Ns. vaativa vauva!?

Heips...

Kirjoittelen taas kun mies on vaunulenkillä vauvan kanssa, jotta saan omaa aikaa netissä surffailuun, ja lehtien lukemiseen! On se hyvä, että tuo miekkonen jaksaa illat painaa tuon pienen kanssa melko täysillä Ja nyt vielä 4 päivää on kantoapuna, kun on pääsiäinen...

Kiitos kaikille rohkaisevista sanoista! Tänään ja eilen on taas ollut sellainen päivä, että uskon vauvan elämän helpottuvan tässä pikkuhiljaa iän myötä. On saanut pari kertaa kahden tunnin pätkät unta päivällä, se on meillä jo iso juttu! Toki näitä "parempia" päiviä on ollut aiemminkin... mut jostain se on toivoa itseensä valettava!

Jotenkin päässä on nyt kaikki aivan sekaisin: Selkeesti vauvalla on ilmavaivoja, kun kipristelee, äheltää naama punaisena ja piereskelee hirvittävästi (jumpalla autettuna yleensä). Mutta nyt on ruvennut mietityttämään toi refluksi-asiakin: vauva ei puklaile mitenkään hirvittävästi, mutta se on viime päivinä lisääntynyt kummasti. Alussa sitä ei ollut ollenkaan. Lisäksi tuntuu, että kakoo ja nieleskelee paljon. Ja puklun tultua usein itkee lujaa ja korkealta, kipua? Huutaa usein myös selkä kaarella, jonka olen ajatellut kylläkin liittyvän vatsavaivoihin... En tiedä onko puklun koostumuksella niin merkitystä, mutta meillä se on usein semmoista paakkumaista eikä tasapaksua. Nuo paakut pyörivät sitten pikkuisen suussa, kun nielee puklunsa takaisin... Niin no, mulla on tosiaan vellit sekaisin: onko meillä pikemminkin ilmavaivoja, tuota refluksitaudin oireita vaiko allergiaa? Tuntuu, etten tunnista oman vauvani oireita :ashamed: Jotenkin on niin vaikeeta, tuntuu jo, että meillä on varmaan nuo kaikki samassa paketissa. Toisinaan tuntuu, että koliikkia tämä vaan on, kun ei kuitenkaan oo yhtään mitään iho-oireita tai selkeesti ei tunnu mun ruokavalio liittyvän mihinkää (tosin kunnon maidottomalla/muulla sellaisella en ole vielä ollut)...

Mietinkin, että kun meillä on 2kk lääkärineuvola piakkoin edessä, tai no...edessä, niin ottavatkohan miten tosissaan mut siellä kaikkien ihmetyksieni kanssa ja laittavat eteenpäin? Täältäpäin mulla ei ole mitään tietoa mistään allergioihin erikoistuneista lääkäreistä (onkohan niitä edes...) tai hyvistä lastenlääkäreistä. Tuntuu kuitenkin pahalta, jos vaativuuden takana onkin vauvalla kipua!!!! Ja äiti ei löydä syytä :ashamed: Välillä on niin kurja olla toisen puolesta, ja välillä vaan omat hermot muuten riekaleina :|

Juu, taas samaa puran tänne, ja laittakaa vinkkejä, jos on jotain, mistä ollut apua! Me käyty 2 kertaa vyöhyketerapiassa, ja aion jatkaa koska lapsella sen jälkeen ilma poistunut mahasta paremmin ja kakatkin tulleet paremmin! Ekan kerran jälkeen oli tyytyväinen kuin mikä illan, tokan kerran jälkeen ei vastaavaa ollut, mutta kuten sanoin, hoitokerrat käydään loppuun (3-6kertaa, maksaa n.23e/kerta).

 

Ellamaaria: Refluksi voi olla allergianoire ja se voi olla myös se ainut oire. Refluksi voi olla myös oma rakenteellinen vikansa. Eli välttämättä kyse ei ole kahdesta eri asiasta, vaan yhdestä samassa eli refluksista, joka on allergianoire. Kannustan ottamaan asian puheeksi neuvolanlääkärissä, josko hän ohjaisi teitä eteenpäin selvittelyissä. Vaikka meillä ei asia neuvolan kautta mennyt eteenpäin, on kuulemani mukaan jossain päin Suomea nykyisin ihan päteviäkin neuvolalääkäreitä olemassa Itse joudutaan käymään todella pitkässä matkassa lääkärillä, mutta hän on niin hyvä ja en siksi valita matkasta. Toivottavasti saatte jotain selkoa ja lääkäriltä mielipidettä tilanteeseen!

