. Että tämän takia en katso suurperheitä yleensä hyvällä.

 

Ehkei ne jaksa ehkästä, tai sitten sen kersoja suoltavan äidin mielestä "vauvat on niin ihania".. mitäs niistä isommista lapsista väliä.

sä olet kyllä ehkä maailman mustavalkoisin tyyppi

 

Suoraan sanottuna en tiedä onnellisia suurperheitä. yleensä lapset tehty koska ei olla jaksettu mennä oikeisiin töihin tai sitten niitä on vaan tullut vahingossa kun ei ole tajuttu huolehtia ehkäisystä. Oma lukunsa nämä uskikset, jotka tekee lapsia pakosta.

 

Nää ennakkoasenteet suurperheellisiä kohtaan on oikeasti aika huvittavia.

Ensinnäkin
- yksikään meidän lapsista ei ole tullut vahingossa - kyllä niitä on ihan toivomalla toivottu, ja onneksi saatu
- toiseksi suurimman osan elämästäni olen ollut töissä. jokaisen lapsen kanssa n 1,5 - 2 vuotta kotona, sitten takaisin töihin. Ja uskallanpa väittää, että minulla on ollut parempi urakehitys kuin suurimmalla osalla palstan äideistä
- meitä ei pakota lasten tekoon uskonto tai mikään muukaan. me vain olemme halunneet suuren perheen.

 

Ehkei ne jaksa ehkästä, tai sitten sen kersoja suoltavan äidin mielestä "vauvat on niin ihania".. mitäs niistä isommista lapsista väliä.

Minusta tuo vastauksesi kuvastaa jotenkin sinua itseäsi pelkästään, eikä itse aihetta sitten lainkaan. Hyvä aihe, mutta aloituskin niin hyökkäävä että ihmettelen miksi edes vaivauduin vastaamaan.

 

Nää arvostelijat on niitä hermoiheikkoja, joilla on vaikeuksia jo 1 tai 2 lapsen kanssa ja jotka ei kestä olla kotona, joten on pakko lähteä takaisin työelämään. Täällä he sitten yrittävät parantaa omaa itsetuntoaan lyttäämällä niitä, jotka osaavat HOITAA HOMMAN KOTIIN!

 

:headwall:

Asiasta voisi mahdollisesti jopa keskustella, jos kysymyksen sävy ei olisi noin provosoiva...

Jotakuinkin noin ajattelen minäkin.

 

Itselläni on vain yksi teini, ja sekin riittää. Mutta lapsuuteni vietin suurperheessä. Minulla on 7 sisarusta, joista on hauskasti jakautunut puoliksi tytöt ja pojat, neljä tyttöä, neljä poikaa. Tai, no nykyään, neljä naista, neljä miestä. Rahaa oli, ei oltu köyhyydessä. Tietysti nuorempia hyysättiin vähän enemmän, mutta me isommat sitten leikimme keskenämme, jos ei äidistä tai isästä ollut leikkikavereiksi. En käsitä sitä, mitä ihmeen pahaa on suurperheissä. Se on vain perhe, jossa on monta perheenjäsentä ja siinä se. Meillä ainakin oli äidin mukaan joka ikinen lapsi haluttu eikä mikään vahinkovauva. Nuorin tästä meidän sisaruskatraasta on syntynyt vuonna 1980 ja vanhin 1974. Tosin osa oli kyllä kaksosia ja perheessä on myös kolmoset. Kolme on syntynyt ns. "yksinään" ja olen yksi heistä. Syy lapsien saantiin on uskottavasti se, että halutaan lapsia ja lisää perhettä.

Otsikko on jotenkin rumasti kysytty, ainakin minun mielestäni. Tässä on minun sepustukseni.