Nöyryttääkö Supernanny?

Oon tykännyt tosi paljon supernannysta ja hänen kasvatusmenetelmistään . Niille ketkä pitävät nöyryyttävänä rajojen asettamista ei voi kun todeta: Katsokaa miten paljon lapset tykkäävät supernannysta! Lapsi arvostaa kasvattajaa kuka laittaa rajat lapsen ikätason mukaan ja pitää niistä kiinni, vaikka ne ei aina miellyttäkään. Elämä on paljon helpompaa kun on valmiina "takataskussa" seuraamus jos lapsi kovin häiriökäyttäytyy. Se ei tarkoita nipottamista tai nöyryyttämistä lainkaan!

Lapset tarvitsevat rakkauden lisäksi niitä rajoja. Eivät he muuten koe olevansa turvassa.
Jo on varmasti heidän mielestä turvallinen ja kiva nainen.

 

Ei he ole erityisen nuoria. Monen mielestä epätavallisen empaattisia, vaikka en niin osaa itse ajatella. Osaavat toki koetella rajoja, rajoista vain pidetään kiinni vähän eri menetelmin kuin mitä esim. Jo Frost tekee.

Edelleen kiinnostaa ne toiset menetelmät

Ja muuten jos oma lapsi on hyvä nukkumaan tosi pienestä pitäen, on hirmu helppo tuhahdella semmosille vanhemmille joiden lapsi nukkuu huonosti. Todellisuudessa saattaa olla täysin jäävi arvostelemaan lainkaan, jos kyse ei ole vanhemmuustaidoista vaan lapsen ominaisuudesta ja vanhemmilla onkin käyny lähinnä helkutinmoinen tuuri että on päässy kyseisessä asiassa helpolla. Sama koskee esimerkiks lapsen helposti tulistuvaa luonnetta, puheen kehitystä, rintaruokintaa jne.

 

Lapset tarvitsevat rakkauden lisäksi niitä rajoja. Eivät he muuten koe olevansa turvassa.
Jo on varmasti heidän mielestä turvallinen ja kiva nainen.

Niinpä ja hän just pistää ranttaliksi eikä välitä sotkusta ja melusta, antaa lasten todellakin pitää hauskaa. Ehkä jotkut kiinnittää liikaa huomiota siihen kun hän joutuu pistämään lapsia jäähylle ja toistamaan niitä samoja "joudut tähän koska teit tuhmasti jne." juttuja about 100 kertaa per jakso

 

[QUOTE="Hömelö";29983122]Edelleen kiinnostaa ne toiset menetelmät [/QUOTE]

Opettaminen miten toimitaan, miten leikitään esim. yhdessä, esimerkin näyttäminen, johdonmukaiset seuraamukset joita jo jossakin edellä pysrin selventämään eikä niihin kuulu jäähy, kiellot, rauhoittaminen, lapsen ymmärtäminen miksi hän jossakin tilanteessa tietyllä tavalla toimii ja siihen käytöksen syyhyn puuttuminen, lepo, ruoka, yhdessä oleminen....

 

Niinpä ja hän just pistää ranttaliksi eikä välitä sotkusta ja melusta, antaa lasten todellakin pitää hauskaa. Ehkä jotkut kiinnittää liikaa huomiota siihen kun hän joutuu pistämään lapsia jäähylle ja toistamaan niitä samoja "joudut tähän koska teit tuhmasti jne." juttuja about 100 kertaa per jakso

Oon myös monta kertaa huomannu hänen sanovan myös kieltojen kanssa yli-innokkaille vanhemmille, että valitkaa taistelunne, ihan joka asiasta ei kannata aina nillittää. Ja jos lapsi tekee jotain ei-toivottua, ei kannata pelkästään kieltää, vaan myös kertoa, mitä lapsi VOI tehdä.

 

Opettaminen miten toimitaan, miten leikitään esim. yhdessä, esimerkin näyttäminen, johdonmukaiset seuraamukset joita jo jossakin edellä pysrin selventämään eikä niihin kuulu jäähy, kiellot, rauhoittaminen, lapsen ymmärtäminen miksi hän jossakin tilanteessa tietyllä tavalla toimii ja siihen käytöksen syyhyn puuttuminen, lepo, ruoka, yhdessä oleminen....