 

Täällä myös varsin vaativainen 2-kuukautinen pikkuneiti. Itkenyt ja huutanut 1,5-viikkoisesta lähtien. Yksin ei viihdy juuri lainkaan, muutaman minuutin saattaa väläytellä "minäkö muka hankala?"-hymyjä ja sitten taas kitinä ja huuto jatkuu. Meitä onneksi kaksi hoitamassa kun mieskin nyt lomailee. Yöt kyllä nukkuu hyvin, noin viittä tuntia putkeen mutta heti aamulla kiukuttelu jatkuu. Keittiön ja olohuoneen välillä menee varmaan kohta urat, siihen malliin ollaan neitiä kanniskeltu. Tehdään päivässä varmaan kolmea eri diagnoosia mikä voisi olla vialla, vääränlainen tutti, vääränlainen syöttöasento, sitä tippaa tarvitsee, tämä tippa varmaan huonoksi, vatsakivut, nuha, korvatulehdus, poskiontelontulehdus, väärä korvike yms yms.
Kauheasti sanottu mutta mukava kuulla että muillakin tällaisia tapauksia, ihan ääneen nauroin noita juttuja kun lasta ei suurinpiirtein uskalla viedä kotoa mihinkään ettei muut ihmiset hermostu. Meillä kyllä kylästellään mutta en sitten tiedä kuinka toivottuja vieraita ollaan kun neiti järjestää noita konsertteja
Jotain apua on kyllä löytynyt kapaloinnista ja huvitutista (ei kovin mielellään sitä syö). Mutta kuten moni täällä kirjoittikin, niin myös minä odotan maagista kolmen kuukauden ikää ja alan varmaan puskemaan harmaita hiuksia jos huuto ei yhtään vähene. Ensimmäinen lapsi oli niin enkeli ja aina ollut helppo että nyt on ihan hukassa.

 

mammafor2: Kuulostaa niin tutulta tuo diagnoosien teko. Meillä oli kans kaikenmoisia teorioita ja strategioita ja diagnooseja että miks tyttö huutaa. Huusi siis koliikkityylisesti pari kk putkeen ihan alussa.

Miten muilla on nyt mennyt?

Meillä ihan jees mutta taas pukkaa näköjään jotain kitinäkautta päälle. Saapi taas arvailla että johtuuko hampaista (joita kyllä oikeesti on monta kipaletta tulossa) tai että oisko flunssa alkamassa tai sit on tylsää tms.

Voi että oon monasti miettiny et millaista ois ollu tää vauvaelo hyväntuulisen ja perustyytyväisen vauvan kans mutta mitäpä sitä ittee kiduttaan....

Hauskaa wappua kaikille!

 

Vertaistukea haen täältä... olipa mukava löytää tämä ketju. :flower:

Meillä on nyt 1,5 kk ikäinen poika, jolta menee noin 75 % hereilläoloajasta itkemiseen ja huutamiseen. Mitä nähtävimmin mahaa vääntää. :/ Vuorottelee selkää kaarelle tai kippuraan huutaessaan ja raajat jäykistelee ja sätkii vuoronperään. Rinnalla on kahden tunnin välein ympäri vuorokauden (täysimetyksellä ). Tämä alkoi noin kolmen viikon iässä (itkuisuutta oli kyllä ollut jo alusta lähtien. Elämän ensitunnit huusi kuin hyeena) ja pahenee koko ajan. Täällä sitä sitten yhdessä itketään, äiti ja vauva. :| Itse olen kokeillut oman ruokavalioni muokkaamista, D-vitamiinit olen jättänyt tauolle, jumpataan päivittäin kaasuja pois elimistöstä, masulla ollaan useamman kerran päivässä, on kokeiltu vaikka mitä. 2 kk neuvolassa täytyy sitten neuvotella kovasti tästä asiasta...

