Nöyryttääkö Supernanny?

Minusta ei, tosin vanhempia kritisoi joskus aika kovaa (usein aiheestakin).

Suomalaisasiantuntija Supernannysta: Nöyryytystä! | Perhe | Iltalehti.fi

 

En nyt jaksa lukea juttua, vaan oma mielipiteeni ohjelmaa katsomalla: ajoittain kyllä ja usein on epäreilu. Lapsia ei kannusteta hyvään vaan rangaistaan huonosta käytöksestä. Lasten pitää pyytää anteeksi välillä aika absurdejakin asioita, eikä aikuisen ikinä mitään, vaikka olisi missä raivotilassa retuuttanut pentua ympäriinsä. Siinä ohjelmassa on hyviä pointteja (selkeät säännöt, yhteinen aika, vanhempien keskinäiset sopimukset ja keskustelu), mutta myös huonoja ja rajuja keinoja.

 

Minäkin ajattelen, että aikamoista nöyryyttämmistä siinä välillä on. Vaikka joissakin tapauksessa ihan syystäkin käytetään kovia sanakäänteitä (esim vanhempi lyö lastaan tai jossain jaksossa oli laitettu isosiskot kasvatusvastuuseen pikkusisaruksistaan).

Ihmisillä luulisi kuitenkin olevan aikamoinen kynnys mennä tuollaiseen ohjelmaan julkisesti itseään nöyryyttämään, ja luulisi että heidän tilanteensa täytyy jo olla aika epätoivoinen.

Onko sitten reilua että lytistetään toisen vanhemmuus ihan täysin, kuten ko. ohjelman konseptiin kuuluu tietyssä vaiheessa tehdä, silloin kuin esim. perheenäiti on ihan loppuun ajettu, epätoivoinen ja itkevä...

 

" Lapsia ei kannusteta hyvään vaan rangaistaan huonosta käytöksestä. "

Ei pidä paikkaansa, monessa jaksossa kannustetaan myös hyvään. Esim. tarroilla palkitseminen on ollut jaksoissa esillä.

"Lasten pitää pyytää anteeksi välillä aika absurdejakin asioita, eikä aikuisen ikinä mitään, vaikka olisi missä raivotilassa retuuttanut pentua ympäriinsä. "

Ei pidä paikkaansa, on jaksoja joissa supernanny on pistänyt myös vanhemmat pistämään anteeksi ja puuttunut topakasti esim. lasten suun pesemiseen saippualla ja muihin väkivaltaisiin otteisiin.

Tuossa uutisessa(kin) minusta vaan syytetään mm. nöyryytyksestä, mutta ei mitenkään perustella miksi se on nöyryyttämistä ja mikä olisi parempi keino tilalle. Mutta ehkä se käy esille sitten siinä kirjassa....
Lisäksi vähän huvittaa että tuossakin ohjeistetaan että jäähynurkkaa voi kyllä käyttää, kunhan lapselle ikätason mukaisesti kerrotaan miksi sinne joutui. Jäi mieleen vaan kysymys, että eikös Supernannyssä juuri niin tehdä.... Onkohan arvon Viljamaa nyt kuitenkaan katsonut ohjelmasta muuta kuin pieniä pätkiä?

 

Itken aina, kun Supernanny pakottaa unikoululla pikkulapsia nukkumaan omissa sängyissään. Aivan sairasta kantaa itkevä lapsi kymmeniä kertoja eristyksiin nukkumaan, jos ei tahdo

 

Minullakin tekee ohjelmassa pahaa se, että usein tosi pientä lasta halutaan "itsenäistää". Jos pienellä lapsella on läheinen ja symbioottinen suhde äitiin, se on pikemminkin luonnollinen asia kuin pois kitkettävä paha tapa.

