No niin, sanotaan se nyt sit ääneen:

quote]
Googleen vaan lähimmän kaupungin nimi ja lääkäriasema. Pitäis löytyä.

Miten voit, joko tilasit lääkäriajan?

[/quote]

En ole vielä rohjennut tilata. Meinaan, mutta sit haen numeron netistä ja ruutuun tulee kuva henkilöstä, jolle minun pitäisi tuskani purkaa. Ja taas tulee tunne, että en minä voi. :/

 

Mä halaan sua jos yhtään auttaa. Olin tuossa tilanteessa n. kuukausi sitten. Olin ollut jo sairaslomalla yleisen ahdistuksen vuoksi. Soitin mielenterveystoimistoon, itkin ja selitin asioitani ja miten voisin saada apua tai mitä hoitomuotoja on olemassa. Sain ystävällistä palvelua ja neuvontaa. Itse päädyin kuitenkin siihen että tilasin yksityiselle psykiatrille ajan ja sain sen parin päivän päähän. Minulla todettiin vaikea-asteinen masennus ja sain siihen lääkityksen. Nyt käyn säännöllisesti psykiatrilla.

 

voit sie. Mie kans suht pieneltä paikkakunnalta. Olin tosi estynyt mitää puhumaan asioistani vieraille. Sain nippanappa puristettua itseni terveystalon psykalle.

Mahtava homma oli. sehän näki etten tahdo puhua...sit se meniniin et psykka kyseli, minä vastailin. samantien diagnoosit käteen, lääkkeet kouraan ja kotio.

Ukolle tuumasin että hullu tuli kotiin...se vaan halas. Paremmin on asiat nyt kun ahistuksessa//masiksessa.

Ja ne lääkkeet on niin hyviä nykyaikana ettei tarvi turhaan kärsiä!
:hug:

 

voit sie. Mie kans suht pieneltä paikkakunnalta. Olin tosi estynyt mitää puhumaan asioistani vieraille. Sain nippanappa puristettua itseni terveystalon psykalle.

Mahtava homma oli. sehän näki etten tahdo puhua...sit se meniniin et psykka kyseli, minä vastailin. samantien diagnoosit käteen, lääkkeet kouraan ja kotio.

Ukolle tuumasin että hullu tuli kotiin...se vaan halas. Paremmin on asiat nyt kun ahistuksessa//masiksessa.

Ja ne lääkkeet on niin hyviä nykyaikana ettei tarvi turhaan kärsiä!
:hug:

Hyvä, että sinä olet saanut apua. Mulla ennemminkin sellainen ongelma täällä, että tää on niin pieni paikka, että jopa tk-henkilökunta tuntee kaikki jotenkin. Eilen mies yritti tsempata, että se psykologi, joka täällä on, on ihan mukava tyyppi. Siis mies tuntee sen. Ei jotenkin houkuttele, etenkin kun oon ite muuttanut tänne enkä itse kunnolla tunne juuri ketään, mutta kaikki kyllä tuntee mut. Lisäksi yksi iso syy tähän masennukseen on tää paikkukunta ja nää ihmiset täällä. Miten voin jollekin paikkakuntalaiselle (vaikka olis kuinka ammattihenkilö) mennä sanoon, että sä ja kaikki sun tutut on syy mun masennukseen?

 

voit sie. Mie kans suht pieneltä paikkakunnalta. Olin tosi estynyt mitää puhumaan asioistani vieraille. Sain nippanappa puristettua itseni terveystalon psykalle.

Mahtava homma oli. sehän näki etten tahdo puhua...sit se meniniin et psykka kyseli, minä vastailin. samantien diagnoosit käteen, lääkkeet kouraan ja kotio.

Ukolle tuumasin että hullu tuli kotiin...se vaan halas. Paremmin on asiat nyt kun ahistuksessa//masiksessa.

Ja ne lääkkeet on niin hyviä nykyaikana ettei tarvi turhaan kärsiä!
:hug:

Hyvä, että sinä olet saanut apua. Mulla ennemminkin sellainen ongelma täällä, että tää on niin pieni paikka, että jopa tk-henkilökunta tuntee kaikki jotenkin. Eilen mies yritti tsempata, että se psykologi, joka täällä on, on ihan mukava tyyppi. Siis mies tuntee sen. Ei jotenkin houkuttele, etenkin kun oon ite muuttanut tänne enkä itse kunnolla tunne juuri ketään, mutta kaikki kyllä tuntee mut. Lisäksi yksi iso syy tähän masennukseen on tää paikkukunta ja nää ihmiset täällä. Miten voin jollekin paikkakuntalaiselle (vaikka olis kuinka ammattihenkilö) mennä sanoon, että sä ja kaikki sun tutut on syy mun masennukseen?

varaa kylmästi aika naapurikunnan yksityiselle. Meil käynti maksoi 70?. siinä sai samantien lääkityksen.