Ei mulla muuta, kiva oli lukea kokemuksianne ja hakea niistä tsemppiä omaan tilanteeseeni.

:hug: kaikille.

 

"Ihana" ketju!! Onhan tällä tuttujakin tuolta joulutonttujen puolelta. :wave:

Täällä myös erittäin vaativa poika. Ikää nyt 4kk. Ollut alusta asti erittäin huono nukkumaan. Etenkin päivisin ja yöllä heräillään edelleen vähintään 5 kertaa. Monesti useamminkin.
Yksin ei viihdytä hetkeäkään, ei sitterissä, sängyssä tai leikkimatolla.

Koko ajan kitistään jos ei joku viihdytä ja aina ei sekään auta. Nytkin huutaa tässä sylissä joten jatkan paremmalla ajalla.... :kieh:

*tuisku ja O 4kk*

 

Moikka!
Onko muilla sitä ongelmaa, että helposti hermostuvan vauvan kanssa tulee rajoitettua menemisiä, kun häiritsee ajatus, mitä muut ihmiset aattelee/saattaa sanoo, jos vauva alkaa yllättäin huutaa ja ei rauhoitu millään? Itse oon huomannut, että yritän olla välittämättä, mutta ei se aina onnistu...kai se vaan on pakko kasvattaa tässä suhteessa itselleen "paksumpi nahka", kun kerran meille tällanen temperamenttinen vauva suotiin...Eilen oltiin ekaa kertaa vauvauinnissa. Mietin pitkään, mennäänkö vai ei. Iloinen yllätys oli se, että poikahan nautti altaassa olosta. Eka rekatio, oli leveä hymy - tää on kivaa :heart: =) No sitä kivaa kesti 15min ja sitten vauva hörpäsi vahnigossa vettä ja siitä alkoi hysteerinen huuto, joka kesti ja kesti. Yks altaassa oleva äiti tuli siihen neuvomaan, miten pitäis rauhoitella vauvaa...mä siihen, että joo, toi tepsi kyllä esikoiseen, mutta ei tähän kuopukseen. Onneks se ohjaaja oli aivan ihana tossa tilanteessa. Totesi siihen vaan, että toiset vauvat nyt vaan käyttäytyy noin ja puhui pojalle samalla rauhoittavalla äänellä, " että mitä sinä nyt enää vihoittelet, kaikki on ollut hyvin jo pitkän aikaa. Kyllä poika sit lopulta rauhoittui ja oltiin vielä sen jälkeen muutama minuutti vedessä. vedestä nousun jälkeen sit alkoi taas kova huuto siihen asti kun saatiin pestyä ja kaikki vaatteet päälle ja vielä muutama minuutti senkin jälkeen varmuuden vuoksi, jotta äidille ei jäisi epäselväksi, kuinka kauhean hitaasti kaikki tapahtui Mutta eiköhän me mennä silti sinne uimaan toistenkin. Joo aina välillä sitä kyllä miettii miksi meille piti syntyä näin huutava vauva, mutta ne on niitä kysymyksiä, joista ei pääse koskaan alkua pitemmäksi. Lohdutan itseäni ajatuksella, että onneksi vauva on niin terve, että jaksaa huutaa.

Tsemppiä kaikille!

 