 

Mun mielestä anteeksi pyyntöön pakottaminen on nöyryyttävää ja lisäksi vahingollista. Ihmisen ei tule olla anteekspyyntöautomatti, joka tekee mitä huvittaa ja kuitta kaiken sanomalla "no anteeks" ja sit halit päälle. Mä tuun aina vihaiseksi siinä kohtaa, koska mut on nimenoman kasvatettu syyllisyydellä; pyydä koko mailmalta anteeksi negatiivisia tunteitasi, niin sitte ot hyvä ja suo rakastetaan. Erittäin tuhoava malli.
Lapsenkin on saatava olla vihainen ja jopa näyttää se.

 

[QUOTE="asdf";29982281]Minullakin tekee ohjelmassa pahaa se, että usein tosi pientä lasta halutaan "itsenäistää". Jos pienellä lapsella on läheinen ja symbioottinen suhde äitiin, se on pikemminkin luonnollinen asia kuin pois kitkettävä paha tapa.[/QUOTE]

Niin, itse en oikein osaa ottaa osaa tähän keskusteluun lyhyesti, kun asiat on niiiin moniselitteisiä. Usein näissä supernanny ohjelmissa todella isot lapset roikkuvat äitinsä kyljessä vaipoissa ja tutti suussa, tuttipullo toisessa kädessä.

Eli ohjelmissa on usein aika ääritapausperheitä, joissa varmasti tarvitaankin jo todella johdonmukaisia keinoja että lapset pääsevät yli aiemmista laiminlyönneistä kasvatuksessa.

Muuten en itse kannata niin ankaraa ja mielestäni alistavaakin kasvatusta, vaan paljon lempeämpää, oikeastaan sellaista mihin ei rangaistukset kuulu ollenkaan. Mutta. Meillä kasvatus aloitetaan jo alle 1v:nä, ja tähän mennessä kaikki lapset ovat olleet ns. helppoja kasvattaa. Vielä on yksi tulossa, joten en vanno minkään kasvatuksen nimeen meillä ennen kuin olen nähnyt minkälainen "tyyppi" sieltä on tulossa.

Toivon että pärjäillään lempeällä kasvatuksella hänenkin kanssa. Mutta se jää nähtäväksi. Jos uusin tulokas on käytöshäiriöinen adhd tms. niin saattaahan se olla että joutuu häntä koipien välissä noudattaa supernannyn oppeja ..

 

Itken aina, kun Supernanny pakottaa unikoululla pikkulapsia nukkumaan omissa sängyissään. Aivan sairasta kantaa itkevä lapsi kymmeniä kertoja eristyksiin nukkumaan, jos ei tahdo

Entäs jos lapsia on 5 kpl ja ne kaikki haluaa nukkua isin ja äidin vällyissä?

Tai jos äiti on jo täysin väsynyt kun mukula nukkuu sängyssä, on valvonu silmät puol sikkurallaan yöt läpi viimiset 3 vuotta kun lapsi valvottaa yöt, eikö sittenkään saa opettaa lasta omaan sänkyyn?

Tai jos se lapsi nyt vaan on vaipoista ylikasvanut pikkuterroristi, joka keksii kaikki temput ja kujeet ettei ylipäätään tarttis mennä nukkumaan niin eikö silloinkaan saa pistää rajoja unikoulun muodossa?

Tuli vaan mieleen, kun harvemmin ne tapaukset on olleet pieniä vaippapöksyjä mussukoita, jotka on vaan äidinkaipuisia öisin.

 

Varmasti nöyryyttää, mutta minusta suurin osa näistä perhettä pyörittävistä lapsista tarvitseekin sitä jossain määrin. Lapsi ei voi olla onnellinen jos hän hallitsee koko perhettä kuin pieni kuningas ja jonkun täytyy palauttaa lapsi takaisin omaan asemaansa, lapseksi. Sinkkonen on minusta kirjoittanut hienosti siitä, kuinka lapsi on hukassa kun hän huomaa pystyvänsä käytöksellään saamaan koko perheen tanssimaan tahtonsa mukaan. Sellaista vastuuta ei lapsella voi olla.

