** Noin kolmekymppiset ekakertalaiset vol.8 **

Voi että ku mullakin tää pahoinvointi hellittäisi. Oksenna en, mutta se etova olo jatkuu koko aamun. Ruoka ei maistu ja tuntuu, että koko ajan nieleskelen palaa kurkusta alas. Keskittyminen on ihan nolla. Töitä en saa tehtyä tuskin yhtään eteenpäin. Ja voi, että nää päivät tuntuvat hitailta. Osalta saan syyttää itseäni, kun en saa mitään töissä aikaiseksi. Surffaa netissä ja ajatuksen harhailevat. Maanantaina np -ultra. Toivottavasti kaikki on masussa hyvin...

Essi ja kaveri 12+4

 

Mie en oikein tajuu mikää mulle iski sillon alkuraskaudessa, ihan kuin oisin ollut invalidi. En liikkunut kuin pakolliset. Tunsin älytöntä vetämättömyyttä ja väsymystä. Ennen raskautta olin vielä ahkera, juoksin, harrastin viime talvena 4kk zumbaa ja aerobiciä ja kesäsin uimista, sit kun sain plussaa,tuntui että samantein menin ihan saamattomaksi vetelykseksi. Nooooooo...sehän sitten näkyikin painossa jota kertyi jo ihan alkuviikkoina sikana! : / mut eikös ne sanokin et laihat saattaa ottaa sitä painoa alussa paljonkin.
No ei minuu enää toi painon nousu haittaa, elämäähän tää on vain, ompahan sitten lumien sulettua ens keväänä syy muksun kanssa juoksennella, ja karisutella kiloja
Nyt oon peräti :ashamed: kolme viikkoa jaksanu käyä ees pienillä kävelyillä 3x pvä, ja viimesen viikon oon ottanu että kävelen sen 30-40min kerran pvässä ja yhen tai kaks lyhyempää. Välillä on ollu kertoja että pois on pitänyt kääntyä niin pahojen vihlontojen takia. Aina ja joka kerta on repinyt ja sattunut tonne kohdun oikeelle reunalle. Kai siellä on ligamentit revähtäny, et pitäis vaan miun muistaa käppäillä hitaammin.
joku kysyi vaatekoosta, niin mulla menee samat paidat vielä, JOS ne ois pitkiä, eli peittäis mahan, mut siis jos ostan pitkiä paitoja niin ässä koko menee. Mut housuistahan ei mee mahan takia sitten enää mitkään. perse tuntus olevan viel yhtä pieni ,mutta vyötärön ympärys sitten jo valtava, eli mamma housut on käytössä tai lantiomalliset leggarit ja joku hame jonka voi jättää lantiolle roikkumaan talvitakit sain eilen lainaan, ne on kokoa 40 ja 42, että menis sitten tammikuussa ja toivonmukaan helmikuussakin vielä mahan kohalta vetoketju kiinni. oon niin nuuka ja köyhä,että en viiti mtn raskaustakkia ostaa parin talvikuukauden takia ,kun ne on periaatteessa ens talven jälkeen käyttökelvottomia sitten kuitenkin.


Voikaahan paksusti

 

Heips!

Huips Tuiskuli, mitkä käänteet! Onnea kuitenkin ja suloista vauva-arkea :flower: - voi vitsit te sitten vietätte isäinpäivää sunnuntaina!

Mielenrauhaa myös varhaisemmille viikoille, liikkeitä odotellessa... Meillä on nyt se mukava vaihe, kun liikkeet tuntuu (ja näkyykin iltaisin makoillessa), mutta eivät vielä ole niin voimakkaita, että häiritsisivät. No jaa, kyllä mä aina välillä mietin, että voiko tää oikeesti onnistua... Siis vieläkin ihmetyttää, että meistä tulee vanhempia - ja välillä epäilyttää. Varsinkin vähän hurjempien synnytystarinoiden äärellä ei voi olla miettimättä, että jotain voi mennä pieleen niiiiiin monella tapaa Äh, tyhmäähän tuo on, mutta minkäs mielelleen mahtaa.

Toivotaan Pööppis, että rokotteet auttaisivat. Ei kyllä millään huvittaisi sotanorsuna sairastua!

Hienoja uutisia Tuittis! Joo varsinkin ne edestäpäin kuvat päästä on vähän ehkä pelottavia, mutta onhan sitä huitomista hauska katsella.