Nauratti tuo "keittiöstä olkkariin "- ura Meillä oli myös, pojan ollessa n.2-4kk illat äidin jumppahetkiä. Poikaa kantelin jos missäkin asennossa, mikään muu ei huutoon auttanut kun äidin sivuttaiset askelkyykyt telkan edessä musiikin tahtiin Kyllä tuli lihaksia! Meillä oli ensimmäiset 1,5kk käytössä vaavisänky (www.vaavi.fi), joka tuntui rauhoittavan pojan kun oli kokoajan liikkeessä. Meillä ei myöskään vaunuissa viihdytty 2-5kk iässä lähes ollenkaan, ja just tosta ulos menemisestä ja muiden katseista tuli mieleen, että kyllä sitä monta kertaa hormoonihöyryissä tuli lähdettyä itkien kotiopäin, kun matkaa oli taitettu ehkä vajaa kilometrin kaupan suuntaan
Nyt tosin tuntuu jotenkin naurettavalta; oman lapsen itku on omasta mielestä kauhean kovaäänistä ja raastavaa; nyt kun poika on 10kk, ja kuulee esim. bussissa jonkin muutaman kuukauden ikäisen lapsen itkua, lähes naurahtaa että "voi voi.. ja mä luulin että toi oli silloin kovaa itkua". Nyt hajoaa tärykalvot kun ääni pärähtää päälle!
Nyt on onneksi vähän helpompaa, erittäin vaativa ja haastava tapaus edelleen.. ei tietenkään koskaan hoidossa tmv. koska on vieraskorea, ja kaikki ihmettelee että mistä valitetaan/kitistään kun toinen on itse aurinko. Kotona ei syö kunnolla oikeastaan muuta kuin maitoa, roikkuu jalassa kokoajan eikä viitsi usein etsiä itse tekemistä. Musiikista pitää, joten se soi melkein kokoajan "rauhoittajana" taustalla. Onhan toi pikkumies hyväntuulinen jne. ja on kyllä huumorintajuinen veikko - mutta on ns. mustavalkoinen tapaus: joko kaikki on tosi hyvin tai tosi huonosti.

 

Heips...

en jaksa sen tarkemmin nyt kertoilla kuulumisia, samoilla linjoilla mennään kuin aiemmin vaikka parempi jakso olikin...

On vaan pakko tulla vuodattamaan, oon tosi herkkänä jotenkin kaiken suhteen, et voi olla että ärsyynnyn liian helposti. Rakastan tuota lasta ylikaiken vaikka vaativa tapaus on ja koitan kaiken hänen puolesta tehdä...

Siks mua raivostuttaakin ihmisten keskustelut siitä, että kuinka huudatan vauvaa tms. EN TODELLAKAAN IKINÄ huudattaisi lasta, ellei olisi pakko. Onko sitä vaikea ymmärtää, ettei esim. nukahda mihinkään ilman itkua, vaunuihinkaan? Tai herää kesken tunnin vaunulenkin itkemään? Itkee aikansa, ei kauan, mutta nukahtaa. Jos nostaa vaunuista, niin herää varmasti unisena ja itkee vielä kauemmin.

Noo mistä tällainen vuodatus... luin tuota keskustelua täältä vauvat 0-12kk osiolta, tuo ns. ylipehmeät äidit... Ja vaikka ei ollu tarkoitettu varmaan kenenkään pönkitykseksi tms. niin tuli kyllä itselleni hiukan paha olo semmoisista lausahduksista kuin "vauvamme ei varmaan siksi itke, kun hänen tarpeisiinsa on aina niin hyvin vastattu" tai " ei ole itketetty kuin kerran..." juups, en mäkään toista tahallaan itketä. Sylissä pidän ja tissiä annan, nukutan ja juoksen vaunujen kanssa tyyliin keskellä yötä et toinen saa unentarpeensa. Nukkuu OIKEESTI naama kiinni mun kainalossa... MUTTA ITKEE JA HUUTAA. Niin.

Joskus miettii, et jos kaikki lapset on "helppoja ja tyytyväisiä" koko ajan, voiko tällaista edes ymmärtää? Ihan vaan vastaväitteenä tuolle ketjun kommenteille, joita edellä mainitsin...

Tarkoitus ei oo tehdä riitaa, oikeesti. Oon vaan kovin herkkänä pitkien valvomisen takia. Ja kyllä - siksi opetan vauvaa tutillekin, kun muuten ei unta saisi itse ollenkaan. Huoh.

Sori vuodatus :ashamed:

 

EllaMaaria :hug: Mä ymmärrän sua täysin. Pojan kummeiltä, varsinkin tältä äidiltä, tuli alussa niin veemäisiä kommentteja, kun yritin poikaa nukuttaa päiväunille ja karsea karjuminen vaan jatkui. Kiukkuisena sitten käärin toista kapaloon ja heijailin pitkin huonetta ja yks seisoo ovella ja kommentoi "ota ihan rauhallisesti, kyllä se siitä nukahtaa jos väsyttää". 3kk ikäinen lapsi ollut 6 tuntia pystyssä, kyllä oli varmasti väsy, jopa yliväsy. Monta kertaa piti maata sängyllä, pitää poikaa tiukasti itseäni vasten käärittynä peittoon, tutista kiinni ja huutokohtauksen läpi, sitten nukahti ja nukkuikin rauhallisesti. Ei kaikki voi ymmärtää, vähiten ne, joiden lapset on itse aurinkoja.