 

Kaikki perheet hoitavat tietysti tavallaan nukkuma-asiat. Meidän suvuissa on käytetty perhepetejä isoillekin sisarusparville. Välillä tungoksessa nostelen nukkuvia muksuja omiin sänkyihinsä, mutta saa siinä vieressä olla jos itkettää.

Yksi tutun lapsi meni yökylässä 14-vuotiaana aikuisten kainaloon nukkumaan, ihanaa minusta. Hänestä kasvoi tosi avoin ja mukava mies,. Varmaan A-luokan tuleva perheenisä.

 

No koirankoulutusta ne Supernannyn opit ovat, eivät kasvatusta. Lapset pääasiassa ehdollistetaan toimimaan tietyillä tavoin. Tietty siinä vaiheessa, kun lasten meno johtuu siitä, että ovat saaneet olla kuin pellossa viimeiset kymmenen vuotta, voi olla että muut keinot eivät enää toimi. Kiltti ja tottelevainen lapsi ei kuitenkaan ole välttämättä hyvinvoiva lapsi, vaikkei oireilisi enää ulospäin.

 

Olen kyllä kahden edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Ei ole kaiken aa ja oo että lapsi on ns. "hyvinkäyttäytyvä". Pääasia, että hänet hyväksytään omana itsenään ja hänellä on turvallinen kasvuympäristö.

 

Kasvatusmenetelminä itse suhtaudun tietyin varauksin niin jäähypenkkiin kuin esim. lelujen takavarikointiin. Seurauksen/rangaistuksen pitäisi minusta ennen kaikkea liittyä siihen syyhyn mistä huono käytös esim johtuu.

Jos leluja on paljon ja niiden kerääminen lapselle on ylivoimaista, voi hyvin olla paikallaan että osa leluista "takavarikoidaan". Samoin ehkä tilanteessa jossa lapsi toistuvasti tekee väärin lelulla, lelun voi hyvin ottaa pois väliaikaisesti. Tilanteessa jossa lapsi esim. heittelee leluja raivoissaan pitäisi minusta mieuummin puuttua heittelyn syyhyn, rangaistuksena lelujen takavarikoimseen en tuossa tilaneessa oikein usko tehokkaana kasvatuskeinona.

Jäähypenkkiä meillä ei ole käytetty koskaan, enkä äkkiä keksi missä tilanteessa se olisi tehokkain keino lasta rauhoittaa. Kuopus on kertomansa mukaan päiväkodissa jääpenkillä istunut enkä toisaalta usko että se olisi hänelle ollut erityisen nöyryyttävä kokemus, tuskin traumatisoivakaan.

 

Mä en tajua tota koko juttua. Ensinnäkin se Frost nimeen omaan sanoo, että rangaistukset ikätason mukasesti ja syy on selitettävä aina niin että lapsi sen ymmärtää. Lapsi saa ensin varotuksen, mutta jos tahallaan jatkaa kiellettyä toimintaa, joutuu jäähypenkille. Toisinaan siitä seuraa varsinkin alkuun hirvee protesti. Tietysti, jos lapsi ei oo koskaan aikasemmin huomannu, että teoilla on seuraukset. Eikä sinne jäähylle minun tietääkseni jätetä totaalisesti yksin, vaan vanhempi saattaa olla jopa siinä samassa huoneessa, mutta ei vaan noteeraa sitä hirveetä mesoomista. En vaan pysty ymmärtämään että mitä niin kauheeta siinä on jos lasta (ei vauvaa!) rangaistaan tahallisesta kielletystä teosta reilulla ja väkivallattomalla tavalla sen jälkeen kun on annettu tilaisuus muuttaa epätoivottua käytöstä. Tai mitä kauheeta siinä on että lapsi laitetaan jäähylle eikä sitä koko ajan silitellä ja paapota kun se alkaa hirveesti protestoida rangaistusta kun kyse ei kumminkaan ole siitä että lapsi esimerkiks suljettais omaan huoneeseen totaalisesti yksin. Minkähänlaisia seurauksia näiden alan ammattilaisten mielestä lapselle pitäis sitte koitua? Pelkästään kertoa ja selittää asioita? Entäs kun asia ei mene jakeluun? Vai pitäiskö olla kokonaan rankaisematta? Eikö sillon nimeen omaan lapsi opi itsekeskeisyyttä ajattelemalla, että miksi mä ajattelisin muita kun pelkästään itseä ajattelemalla pääsen helpoimmalla ja saan eniten. Miksi en kiljuis ja kiukuttelis kun kerran sillä saa paljon huomiota muttei tule mitään sanktioita? Miksi toisen härnääminen pitäis lopettaa, vaikka toiselle tuleekin paha mieli? Sehän on hauskaa ajanvietettä eikä siitä koidu itelle mitään ikävää.

