Jixy: se että iho on ok ja kakka kiinteää ei poissulje allergioita :/ Meilla esikoinen oireili pelkästään refluksilla allergioitaan. Luotettavin tapa testata allergioita on altistaminen ja välttäminen. Entäs jos jättäisit hetkeksi pois (esim. noin pari viikkoa) niitä kiinteitä, joiden aloittamisen jälkeen tämä viimeisin huono vaihe on alkanut..? Mä epäilisin enemmän, että teillä kiinteissä on mahdollisesti ongelmia, ei niinkään maidossa, jos lapsi on oireetta kuitenkin pidempään juonut jotain lehmänmaitopohjaista korviketta. Toki maidolle herkistyminen on voinut tapahtua myöhemminkin. Tsemppiä!!
Ns. vaativa vauva!?
- Viestiketjun aloittaja hiipi
- Ensimmäinen viesti
Me saimme nyt Prepulsidin jota käytetty 1 vko. Jos ei auta lähtee kuulemma allergiaselvittelyt sen jälkeen vasta eteenpäin, samaan aikaan kun ei tosiaan montaa kikkaa kannata kokeilla kun ei sillon tiedä mikä niistä tepsii jos tepsii. Prepulsid on ehkä auttanut pulautteluihin jonkin verran, aluksi maistuikin pojalle tosi hyvin mutta nyt annostelu on ollut vähän tahtojen taistelua. Päiväunet onnistuvat kärrytellen, yöunet ovat edelleen rikkonaisia. Poika jää ensimmäisen syötön jälkeen meidän väliimme kun ei saada sitä enää takaisin omaan sänkyyn nukahtamaan, siinä imutteleekin mussa kiinni aika lailla koko yön ja tuntuu että joisi maitoa enemmän kun multa tulee. (kylkeä pitää vaihtaa 3-4 krt yössä) Kiinteiden aloitus on varmasti vähentänyt maidontuotantoa, niinkuin yleensä on.
Nyt on ollut vaikea saada kiinteitä ruokia alas, mietin voiko johtua tulevista ylähampaista kun alalegojen tullessa oli ruokailut kanssa tosi vaikeita. Muuten on iloinen ja jutteleva vekkuli päivällä, mitä nyt edelleen kovin lyhytpinnainen ja nyt kylmempien ilmojen tullen lämpöisen haalarin pukeminen täyttä tuskaa (!!) - kaamiva talviko tässä nyt on tulossa, kiva pukea pariin kertaan päivässä kun rimpuilee ja huutaa kuin päätää vietäisiin..
Ei uskois että 5kk:lla vois olla vielä noin paljon omaa tahtoa) Aina vaan uutta huudonsyytä edellisen perään, koliikki, refluksi, hampaat, talvipukeminen..Huh!
Nyt on ollut vaikea saada kiinteitä ruokia alas, mietin voiko johtua tulevista ylähampaista kun alalegojen tullessa oli ruokailut kanssa tosi vaikeita. Muuten on iloinen ja jutteleva vekkuli päivällä, mitä nyt edelleen kovin lyhytpinnainen ja nyt kylmempien ilmojen tullen lämpöisen haalarin pukeminen täyttä tuskaa (!!) - kaamiva talviko tässä nyt on tulossa, kiva pukea pariin kertaan päivässä kun rimpuilee ja huutaa kuin päätää vietäisiin..
Ei uskois että 5kk:lla vois olla vielä noin paljon omaa tahtoa) Aina vaan uutta huudonsyytä edellisen perään, koliikki, refluksi, hampaat, talvipukeminen..Huh!Ja sitä vielä ihmettelen: onko muiden vauvat aina olleet nätisti sylissä istuvia, tarkoitan edes hetken paikallaan? Meidän pikku vetkuli vääntää itseään koko ajan, pystyyn, makuulleen, itsensä ympäri..Muttei vahingossakaan niin että aikuisella pysyisi ote helposti. Muiden vauvoja katsoessa ei heillä tunnu olevan mitään ongelmaa pitää nyyttejä tyytyväisenä aloillaan, itse siinä hiki päässä yrittää taiteilla
kaie
Munkin täytyy kirjoittaa tähän ketjuun, vaikka just nyt tuntuu etten millään jaksais. Suzyanneko se sanoi, että vaikka on erittäin motivoitunut äitiyteen niin on välillä ihan loppu. Kiitos samoin, ja samoista ja vähän muistakin syistä minäkin olen tähän äitiyteen ÄÄRIMMÄISEN motivoitunut, mutta silti.. huh, kyllä on voimat ajoittain lopussa.
No, en siis edes jaksa sen enempää nyt vuodattaa, vaan halusin esitää kiitoksen teille jotka olette täällä refluksin oireista kirjoittaneet: en todellakaan tiennyt moisen olemassaolosta ennen kuin tästä ketjusta luin. Siispä 3-kuisen tytön kanssa mars lääkäriin ja saimme Gavisconia kotiinviemisiksi. (Emme tosin ekalta lääkäriltä, koska sen mielestä kaikki oli ihan normaalia ja 'sillä on vaan koliikki ja ilmavaivoja'. Mä olin eri mieltä ja varasin ajan toiselle lääkärille, jolta saimme lääkkeen ja lähetteen ph-mittaukseen). Noniin, lääke on tehonnut ja suurin osa käsittämättömistä itkuista lakannut. Oireet eivät toki ole hävinneet, mutta tärkeintä on että lasta ei enää satu kuten aiemmin! Nyt odotamme ph-mittaukseen menoa, tosin olen alkanut miettiä sitä: mitä hyötyä siitä enää on, kun kerran lääke tepsi ja oireita on läjäpäin? Tauti siis todettu. Pitäisikö mielumminkin mennä tähystykseen, jolla selvitettäis onko kyse rakenteellisesta viasta vai allergiasta? En siis tiedä mitä hyötyä siitä ph-mittauksesta meille enää olis - kertokaa viisaammat jos sillä saavutetaan vielä jotain, esim. että sitten saa jonkun paremman lääkkeen tmv.?
Juuri nyt olen helpottunut siitä, että ne kamalat kipuitkut on ainakin hetkeksi selätetty. Ja samalla mietin, että montako 'koliikki'lasta tässäkin maassa on, joiden 'koliikki' lähtisi hörpyllä vaaratonta närästyslääkettä!! Kamalaa.
No, en siis edes jaksa sen enempää nyt vuodattaa, vaan halusin esitää kiitoksen teille jotka olette täällä refluksin oireista kirjoittaneet: en todellakaan tiennyt moisen olemassaolosta ennen kuin tästä ketjusta luin. Siispä 3-kuisen tytön kanssa mars lääkäriin ja saimme Gavisconia kotiinviemisiksi. (Emme tosin ekalta lääkäriltä, koska sen mielestä kaikki oli ihan normaalia ja 'sillä on vaan koliikki ja ilmavaivoja'. Mä olin eri mieltä ja varasin ajan toiselle lääkärille, jolta saimme lääkkeen ja lähetteen ph-mittaukseen). Noniin, lääke on tehonnut ja suurin osa käsittämättömistä itkuista lakannut. Oireet eivät toki ole hävinneet, mutta tärkeintä on että lasta ei enää satu kuten aiemmin! Nyt odotamme ph-mittaukseen menoa, tosin olen alkanut miettiä sitä: mitä hyötyä siitä enää on, kun kerran lääke tepsi ja oireita on läjäpäin? Tauti siis todettu. Pitäisikö mielumminkin mennä tähystykseen, jolla selvitettäis onko kyse rakenteellisesta viasta vai allergiasta? En siis tiedä mitä hyötyä siitä ph-mittauksesta meille enää olis - kertokaa viisaammat jos sillä saavutetaan vielä jotain, esim. että sitten saa jonkun paremman lääkkeen tmv.?