Meidän kiukkupusseista tulee toimitusjohtajia, pitäkää se mielessä!

 

EllaMaaria :hug: Mä niin ymmärrän sun ärsytyksen. Meidän tyttö oli kans semmoinen että samalla sekunnilla kun sai silmät auki niin alkoi karmea huuto. Ja oon kyllä ihan sitä mieltä että helppojen lasten äidit ei ymmärrä täysin meitä joilla on haastavammat perustyytymättömät tapaukset.

Mun kaveripiiri on täynnä näitä helppoja ja aurinkoisia vauvoja ja taas tänään mietin että meillä on varmasti maailman ainoa pahantuulinen lapsi mutta tää ketju todistaa että ei taida olla

Sit ku mä tosiaan valitan kavereille joilla on nää helpot lapset että kun tuo meidän tyttö kitisee niin nekin sit kertoo että kyllä heidänkin vauvat kitisee ja heti perään kertoo että silloin ja silloin kitisi ja siitä syystä. Juu, helpot lapset kitisee hyvästä syystä. Meillä kitistään ihan ilman syytä ja paljon. Ja edelleenkään meidän tyttöä ei voi sanoa aurinkoiseksi vaikka ikää on kohta vuosi. Kai se on niin luonteesta kii.

Ihanaa että on tää ketju ja tänne saa avautua ihan rauhassa.

Mä voin jopa tunnustaa että mun piti käydä ihan terapeutilla sen takia kun tää vauvavuosi on ollu sen verran raskas että oli hyvä käydä sitä vähän käsittelemässä. Tulihan siellä sit vollotettua mut tosi hyvä oli saada purettua tunteet ja se oli ihanaa että sai ymmärrystä osakseen eikä vähättelyä jota saa ihan tarpeeks muualta. Tällä terapeutilla oli kans ollut vaativa vauva joka oli huutanut koko ekan vuotensa. Joten ymmärrystä sain kyllä ja rutkasti

 

Kiitos sympatioista!

Ja heltsu, mä oon ainakin esikoisen äitinä jo nyt käynyt läpi sellaisen tunnemyrskyn: kaikki vauvat eivät vaan syö ja nuku. Huvittaa jotenkin, kun kaverit sanoivat, että muista sitten varata pikkuvauva-ajalle paljon leffoja, lehtiä ja hyvää syötävää, kun vauva nukkuu, niin voi nautiskella kotiäitiydestä...juup

On toi kyllä ihanakin, ihan kun tietäis mitä kirjottelin, kun hymyili vastaukseksi. Mutta tuo kränääminen ja jatkuva tyytymättömyys: No ristiriitaisten tunteiden kanssa painitaan.

 

Miten teidän miehet on ottaneet tän elon vaativan vauvan kanssa? Meillä ihan jees ja eihän se tuota miestä niin paljoa rasita ku se on viikolla kuiten päivät töissä. Mut on mieskin sitä mieltä että toinen lapsi hankitaan sit vasta seuraavassa elämässä Täytyy nostaa hattua niille jotka uskaltautuvat tekemään toisen vauvan vaativan vauvan jälkeen. Musta ei oo siihen hommaan.

Niin juu ja meillä taas huudetaan ja kätistään. Olipa tosi kiva käydä päivällä yhdessä juhlatilaisuudessa jossa oli niitä hangon keksi vauvoja ja sit tulla tänne kotio kuunteleen kitinäkätinää. Mut minkäs teet.... Mä lohduttaudun sillä että sit ku tyttö on se toimitusjohtaja niin se ostaa mammalle ja iskälle loman Karibialle jossa voidaan lepuuttaa hermoja

 