Ja onhan monet vanhemmat siinä ohjelmassa tosi avuttomia, oikeesti! Jos ei ymmärrä, että lasta täytyy kieltää lyömästä, niin kyllä siitä on ihan aiheellista sanoo suoraan, että ei semmonen peli vetele. Ja kyllähän ne vanhemmatkin sen ite tavallaan tietää, sen takiahan ne ihan VAPAAEHTOISESTI koko ohjelmaan osallistuu. Sitäpaitsi minusta se Frost antaa kaiken mahollisen positiivisenkin palautteen mitä on annettavissa. Eiks se yleensä nimeen omaan pyri ensin antamaan kehuja niistä asioista, mitkä on perheessä hyvin?

En kato koko sarjaa älyttömän ahkerasti, mutta se mitä olen kattonu, niin minusta Jo Frost on tosi fiksu ja johdonmukanen, reilu, ystävällinen ja sanoo asiat suoraan niin kun hän ne näkee. Minusta hän kans vaikuttais ymmärtävän tosi hyvin lapsia ja niiden tarpeita. Jotenki tuntuu että koko melskaus on ihan silkkaa kateellisten panettelua.

 

En nyt jaksa lukea juttua, vaan oma mielipiteeni ohjelmaa katsomalla: ajoittain kyllä ja usein on epäreilu. Lapsia ei kannusteta hyvään vaan rangaistaan huonosta käytöksestä. Lasten pitää pyytää anteeksi välillä aika absurdejakin asioita, eikä aikuisen ikinä mitään, vaikka olisi missä raivotilassa retuuttanut pentua ympäriinsä. Siinä ohjelmassa on hyviä pointteja (selkeät säännöt, yhteinen aika, vanhempien keskinäiset sopimukset ja keskustelu), mutta myös huonoja ja rajuja keinoja.

Se mitä mä olen ohjelmaa kattonu, niin lapsia nimeen omaan kannustetaan positiivisiin tekoihin! Samoin olen useemman kerran nähny, miten Frost sanoo vanhemmallekin, että nyt sä olit minusta tosi epäreilu ja sitä pitää pyytää lapselta anteeksi. Että minun kokemuksen mukaan ei pidä nuo väitteet paikkaansa.

 

Itken aina, kun Supernanny pakottaa unikoululla pikkulapsia nukkumaan omissa sängyissään. Aivan sairasta kantaa itkevä lapsi kymmeniä kertoja eristyksiin nukkumaan, jos ei tahdo