Juuri nyt olen helpottunut siitä, että ne kamalat kipuitkut on ainakin hetkeksi selätetty. Ja samalla mietin, että montako 'koliikki'lasta tässäkin maassa on, joiden 'koliikki' lähtisi hörpyllä vaaratonta närästyslääkettä!! Kamalaa.
kaie: teidän tapauksessa ei tosiaankaan enää siitä ph-mittauksesta ole hyötyä. Se että refluksilääke poistaa osan oireista vahvistaa sitä, että kyseessä on refluksi. Ph-mittaushan "vaan" kertoo sen onko takaisinvirtausta/refluksia ja teillä tuo tieto jo on. Jos on yhä oireita, kannattaa selvitellä enemmän refluksin syitä kuten itsekin totesit. Tähystyksellä tosiaan voitaisiin tsekata onko rakenteellista vikaa. Gaviscon ei lääkkeistä ole erityisen tehokas. Tehokkaampi refluksilääke on esim. Losec Mups tai Zantac. Prepulsid edellyttää sydämen toiminnan tutkimusta. Allergioita voidaan pätevimmin selvittää välttämis- ja altistustestein. Prick- ja verikokeet eivät ole niin luotettavia allergioiden diagnosoinnissa.
Hienoa että olette päässeet eteenpäin ja vauvan olotila on parantunut!
Hienoa että olette päässeet eteenpäin ja vauvan olotila on parantunut!
Mä oon vähän samaa mieltä, että se nyt on jo aika selvää, että refluksi on. PH-mittaus tosiaan vain selvittää, että onko sitä vai eikä sitä ole. Se mittaus ei ole edes mikään maailman mukavin tutkimus. Enemmän ehkä näkisin mielekkäämpänä tutkia myös sitä refluksin syytä, jos oireita on Gavisconista huolimatta. Kuten Ahmutar jo sanoi, niin on olemassa myös tehokkaampia oireiden lievittäjiä kuin Gaviscon. Hienoa, että teillä on jo helpompaa!
Chamorphis
Ihanaa tietää, että on näin paljon "kohtalotovereita"! Meillä kans hyvinkin vaativa poika. Ekan kuukauden valvo yöt. Sit kun saatiin yöt kuosiin niin alko mahavaivat... Nelikuukautisena alko yskä, jota selviteltiin kuukausitolkulla. Lekuris aina katottiin korvat ja kuunneltiin keuhkot... Ei mitään vikaa, seurataan... No meillä kissa ja verikokeissa vasta-aineet koholla. Lääkäri heti sano et syyllinen yskään kissa pois... No laitettiin kisumirri meidän autotalliin majaileen ja reilu kuukaudenkin jälkeen poika yski... No sit saatiin lähete lastenpolille ja luettelin muitakin oireita lääkärille kun jopa sitten niitä kuunteli... Nieleskelee, röyhtäilee niin et suuhun nousee jotain. Välillä megasuuria oksennuksia... Ei koskaan hirveesti oo puklinu. Kipukohtauksia tulee hereillä ja herää myös niihin hysteerisellä itkulla. Ei hirveesti viihdy selällään... Mä olin itse epäilly silent refluksia jo kauan. No lastenpolilla heti lääkäri sanoi, että todennäköisesti refluksi... Saatiin Gaviscon lääke, joka pahensi oireita muutamas päiväs niin että laatta lensi kaares... Se lopetettiin ja saatiin tilalle Prepulsid. Jonkin verran auttanu sitä ollaan nyt tiistaista asti syöty. Ei oksenna enää eikä oo kipukohtauksia ollu. Yskii kyllä edelleen ja röyhtäilee, mutta parempi kuitenkin nyt. Öisin herää 4-10 kertaa ja aina pitää saada melkein tissi suuhun et saa unen päästä kiinni. Harva se yö valvoo tunnin kaks ennen ku nukahtaa uudestaan. Äiti rupee oleen pikkasen väsy kans välillä. Meillä olis kans Ph-mittaus tulos täs kohtapuoliin ja oon kans miettiny et kannattaako edes kun kerran lääke selvästi auttanu. Mun mielestä olis kans syytä selvitellä mahdollisia allergioita, kun kerran oireiden perusteellakin selvää, että refluksista kyse. Poika tällähetkellä 8,5 kk... Kauan siinä kans meni ennen ku diagnoosi saatiin, tosin ei sekään vielä oo mustaa valkosella, mutta kuitenkin. Vauva-ajan masu vaivatkin tais olla jo oireilua tästä refluksista...
Jos on allergiaa, niin silloin erityisesti voi olla muutakin vatsavaivaa. Aina ei muita oireita ole kuin refluksi. Jos kyse on rakenteellisesta, niin tuon Prepulsidin pitäisi kyllä alkaa auttamaan. Minusta kuulostaa siltä, että oireita kuitenkin vielä on aika paljon, sillä erityisesti nuo yöt menee teillä kyllä vielä huonosti. Tuo tiheä syöminen yöllä on varmasti myös refluksista johtuvaa.
Jos ei tilanne ala Prepulsidilla tuosta paranemaan ja oireet poistu, niin ottaisin ne allergiat toden teolla selvittelyyn.
Jos ei tilanne ala Prepulsidilla tuosta paranemaan ja oireet poistu, niin ottaisin ne allergiat toden teolla selvittelyyn.
Chamorphis
Ei ne yöt meilläkään aina huonoja onneksi ole. Viime yönä heräs ekan kerran vasta puoli neljältä ja voitte varmaan uskoa, että tämä äiti tuntee olonsa huomattavasti levänneemmäksi! =) Senkin oon huomannu, että nyt kun ei tarvi päivälläkään enää niin usein tissiä niin on valveillaoloajatkin pidentyneet. Ennen valvoi kaksi tuntia kerrallaan ja sitten nukahti tissille. Nyt valvoo kolme neljäkin tuntia kerrallaan... Se taas on johtanu siihen, että meillä menee taas kerran ruokailuajat uusiksi. Mutta joo kyllä tuo Prepulsid selvästi on auttanu!
Mutta joo kyllä tuo Prepulsid selvästi on auttanu!
kaie
Mä oon nyt hiukan ihmeissäni, kun teistä moni tuntuu saaneen Prepulsid-lääkkeen jo ennen ph-mittausta? Meille kun lääkäri sanoi, että ei anna tuota lääkettä ennen kuin ph-mittaus on osoittanut, että varmasti on kyse refluksista. Ja kyseessä on Visa Lautamatti Mehiläisestä, ja sillä pitäis olla kyllä ihan asiantuntemusta refluksista.
Ja nyt sitten mietin että mitä ihmettä teen.. Gaviscon on hiukan auttanut, mutten tietenkään tiedä, kuinka paljon parempi tilanne olisi Prepulsidilla, vai olisiko ollenkaan. Itse ph-mittaus hirvittää - onko se ihan kamala vauvalle? Lääkärin mielestä ei, mutta kun itse mietin että joku letku työnnettäis kurkusta alas.. YÖK!
Se mitä siis mietin, on että mennäänkö mittaukseen vai ei. Kiusaanko lastani jos se on ihan kamalaa ja jo nyt olo on ok? Vai saadaanko sen seurauksena lääke jonka kanssa tilanne onkin vielä paljon parempi? Vai saadaanko vain tulos, että meillä ei olekaan refluksia, ja ihan suotta kiusasin lasta tutkimuksella?
Kertokaa te jo mittauksessa olleet, oliko se ihan hirveää?? :/
Ja nyt sitten mietin että mitä ihmettä teen.. Gaviscon on hiukan auttanut, mutten tietenkään tiedä, kuinka paljon parempi tilanne olisi Prepulsidilla, vai olisiko ollenkaan. Itse ph-mittaus hirvittää - onko se ihan kamala vauvalle? Lääkärin mielestä ei, mutta kun itse mietin että joku letku työnnettäis kurkusta alas.. YÖK!