Piti tulla vielä lisäämään että ei mun kirjoituksista jää nyt ihan väärää kuvaa eli vaikka tyttö ei olekaan aina mikään auringonpaiste niin silti se on maailman rakkain, ihanin ja suloisin tyttö ja mamman mussukka. Ja kaikkemme tietysti teemme tytön eteen ja kaikenlaista onkin tullut kokeiltua tytön hyvinvoinnin eteen. Ja kyllä äidin sydän sulaa kun tyttö on hyvällä päällä ja hymyilee onnellista hymyään.

tuulen sydän kyseli että tuleeko rajoitettua menemisiä. Yhdessä välissä tuli kun tuntui että helpompi olla kotona. Nyt ei enää niinkään mutta emme esimerkiksi käy kauheasti ravintoloissa syömässä tai kaffiloissa kun tyttö aika äkkiä hermostuu siellä. Käymme kuitenkin sukulaisissa ja kavereiden luona kylästelemässä. Vaunuissa tyttö tykkää istuksia mutta jos maisema ei vaihdu niin siitä ilmoitetaan hetimiten

 

Voi pojat!!!

Näiden samojen asioiden kanssa on meillä painittu ensin esikoisen ja nyt kuopuksen kohdalla. Tytön kanssa helpotti 1,5 vuoden kohdalla ja nyt pojan ollessa 7kk alkaa väsy painaa... Tulin raskaaksi, kun esikoinen oli alle vuoden ja oikeesti ajateltiin, että tästä pahemmaksi elämä ei voi enää mennä! Siksi uskallettiin! Ja myös oltiin sitä mieltä, että eihän se toinen VOI olla ihan yhtä paha tapaus. Vaan oli ja ehkä vielä pahempi kitinäkalle ja raivoroope.

Lattialla ei viihdytä yhtään, koko ajan kiukutaan ja pidetään vanhempia veitsen terällä. Itkukohtaus alkaa lähes jokaikisestä vaipan- ja vaatteidenvaihdosta, syöttämisestä, juottamisesta, sylistä laskemisesta, istumisesta ym. ym. On myös ns. hyviä päiviä jolloin ei suututa mistään, mutta jestas, että ne on harvassa. Refluksitauti on todettu, mutta luulen, että se on alkanut väistyä ja tilalle on vaan jäänyt pirullinen luonne .

Mutta oikeesti, hankala tapaus! Ihana, kuvankaunis poika, jolla ehkä maailma valloittavin hymy! Toivottavasti tuosta tasoittuu. Ja mielellään pian!

Voimia kaikille vaativien vauvojen kanssa eläville! Se todellakin on eri asia, kun leppoisan palleron kanssa. Näiden vanhemmat eivät todellakaan voi tietää, miten vaikeaa kaikki saattaa olla.

 

Tervetuloa joukkoon Kimalainen! Ja iso hatunnosto kun olet jaksanut kahden vaativan vauvan kanssa. Voin kuvitella että on ollut todella rankkaa. Oliko muuten joku tietty asia mikä helpotti tytön oloa 1,5 vuoden iässä? Mä tässä oottelen että tyttö oppis puhumaan niin vois sanoa että mikä risoo B)

 

Ellamaaria: Oliko teillä jo neuvola, saitko mitään apuja sieltä tilanteeseenne?

 

Olipas taas kivaa tänään Korkeasaaressa.. :headwall: Istuttiin ulkona, ja poika syöttötuolissa. Hirveä hääräys joka paikkaan, selkeästi nälkä, hihaa piti syödä (eli oli ihan ruuassa), piti kääntyä ja yrittää purra syöttötuolia, viereista tuolia ja toisella puolella olevaa 2,5 veetä kiskoa tai läpsiä.. Ruokaa kun yritti syöttää niin sai armottomia karjumiskohtauksia taaksepäin heittäytyen. Viereisessä pöydässä istui kaksi äiti kolmen lapsen kanssa, joista kaksi olivat suunnilleen samanikäisiä kun meidän 10kk.. istuivat niin nätisti ja söivät JÄÄTELÖITÄÄN. Äidit tuijotteli tosi pahasti (varmasti siinä vaiheessa kun sanoin kovaan ääneen "PÄÄ KII JA TURPA AUKI POIKA" :ashamed: ). Hermostuttaa tollasissa tilanteissa pojan kanssa muutenkin, saatikka sitten kauheat katseet pikkuprinsessojen mammoilta..