Voi että kun noi riittäiskin jääräpäisen lapsen kanssa . Tosin että kyllä mä yritän muistaa myös kehua lasta siitä ominaisuudesta, että pidemmän päälle sinnikkyydellä pääsee pitkälle

 

Minusta taas hyvin fiksujakin ja esim kiireisiä yrittäjiä ym., jotka yrittävät hoitaa kodin ja työn kunniakkaasti. Vähän törkeää sanoa noin, että perheet ovat ääritapauksia. Kyllä tuota näkee ihan tavallisissa perheissä, että sisarukset tappelee rajusti ja vanhemmat on helisemässä. Todella ylimielistä Sinulta todeta noin kun tuskin itsekään täydellinen vanhempi ja ihminen olet. Kukaan ei ole

Voi jestas! Taas haukut ja menet henkilökohtaisuuksiin mielipiteistäni.

 

[QUOTE="Hömelö";29983122]Ja muuten jos oma lapsi on hyvä nukkumaan tosi pienestä pitäen, on hirmu helppo tuhahdella semmosille vanhemmille joiden lapsi nukkuu huonosti...[/QUOTE]

Omat lapseni tosiaan nukkuu melko hyvin ja silloin kun olosuhteiden pakosta lasten takia on joutunut valvomaan on vuoroja puolison/lasten isän kanssa tasattu.

Perhepetissä lapset nukkui melko pitkää vaikka molemmilla omatkin sängyt oli. Jossakin vaiheessa sängyssä alkoi olla ahdasta ja lapset alkoi nukkumaan omissa sängyissä, tullen toisinaan jonkun aikaa edelleen nukumaan vanhempien sänkyyn.

 

Niinpä ja hän just pistää ranttaliksi eikä välitä sotkusta ja melusta, antaa lasten todellakin pitää hauskaa. Ehkä jotkut kiinnittää liikaa huomiota siihen kun hän joutuu pistämään lapsia jäähylle ja toistamaan niitä samoja "joudut tähän koska teit tuhmasti jne." juttuja about 100 kertaa per jakso

Aivan totta!:heart:

 

Omat lapseni tosiaan nukkuu melko hyvin ja silloin kun olosuhteiden pakosta lasten takia on joutunut valvomaan on vuoroja puolison/lasten isän kanssa tasattu.

Perhepetissä lapset nukkui melko pitkää vaikka molemmilla omatkin sängyt oli. Jossakin vaiheessa sängyssä alkoi olla ahdasta ja lapset alkoi nukkumaan omissa sängyissä, tullen toisinaan jonkun aikaa edelleen nukumaan vanhempien sänkyyn.

Hieno juttu jos teillä on nukkumisenkin puolesta päästy suht helpolla. Toisilla lapset ei nuku hyvin edes perhepedissä.

Minä ite en oo koskaan pystyny nukkumaan lapsen vieressä samassa sängyssä hyvin. Vauva-aikana pelkäsin ihan hirveesti että kierähdän päälle, isomman lapsen kanssa se lapsen kieriminen ja pyöriminen on pitäny mut hereillä. Eli jos lopputuloksena on käytännössä täysin valvottu yö, ei oikein pysty väittämään, että perhepeti olis meidän taloudessa ratkaisu. Eikä kyse ole sillon siitä, että kieltäydyn periaatteesta perhepedistä ja vaatimalla vaadin ilkeyttäni, että lapsi nukkuu omassa sängyssä.

Sama koskee esimerkiks kieltoja. Toiset lapset ei kokeile rajojaan niin paljoo, on lähtökohtasesti ehkä arempia, uskoo ja muistaa kiellot helpommin, ei polta hihojaan niin nopeesti jne. Semmosille lapsille tepsii varmasti huomattavasti helpommin ihan pelkkä nätisti sanallisesti kieltäminen. Temperamenttisten, jääräpäisten, todella aktiivisten lasten vanhemmat saattaa olla ihan toisen mittakaavan ongelman edessä kun mietitään miten kodissa pidetään järjestystä yllä.

 

Omat lapseni tosiaan nukkuu melko hyvin ja silloin kun olosuhteiden pakosta lasten takia on joutunut valvomaan on vuoroja puolison/lasten isän kanssa tasattu.

Perhepetissä lapset nukkui melko pitkää vaikka molemmilla omatkin sängyt oli. Jossakin vaiheessa sängyssä alkoi olla ahdasta ja lapset alkoi nukkumaan omissa sängyissä, tullen toisinaan jonkun aikaa edelleen nukumaan vanhempien sänkyyn.