Se mitä siis mietin, on että mennäänkö mittaukseen vai ei. Kiusaanko lastani jos se on ihan kamalaa ja jo nyt olo on ok? Vai saadaanko sen seurauksena lääke jonka kanssa tilanne onkin vielä paljon parempi? Vai saadaanko vain tulos, että meillä ei olekaan refluksia, ja ihan suotta kiusasin lasta tutkimuksella?
Kertokaa te jo mittauksessa olleet, oliko se ihan hirveää?? :/
Mä varmaan käväisisin jossain allergologilla asiaa selvittelemässä. Meillä lapselle on tehty ph-mittaus ja ei se mitään mukavaa ollut. Jos mulla olisi toinen lapsi ja refluksin oireet olisi selvät, niin en olisi niin herkästi menossa mittaukseen. Ennemmin olisin viemässä lasta suoraan tähystykseen, jossa näkisi sitten tarkemmin onko vika rakenteellista vai ei. Ekana varmaan kyllä selvittelisin ne allergiat, koska homma voi ratketa sitäkin kautta.
Nää on vähän monimutkaisia asioita ja refluksin syyt voivat olla erilaiset ja lääkäreillä on erilaisia hoitokäytäntöjä. Sen olen oppinut, että jos yhtään mietityttää, niin aina voi kysyä mielipidettä myös toiselta lääkäriltä.
Nää on vähän monimutkaisia asioita ja refluksin syyt voivat olla erilaiset ja lääkäreillä on erilaisia hoitokäytäntöjä. Sen olen oppinut, että jos yhtään mietityttää, niin aina voi kysyä mielipidettä myös toiselta lääkäriltä.
tää tulee nyt myöhässä mutta kaie mä suosittelen stiä ph mittausta, siitä saa sen käyrän mukaan ja oikeesti antaa selvyyttä kuinka paha refluksi on. Nythän ette tiedä onko lievä, paha vai mikä vaikka refluksi onkin teillä selvä. Letkun laitto niin vauva itki toki, mutta sen jälkeen ei ollut moksiskaan ja poisottoa ei edes huomannut. Mä suosittelen, koska meilläkin todettiin refluksi oireiden perusteella mutta ph-mittaus osoitti että ei ollut niin pahan kuin pelättiin ja vauva ei onneksi ole koko aikaa kipuinen. Saatiin prepulsid mikä auttanut!!
Kuinka voikaan nämä tarinat olla niinkuin omasta elämästä. Meillä tällä hetkellä 3,5 kk vanha neiti ja kitinää ja itkua piisaa aamusta iltaan, yöt onneksi ovat ainakin toistaiseksi sujuneet ok. Mutta muuten sitten kyllä onkin niin tyytymätön, ei viihdy lattialla, ei kunnolla sylissä, siinä vääntelehtii koko ajan eli ei istu hetkeäkään paikoillaan. Sitteri on ainut missä edes jonkin aikaa viihtyy, kun vain joku kiikuttaa ja viihdyttää leluilla.
Kyläilemään ei juuri huvita lähteä, kiukkuaminen kun alkaa kuitenkin hetimiten.
Allergioita ja refluksia ei ole tutkittu, kun ei pulauttelua ole juurikaan ollut, tosin kyllä itseään kaarelle vetää ja jonkin verran nieleksii, mutta ei mielestäni paljoa.
Itsekin odotin tuota 3 kk ikää kuin kuuta nousevaa ja se tuli ja meni, nyt sitten odotellaan 4 kk ja varmaan seuraavaksi sitä puolen vuoden ikää....
On vain jotenkin kuluttavaa elää näin, että laskee päiviä, että aika kuluisi ja vauva kasvaisi :/
On tottakai myös ihania hetkiä ja niitä hymyjä ja kikatuksia ei pois vaihtaisi, mutta kyllä täytyy myöntää, että useammin kuin kerran, on mielessä käynyt, että eikö voisi olla siunattu edes hieman helpommalla "tapauksella".
mutta sitten heti perään tulee ajateltua, että täytyy olla onnellinen, että lapsi on terve ja yleensä on saanut lapsen.
Oli oiekin tyhjentävää löytää tämä ketju ja huomata, että on muitakin saman asian kanssa painivie, etten todellakaan ole ainoa!
Parempaa tulevaa vuotta 2010 kaikille vaativien vauvojen vanhemmille!
Kyläilemään ei juuri huvita lähteä, kiukkuaminen kun alkaa kuitenkin hetimiten.
Allergioita ja refluksia ei ole tutkittu, kun ei pulauttelua ole juurikaan ollut, tosin kyllä itseään kaarelle vetää ja jonkin verran nieleksii, mutta ei mielestäni paljoa.
Itsekin odotin tuota 3 kk ikää kuin kuuta nousevaa ja se tuli ja meni, nyt sitten odotellaan 4 kk ja varmaan seuraavaksi sitä puolen vuoden ikää....
On vain jotenkin kuluttavaa elää näin, että laskee päiviä, että aika kuluisi ja vauva kasvaisi :/
On tottakai myös ihania hetkiä ja niitä hymyjä ja kikatuksia ei pois vaihtaisi, mutta kyllä täytyy myöntää, että useammin kuin kerran, on mielessä käynyt, että eikö voisi olla siunattu edes hieman helpommalla "tapauksella".
mutta sitten heti perään tulee ajateltua, että täytyy olla onnellinen, että lapsi on terve ja yleensä on saanut lapsen.
Oli oiekin tyhjentävää löytää tämä ketju ja huomata, että on muitakin saman asian kanssa painivie, etten todellakaan ole ainoa!
Parempaa tulevaa vuotta 2010 kaikille vaativien vauvojen vanhemmille!
Desa74 Hyvä kun löysit tämän ketjun! Minullekin oli suuri apu ja jollain tapaa helpotus kun huomasi ettei paini näiden asioiden kanssa yksin. Prepulsid on auttanut meillä ja aivan kuten monissa muissakin tapauksissa, vaikean refluksin takana näyttäisi olevan se sama tuttu mörkö eli maitoallergia. Harmittaa kun en uskonut omiin epäilyihini jo ajat sitten, vaan uskoin lääkäreitä jotka sanoivat ettei voi olla allergiaa kun pojalla on hyvä iho ja paino on noussut.. :headwall:
En ole asiantuntija, mutta suosittelisin pikaisesti googlettamaan "silent refluksi". Se on salakavalampi kuin refluksi, jossa puklu tulee näkyville asti ja valitettavasti kuulemma myös kivualiaampi versio sairaudesta! Kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin, ph-mittauksilla voisi selvitä seilaako liikaa hapanta vauvanne ruokatorvessa ylös alas aiheuttaen noita kiukkuja ja vääntelyitä
Hyvää alkanutta vuotta 2010 kaikille!
Pikaisesti kommenttia..
Täysin edellisten tarinoiden kaltainen neiti täällä, muutaman vk kuluttua 3kk. Viihtynyt aina vain hetken tyytyväisenä, juurikaan koskaan ei lattialla tai yleensäkin vaakatasossa. Hetki ja sitten kitinää, itkua sun muuta. Oli refluksia, pierua, mahavaivaa, huutoa, vaikerrusta, kitinää. Yöt suht ok, mutta päivät katastrofia koska aina tiesi että hetken hymyjä seuraa huutoa ja tyytymättömyyttä. Syytin itteeni, osaamattomuuttani, yritettiin kaikkea ja keksiä syitä ja helpottaa oloa.