Liikunnasta - mä yritän kävellä töihin ainakin yhteen suuntaan eli pari kilometriä päivässä ja lisäksi käydään kävelemässä muutenkin. Kerran pari viikossa käyn äitiysjoogassa ja muussa jumpassa (Bodybalance). Kehoa kuunnellen - tosiaankaan ei onnistu mitkään mahallaan makoillen selkäliikkeiden tekemiset ja muutenkin olen aika varovainen selkään kohdistuvan rasituksen kanssa. Tänään meen pitkästä aikaa uimaan/vesijuoksemaan - katsotaan, onnistuuko normaali uiminen vai pitääkö tyytyä köpöttelyyn. Veikkaan, että tavalliset jumpat jää vähitellen pois ohjelmasta. Äitiysjoogassa on se kiva puoli, että siellä ei ehdotella mitään vääriä asentoja. Spinningissä olen tykännyt käydä, mutta nyt vähän arveluttaa liian korkeat syketasot, kun on ollut taukoa. Alkuraskaudesta olin tosi nuiva liikkumisen suhteen - tuntui, että keho tartti energiaa uudesta tilanteesta selviämiseen, eikä haluttanut kauheesti heilua.

Ostin muuten tukivyön, kun alaselkä alkoi väsyä ja kivistää. Tosi mukava ja huomaamaton värkki!

Vaatteiden koko - mä olen käyttänyt jo pitkään äitiysfarkkuja ja muita vastaavia alaosia, joiden koko on edelleen sama kuin omani (ja painoa on siis tullut lisää - en tiedä mihin, kun vaatteet tuntuu samalta, lapsiveden määrä on normaali jne...). Yläosina pidän lahjoituksena saatuja äippävaatteita ja ihan omia venyviä trikoovaatteita. Äitiysvaatteiden ostelu ei jotenkin natsaa _ollenkaan_ vaikka mua ei sinänsä haittaa mahan näkyminen. Tuntuu vaan niin turhalta täyttää vaatekaappia kaavuilla, joita ei kuitenkaan tule käytettyä kovin pitkään.

Katselin tuossa äitiys-, vanhempain- ja hoitovapaaraha-asioita. Shoppailu tulee vähentymään... Saapa nähdä, miten kulutustottumukset saadaan vastaamaan tulevia tuloja. Lähinnä tää koskee mua, mies kyllä osaa olla järkevä (hyvä että ees joku).

Lallaa ja Pikku-Inkkari 23+1

 

Heips taas! Omaa napaa ultrakuulumisten kera täältä:

Eli tänään oli toinen ultra ja viimeinen lajiaan lapsettomuuslääkärin hoivissa. Siellä se Tyyppi polski, oli triplannut kahdessa viikossa kokonsa, nyt 21 mm. Käsiä heilutteli ja liikuskeli, sydänkin jumpsutti niin vallan mahdottomasti :heart: Olihan se aikas liikuttavaa, vieläkään ei vaan voi uskoa, että tosiaan tuolla sisuskaluissa tommonen katkarapukakara roikkuu menossa mukana!

Täällä on masu alkanut vähän vaivata housuja. Lääkäri sanoi, että kohtu on kasvanut hienosti; joo siltä vähän jo tuntuukin. Painoa on tosin tippunut kotipuntarin mukaan noin 3kg, sillä aika pitkälti välttelen nyt hiilareita. Sokerit ei näytä jostain syystä tykkäävän niistä yhtään enkä insuliiniakaan halua nostaa kun kerran omilla valinnoilla pystyy ne kurissa pitämään. Ravinnon pitäisi olla nyt sitten superterveellistä (okei, vähän saa syödä suklaata välillä, jotta mielenterveys pysyy) ja mieli on varsin hyvä sen vuoksi; ainakin yritän omilla valinnoilla tehdä Tyypin alkumetreistä turvallisia ja terveellisiä.

Flunssa on kestänyt nyt viikon. Kiva, kiva. Kahteen vuoteen en ole flunssaillut, joten nähtävästi tosiaan raskaus heikentää puolustuskykyä. Kuume ei ole onneksi noussut ollenkaan, mutta pää on täynnä limaa, kurkku on vähän väliä kipeä ja olo on vetämätön. Ja uni maistuuu!! Vähän huono omatunto on, etten ole jaksanut viikkoon urheilla, vaan toisaalta en uskalla ottaa sitä riskiä, että hosumalla tulee jälkitauti tai tää sairastelu jatkuu loputtomiin. Ehkä tämä tästä nyt pikkuhiljaa.

Semmosia kuulumisia tänne. Ens viikolla on eka neuvola ja kahden viikon päästä Naistenklinikalla np-ultra, sitten pitäisi miehenkin jo ehtiä mukaan Tyyppiä katsomaan

Sara ja Tyyppi 9+0

 

Tuiskuli pajon onnea teille, kiva kun jaksoit kirjoittaa meille noin perusteellisesti. Ihanaa ekaa isänpäivää teidän perheeseen:flower:

Almeja tervetuloa mukaan tänne.

