No niin, alku on ainakin hyvä, huhhuh

Eli siis nyt olen ollut yhden vuorokauden polttamatta tupakkaa ja tän päivän fiilikset on ollut aika lailla vaihtelevia :/ Mutta nyt olen tosissani mukana tässä ja haluan lopettaa ja toivon, siis todella toivon että musta on siihen.

Mites muut jotka on lopettanu tupakanpolton, kuinka olette onnistuneet ja olis kiva kuulla vähän tarinaakin kuinka on mennyt.

 

Hienoa!

Viikon päästä fyysiset oireet ovat ohi, kyllä se siitä!

 

No mulla oli paras mahdollinen syy lopettaa eli olin raskaana. Siksipä se ei nyt vaikeeta ollutkaan. Mutta nyt lapsi on jo 3v ja vieläkin olen polttamatta. En voi edes sitä yhtä polttaa koska tiedän että se olisi sit taas menoa.

 

Mä olen hyvin kokenut tupakanpolton lopettaja! On mun polttamattomuuteni sitten vain loppunut aina johonkin...Tällä hetkellä en joka päiväsesti polta, mutta syön nikotiinipurkkaa. Olen kylläkin täysin kiinni tässä purkassa eli en suosittele korvaavien käyttöä. Zyban-lääkitystä söin yhteen väliin ja sen avulla oli helppo lopettaa. Mä tyhmä vain alotin sitten taas uudelleen. Vuorokausi on hyvä alku, onnea!

 

Viimein se onnistui. Monta yritystä takana. Laastareita kokeilin, purkkaa ja imeskelytabletteja, koitin ilmankin. Alku aina hankalaa mutta kun pääsee pahimman yli niin jotenkin tupakka unohtuu, ja se tapa, että pitää lähteä tupakalle. Nykyään tupakka haisee tosi pahalta vaikkakin ihan joskus tekee mieli, pienen hetken ja sitten se jo unohtuu. TSEMPPIÄÄÄ!

 

Mulla kans raskaus toiminu motivaattorina..tosin ekan raskauden jälkeen repsahdin uudelleen polttaa, n.3kk synnytyksen jälkeen, ja tällä toisellakin kertaa lopetus onnistui kans suht helposti, saa nähdä tuleeko taas epäonnistuttua kokonaan lopettaa..
Osasyyllisenä pidän miestäni, joka ei oo lopettanut missään vaiheessa..mut itsehän minä se pääsyyllinen oon.
Tsemppiä vaan!

 

Kiitos kaikille tukijoille :wave: On se kiva kuulla että on muitakin jotka on tän asian kanssa "takunnu".