Maitoallergia epäily, ensi vk testit. Maidottomalla dietillä jne. Voi olla sitäkin..mutta:
Nyt: imetyksen jätin pois. Pumppaan pulloon vielä joitain kertoja, nii kauan ko maitoa vielä tulee . Muuten annan vain erityiskorviketta.. Tulos: kitinä, itkuisuus yms. väheni radikaalisti. Masu toimii, pierut satunnaisia. RYtmi saatu kohdalleen koska annettu maitomäärä helpompi kontrolloida. Tissitappelut historiaa. Halusin itsepintaisesti imettää, mutta nyt luulen että se oli syy kaikkeen. Herumisongelmaa, suihkuamista tai jotain, en tiedä.. tai sitten mun syömät ruoat. Mutta joka tapauksessa elämään pikkuhiljaa astumassa helpotus. Näin ainakin meillä.
Tsemppiä kaikille kanssasisarille
Täysin edellisten tarinoiden kaltainen neiti täällä, muutaman vk kuluttua 3kk. Viihtynyt aina vain hetken tyytyväisenä, juurikaan koskaan ei lattialla tai yleensäkin vaakatasossa. Hetki ja sitten kitinää, itkua sun muuta. Oli refluksia, pierua, mahavaivaa, huutoa, vaikerrusta, kitinää. Yöt suht ok, mutta päivät katastrofia koska aina tiesi että hetken hymyjä seuraa huutoa ja tyytymättömyyttä. Syytin itteeni, osaamattomuuttani, yritettiin kaikkea ja keksiä syitä ja helpottaa oloa.
Maitoallergia epäily, ensi vk testit. Maidottomalla dietillä jne. Voi olla sitäkin..mutta:
Nyt: imetyksen jätin pois. Pumppaan pulloon vielä joitain kertoja, nii kauan ko maitoa vielä tulee . Muuten annan vain erityiskorviketta.. Tulos: kitinä, itkuisuus yms. väheni radikaalisti. Masu toimii, pierut satunnaisia. RYtmi saatu kohdalleen koska annettu maitomäärä helpompi kontrolloida. Tissitappelut historiaa. Halusin itsepintaisesti imettää, mutta nyt luulen että se oli syy kaikkeen. Herumisongelmaa, suihkuamista tai jotain, en tiedä.. tai sitten mun syömät ruoat. Mutta joka tapauksessa elämään pikkuhiljaa astumassa helpotus. Näin ainakin meillä.
Tsemppiä kaikille kanssasisarille
Meidän vauveli nyt 4,5kk on tälläinen vaativa vauva=suuritarpeinen vauveli...aina jtn vaatimassa....silmien edestä ei saa poistu...jne...eli siis vaatii kaikkea paljon, mutt ei unta....
Läheisyys auttaa suuritarpeista vauvaa
Tunnetko vauvan, joka itkee heti jos hänet laskee hetkeksikin sylistä, "asuu rinnalla ympäri vuorokauden" ja nukkuu korkeintaan varttitunnin pätkissä? Tämä ei välttämättä tarkoita, että jokin olisi vialla. Vauva on ehkä heitä, joita sanotaan "suuritarpeisiksi" (high need) lapsiksi. Vanhemmille tämä voi olla raskasta ja ahdistavaa, etenkin jos on luullut kaikkien vauvojen "nukkuvan paljon" ja enimmäkseen jokeltavan sitterissä mobilea tuijotellen.
Me emme tiedä, miksi jotkut vauvat ovat tällaisia. Ehkä he ovat herkempiä ympäristön ärsykkeille. Ehkä he vaikka hermoston kehitykseen liittyvistä syistä tuntevat kaiken epämukavuuden kymmenennessä potenssissa. Ehkä heillä sittenkin on jokin vika tai vaiva, kuten syntymässä nyrjähtäneitä niveliä, jäykkä niska, vatsavaivoja, päänsärkyä... ja ehkä vaiva on niin pieni, että lääkärit eivät sitä löydä eivätkä vanhemmat pysty päättelemään, mutta vauvalla on koko ajan vähän tukala olo.
Vauvat ovat kuitenkin viisaita. He eivät itke vain valittaakseen, vaan tilatakseen sitä, mitä tarvitsevat. Läheisyyttä, liikuttamista ja välitöntä tarpeiden tyydyttämistä.
Vauva tilaa mitä tarvitsee
Nykytieto näyttää vahvistavan, että vauvalla on todellinen fyysinen tarve suureen läheisyyteen hoitajansa kanssa vielä monen kuukauden ajan syntymän jälkeen. Esimerkiksi vauvalla näyttää olevan sisäänrakennettu kyky oppia hallitsemaan hengitystään ja unensa vaiheita nukkuessaan "opettelemalla" näitä vieressä nukkuvan aikuisen hengityksestä. Ja jo kauan on tiedetty, että vauvan kantaminen ja hänen heilumisensa aikuisen liikkeiden tahdissa auttaa suolistoa toimimaan tehokkaammin, ehkäisee ilmavaivoja ja auttaa hermoston ja lihasten kehittymistä. Kun jossain vaiheessa on luultu, että "huutaminen vahvistaa keuhkoja" nykyään yhä useammat lääkärit kehoittavat vastaamaan vauvan kaikkiin tarpeisiin mahdollisimman nopeasti, koska sitä vauva odottaa ja niin hän kehittyy parhaiten fyysisesti ja psyykkisesti. "Itku on myöhäinen merkki imetyksen tarpeesta" on jopa Amerikan lastenlääkärien yhdistyksen virallinen neuvo. Voisi ajatella, että ihmislapsen luonnollinen tila on olla vielä muutama kuukausi syntymän jälkeenkin yhtä lähellä hoitajaansa kuin kohdussa oli. Nyt vain vatsanahan toisella puolella. Monet ns. luonnonkansojen lapset viettävät ensimmäiset kuukaudet jatkuvassa ihokontaktissa äitiin ja heidän tyypillinen imetysvälinsä on ehkä varttitunnin. Tarkoittaako tämä, että meidän pitää kaikkien nyt pyrkiä samaan? Tuskin sentään. Ihmiselle on "luonnollista" myös sopeutua varhain oloihin ja kulttuuriin, jossa elää. Jos suomalainen vauva syö vähän harvemmin kuin neljä kertaa tunnissa, se on sentään helpotus, koska äiti tässä ilmastossa luultavasti haluaa pitää joskus puseroakin. Jos vauva viihtyy vaunuissa, sitterissä, hyppykeinussa, miksei niitä voisi käyttää.
Mutta jos oma vauva sattuu olemaan se suuritarpeinen, joka ilmaisee tarpeensa voimakkaasti, voi olla helpottavaa tietää, että suuretkin läheisyyden tarpeet ovat aivan luonnollisia. Ja toisaalta, jos jokin tosiaan on vialla, jos lapsella on sairautta, kipuja, koliikkia, hermostollista yliherkkyyttä, jos hän on keskonen tai kasvaa huonosti - oikeastaan mihin tahansa varsinaisiin ongelmiin voi olla apua siitä, että pyrkii tavallista huolellisemmin vauvalle luonnonmukaisin oloihin ja läheisyyteen
Tässä joitakin näkemyksiä keinoista, joilla läheisyys ja lapsen luonnollisten tarpeiden tunnistaminen voivat auttaa itkevää vauvaa.
1) Lapsentahtinen imetys.
On jo yleisesti tiedossa, että vauvan jokaiseen itkuun kannattaa ensimmäiseksi tarjota rintaa. Imettää ei voi liian usein. Imetystä ei toisaalta voi väkisin lisätäkään, mutta aina voi olla entistä valmiimpi tarjoamaan ja pitää lapsen entistä lähempänä rintaa. Maito on voimakas luonnon kipulääke ja imeminen tuottaa lapselle suurta mielihyvän tunnetta. Ns. suuritarpeisilla vauvoilla näyttää olevan suurempi lohtuimemisen tarve. Moneen imetyksenkin ongelmaan auttaa imetysvälien lyhentäminen - mutta välien keinotekoiseen pidentämiseen on tuskin muita syitä kuin äidin jaksamis- ym. perheen ajankäyttöön liittyvät seikat (jotka kyllä nekin voivat olla hyviä syitä, mutta pienen vauvan kanssa pitäisi mielummin auttaa äitiä keventämällä hänen muuta taakkaansa, eikä yrittää saada vauvaa vaatimaan vähemmän). Jopa liian runsaan herumisen aiheuttamat vatsavaivat voivat helpottaa kun imetystä tiuhentaa --silloin vain kannattaa imettää aina useamman kerran, jopa parin-kolmen tunnin ajan samasta rinnasta ja vaihtaa vasta sitten toiseen. Jos tuntuu, että lapsi haluaa olla rinnalla jatkuvasti, eikä äiti "pääse" mihinkään eikä saa mitään muuta tehtyä, kannattaa panostaa kantoliinassa imettämisen opettelemiseen. Joiltakin se sujuu helposti, toisilta vaatii opettelemista, mutta on kaikille mahdollista.