Amanda onnellinen taitaa ollakin nyt Madeiran kukkaloistossa, toivottavasti ihana matka.

Täällä alkanut myös pahoinvoinnit, voi mua, kun alussa ihmettelin oireettomuuttani!! Nyt sitä etovaa pahaa oloa on aamusta iltaan, ei todellakaan voi puhua mistään aamupahoinvoinnista... Ulkoilu auttaa onneksi vähäsen, mutta eipä se työpäivän aikana ole mahdollista. Tiistaina olin aika rankassa jumpassa ja taidan joutua vähäks aikaa jättään väliin, kun ei sovi yhteen huonon olon kanssa. Kevyt ulkoilu on parasta tähän tilaan. Väsyttää paljon, mutta ei saa oikein nukuttua. Eka neuvola takana ja lapsettomuuspuolelta saadaan onneksi vielä alkuraskauden ultra. Ei tarvi kauaa odottaa sitäkään.

Kaneli ja Bebe 7+6

 

Täytyy käydä kertomassa hyviä varhaisultran kuulumisia, pituutta oli kokonaiset 1 cm ja viikkoja 7, LA näil näkymin 30.6. Kyllähän siinä itku tuli kun lääkäri onnitteli ja pieni sydän pupsutti selkeästi kuvassa Ensimmäistä kertaa todella uskon olevani raskaana, outoa ja ihanaa. :heart:

Olen lueskellut teidän jo pidemmällä olevien pahoinvoinnista alkuraskaudessa ja samaan sakkiin liityn minäkin... kuvotuksen tunne on vaan pahentunut viimeiset 2 viikkoa ja väsymys on täysin voimat vievää. Töistä kun pääsen, en jaksa muuta kuin etsiä siedettävää asentoa sohvalla ja syödä vähän väliä ettei verensokerit mee liian alas. Olen hoikka mutta nyt kyllä turvottaa kuin olis pidemmälläkin Rakasta juoksuharrastustani en kyllä ainakaan tällä hetkellä ole jaksanut jatkaa, ehkäpä tämä tästä helpottaa. Lääkärikin sanoi tänään ihanasti että nyt nautit vaan ja annat itsesi levätä. Sillä mennään siis

Mukavaa viikonloppua!

Kippi 7+0

 

Ihania ultrauutisia täällä! Onnea Kippi ja Sara!

Mulla on ollut muutaman päivän ajan tosi kovat menkkamaiset vatsakivut. Koko ajan olen ollut kauhuissani ja odottanut vuotoa. Paniikissa tein jo tesinkin, joka oli onneksi vahvaakin vahvempi plussa. Toivottavasti kyse olisi vain asiaan kuuluvista kohdun kasvukivuista. Pelottavia ne kuitenkin on!

Ja tuonne listaan mun LA on näillä näkymin 29.6. ja synnäri TAYS. Voi kun pääsisikin sinne asti!

Almeja 7+0

 

Niin ja tuo kuvotus on tuttua täälläkin... Jatkuvasti etoo, mutta onneksi ainakaan vielä ei ole tarvinnut oksentaa. Vältän sitä kyllä viimeiseen asti, vaikka välillä voisi olla helpompaa antaa oksun tulla...

 

Heissan!

Mäkin kuulun teihin täytän 31v tällä kuulla ja esikoisia odotan. Laskettu aika on 23.4 ja Seinäjoelta mut sitte niihin aikoihin löytää.

Odotusaika on menny hyvin ja helposti, tupla-uutinen oli todellinen järkytys.

Liikunta on siirtyny rauhalliseen kävelyyn, hölkän ja juoksemisen sijaan, toki saan hyötyliikuntaa töissäkin, jossa kevytkin rehun tms talikointi saa mut hengästymään ( aika säälittävää )

Välillä vähän pelottaa, kun en mä tunne noiden liikkuvan, tai sitten en tunnista niitä liikkeiksi. Muutaman kerran oon tunnistanu liikkeet, mutta kai sekin aika tulee, kun toivon pikkuisten olevan edes hetken potkimatta

neiti80 ja nykeröT 16+5

 

Jouduin tänään tilanteeseen, jossa jouduin erottelemaan tappelevia koiria toisistaan. Toinen niistä vahingossa puri "erotuomaria". Hammas meni peukalon kynnestä läpi.

Aluksi ajattelin, että putsaan vaan haavan, mutta sitten aloin kaivella rokotuskorttia esille ja kävi ilmi, että mulla on jäykkäkouristusrokote vuodelta 2001. Taksilla vaan terveyskeskuksen päivistykseen, kun mies ei ollut kotona, ja siellä lääkäri totesi, että rokotus täytyy uusia. Lääkäri oli soittanut gynekologille ja varmistanut, että voi rokottaa.