:wave:

 

voit sie. Mie kans suht pieneltä paikkakunnalta. Olin tosi estynyt mitää puhumaan asioistani vieraille. Sain nippanappa puristettua itseni terveystalon psykalle.

Mahtava homma oli. sehän näki etten tahdo puhua...sit se meniniin et psykka kyseli, minä vastailin. samantien diagnoosit käteen, lääkkeet kouraan ja kotio.

Ukolle tuumasin että hullu tuli kotiin...se vaan halas. Paremmin on asiat nyt kun ahistuksessa//masiksessa.

Ja ne lääkkeet on niin hyviä nykyaikana ettei tarvi turhaan kärsiä!
:hug:

Hyvä, että sinä olet saanut apua. Mulla ennemminkin sellainen ongelma täällä, että tää on niin pieni paikka, että jopa tk-henkilökunta tuntee kaikki jotenkin. Eilen mies yritti tsempata, että se psykologi, joka täällä on, on ihan mukava tyyppi. Siis mies tuntee sen. Ei jotenkin houkuttele, etenkin kun oon ite muuttanut tänne enkä itse kunnolla tunne juuri ketään, mutta kaikki kyllä tuntee mut. Lisäksi yksi iso syy tähän masennukseen on tää paikkukunta ja nää ihmiset täällä. Miten voin jollekin paikkakuntalaiselle (vaikka olis kuinka ammattihenkilö) mennä sanoon, että sä ja kaikki sun tutut on syy mun masennukseen?

varaa kylmästi aika naapurikunnan yksityiselle. Meil käynti maksoi 70?. siinä sai samantien lääkityksen.

:wave:

No mutta tuskin se yksi kerta riittää?

 

joo, mulla oli sit kontrollikäynti2 kk.n kuluttua.

mä en tarvinut terapiaa, vaan lääkkeet serotoniininvajaukseen. sehän se aiheuttaa masennuksen.


vertaistukea saa netistä.

 

joo, mulla oli sit kontrollikäynti2 kk.n kuluttua.

mä en tarvinut terapiaa, vaan lääkkeet serotoniininvajaukseen. sehän se aiheuttaa masennuksen.


vertaistukea saa netistä.

Kauanko sulla on ollut ne lääkkeet nyt? Onko niistä pelkistä lääkkeistä apua? Mä ehkä kuitenkin kaipaisin enemmän jotakin, jolle saisin puhua.

 

Ei sen hoitavan tahon tarvitse olla mukava tai ihana tai hyvä tyyppi, kunhan on ammattitaitoinen. Vaikkapa se neuvolantäti osaa ehkä ohjata eteenpäin vaikka ei olekaan "mukava". Pääasia että pääsee eteenpäin.

Toinen vaihtoehto on sitten kahlata yksityisiä niin kauan että tarpeeksi mukava ja mieluisa löytyy. Sellainen jonka kotisivutkin viehättävät.

Noh itse en olisi edellisen PIENEN kotipaikkakuntani terveyskeskukseen mennyt, "parhaimmassa" tapauksessa entiset luokkakaverit olivat siellä hoitajina joten ei todellakaan tullut mieleenkään mennä sinne kertomaan masennuksestani ja itsetuhoisista ajatuksistani. Ja joo joo vaitiolovelvollisuus plaaplaa
Ymmärrän kyllä aapeen ajatuksia, ei se vaan ole niin helppoa.

Mieki ymmärrän. Tässä tuppukylässä kaikki on töissä hoitoalalla eikä täällä tunneta sanaa vaitiolovelvollisuus. Johan siitä naapuruston juoruakkahoitsulaumalle ilo irtoais jos mielenterveyttään hoitamaan täällä lähtis. Mene ap ekas jonnekkin yksityiselle ja kerro pahimpia oloja siellä.

 

voit sie. Mie kans suht pieneltä paikkakunnalta. Olin tosi estynyt mitää puhumaan asioistani vieraille. Sain nippanappa puristettua itseni terveystalon psykalle.