Meillä on hävyttömän helpot lapset, ovat nukkuneet aina hyvin. Ihan synnäriltä lähtien täyspitkät yöunet.
Tahtoikä oli vain nuorimmalla haastavampi, koska on luonteeltaan erittäin temperamenttinen, silti meidän lapsista kaikista empaattisin. *murrosikää odotellessa*

Tästä huolimatta ymmärrän että asiat eivät ole aina niin yksiselitteisiä.
Tuossa sarjassa ollaan menty jo pidemmän aikaa väärään suuntaan. Korjausliike tarvitsee kunnon herätyksen koko perheelle!

Jos nyt puhutaan ihan normaalisti kasvatetuista lapsista niin olen sitä mieltä että luonne on se joka määrää tahdin. Rauhallisten kanssa varmasti pärjää toisella tavoin kuin haastavan temperamenttisen kanssa.

 

Jos nyt puhutaan ihan normaalisti kasvatetuista lapsista niin olen sitä mieltä että luonne on se joka määrää tahdin. Rauhallisten kanssa varmasti pärjää toisella tavoin kuin haastavan temperamenttisen kanssa.

Haastavuudet vilkkaalla ja aralla lapsella on varmasti hiukan erilaisia.

Esikoinen on erityisen haastava sen suhteen että hänen saa oppimaan mitä pitää tai pitäisi tehdä. Kieltoja hän on tarvinnut vähän.

 

Minä ainakin tiedän miten paljon se on lapselta pois, kun äiti ei aseta rajoja! En oppinut eli sisäistänyt sosiaalisuutta ihan siitä syystä. Monet monet seuraelämän tapahtumat jäävät minulta kokematta, kun olen sisältä aivan hajalla - kun niitä rajoja ei koskaan laitettu.

 

Haastavuudet vilkkaalla ja aralla lapsella on varmasti hiukan erilaisia.

Esikoinen on erityisen haastava sen suhteen että hänen saa oppimaan mitä pitää tai pitäisi tehdä. Kieltoja hän on tarvinnut vähän.

Meillä opeteltiin kiukun kanavoimista, oli toistoa toiston perään, mutta se tuotti tulosta.
Tolla temperamentilla ja peräänantamattomuudella pääsee tyttö vielä pitkälle.:heart:

 

Riitatilanteet sisaruksen kanssa on muuten ollut erittäin hyviä tilanteita esikoiselle mm. oppia sitä miten pidetään puoli kun toinen haluaa saman lelu kuin mitä itsellä on tms. (ja lisätään vielä että itsensä ja omien oikeuksien puolustaminen ei meillä tarkoita kostoa).

 

Jostain kai se on lähdettävä liikkeelle?
Lapset ovat eläneet kuin pellossa. Ei mitään rajoja, eivät siedä pettymyksiä. Ovat jopa vaaraksi itselleen juoksennellessa pitkin isoja autoteitä yms! Kiroilevat, sylkevät, hakkaavat etc.

Ei siinä auta päähän taputtelu, kyllä tuossa vaiheessa on vanhemman otettava tilanne haltuun! Jo frost auttaa ihan asiallisesti.
Vanhempien ja lapsien suhde paranee jo jakson aikana huomattavasti. Kommunikaatio pelaa etc.
Siitä voi jatkaa kukin miten parhaaksi näkee (kunhan on rajat rakkauden lisäksi, että lapsi kokee turvaa) mutta pahin on saatu alta pois ja yhteys on löytynyt.

Juu, kuten aiemminkin kommentoin, niin jos tilanne on äitynyt pahaksi niin Frostin keinot voivat olla ihan tosissaan se ainut keino saada tilanne hallintaan.

Se pitää muuten pitää mielessä, että kyseessä on draamasarja jonka alkua, keskikohtaa ja loppua määräävät tietyt lainalaisuudet. Sille on olemassa tietty käsitekin, mutta toisessa kappaleessasi tiivistät sarjan peruskaavan todella hyvin. Ne jaksot leikataan tietyllä tapaa. Ne käsikirjoitetaan. Totta kai Jo Frostin keinot ovat ainoa tapa saada tilanne hallintaan: jos sarjan jaksoissa ei näytettäisi tätä, koko sarjalta menisi pohja ja menetettäisiin merkittäviä rahasummia. Samasta syystä Jo Frost vaikuttaa erittäin lämpimältä ihmiseltä, josta kaikki tykkää. Ootkos muuten seurannut Duudsonit tuli taloon-sarjaa? Vähän samalla kaavalla nekin jaksot toimii. Yhtä päteviltä ne Duudsonit vaikuttavat, kuin Jo Frostkin.