Kysyin, onko rokotuksesta haittaa sikiölle ja vastaus oli, että voihan siitä olla, mutta vähemmän kuitenkin, kuin että jos saan tetanuksen. Kauhistuin, mutta siinä rokotetta odotellessani googlailin, että riski on aivan minimaalinen eikä kai yhtään tapausta tunneta, että olisi aiheuttanut haittaa. Ihan hirveää olisikin pelätä koko loppuraskaus, että millainen kehitysvaurio onkaan aiheutettu...

Antibiootteja ei määrätty (koska olen raskaana), vaan käskettiin seurailla haavaa ja tulla uudestaan, jos lähtee tulehtumaan. Sitten vasta antiobiootit.

Että tällainen lauvantai täällä. Nyt maistuis kyllä pieni rauhoittava punaviini, jos ei olisi raskaana. :saint:

riesa ja pikkunilviäinen 10+1

 

Np -ultra takana. Riskiluvuksi tuli 1:13000 ja turvotusta oli 0.9mm. Ei pitäisi siis olla mitään hätää. Laskettuaika pysyi samana 20.5 ja rakenneultra on sitten tammikuussa 11.1. Tästä tulee taas pitkä aika odotella... Lapsi oli niin rauhallinen, että luulin sen jo kuolleen. Onneksi sydän sykki kovaa vauhtia.

 

Hei kaikki ja tervetuloa uudet.

Päivittelen tuota listaa myöhemmin, kun kerkiän. Palasin siis eilen kotiin viikon Kiinanreissulta, joka meni mainiosti lukuunottamatta kauheaa flunssaa, joka iski siellä. Yhden päivän olin petipotilaana ja parasetamolia ja duactia olen joutunut syömään aika paljon.

Maha-asukki oli koko matkan hyvin rauhallinen eikä antanut mitään merkkejä itsestään. Eilen syke kuului kuitenkin voimakkaasti, joten sinänsä kaikki hyvin. Yhtään ei lento aiheuttanut mitään kivistyksiä ja oikein reippaasti jaksoin kävellä ja valvoa ja kaikkea sillä Kiinassakin. Vointi siis raskauden suhteen mitä mainioin. Sen verran maha jo näkyy tiukkoja vaatteita pitäessäni, että 2 kertaa metrossa minulle tarjottiin istumapaikkaa Tulin nyt sitten töihinkin reteesti tiukassa paidassa, huomatkoon jos huomaavat.

Lisää tarinaa ja kommenttia toiste. Kiitti Tuiskuli kertomuksesta, oli aika hurja.

Samirja ja Pikkupallo 19+5

 

Onnea Kippi! Iso sinttihän sulla jo siellä polskii ja molskii Miun muru oli 6+0 varhaisultrassa vasta sen 2,6mm, jonka takia minä valvoin seuraavan yön ja itkin silmät päästäni, ettää siinä täytyy olla joku vika kun on liian pieni.. sitten hätyytin keskusneuvolaa, ja sieltä ihana vanhempi ultraajakonkari sanoi että millinkin heitto on paljon noin pienessä alkiossa ja että niitä heittoja helposti tulee kun yritetään mitata noin pientä No hätäännyin suotta.


Hitsi mikä kuume ois saaha osteltua vauvalle kaikkee.... Kunhan veronpalautuspäivä koittaa, oon minä IRRRRRRTI!!! kun pääsen shoppailemaaan

sitä ootellessa siis....
Ja tässä lähipäivinä saan vissiinkin vaunut ostettua

 

Kippi, Essi ja Sara, ihanan hyviä uutisia!

Ja tervetuloa Neiti80 !

Samirja, mulla ei ihan kauheasti tuo masu näy (no siis näkyy jos osaa katsoa) mutta päätin heittää nyt ylimääräiset kaavut pois ja palata normaali duunityyliini, tänään kerroin töissä raskaudesta Ja kaikki onnittelivat, joten ei tässä mikään asia sen kummemmin muuttunut. Vähitellen ensi vuoden alusta täytyy alkaa sitten miettiä sijaisjärjestelyitä.

Miten muuten te muut olette saaneet pidettyä painon kurissa alkuraskaudessa tai raskaudessa ylipäätään? Mulla on ihan koko ajan nälkä ja mitä tekee mieli; noh vaaleaa leipää, voileipäkeksejä, voileipäkakkua, suolakeksejä, riisikakkuja.. vaaleaa viljaa siis ja voita päälle

Enkä mä oikeasti pysty vastustaan näitä himoja. Nälkä on ja that's it, eikä se mee pois millään terveellisellä.