Anteeks vuodatus :ashamed:

 

Kimalainen Tuo on kun mun kirjoitus, tosin meillä ikäeroa 3v7kk, kun tosiaan kauan harkittiin tätä toista. Ja meillä helpotti myös joskus 1,5v. kun oli saatu allergiat ja korvakierteet kuriin. Nyt on maailman kiltein (vaikkakin tempperamenttia ja luonnetta löytyy edelleen) poika. Mutta nyt ei enää harkita kolmatta, meille EI tule enää IKINÄ lisää lapsia.

 

Niin, ja meillä yritetään toista. Maailmankirjat sekaisin :wave:

 

NallePuh82:

Noo tavallaan saatiin apua ja tavallaan ei. Eli meidät otettiin siellä ihan tosissaan ja neuvolalääkäri pidens mun jälkitarkastusaikaa, että pystyi ottamaan pikkumiehen tutkittavaks samaan aikaan. Jäin silloin sitten maidottomalle, munattomalle ja kalattomalle dieetille, jolla oon edelleen. Viikko meni melko hienosti: vauva ryhtyi ottamaan lenkkien päätteeks semmoisia päiväunia joiden kesto 3-4h ja rauhoittui olemukseltaan. Sitten paheni. Ja mä olen karsinut noita ruoka-aineita niin, että kohta on aika niukka ruokavalio. Tyhmää sekin. Kaikkee vaan haluun kokeilla. Meillä taas neuvolalääkäri nyt tulevana tiistaina ja oli puhetta, että mikäli ei helpota niin kokeiluluontoisesti otetaan käyttöön se refluksilääke. Tosin oon itse sitä mieltä, et sit pitää selvittää myös mistä se refluksi johtuu. Mut uskon et allergialla on tekemistä tän asian kanssa, koska mun ruokavaliolla on niin suuri merkitys. Tänään poika on taas lattialla ollessaan ja muutenkin kakonut aivan kamalasti, maito nousee suuhun (ei kylläkään enää tuu niinkään pukluna ulos) ja sit vetää väärään henkeen. Mä aina säikyn noita kakomiskohtauksia :/ Näyttää et toinen suunnilleen tukehtuis... :/

Mut nukkuminen edelleen suuri ongelma. Vain vauhdissa mennään. Nytkin isäntä heijaa vaunuissa yöunille eikä näytä asettuvan. Kaiken lisäks oon tulossa vissii flunssaa - eikä todellakaan oo varaa. Koska pakko päästä tuon kans päivisin kerran pari lenkille! Hirveesti tuolla kaverilla viuhtoo jalat ja kädet nukkuessa, on levoton. ONKO TEILLÄ MUILLA OLLUT TUOLLAISTA? Herää sitten niihin käsiinsä ja jalkoihinsa. Ja tietty ilmavaivoihinsa.

Ainiin, ja varattiin aika Tiina Tuomelalle, siltä varalta että on allergia/refluksi kyseessä. No aika on elokuussa! Täälläpäin suomea ei ole osaamista tältä alueelta, ja keskussairaalan meininki on ihan USKOMATONTA! Nooo... varattiin kuitenkin aika myös yksityiselle lastenlääkärille, mutta kun täällä ei ole tosiaan noihin erikoistuneita lääkäreitä ni voipi olla et meitä ei kuunnella.

Ja sit toisinaan tuntuu, et meillä vaan on vaativampi tapaus. Temperamenttiakin tuolta kyllä löytyy: kun suuttuu, niin rauhoiteta ei niin vaan. Koitan kuitenkin kaikkeni, välillä varmaan liikaakin, kun sitten tulee itkuparku...kai se pitäis vaan rauhoittuu ja tajuta, että toiset on tällaisia. Toisaalta mietin, et jos toista sitten vaan sattuukin, niin onkos ihme jos huudatuttaa eikä saa unta... Veikkaan, että kuukauden päästä ollaan taas viisaampia.