Niin että annetaan lasten kattoo telkkaria iltayhteentoista?!? Ja valvottaa vanhempia niin että arki on ihan älyttömän tahmeeta? Meinaaksä että lasten pitäis nukkua vanhempien vieressä vai saada kukkua ylhäällä niin pitkään kuin haluavat? Minusta siinä ei ole mitään sairasta, että vanhempi lopettaa semmosen hirveen häsläämisen nukkumaan mennessä, on rauhallinen ja johdonmukanen. Monessa tilanteessa vanhempi on jääny sinne lapsen huoneeseen istumaan lapsen lähelle tueksi ja turvaksi. En kertakaikkisesti pysty näkemään mitään ongelmaa siinä, että lapselle opetetaan rauhallisesti, sinnikkäästi ja minusta vieläpä varsin lempeesti järkevää unirytmiä ja iltarutiinia. En ole koskaan nähny hänen ehdottavan, että itkevä vauva jätetään yksin itkemään sänkyynsä.

 

Minäkin ajattelin aiemmin, että olenko ihan hassu, kun minusta tuo niin muodikas jäähypenkki on minusta häpeärangaistus, jolla nöyryytetään. Nyt siitä aletaan puhua laajemminkin.

Johdonmukainen ja tiukka kasvatus on minusta ok. Ja rangaistus, joka liittyy rikkomukseen tai on muuten erikseen sovittu. Kiukuttelu ja suuttumus eivät sinällään ole minusta rangaistavia asioita, koska tunteita pitää voida näyttää.

 

No noilla vanhemmilla on jo pidemmän aikaa ollut lasten kanssa tatsi hukassa, ei rutiineja, ei rajoja! Osassa oikein pahaa tekee kun vanhemmat eivät tunnu edes tuntevan lapsiaan.

Pakko kai ne vanhemmat on jotenkin herätellä! Ja usein ihan pienilläkin korjausliikkeillä (mitä nanny jakaa) saa taas arjen maistumaan ja toimimaan.

Mä en ainakaan tunne mitään ylemmyydentunnetta tuota sarjaa katsoessa, vaan iloitsen vilpittömästi vanhempien onnistumisista ja siitä että lapset tuntevat varmaan jatkossa enemmän turvaa ja vanhemmat ovat enemmän lapsillensa länsnä.

 

[QUOTE="asdf";29982281]Minullakin tekee ohjelmassa pahaa se, että usein tosi pientä lasta halutaan "itsenäistää". Jos pienellä lapsella on läheinen ja symbioottinen suhde äitiin, se on pikemminkin luonnollinen asia kuin pois kitkettävä paha tapa.[/QUOTE]

Mitä tällä tarkotat? Nukkumista vai sylissä olemista vai rintaruokintaa vai mitä? Mä näin kerran jakson, missä oli muistaakseni taaperoikäset kaksoset, mistä toista se perheen äiti joutu ihan lakkaamatta kantelemaan ympäriinsä koska se lapsi oli ihan mahoton takiainen. Äiti ei päässy edes vessaan ilman että se muksu kilju ja huus äidin perään tai roikku ihan konkreettisesti jalassa kiinni. Minusta se ei ole enää mikään lapsen oikeus, vaan sen verran pitää pystyä odottamaan että äiti voi käydä vessassa tai ripustaa pyykit kuivumaan ilman että lapsi pitäis olla koko ajan sylissä. Pienellä vauvalla on symbioottinen suhde äitiin, enkä ole nähny jaksoa missä siihen yritettäis puuttua (kertokaa jos olette nähny), mutta taaperon pitää oppia pikkuhiljaa itsenäisyyttä sen verran, että pärjää välillä äidin läheisyydessä ilman että on koko ajan sylissä. Tai että lapset (myös vauvat) pärjää sillon, tällön esimerkiks yhden tunnin ajan isänsä kanssa, että äiti pystyy käymään ihan yksin vaikka kävelyllä.