Mä olin jo ekaan neuvolaan pulskistunut plussauksesta n. 2 kg, ja nyt kun seuraava neuvola on 1,5viikon päästä niin varmaan on tullut joku 5kg lisää.. hehhee.

marjutan ja Muru 14+4

 

20+0 Poks vaan!

-U-:lla tosi paljon neuvolakäyntejä!!! Puoliväliin mennessä mulla on ollut 2x ultra ja 2x terkkarineuvola. Tänään siis rakenneultra ja ehkäpä meille selviää, että onko siellä poika vai tyttö Ei tarvinnut mennä nyt aamusta töihinkään, kun en olis ehtinyt kuin ovella kääntyä ja sitten ois pitänyt lähteä kohti Kättäriä...

Marjutan en ois tajunnut tota häntäluukipua yhdistää raskauteen, ellet olisi siitä maininnut. Tosiaan, mä loukkasin häntäluuni nuorena ja se on oireillut aina lentokoneessa tms. jos oon joutunut istumaan pitkään häntäluun päällä. Mutta nyt toimistotuolinkin asento painaa. Saas nähä, miten töistä selviän. Ja lentokoneessa tosiaan mulla oli kaks tyynyä pyllyn alla ja häntäluun kohdalla tyynyissä se rako ja se vähän auttoi, muttei kokonaan.
Ja tosta syömisestä, mulla teki aluksi hirveesti mieli kaikkea krapularuokaa ja sitten lihoinkin alussa jonkun verran, mutta nyt ei oo enää tarvetta syödä ja ulkomailla tuli kait käveltyä niin paljon, että laihduin reissussa vähän. Paino on nyt vähemmän kuin viime neuvolakäynnillä. Et kyllä se syömistarve saattaa hellittää eikä siitä painosta kannata stressata. Toivottavasti sun ei hirveesti tee mieli kaikkea megahuonoa syötävää eli karkkia ja sipsejä.

Pööppis ja Lallaa mä niin odotan, että mustakin tulis kuumakissa. Normaalisti palelen ihan hulluna ja inhoan kaikkia lämpötiloja alle yhden asteen. Mun uus A-linjainen villakangastakkini päästää ainakin ihan vielä liikaa kylmää ilmaa sisäänsä tuolta helman kautta. Mutta mahtuupahan maha koko talven.

Niin, ihan turhaan mietin, että porukat töissä HUOMAIS mun raskauden mun mahasta. Seniili puolieläköitynyt pomoni oli mun poissaollessa kuulutellut kaikille mun raskaudesta, että ne nyt sitte tietää. Mikä antaa aiheen kaikille ääneen huomioida, että mun maha on kasvanut.

Äitiysvaatteista mulla on niitä nyt 3 kappaletta. Yhet farkut, yks neulepaita (jota en oo vielä pitänyt) ja yks mekko (ihana villamekko!). Tavisfarkuista yhdet sopii vielä mainiosti, istuessa pidän nappia auki, ja parit muut menee silleen, että on kuminauha napissa. Ginatricotista oon ostanut paljon niitä pitkähihaisia t-paitoja, kun ne on megapitkiä ja menee varmasti koko raskauden tosi hyvin, ku peittävät kivasti mahan. Nyt vielä normikokoisia oon ostanut, täytyy ehkä siirtyä kokoa suurempaan jossain vaiheessa. Ainakin Espritin mammafarkut on reilua kokoa eli kun otin normikokoiset, niin ne on kyllä isot joka kohdasta. Mun kavereilla ei ilmeisesti oo äitiysvaatteita tallessa, kun ei kukaan oo niitä tarjonnut lainaan tai mitään...

Ihania ultrakuulumisia ja kiva kun on porukkaa nyt reilusti täällä ryhmässä! Tosiaan np-ultran jälkeen aika alkaa rientää. Mä en tunne vielä liikkeitä tai en ainakaan tunnista niitä liikkeiks. Tai ehkä eilen tuli kaks muksausta... Niin toi doppleri on kyllä mukava laite, jos alkaa jännittää, niin voi kuunnella sydänääniä.

Liikunnastakin oli puhetta. Alkuaikoina tosiaan väsymys ja etominen esti liikunnan ajattelemisenkin. Sitten kävin hetken tanssitunneilla, mutta kun maha ei suostunut liikkumaan oikeaan suuntaan, niin turhauduin. Kävelyksi siis on mennyt. Vesijuoksemaan haluttais, nyt kun kelluke viel menee... Ja bodybalancessakin vois käydä jos vaan sais aikaseks

Hyviä jatkoja ja hyviä ultria!!! Ja tuun ehkä viel iltapäivällä kertomaan ultrauutiset.