Joskus se, että vauva suorastaan asuu rinnalla, voi varsinkin imetyksen alkuvaiheissa olla merkki kehnosta imuotteesta - vauva ei ime tehokkaasti ja saa ehkä tarpeeksi maitoa mutta tarvitsee siihen paljon aikaa. Jos mahdollista, asia kannattaisi tarkistaa käytännön kokemusta omaavan imetystuki-ihmisen, kätilön tms. kanssa.
2) Kantaminen
Monet vauvat, jotka muuten ovat tyytyväisiä vain rinnalla, viihtyvät kuitenkin jos heitä kannetaan sylissä. Kaikkein vaativimmat tai tuskaisimmat vauvat tosin vaativat, että heitä kantavan aikuisen täytyy olla jatkuvassa liikkeessä. Jokainen vauvaa joskus hoitanut tietää, että kymmenenkin minuuttia viisikiloisen vauvan kantamista tuntuu käsivarsissa. Kantoliina on aivan ehdottoman kätevä apu, jos vauvaa täytyy kantaa vähänkin enemmän - ja on siitä apua leppoisan tyytyväistenkin vauvojen vanhemmille. Liinoja on olemassa erilaisia malleja, ja sellaisen voi tehdä itsekin. Jos perheessä on akuutti suuritarpeisen vauvan tapaus, ei kannata jäädä pitkälti miettimään mikä liina olisi juuri meille paras, vaan hankkia mikä tahansa. Ns. rintareppua ei voi käyttää kovin pitkää aikaa kerrallaan, mutta sekin voi olla avuksi joskus. Jotkut kokevat liinojen käytön opettelun vaikeaksi (toki monet oppivat sen ilman ongelmia hetkessä), mutta jos motivaatiota riittää, oppii varmasti ainakin yhden tavan kantaa omaa vauvaansa omalla tavallaan. Käyttöohjeiden tarkka selaaminen kannattaa aluksi unohtaa: vauva vain sisään edes jotenkin, ja heti liikkeelle. Etsi muita kantoliinan käyttäjiä saadaksesi käyttötukea tarvittaessa. Usein heitä löytyy imetystukiryhmistä.
Kantoliinan kanssa moni koliikki- tai suuritarpeisen vauvan vanhempi on yhtäkkiä tuntenut saaneensa elämänsä takaisin. Kaupassakäynti on mahdollista sellaisenkin vauvan kanssa, joka itkee heti jos hänet asettaa vaunuihin. On mahdollista tehdä kotitöitä, kyläillä ja seurustella toisten aikuisten kanssa - vaikka sitten seisoen ja jatkuvasti hytkytellen.
3) Heilutus, taputus, hieronta
Jos vauvaa ei jaksa koko ajan kantaa, voi yrittää josko hän viihtyisi esimerkiksi istuvan aikuisen reisien päällä poikittain, vatsallaan, aikuisen taputellessa jatkuvasti (voimakkaasti!) pepusta tai silitellessä selästä. Vauvat viihtyvät usein parhaiten nimenomaan vatsallaan. Reisien päällä vauvaa voi myös hytkytellä. Vauva, jolla on kipuja tai epämukava olo ei yleensä halua olla hetkeäkään paikallaan ja viisas vanhempi ottaakin tavakseen jatkuvasti vispata, vaivata ja pyöritellä vauvaansa. Eräs suuritarpeisen vauvan äiti kertoi joskus öisin maanneensa sängyssä selällään, jalat koukussa vatsansa päällä, vauva vatsallaan säärien päällä ikään kuin ratsastaen, äiti jalkojaan hytkytellen. Ei äiti siinä aivan nukkumaan pystynyt, mutta saipa kallistaa päänsä tyynyyn kuitenkin. Vähän isompaa vauvaa, joka hallitsee jo päänsä liikkeitä, voi pyöritellä reisien päällä kuin pullataikinaa.
Heilumista voi yrittää simuloida myös kattoon tai parven reunaan ripustettavalla kehdolla tai hytkyttämälllä vauvaa voimakkaasti lastenvaunuissa. Jotkut vauvat eivät kuitenkaan tyydy pelkkään liikkeeseen ilman inhimillistä kosketusta.
Vauvahieronta on yksi tapa opetella antamaan vauvalle ekstra-annos sitä, mitä hän tarvitsee: ihmisen kosketusta ja liikuttelemista. Vauvahieronnan ohjeita voi löytää kirjastosta, niitä voi kysellä neuvolasta tai synnytyssairaalasta, tai etsiä paikkakunnaltaan vauvahierontaa taitavia fysio- tai vyöhyketerapeutteja, osteopaatteja tms. Tai sitten voi opetella omin ottein järjestelmällisesti sivelemään vauvaansa, tai ottaa tavakseen muuten vain jatkuvasti silitellä, taputella ja rapsutella vauvaansa, niin kuin jossain päin maailmaa tehdäänkin.
Joskus herkkä vauva voi olla kerta kaikkiaan niin ärsyyntyneessä tilassa, että hänelle paras palvelus onkin antaa hänen itkeä ja rauhoittua hämärässä huoneessa vuoteella kenenkään koskematta. Tämä on kuitenkin aivan poikkeustilanne, ja liittyy ehkä liian runsaaseen aistiärsytykseen. Tätä voi äärimmäisenä keinona kokeilla, jos vauva huutaa suorastaan hysteerisenä sylissä ja tuntuu vain ärtyvän lisää kaikesta heiluttamisesta ja koskettelusta.
4) Perhepeti
"Perhepeti" tarkoittaa sitä, että vauva nukkuu yhdessä vanhempiensa - tai ainakin imettävän äidin kanssa. Monissa kulttuureissa ei tulisi mieleenkään laittaa muutaman kuukauden ikäistä vauvaa yksin vuoteeseensa ja Suomessakin on onneksi tapana, että pieni vauva nukkuu ainakin samassa huoneessa vanhempiensa kanssa jos ei aivan samassa sängyssä.
Jotkut vauvat tuntuvat vaativan melkeinpä jatkuvaa ihokontaktia hoitajaansa nukkuakseen ollenkaan. Jos näin on, on tuskin järkevää taistella vastaan ja tuhota omakin leponsa yrittämällä väksin opettaa vauvaa omaan vuoteeseen. Vauvaiän vieressä nukuttaminen ei mitenkään aiheuta myöhempää riippuvuutta vieressä nukkumisesta. Kun vauva on vieressä, onnistuu imettäminenkin yleensä helposti - moni äiti oppii imettämään vauvansa itsekään juuri havahtumatta, kun tämä vähänkin ilmaisee tarvetta tuhisemalla. Yllättävän helpoksi on monille osoittautunut imettää vauvaa molemmista rinnoista samalla kyljellä maaten - "ylemmästä" imettäessä pitää vain kääntyä itse hieman enemmän mahalleen. Näin vauvaa ei tarvitse yöllä siirrellä äidin puolelta toiselle.