 

[QUOTE="Hömelö";29982593]Mä en tajua tota koko juttua. Ensinnäkin se Frost nimeen omaan sanoo, että rangaistukset ikätason mukasesti ja syy on selitettävä aina niin että lapsi sen ymmärtää. Lapsi saa ensin varotuksen, mutta jos tahallaan jatkaa kiellettyä toimintaa, joutuu jäähypenkille. Toisinaan siitä seuraa varsinkin alkuun hirvee protesti. Tietysti, jos lapsi ei oo koskaan aikasemmin huomannu, että teoilla on seuraukset. Eikä sinne jäähylle minun tietääkseni jätetä totaalisesti yksin, vaan vanhempi saattaa olla jopa siinä samassa huoneessa, mutta ei vaan noteeraa sitä hirveetä mesoomista. En vaan pysty ymmärtämään että mitä niin kauheeta siinä on jos lasta (ei vauvaa!) rangaistaan tahallisesta kielletystä teosta reilulla ja väkivallattomalla tavalla sen jälkeen kun on annettu tilaisuus muuttaa epätoivottua käytöstä. Tai mitä kauheeta siinä on että lapsi laitetaan jäähylle eikä sitä koko ajan silitellä ja paapota kun se alkaa hirveesti protestoida rangaistusta kun kyse ei kumminkaan ole siitä että lapsi esimerkiks suljettais omaan huoneeseen totaalisesti yksin. Minkähänlaisia seurauksia näiden alan ammattilaisten mielestä lapselle pitäis sitte koitua? Pelkästään kertoa ja selittää asioita? Entäs kun asia ei mene jakeluun? Vai pitäiskö olla kokonaan rankaisematta? Eikö sillon nimeen omaan lapsi opi itsekeskeisyyttä ajattelemalla, että miksi mä ajattelisin muita kun pelkästään itseä ajattelemalla pääsen helpoimmalla ja saan eniten. Miksi en kiljuis ja kiukuttelis kun kerran sillä saa paljon huomiota muttei tule mitään sanktioita? Miksi toisen härnääminen pitäis lopettaa, vaikka toiselle tuleekin paha mieli? Sehän on hauskaa ajanvietettä eikä siitä koidu itelle mitään ikävää.

Ja onhan monet vanhemmat siinä ohjelmassa tosi avuttomia, oikeesti! Jos ei ymmärrä, että lasta täytyy kieltää lyömästä, niin kyllä siitä on ihan aiheellista sanoo suoraan, että ei semmonen peli vetele. Ja kyllähän ne vanhemmatkin sen ite tavallaan tietää, sen takiahan ne ihan VAPAAEHTOISESTI koko ohjelmaan osallistuu. Sitäpaitsi minusta se Frost antaa kaiken mahollisen positiivisenkin palautteen mitä on annettavissa. Eiks se yleensä nimeen omaan pyri ensin antamaan kehuja niistä asioista, mitkä on perheessä hyvin?

En kato koko sarjaa älyttömän ahkerasti, mutta se mitä olen kattonu, niin minusta Jo Frost on tosi fiksu ja johdonmukanen, reilu, ystävällinen ja sanoo asiat suoraan niin kun hän ne näkee. Minusta hän kans vaikuttais ymmärtävän tosi hyvin lapsia ja niiden tarpeita. Jotenki tuntuu että koko melskaus on ihan silkkaa kateellisten panettelua.[/QUOTE]

Peesi!

Ja minusta Jo Frost on minusta taitava ja lämmin ihminen (sarjan perusteella).

 

Mun mielestä anteeksi pyyntöön pakottaminen on nöyryyttävää ja lisäksi vahingollista. Ihmisen ei tule olla anteekspyyntöautomatti, joka tekee mitä huvittaa ja kuitta kaiken sanomalla "no anteeks" ja sit halit päälle. Mä tuun aina vihaiseksi siinä kohtaa, koska mut on nimenoman kasvatettu syyllisyydellä; pyydä koko mailmalta anteeksi negatiivisia tunteitasi, niin sitte ot hyvä ja suo rakastetaan. Erittäin tuhoava malli.
Lapsenkin on saatava olla vihainen ja jopa näyttää se.