Samirja ja Pikkupallo 20+0

 

Marjutan
Painonnousu.. ite en pystyny juuri kontrolloimaan,kun niitä himoja tuli ja meni ja yhtenä päivänä himotti tuota ja toisena toista, onhan tätä painoa tullukin,mutta en jaksa ENÄÄ murehtia ja päätäni vaivata. Karistellaan ne kilot sitten kun muruli on syntyny
Mie en oo enää kuumakissa :/ pari päivää paleltanu ihan törkeenä. Oon kyl ahkeraan aivAstellukin,et luulin jo että lunssa tulee, mut eipä tuo sit iskenykään.


Tääl on satanut viime yönä lunta <3 Vähänkö ihanaa kun ulkona ei ole enää vaan harmaata ja mustaa

24+1

 

Ei tullut poikalupausta vaan poikaveikkaus. Kannattaa kuulemma syntymän jälkeen tarkistaa Kaikki ok ja taas on vähän päiviään isompi. En tunne liikkeitä, kun istukka on etuseinässä. Sivuilta voin kätilön mukaan niitä alkaa etsiskeleen. Tosiaan, kavereilla on paljon pikkuisia poikavaatteita, joten niitä voin nyt alkaa ottaa vastaan. Kiva!

Haikaranpesään ilmottauduttu vaan menipä täpärälle. Onneksi älysin kysyä ilmoittautumisesta, koska se piti tehdä heti rakenneultran jälkeisenä keskiviikkona eli tänään ennen klo 13...

hmmmm. yks ihan jees nimi oli pojalle, mutta minusta se on liian nörttinimi. Ei sillä nimellä voi tulla miksikään muuksi kuin diplomi-insinööriksi ja haluaisin tarjota lapselleni vaihtoehtoja. Kyllä siinä nimessä pitää olla vähän rokkenrollia, jos vaikka muusikoksi haluaa ryhtyä.

 

Heipä hei! :wave:

Täällä vaivaa alkuraskauden lorvikatarri. :ashamed: Ei huvita tehdä mitään - varsinkaan liikkua ja nälkä on koko ajan. Ekaan neuvolaan olisi vielä vajaa kaksi viikkoa, päivät tuntuu matelevan eteenpäin. Välillä iskee epäusko koko raskautta kohtaan, kun ei ole repäisykipuja tai mitään muitakaan isompia oireita...

Brita ja salarakas 7+1

 

Sara, Kippi ja Essi, onnea hyvistä ultrakuulumisista!

Samirja, onnea poikaveikkauksesta! Hauska pointti toi rokkenrolli nimessä! Mä oon mutustellu myös joitain nimiä ja sama ongelma poikien nimissä – helposti tulee sellasia ”kunnon” nimiä mieleen ja ehkä sit vähän tylsiä… Onneks on vielä aikaa miettiä!

Riesa, hui mikä tilanne - onko sun haavat jo parantunu?

Ylihuomenna on neuvola ja 3 viikkoa rakenneultraan!

Amanda ja Sulo-Sointu 16+0

 

Heipsan,

Onnittelut hyvistä uutisista niistä kertoneille!

Täällä valmistaudutaan 2 h sokerirasitukseen aamulla. Yök. Ja tietysti kauhee nälkä ja jano, kun mitään ei sais syödä. Tänään onkin sitten ollut kaksi ihmettelyn aihetta raskauteen liittyen. Toksoplasmoosikokeen tulos oli negatiivinen eli en ole koskaan sairastanut sitä, mikä on todellinen ihme, sillä olen touhunnut kulkukissojen parissa aika lailla. Mikäli joku siis pelkää kyseistä pöpä, niin tuskin sitä kovin helpolla saa. Ja mun oltava nyt sit tosi tarkkana. Tänään tuli postissa myös kotidoppleri, mutta en kyllä saa sillä sydänääniä kuulumaan, kokeilin sitten miten ja mistä kohtaa vaan. Neuvolassa äänet kuuluivat jo pari viikkoa sitten tosi helposti ja hyvin, mutta nyt ei mitään. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan. =)

Ihana kuulla, etten ole ainoa laiskamatonen - kohta tosin pitäisi alkaa jo toimimaan sen virkeän keskiraskauden mukaisesti.. opcorn:

Tuittis & Sissi 13+2

 

Amanda Peukku ihan ok jo, pikkasen vaan musta. Kysyin tänään kätilöltäkin, onko rokotuksesta haittaa ja hänkin oli sitä mieltä, että parempi ottaa se vaan kuin jäädä odottelemaan jäykkäkouristusta...