On myös tutkittu, että kun äiti ja lapsi nukkuvat vierekkäin, heidän unensa rytmi - vaikka kuinka riekaleinen - "tahdistuu" niin, että vauva ei herätä äitiä juuri silloin kun äidin uni on syvimmässä vaiheessa. Erityisen hyvin tämä toimii, jos he menevät nukkumaan samaan aikaan.
Vaikka puhutaan perhepedistä, joskus voi olla viisainta, että isä nukkuu jonkin aikaa muualla. Näin voi kaikkein vaikeimpien öiden aikaan ainakin toinen vanhempi levätä vähän paremmin, ja helpottaa puolestaan päiväsaikaan toisen taakkaa.
Perhepedin turvallisuus askarruttaa joitakin. Tietyin edellytyksin vauvan nukuttaminen vanhemman vuoteessa on kuitenkin luotettavasti todistettu yhtä turvalliseksi kuin vauvan oma vuode vanhempien huoneessa. Paljon riskialttiimpaa on, jos vauva nukkuu eri huoneessa. Vauvan kanssa nukkuva aikuinen ei saa olla voimakkaan lääkityksen, alkoholin tai huumeiden alainen, eikä esimerkiksi korkean kuumeen takia tokkurassa. Patja ei saa olla liian pehmeä eikä peitto raskas, eikä vuoteessa saa olla patjojen tai patjan ja seinän väliä, johon vauva joi kierähtää ja upota. Terve, selvä aikuinen ei nukkuessaan voi kierähtää vahingossa vauvan päälle ja tukehduttaa tätä.
Yksi versio perhepedistä on ns. "sivuvaunu" eli vauvan oma sänky heti vanhempien vuoteen vieressä. Kätevä on esimerkiksi pinnasänky, josta yksi laita on poistettu tai ns. tenavasänky. Jos vauva ei kaipaa aivan suoraa kosketusta äitiin, tämä voi olla kaikkien unen laadun kannalta todella hyvä ratkaisu.
Kun itku vain jatkuu
Kaikkein parhaasta hoidosta ja suurimmasta läheisyydestä huolimatta jotkut vauvat itkevät joskus, toiset paljonkin. Syytä siihen ei aina löydetä. Noin kahdeksan kuukauden iässä suuritarpeisen vauvan kanssa alkaa tyypillisesti olla selvästi helpompaa - mutta vaativasta vauvasta voi myös kasvaa vaativa taapero. Pitkästä imetyksestä on apua.
Lohduksi suuritarpeisen vauvan vanhemmille voi kertoa, että näistä vauvoista kasvaa usein erityisen älykkäitä ja eloisia lapsia. Vaikea alku voi myös hitsata perheen sisäisiä suhteita, erityisesti lapsen ja vahempien välistä kiintymystä poikkeuksellisen vahvaksi. Tämän voi kokea myös, jos vauva vaatii aluksi sairauden tai esim. keskosuuden takia tavallista enemmän hoivaa.
Lopuksi joitain lisävinkkejä siitä, mikä saattaa olla syynä tai auttaa, jos vauva kaikesta läheisyydestä ja hoivasta huolimatta tuntuu itkevän paljon tai kärsivän epämukavasta olosta.
D-vitamiini - monet vauvat saavat voimakkaita vatsavaivoja d-vitamiinista. Kokeile merkin vaihtamista, annoksen pienentämistä tai jättämistä vähäksi aikaa pois. Tämä vaiva paranee usein muutamassa viikossa ja vitamiinin voi ottaa takaisin ohjelmaan.
Koliikki - koliikin syytä ja syntyä ei tiedetä, mutta koska siihen on saatu apua useistakin eri hoidoista, voi olla, että koliikin laukaisevia tekijöitä ovatkin erilaiset fyysiset vaivat, joihin jotkut vauvat tuntemattomasta syystä reagoivat koliikilla. Sanotaan, että koliikkia ei voi hoitaa, mutta kannattaa silti yrittää kaikkensa, yrittäminen helpottaa ainakin omaa oloa.
Vyöhyketerapia - tästä on moni kokenut saavansa apua, vaikkei aina ymmärretä miksi ja miten.
Homeopatia - samat sanat kuin edellisestä.
Äidin ruokavalio - vauva voi saada vatsavaivoja äidinmaidon kautta kaikesta, mistä aikuisetkin, kuten kaalista, herneistä, tuoreesta ruisleivästä, kahvista, voimakkaista mausteista, sipulista... Vauva voi myös saada allergisia oireita äidinmaidon kautta, silloin äidin täytyy jättää epäillyt aineet pois omasta ruoastaan. Yleisimmät vauvoille allergiaoireita aiheuttavat aineet ovat maito (kaikki maitotuotteet), muna ja ns. yleisallergisoivat aineet (kysy neuvolasta tms.).
Ikä/kehitysvaihe - jotkut vauvat ovat "suuritarpeisia" vain ajoittain. Äsken tyytyväinen vauva voi muuttua itkuiseksi ja levottomaksi ilman mitään syytä ja sitten "parantua" itsestään. Joskus vauvalle voi vain olla kova paikka hallita kaikkea mitä maailmasta oppii. Kehitys on nopeaa. Seuraa eräänlainen ylivirittymisen tila tai "aivomyrsky" joka tekee levottomaksi.
Nälkä - jos vauva on itkuinen ja kipeän oloinen pidemmän ajan, voi olla aiheellista seurata hänen kasvuaan ja yleistä vointiaan tarkemmin, etenkin jos on kyseessä aivan äsken syntynyt. Joskus imetys ei lähdekään käyntiin niin hyvin kuin voisi toivoa ja lisämaitoakin voidaan tarvita. Jos vauva taas on jo alkanut kasvaa hyvin pelkällä äidinmaidolla, ja imetys on jatkunut lapsentahtisena, maito ei yhtäkkiä vähene.
Toivottavasti jaksoitte lukea...
Äippä35v ja Nuppu 4,5kk :heart:
Läheisyys auttaa suuritarpeista vauvaa
Tunnetko vauvan, joka itkee heti jos hänet laskee hetkeksikin sylistä, "asuu rinnalla ympäri vuorokauden" ja nukkuu korkeintaan varttitunnin pätkissä? Tämä ei välttämättä tarkoita, että jokin olisi vialla. Vauva on ehkä heitä, joita sanotaan "suuritarpeisiksi" (high need) lapsiksi. Vanhemmille tämä voi olla raskasta ja ahdistavaa, etenkin jos on luullut kaikkien vauvojen "nukkuvan paljon" ja enimmäkseen jokeltavan sitterissä mobilea tuijotellen.
Me emme tiedä, miksi jotkut vauvat ovat tällaisia. Ehkä he ovat herkempiä ympäristön ärsykkeille. Ehkä he vaikka hermoston kehitykseen liittyvistä syistä tuntevat kaiken epämukavuuden kymmenennessä potenssissa. Ehkä heillä sittenkin on jokin vika tai vaiva, kuten syntymässä nyrjähtäneitä niveliä, jäykkä niska, vatsavaivoja, päänsärkyä... ja ehkä vaiva on niin pieni, että lääkärit eivät sitä löydä eivätkä vanhemmat pysty päättelemään, mutta vauvalla on koko ajan vähän tukala olo.
Vauvat ovat kuitenkin viisaita. He eivät itke vain valittaakseen, vaan tilatakseen sitä, mitä tarvitsevat. Läheisyyttä, liikuttamista ja välitöntä tarpeiden tyydyttämistä.