Minä en ole nähny että kertaakaan lapsi olis joutunu pyytämään anteeksi sitä että oli kiukkunen, vaan sitä, että löi, kieltäyty siivoomasta lelujaan tai käyttäyty muuten huonosti. En mä ainakaan opeta lapselleni että hillitön rähjääminen on ok, vaan jossain vaiheessa tulee raja vastaan tunteiden osottamisessakin. Minusta sekin on asia mikä pitää pienestä pitäen oppia, siis että MITEN niitä tunteitaan osottaa ja mihin ikäviä tunteita voi purkaa ja mihin ei.

 

Sitäpaitsi minusta anteeks pyytäminen (ja oikeesti sen tarkottaminen) on myös opittava VÄLTTÄMÄTÖN taito jos ei halua opettaa lasta itsekkääksi ja välinpitämättömäksi. Anteeks pyytämällä osotetaan, että ymmärrän tehneeni väärin, olen pahoillani.

 

Niin, itse en oikein osaa ottaa osaa tähän keskusteluun lyhyesti, kun asiat on niiiin moniselitteisiä. Usein näissä supernanny ohjelmissa todella isot lapset roikkuvat äitinsä kyljessä vaipoissa ja tutti suussa, tuttipullo toisessa kädessä.

Eli ohjelmissa on usein aika ääritapausperheitä, joissa varmasti tarvitaankin jo todella johdonmukaisia keinoja että lapset pääsevät yli aiemmista laiminlyönneistä kasvatuksessa.

Muuten en itse kannata niin ankaraa ja mielestäni alistavaakin kasvatusta, vaan paljon lempeämpää, oikeastaan sellaista mihin ei rangaistukset kuulu ollenkaan. Mutta. Meillä kasvatus aloitetaan jo alle 1v:nä, ja tähän mennessä kaikki lapset ovat olleet ns. helppoja kasvattaa. Vielä on yksi tulossa, joten en vanno minkään kasvatuksen nimeen meillä ennen kuin olen nähnyt minkälainen "tyyppi" sieltä on tulossa.

Toivon että pärjäillään lempeällä kasvatuksella hänenkin kanssa. Mutta se jää nähtäväksi. Jos uusin tulokas on käytöshäiriöinen adhd tms. niin saattaahan se olla että joutuu häntä koipien välissä noudattaa supernannyn oppeja ..

Minusta ne mun näkemät supernannyn kasvatusmetodit nimeen omaan on johdonmukasia ja reiluja. Lapsille opetetaan rajat ja että teoilla on seuraukset. Iso osa niistä lapsista ei ole juuri koskaan saanu mitään sanktiota huonosta käytöksestä, ja sen takia alkuun eivät tietenkään ymmärrä että nyt homman nimi muuttuu ja sen myötä rangaistuksia tuleekin alkuun enemmän. Todennäkösesti useimmissa tapauksissa tilanne tasaantuu ajan myötä huomattavasti, kun lapset alkaa ymmärtää, että mitä saa tehdä ja mitä ei, ja mikä on seuraus jos tahallani toimin väärin.

 

[QUOTE="Hömelö";29982676]Sitäpaitsi minusta anteeks pyytäminen (ja oikeesti sen tarkottaminen) on myös opittava VÄLTTÄMÄTÖN taito jos ei halua opettaa lasta itsekkääksi ja välinpitämättömäksi. Anteeks pyytämällä osotetaan, että ymmärrän tehneeni väärin, olen pahoillani.[/QUOTE]

Anteeksi pyytäminen on toki välttämätön taito ja sitä voi oppia ja täytyy lapselle opettaa, mutta... ei riitä että oppii sanomaan anteeksi, vaan pitää oppia että sillä tarkoitetaan että ymmärtää pahoittaneensa toisen mielen. Osin varmasti senkin takia että sarjassa ei aikaa ole kaikkea näyttää, anteeksi pitäisi pyytää vaikka ei vielä oikein ymmärrä miksi.