NT-ultrasta tosiaan juuri kotiuduttu ja kyllä meinasi itku päästä siellä, kun näin pikkunilviäisen! Niskaturvotus 0,8 mm ja pää-perämitta 5,4 cm, joka vastasi viikkoja 12+0, eli LA aikaistui siis viikolla: 1.6. Aika jännä homma, koska tikutin ovista ja sen perusteella laskettuna LA olisi ollut 8.6. (kuukautisista laskettuna 6.6.) En oikein ymmärrä, miten tuo on mahdollista - kätilö epäili, etteivät ne ovistestit ole välttämättä kauhean tarkkoja (itsellä CB:n digi käytössä). No, pääseepähän viikkoa aikaisemmin äitiyslomalle, jos ei muuta.

Kyllä helpotti... Nyt ehkä uskaltaa kertoa omalle äidillekin.

riesa ja pikkunilviäinen jo 12+0

 

Terve vaan kaikki!

Onpa täällä taas ehtinyt tapahtua. Onneksi kaikkien uutiset ovat olleet hyviä nyt viime päivinä, ja toivotaan että ei niitä huonoja uutisia kenellekään tulisi. On ne niin raskaita asioita.

essi79 kiva oli kuulla hyvät ultrakuulumisesi. Täälläkin oli kaikki toistaiseksi kunnossa, ja olisi tehnyt mieli jäädä asumaan sinne ultrauslaitteen viereen, oli se niin ihmeellinen kokemus. Tuntui että muulla ei ole väliä kunhan kyytiläinen on elossa ja sen jälkeen toivottiin että vaikuttaisi terveeltä. Eli onnea on ollut matkassa tähän asti. Onko sinulla pahoinvointi alkanut helpottamaan? Minulla on vielä aamuisin heti herättyä, mutta loppupäivästä ei enää.

Amanda kun tuntuu olevan taas viikoissa ikuisuuden matkan päässä, niin joko olet alkanut ounastelemaan että liikkeitä saattaisi tuntua?

Mitenkäs muut suunnilleen samoilla viikoilla menevät, joko on mahasta merkkejä ulospäin? Itse jouduin ottamaan äitiyshousut käyttöön muutama päivä sitten, osittain varmaan massiivisen mahaturvotuksen vuoksi, jota tosin nyt alkaa olla 24h. Muualla ei sitten turvotusta olekaan kuin mahassa. Äskettäisissä pikkujoulussa kenellekään ei jäänyt epäselväksi tämä maha, vaikka minulla oli melko peittävä paita. Sieltä se vain puskee läpi. Istukka on etuseinässä ja kohtu ilmeisesti hieman eteen kallistunut joten kai se siitä johtuu. Ja turvotuksesta.

Täällä satelee lunta. Kaunista viikonloppua kaikille!

GK30 + mönki 14+0

 

Onnea Riesa ja GK ultrista!

Äiti lupasi eilen, että ostaa meille vaunut, kun osti aikoinaan mun veljellekin. Äiti on kauhean tarkka noissa, että jos toinen saa jotain ni toinenki sitte saa.

Ihan hirveä päivä ollut töissä. Tällä viikolla on pitänyt puolikuntoisena tehdä sairastavan kollegankin hommat omien lisäks. Meinas toden teolla palaa hihat ja harkitsin hetken hakevani jolloin supistustekosyyllä ens viikolla saikkua. Mutta en viitsi raskautta käyttää tekosyynä.

Maha mulla pullahti kunnolla esiin tuossa rv18-19. Mulla on "voimakkaasti eteenpäin kallistuva kohtu" ja tosiaan se istukkakin etuseinässä. Takaapäin raskaus ei vielä näy eikä tarttis näkyäkään.

Niitä liikkeitä yritin eilen nukkumaan mennessä tunnustella, mutta mulla tuntuu jostain syystä hirveän voimakkaasti mun oma pulssi tuolla mahassa enkä sen lomasta mitään liikepulputuksia kyllä löydä. En kuitenkaan stressaa sitä yhtään. Tiedän, että vauva on elossa ja voi hyvin, ehtii niitä liikkeitä sitten myöhemminkin tuntea.

Mites teidän pikkujouluvermeet? Kävin eilen ostoksilla, kun tartten jo viikonlopuks yksiin juhliin mekon. Musta normimekko oli etsinnässä, joko empierelinjainen tai mallia "säkki", jotta menis tän talvikauden juhlat. Mutta ei se säkki vaan näytä hyvältä. Pitäis olla muuten tooooosi laiha ja pitkä, että se jotenki pukis. Kun on tämmönen normikokoinen, ni se säkki tän mahan kanssa näytti vaan ihan kaameelta. Lopulta löysin Vero Modan empierelinjaisen mekon, jossa alaosa on vekkikangasta. Ehkä vähän liikaa maksoi laatuun ja kivuuteen verrattuna, mutta vaihtoehtoja oli nolla. Vaan voinpa sanoa, ettei oo herkkua sovittaa vaatteita nyt. Yleensä kaamean näköistä. Kiiltävät vaatteet varsinki, oikein korostaa mahaa. Nyt jo ahistaa, kun äitillä on kuuskymppiset helmikuun lopulla. Mä oon silloin valas!