Heltsu, voi olla et tääkin jää mein ainokaiseks... Nyt tuntuu siltä. Tosin mua melkein itketti, kun pakkasin pienimmät vaatteet jo varastoon. Kyllä ne kasvaa silti nopeasti... en haluis ajatella, että tää on mein ainokainen, mut en kyl tiiä, et haluunko toista yhtä vaativaa (vaikka enhän voi tietää, jos meillä vaikka ihmeesti helpottaa milloin tahansa, onhan tuo vasta 8 viikkoa vanha, mahdollisuudet on vielä kolmen kuukauden koliikkiinkin jota kyllä epäilen!)

Mutta nyt valmistautumaan yöunille, sillä kohta alkaa heräilyt! JAKSAMISIA KAIKILLE TEILLE JA KIITOS TUESTA! :heart:

 

EllaMaaria- oletko kokeillut kevyttä kapalointia?

 

Elppa, jep, kevyttä ja raskasta Molemmista vetää herneet nenään Mietin, et helpottaako toi viuhtominen sitten, kun tuo raukka tajuu, et ne on omat raajat, joita heilutteleepi? Tuo ei yhtään enää tykkää "rajoitettuna" olosta, kantoliinaan joutuminen on kauhiata, nukahtaa kyllä tanssittelun jälkeen.

 

Elppa: Onpa teillä ollu tosiaan melkoinen Korkeasaari keikka. Ja oot kyllä mun idoli kun kerta toista yritätte! Mä oon niin jänispöksy että eka sai peloteltua mut siihen malliin että toista ei uskalla yrittää

EllaMaaria: Teillä tosiaan saattaa vielä kovastikin helpottaa jos todetaan refluksi ja/tai allergia. Harmi vaan jos aikaa spesialistille ei saa ennen elokuuta! Jos totta puhutaan niin mäkin joskus jopa toivon että tytöltä löytys joku refluksi tai allergia ja kun se on hoidossa niin simsalabim! meillä ois pieni neiti aurinko. Hyh ku oon kamala mamma :ashamed:

Kyllä muuten mun kaveri jolla on kolme aurinkoista lasta katsoo ihmeissään meidän neidin menoa ja toisin päin. Mä taas ihmettelen miten hänen lapset on semmoisia kilttejä päivänpaisteita.

 

Ellamaaria: Mulla meni tuo imetys suurinpiirtein samalla lailla. Ensin jätin maidon ja munan pois ja vähän auttoi ja taas tuli oireita jostain ja tiukensin dieettiä, josta ehkä oli vähän apua ja taas mentiin huononpaan. Lopulta mun oli pakko lopettaa imetys, koska vauva allergisoitui koko ajan jollekin mun syömälle. Meillä juotiin sitten Neocatea reilu kaksi vuotiaaksi jolloin alkoi jo tavallinen maito sopimaan. Ihan tärppinä tuli mieleen, että korvasitko maidon soijatuotteilla? Monelle maitoallergiselle soija on myös aika pahis, jolla helposti allergisoidutaan. Tosi suppeassa ruokavaliossa on myös se riski, että ellei ne käytössä olevat ruoat ole ihan varmasti sopivia, tulee herkästi jotain pahista syötyä suuria määriä. Käytännössä siis, jos syö vain riisiä ja poroa, tulee niitä pakosti syötyä aika suurin määriä ja jos se riisi on pahis, niin homma on auttamattomasti metsässä. Kannattaa siis rajata alkuun pois niitä tavallisimpia pahiksia (maito, soija, muna, kotim. viljat, kala, tomaatti, sitrukset...) ja sitten syödä mahdollisimman monipuolisesti ja vaikka ruoka-aineita hiukan kierrättäen eli parinä päivänä jotain ja vähän taukoa jne. Jotta pysyy yhtään kärryillä, kannattaa pitää päiväkirjaa omista syömisistä ja lapsen oireista.

On tosiaan ihan hyvä idea selvittää onko tuon refluksin taustalla allergiaa vai ei.

Meillä on Tuomela myös lääkärinä ja on kyllä tosi hyvä. Kannattaa soitella ja kysellä peruutusaikoja lääkäriasemilta joilla ottaa vastaan, ehkä saisitte vastaanottoaikaa aikaistettua. Toivottavasti saisitte jotain neuvoa ja tukea varaamaltanne yksityiseltä ennen Tuomelan aikaa tai eihän sitä tiedä, jos neuvolanlääkäri yllättää! Tsemppiä joka tapauksessa selvittelyihin.