Vauva tilaa mitä tarvitsee
Nykytieto näyttää vahvistavan, että vauvalla on todellinen fyysinen tarve suureen läheisyyteen hoitajansa kanssa vielä monen kuukauden ajan syntymän jälkeen. Esimerkiksi vauvalla näyttää olevan sisäänrakennettu kyky oppia hallitsemaan hengitystään ja unensa vaiheita nukkuessaan "opettelemalla" näitä vieressä nukkuvan aikuisen hengityksestä. Ja jo kauan on tiedetty, että vauvan kantaminen ja hänen heilumisensa aikuisen liikkeiden tahdissa auttaa suolistoa toimimaan tehokkaammin, ehkäisee ilmavaivoja ja auttaa hermoston ja lihasten kehittymistä. Kun jossain vaiheessa on luultu, että "huutaminen vahvistaa keuhkoja" nykyään yhä useammat lääkärit kehoittavat vastaamaan vauvan kaikkiin tarpeisiin mahdollisimman nopeasti, koska sitä vauva odottaa ja niin hän kehittyy parhaiten fyysisesti ja psyykkisesti. "Itku on myöhäinen merkki imetyksen tarpeesta" on jopa Amerikan lastenlääkärien yhdistyksen virallinen neuvo. Voisi ajatella, että ihmislapsen luonnollinen tila on olla vielä muutama kuukausi syntymän jälkeenkin yhtä lähellä hoitajaansa kuin kohdussa oli. Nyt vain vatsanahan toisella puolella. Monet ns. luonnonkansojen lapset viettävät ensimmäiset kuukaudet jatkuvassa ihokontaktissa äitiin ja heidän tyypillinen imetysvälinsä on ehkä varttitunnin. Tarkoittaako tämä, että meidän pitää kaikkien nyt pyrkiä samaan? Tuskin sentään. Ihmiselle on "luonnollista" myös sopeutua varhain oloihin ja kulttuuriin, jossa elää. Jos suomalainen vauva syö vähän harvemmin kuin neljä kertaa tunnissa, se on sentään helpotus, koska äiti tässä ilmastossa luultavasti haluaa pitää joskus puseroakin. Jos vauva viihtyy vaunuissa, sitterissä, hyppykeinussa, miksei niitä voisi käyttää.
Mutta jos oma vauva sattuu olemaan se suuritarpeinen, joka ilmaisee tarpeensa voimakkaasti, voi olla helpottavaa tietää, että suuretkin läheisyyden tarpeet ovat aivan luonnollisia. Ja toisaalta, jos jokin tosiaan on vialla, jos lapsella on sairautta, kipuja, koliikkia, hermostollista yliherkkyyttä, jos hän on keskonen tai kasvaa huonosti - oikeastaan mihin tahansa varsinaisiin ongelmiin voi olla apua siitä, että pyrkii tavallista huolellisemmin vauvalle luonnonmukaisin oloihin ja läheisyyteen
Tässä joitakin näkemyksiä keinoista, joilla läheisyys ja lapsen luonnollisten tarpeiden tunnistaminen voivat auttaa itkevää vauvaa.
1) Lapsentahtinen imetys.
On jo yleisesti tiedossa, että vauvan jokaiseen itkuun kannattaa ensimmäiseksi tarjota rintaa. Imettää ei voi liian usein. Imetystä ei toisaalta voi väkisin lisätäkään, mutta aina voi olla entistä valmiimpi tarjoamaan ja pitää lapsen entistä lähempänä rintaa. Maito on voimakas luonnon kipulääke ja imeminen tuottaa lapselle suurta mielihyvän tunnetta. Ns. suuritarpeisilla vauvoilla näyttää olevan suurempi lohtuimemisen tarve. Moneen imetyksenkin ongelmaan auttaa imetysvälien lyhentäminen - mutta välien keinotekoiseen pidentämiseen on tuskin muita syitä kuin äidin jaksamis- ym. perheen ajankäyttöön liittyvät seikat (jotka kyllä nekin voivat olla hyviä syitä, mutta pienen vauvan kanssa pitäisi mielummin auttaa äitiä keventämällä hänen muuta taakkaansa, eikä yrittää saada vauvaa vaatimaan vähemmän). Jopa liian runsaan herumisen aiheuttamat vatsavaivat voivat helpottaa kun imetystä tiuhentaa --silloin vain kannattaa imettää aina useamman kerran, jopa parin-kolmen tunnin ajan samasta rinnasta ja vaihtaa vasta sitten toiseen. Jos tuntuu, että lapsi haluaa olla rinnalla jatkuvasti, eikä äiti "pääse" mihinkään eikä saa mitään muuta tehtyä, kannattaa panostaa kantoliinassa imettämisen opettelemiseen. Joiltakin se sujuu helposti, toisilta vaatii opettelemista, mutta on kaikille mahdollista.
Joskus se, että vauva suorastaan asuu rinnalla, voi varsinkin imetyksen alkuvaiheissa olla merkki kehnosta imuotteesta - vauva ei ime tehokkaasti ja saa ehkä tarpeeksi maitoa mutta tarvitsee siihen paljon aikaa. Jos mahdollista, asia kannattaisi tarkistaa käytännön kokemusta omaavan imetystuki-ihmisen, kätilön tms. kanssa.
2) Kantaminen
Monet vauvat, jotka muuten ovat tyytyväisiä vain rinnalla, viihtyvät kuitenkin jos heitä kannetaan sylissä. Kaikkein vaativimmat tai tuskaisimmat vauvat tosin vaativat, että heitä kantavan aikuisen täytyy olla jatkuvassa liikkeessä. Jokainen vauvaa joskus hoitanut tietää, että kymmenenkin minuuttia viisikiloisen vauvan kantamista tuntuu käsivarsissa. Kantoliina on aivan ehdottoman kätevä apu, jos vauvaa täytyy kantaa vähänkin enemmän - ja on siitä apua leppoisan tyytyväistenkin vauvojen vanhemmille. Liinoja on olemassa erilaisia malleja, ja sellaisen voi tehdä itsekin. Jos perheessä on akuutti suuritarpeisen vauvan tapaus, ei kannata jäädä pitkälti miettimään mikä liina olisi juuri meille paras, vaan hankkia mikä tahansa. Ns. rintareppua ei voi käyttää kovin pitkää aikaa kerrallaan, mutta sekin voi olla avuksi joskus. Jotkut kokevat liinojen käytön opettelun vaikeaksi (toki monet oppivat sen ilman ongelmia hetkessä), mutta jos motivaatiota riittää, oppii varmasti ainakin yhden tavan kantaa omaa vauvaansa omalla tavallaan. Käyttöohjeiden tarkka selaaminen kannattaa aluksi unohtaa: vauva vain sisään edes jotenkin, ja heti liikkeelle. Etsi muita kantoliinan käyttäjiä saadaksesi käyttötukea tarvittaessa. Usein heitä löytyy imetystukiryhmistä.
Kantoliinan kanssa moni koliikki- tai suuritarpeisen vauvan vanhempi on yhtäkkiä tuntenut saaneensa elämänsä takaisin. Kaupassakäynti on mahdollista sellaisenkin vauvan kanssa, joka itkee heti jos hänet asettaa vaunuihin. On mahdollista tehdä kotitöitä, kyläillä ja seurustella toisten aikuisten kanssa - vaikka sitten seisoen ja jatkuvasti hytkytellen.
3) Heilutus, taputus, hieronta
Jos vauvaa ei jaksa koko ajan kantaa, voi yrittää josko hän viihtyisi esimerkiksi istuvan aikuisen reisien päällä poikittain, vatsallaan, aikuisen taputellessa jatkuvasti (voimakkaasti!) pepusta tai silitellessä selästä. Vauvat viihtyvät usein parhaiten nimenomaan vatsallaan. Reisien päällä vauvaa voi myös hytkytellä. Vauva, jolla on kipuja tai epämukava olo ei yleensä halua olla hetkeäkään paikallaan ja viisas vanhempi ottaakin tavakseen jatkuvasti vispata, vaivata ja pyöritellä vauvaansa. Eräs suuritarpeisen vauvan äiti kertoi joskus öisin maanneensa sängyssä selällään, jalat koukussa vatsansa päällä, vauva vatsallaan säärien päällä ikään kuin ratsastaen, äiti jalkojaan hytkytellen. Ei äiti siinä aivan nukkumaan pystynyt, mutta saipa kallistaa päänsä tyynyyn kuitenkin. Vähän isompaa vauvaa, joka hallitsee jo päänsä liikkeitä, voi pyöritellä reisien päällä kuin pullataikinaa.