Pööppis ja Lallaa, mä olen huomannut tekeväni jo ankkakävelyä kotona! Silloin kun lähtee sohvalta tai sängystä liikkeelle eikä keskity kävelemään kunnolla.

Hyvät viikonloput kaikille! Hyviä vointeja!
Samirja ja Pikkupallo 20+2

Marjutan, oon missannut sun lasketun ajan, kerrotko milloin se o

 

Riesa, onnea ultrauutisista! Hienoa, että maha-asukki on kasvanu hyvin!

GK, onnea sullekin hyvistö ultrakuulumisista. Eilen yritin kovasti tunnustella, kuuluuko liikkeitä, mut vaikka kuinka koitin olla hiljaa, mitään ei tuntunu. Kai se on tosi yksilöllistä, millon ne alkaa tuntumaan. Voihan mennä vielä useampikin viikko. Mulla alkaa vatsa nyt näkymään selkeämmin. Tilasin eilen ekat äitiysfarkut netistä!

Mistä ootte muute muut ostanu äitiysfarkkuja tai muita äitiysvaatteita?

Samirja, mäkin mietin juhlavaatteita. Mulla ei tosin oo juhlamekkotarvetta vasta kuin tammikuussa kahteen eri juhlaan. Mietin jo nyt, mitä hankkis. Mikään juhlamekko/pikkumusta ei vaan mahdu enää… Tiedän Samirja sen tunteen, kun mikään ei näytä hyvältä. Jotkut naiset vaan pyöristyy niin nätisti, mut mulla on levinny toi keskivartalo ja takamus jotenkin aika muodottomaksi… Koita siinä sit näyttää hyvältä, kun keskivartalo on kuin yks pötkö. Mäkin mietin sellaista empierelinjaista mekkoa – mustaa puolimittaista, jossa olis sellainen vekkimäinen helma. Millasen ostit Vero Modasta? Onko siitä pitkä aika – oliskohan siellä vielä niitä? Oon tietty tammikuussa paljon isompi kuin nyt, mut eiköhän se maha mahdu leveen helman alle pidempäänkin.

Kerroin tänään esimiehelle töissä raskaudesta! Hän oli tosi iloinen asiasta. Sanoi heti, et pitää sitten palkata sulle hyvä sijainen ja ajoissa, et hoituu perehdytys ajoissa. Tuli hyvä fiilis siitä, että esimies pitää mun hommaa tärkeänä eikä niin vaan siirrettävänä toiselle. Teen tosi itsenäistä työtä, vaikka tiimeissä tehdäänkin. Mut silti tiedän, että perehdytys olis tosi tärkeetä. Esimies kyseli kauheesti, et miten oon voinu ja naureskeli sitä, että nyt tajuaa, miksen juonu yhteisellä työreissulla…

Tänään oli neuvola ja kaikki kokeet oli ok. Sydänääniäkin kuunneltiin ja ne kuului tosi kovaa sillä neuvolan laitteella. En saa tolla kotidopplerilla kuulumaan sellasta kovaa ”hevosenlaukka” ääntä kuin neuvolassa. Se on enemmän sellainen napakka viuh viuh ääni. Mut ei se silti vaikuta istukan ääneltä… En sit tiedä, oonko saanu oikean äänen itse kuuluviin?

Epäilin, et mulla olis hiivatulehdus, kun on vähän ärtyneet limakalvot… Mutta terkkari määräsi testiin, joka oli negatiivinen. Eli ei pitäis olla mitään tulehdusta eikä hiivaa. Jotenkin pissaaminen tuntuu ikävältä – ei siis pissatulehdukselta vaan ihan kuin olis joku hiiva, tms. Ollu kellään ollu vastaavaa? Lisäks eilen ja tänään on ollu välillä päänsärkyä. Mulla ei KOSKAAN ole pää kipeä, joten melkein säikähdin sitä kipua. Voikohan sekin olla hormonaalista? Niin ja vatsaakin on välillä illalla kivistelly. Äh kun noita säikähtää heti.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Amanda ja Sulo-Sointu 16+2

 

GK30: Aamupahoinvointi ei ole enää niin herkkä kuin tätä ennen, mutta tarkkana pitää olla syömisissä. Vähänkin poikkeaa normaalista rytmistä, niin olen aamulla oksennusherkkä. Juusto on myrkkyä söi sitä sitten aamulla tai illalla. En tiedä miksi.