Mahtava homma oli. sehän näki etten tahdo puhua...sit se meniniin et psykka kyseli, minä vastailin. samantien diagnoosit käteen, lääkkeet kouraan ja kotio.

Ukolle tuumasin että hullu tuli kotiin...se vaan halas. Paremmin on asiat nyt kun ahistuksessa//masiksessa.

Ja ne lääkkeet on niin hyviä nykyaikana ettei tarvi turhaan kärsiä!
:hug:

Hyvä, että sinä olet saanut apua. Mulla ennemminkin sellainen ongelma täällä, että tää on niin pieni paikka, että jopa tk-henkilökunta tuntee kaikki jotenkin. Eilen mies yritti tsempata, että se psykologi, joka täällä on, on ihan mukava tyyppi. Siis mies tuntee sen. Ei jotenkin houkuttele, etenkin kun oon ite muuttanut tänne enkä itse kunnolla tunne juuri ketään, mutta kaikki kyllä tuntee mut. Lisäksi yksi iso syy tähän masennukseen on tää paikkukunta ja nää ihmiset täällä. Miten voin jollekin paikkakuntalaiselle (vaikka olis kuinka ammattihenkilö) mennä sanoon, että sä ja kaikki sun tutut on syy mun masennukseen?

Me taidetaan asustaa samalla paikkakunnalla. Mieki oon se apina.

 

lääkitys ollut viime heinäkuusta. eiole masennusta, ei ahdistusta, ei pakko-oireita kun on lääkkeet.

 

Onko ihan tyhmä idea, jos lääkäriin mennessäsi kirjoittaisit valmiiksi tuntemuksistasi paperille, jos niitä on vaikea siinä tilanteessa ääneen sanoa? Pääsisitte alkuun siten? Tilaa aika suoraan psykologille, varmasti suhtautuvat asiallisesti tilanteeseesi.

 

lääkitys ollut viime heinäkuusta. eiole masennusta, ei ahdistusta, ei pakko-oireita kun on lääkkeet.

Ootko sä tavannu sitä terapeuttia sit muuten kuin silloin kerran, kun se antoi ne lääkkeet?

 

voit sie. Mie kans suht pieneltä paikkakunnalta. Olin tosi estynyt mitää puhumaan asioistani vieraille. Sain nippanappa puristettua itseni terveystalon psykalle.

Mahtava homma oli. sehän näki etten tahdo puhua...sit se meniniin et psykka kyseli, minä vastailin. samantien diagnoosit käteen, lääkkeet kouraan ja kotio.

Ukolle tuumasin että hullu tuli kotiin...se vaan halas. Paremmin on asiat nyt kun ahistuksessa//masiksessa.

Ja ne lääkkeet on niin hyviä nykyaikana ettei tarvi turhaan kärsiä!
:hug:

Hyvä, että sinä olet saanut apua. Mulla ennemminkin sellainen ongelma täällä, että tää on niin pieni paikka, että jopa tk-henkilökunta tuntee kaikki jotenkin. Eilen mies yritti tsempata, että se psykologi, joka täällä on, on ihan mukava tyyppi. Siis mies tuntee sen. Ei jotenkin houkuttele, etenkin kun oon ite muuttanut tänne enkä itse kunnolla tunne juuri ketään, mutta kaikki kyllä tuntee mut. Lisäksi yksi iso syy tähän masennukseen on tää paikkukunta ja nää ihmiset täällä. Miten voin jollekin paikkakuntalaiselle (vaikka olis kuinka ammattihenkilö) mennä sanoon, että sä ja kaikki sun tutut on syy mun masennukseen?

Me taidetaan asustaa samalla paikkakunnalla. Mieki oon se apina.

Ei kyllä mä oon tän paikkakunnan ainoa apina. :/

 

oon mä käynyt sen luona 2 kertaa.

sanoi se kyllä et varata hänelle aikaa sit 3 kk välein.en oo käynyt kun en koe tarvitsevani sitä sillai. :/

 

oon mä käynyt sen luona 2 kertaa.

sanoi se kyllä et varata hänelle aikaa sit 3 kk välein.en oo käynyt kun en koe tarvitsevani sitä sillai. :/

Mittasko se sen serotoniinin puutteen jotenkin? Vai määräsikö vain lääkkeet?