 

Juu, kuten aiemminkin kommentoin, niin jos tilanne on äitynyt pahaksi niin Frostin keinot voivat olla ihan tosissaan se ainut keino saada tilanne hallintaan.

Se pitää muuten pitää mielessä, että kyseessä on draamasarja jonka alkua, keskikohtaa ja loppua määräävät tietyt lainalaisuudet. Sille on olemassa tietty käsitekin, mutta toisessa kappaleessasi tiivistät sarjan peruskaavan todella hyvin. Ne jaksot leikataan tietyllä tapaa. Ne käsikirjoitetaan. Totta kai Jo Frostin keinot ovat ainoa tapa saada tilanne hallintaan: jos sarjan jaksoissa ei näytettäisi tätä, koko sarjalta menisi pohja ja menetettäisiin merkittäviä rahasummia. Samasta syystä Jo Frost vaikuttaa erittäin lämpimältä ihmiseltä, josta kaikki tykkää. Ootkos muuten seurannut Duudsonit tuli taloon-sarjaa? Vähän samalla kaavalla nekin jaksot toimii. Yhtä päteviltä ne Duudsonit vaikuttavat, kuin Jo Frostkin.

Näin tosiaan on, toki sen ymmärrän.
Silti nuo Frostin metodit ovat mielestäni hyviä, voin kuvitella että niistä on apua. Tuskin niitä otoksia on manipuloitu kun lapsi juoksee vilkkaalle autotielle, sylkee vanhempaansa, kiroilee, hakkaa, potkii tai uhkaa tappaa sisaruksensa.
Toki tuollaisia lapsia on osaamattomissa käsissä.

Ja toki tiedämme että varma, rajat asettava ja johdonmukainen vanhempi on lapselle se turvallisin, kuten Jo Frost esittää. Eli vaikka olisi kuinka fictionia niin sarja voisi olla ihan hyvin tottakin.

En ole katsonut duudsoneita.

 

Juu, kuten aiemminkin kommentoin, niin jos tilanne on äitynyt pahaksi niin Frostin keinot voivat olla ihan tosissaan se ainut keino saada tilanne hallintaan.

Ohjelmassa on paljon hyvää. Jo mm. on kärsivällinen ja hyvä kuuntelija, hän vaihtaa keskustelu tyyliä jos aloitettu malli ei toimi tilanteessa. Hän kuuntelee mitä lapset kertoo ja selvittää mistä ongelmat oikeasti johtuu ja puuttuu niihin syihin.

Silti tiettyjä menetelmiä tai tiettyjen pätkien näyttämistä pidä nöyryyttävänä ja tulosten kannalta tarpeettomina keinoina. Draamaa ne toki sarjaan tuovat ja saavat katsojan tuntemaan myötä häpeää että onneksi minä en ainakaan toimi noin. Herätääkö se ketään huomaan omissa tavoissa samoja virheitä... niin vähän epäilen.

 

Meillä on temperamenttinen, jääräpäinen, herkästi tulistuva lapsi, joka löi, kiroili ja paiskoi tavaroita. Jäähylle laittaminen vain pahensi tilannetta, lapsi joutui suuremman raivon valtaan eikä päässyt tästä millään yli. Kokeiltu on, useamman kuukauden ajan. Lapsi koki jäähyn ahdistavana, eikä pystynyt rauhoittumaan siellä. No, lyöminen, kiroilut ja tavaroiden paiskominen jäi, osin varmaan aika ja kasvaminenkin auttoi. Mutta meillä ei jäähyt auttaneet.

 

Meillä on Luumin kaltainen lapsi. Ehkä aika ja kasvaminen auttoi, ehkä se, että löydettiin paremmat keinot. Meillä jäähy vain lisäsi raivoa ja jos sitä halusi toteuttaa, niin lasta oli pidettävä siinä kiinni. Aikamme yritettiin, mutta sitten alettiin tehdä muuta. 4-vuotiaan kanssa keskusteltiin siitä rauhassa, mikä on kiellettyä (potkiminen, lyöminen, jne). Hän sai tarran, kun aamupäivä/iltapäivä/ilta meni hyvin. Rangaistuksena oli karkkien menetys lauantain karkkipussista. Se oli helppo keino toteuttaa ja kiroilu saatiin sillä loppumaan.