 

aluks otettiin koe-annoksella, sitä eivoi sillai mitata mitenkään.
Jos lääkkeet auttaa, on vajetta.

serotoniiniahan aivot ja suolisto tuottaa luonnostaan, joskus se häiriintyy ja tuottaa liian vähän.
Kokeiltiin pari viikkoa ja oireet pikku hiljaa väheni. Nyt lääkityksellä oon oireeton. Kun lopetan lääkkeet niin oireet tulee takas.

ruokavalio ja verensokerin ylläpito on äärimmäisen tärkeää masiksessa.

 

aluks otettiin koe-annoksella, sitä eivoi sillai mitata mitenkään.
Jos lääkkeet auttaa, on vajetta.

serotoniiniahan aivot ja suolisto tuottaa luonnostaan, joskus se häiriintyy ja tuottaa liian vähän.
Kokeiltiin pari viikkoa ja oireet pikku hiljaa väheni. Nyt lääkityksellä oon oireeton. Kun lopetan lääkkeet niin oireet tulee takas.

ruokavalio ja verensokerin ylläpito on äärimmäisen tärkeää masiksessa.

No tuo ruokavalio on yksi, jota en ole onnistunut saamaan kohdilleen ja siksikin olen masentunut. Ja muutenkin on nyt sellainen tilanne, että kaikki tuntuu kaatuvan päälle.

Löysin netistä yksityisen lääkärikeskuksen, josta varasin ajan psykoterapeutille. Hän ei pysty lääkkeitä määräämään, mutta kaipaankin enemmän kuuntelijaa. Hän voi kyllä arvioida, tarvitsenko myös psykiatrin apua, joka sitten voi niitä lääkkeitä määrätä. Sain ajan heti huomiselle. Toivottavasti rohkenen sitten puhua siellä.

 

verensokeri ei saisi notkahdella ylösalas päivänaikana vaan olla tasainen koko päivän. Masentuneella se olokin on sokerin mukaista vuoristorataa.

toivottavasti saat puhuttua! :hug:

 

verensokeri ei saisi notkahdella ylösalas päivänaikana vaan olla tasainen koko päivän. Masentuneella se olokin on sokerin mukaista vuoristorataa.

toivottavasti saat puhuttua! :hug:

Toivotaan.

 

Löysin netistä yksityisen lääkärikeskuksen, josta varasin ajan psykoterapeutille. Hän ei pysty lääkkeitä määräämään, mutta kaipaankin enemmän kuuntelijaa. Hän voi kyllä arvioida, tarvitsenko myös psykiatrin apua, joka sitten voi niitä lääkkeitä määrätä. Sain ajan heti huomiselle. Toivottavasti rohkenen sitten puhua siellä.

Loistavaa! Kerrot kaikki vaan, siitä se lähtee.

Ei näitä vaivoja tarvitse hävetä, ei ne sun syytä ole. Lääkkeitä määrätään ja otetaaan ainoastaan tarpeellinen määrä. Ja just äitiysvaiheeseen näitä liittyy hyvin usein, myös ihan normaaleista valvomisista ym. johtuen.

 

Hain itse apua yksityisen kautta ja maksoi n.70e/ kerta kävin kolme kertaa eli kerran kuukaudessa. Jonka jälkein sain B.lausunnon ja sain hakea psykoterapiaa kelalta. Ja kela myönsi sen. Eli nyt käyn terapiassa 1 kerta/vko.

Eli sykoterapiaa voi hakea,kun "hoitosuhde" on kestänyt 3kk. Ja mulle tosiaan riitti se kerta kuukauteen..

Rohkeesti vaan. Ja yksityiseltä saa sen avun heti!

 

Hain itse apua yksityisen kautta ja maksoi n.70e/ kerta kävin kolme kertaa eli kerran kuukaudessa. Jonka jälkein sain B.lausunnon ja sain hakea psykoterapiaa kelalta. Ja kela myönsi sen. Eli nyt käyn terapiassa 1 kerta/vko.

Eli sykoterapiaa voi hakea,kun "hoitosuhde" on kestänyt 3kk. Ja mulle tosiaan riitti se kerta kuukauteen..

Rohkeesti vaan. Ja yksityiseltä saa sen avun heti!

Korvaako kela nyt sit noi istunnot sulle kokonaan? Käytkö edelleen siellä yksityisellä?

 

Mahtava homma BD, että uskalsit soittaa! Tuu kertomaan sit kuinka meni..?

 

Itse pääsin Tampereelle asti terapiaan kun sanoin etten paikalliseen päässyt edes sisään. Kallistahan se oli, mutta kyllä se on sen väärti.