Heilumista voi yrittää simuloida myös kattoon tai parven reunaan ripustettavalla kehdolla tai hytkyttämälllä vauvaa voimakkaasti lastenvaunuissa. Jotkut vauvat eivät kuitenkaan tyydy pelkkään liikkeeseen ilman inhimillistä kosketusta.
Vauvahieronta on yksi tapa opetella antamaan vauvalle ekstra-annos sitä, mitä hän tarvitsee: ihmisen kosketusta ja liikuttelemista. Vauvahieronnan ohjeita voi löytää kirjastosta, niitä voi kysellä neuvolasta tai synnytyssairaalasta, tai etsiä paikkakunnaltaan vauvahierontaa taitavia fysio- tai vyöhyketerapeutteja, osteopaatteja tms. Tai sitten voi opetella omin ottein järjestelmällisesti sivelemään vauvaansa, tai ottaa tavakseen muuten vain jatkuvasti silitellä, taputella ja rapsutella vauvaansa, niin kuin jossain päin maailmaa tehdäänkin.
Joskus herkkä vauva voi olla kerta kaikkiaan niin ärsyyntyneessä tilassa, että hänelle paras palvelus onkin antaa hänen itkeä ja rauhoittua hämärässä huoneessa vuoteella kenenkään koskematta. Tämä on kuitenkin aivan poikkeustilanne, ja liittyy ehkä liian runsaaseen aistiärsytykseen. Tätä voi äärimmäisenä keinona kokeilla, jos vauva huutaa suorastaan hysteerisenä sylissä ja tuntuu vain ärtyvän lisää kaikesta heiluttamisesta ja koskettelusta.
4) Perhepeti
"Perhepeti" tarkoittaa sitä, että vauva nukkuu yhdessä vanhempiensa - tai ainakin imettävän äidin kanssa. Monissa kulttuureissa ei tulisi mieleenkään laittaa muutaman kuukauden ikäistä vauvaa yksin vuoteeseensa ja Suomessakin on onneksi tapana, että pieni vauva nukkuu ainakin samassa huoneessa vanhempiensa kanssa jos ei aivan samassa sängyssä.
Jotkut vauvat tuntuvat vaativan melkeinpä jatkuvaa ihokontaktia hoitajaansa nukkuakseen ollenkaan. Jos näin on, on tuskin järkevää taistella vastaan ja tuhota omakin leponsa yrittämällä väksin opettaa vauvaa omaan vuoteeseen. Vauvaiän vieressä nukuttaminen ei mitenkään aiheuta myöhempää riippuvuutta vieressä nukkumisesta. Kun vauva on vieressä, onnistuu imettäminenkin yleensä helposti - moni äiti oppii imettämään vauvansa itsekään juuri havahtumatta, kun tämä vähänkin ilmaisee tarvetta tuhisemalla. Yllättävän helpoksi on monille osoittautunut imettää vauvaa molemmista rinnoista samalla kyljellä maaten - "ylemmästä" imettäessä pitää vain kääntyä itse hieman enemmän mahalleen. Näin vauvaa ei tarvitse yöllä siirrellä äidin puolelta toiselle.
On myös tutkittu, että kun äiti ja lapsi nukkuvat vierekkäin, heidän unensa rytmi - vaikka kuinka riekaleinen - "tahdistuu" niin, että vauva ei herätä äitiä juuri silloin kun äidin uni on syvimmässä vaiheessa. Erityisen hyvin tämä toimii, jos he menevät nukkumaan samaan aikaan.
Vaikka puhutaan perhepedistä, joskus voi olla viisainta, että isä nukkuu jonkin aikaa muualla. Näin voi kaikkein vaikeimpien öiden aikaan ainakin toinen vanhempi levätä vähän paremmin, ja helpottaa puolestaan päiväsaikaan toisen taakkaa.
Perhepedin turvallisuus askarruttaa joitakin. Tietyin edellytyksin vauvan nukuttaminen vanhemman vuoteessa on kuitenkin luotettavasti todistettu yhtä turvalliseksi kuin vauvan oma vuode vanhempien huoneessa. Paljon riskialttiimpaa on, jos vauva nukkuu eri huoneessa. Vauvan kanssa nukkuva aikuinen ei saa olla voimakkaan lääkityksen, alkoholin tai huumeiden alainen, eikä esimerkiksi korkean kuumeen takia tokkurassa. Patja ei saa olla liian pehmeä eikä peitto raskas, eikä vuoteessa saa olla patjojen tai patjan ja seinän väliä, johon vauva joi kierähtää ja upota. Terve, selvä aikuinen ei nukkuessaan voi kierähtää vahingossa vauvan päälle ja tukehduttaa tätä.
Yksi versio perhepedistä on ns. "sivuvaunu" eli vauvan oma sänky heti vanhempien vuoteen vieressä. Kätevä on esimerkiksi pinnasänky, josta yksi laita on poistettu tai ns. tenavasänky. Jos vauva ei kaipaa aivan suoraa kosketusta äitiin, tämä voi olla kaikkien unen laadun kannalta todella hyvä ratkaisu.
Kun itku vain jatkuu
Kaikkein parhaasta hoidosta ja suurimmasta läheisyydestä huolimatta jotkut vauvat itkevät joskus, toiset paljonkin. Syytä siihen ei aina löydetä. Noin kahdeksan kuukauden iässä suuritarpeisen vauvan kanssa alkaa tyypillisesti olla selvästi helpompaa - mutta vaativasta vauvasta voi myös kasvaa vaativa taapero. Pitkästä imetyksestä on apua.
Lohduksi suuritarpeisen vauvan vanhemmille voi kertoa, että näistä vauvoista kasvaa usein erityisen älykkäitä ja eloisia lapsia. Vaikea alku voi myös hitsata perheen sisäisiä suhteita, erityisesti lapsen ja vahempien välistä kiintymystä poikkeuksellisen vahvaksi. Tämän voi kokea myös, jos vauva vaatii aluksi sairauden tai esim. keskosuuden takia tavallista enemmän hoivaa.
Lopuksi joitain lisävinkkejä siitä, mikä saattaa olla syynä tai auttaa, jos vauva kaikesta läheisyydestä ja hoivasta huolimatta tuntuu itkevän paljon tai kärsivän epämukavasta olosta.
D-vitamiini - monet vauvat saavat voimakkaita vatsavaivoja d-vitamiinista. Kokeile merkin vaihtamista, annoksen pienentämistä tai jättämistä vähäksi aikaa pois. Tämä vaiva paranee usein muutamassa viikossa ja vitamiinin voi ottaa takaisin ohjelmaan.
Koliikki - koliikin syytä ja syntyä ei tiedetä, mutta koska siihen on saatu apua useistakin eri hoidoista, voi olla, että koliikin laukaisevia tekijöitä ovatkin erilaiset fyysiset vaivat, joihin jotkut vauvat tuntemattomasta syystä reagoivat koliikilla. Sanotaan, että koliikkia ei voi hoitaa, mutta kannattaa silti yrittää kaikkensa, yrittäminen helpottaa ainakin omaa oloa.
Vyöhyketerapia - tästä on moni kokenut saavansa apua, vaikkei aina ymmärretä miksi ja miten.
Homeopatia - samat sanat kuin edellisestä.
Äidin ruokavalio - vauva voi saada vatsavaivoja äidinmaidon kautta kaikesta, mistä aikuisetkin, kuten kaalista, herneistä, tuoreesta ruisleivästä, kahvista, voimakkaista mausteista, sipulista... Vauva voi myös saada allergisia oireita äidinmaidon kautta, silloin äidin täytyy jättää epäillyt aineet pois omasta ruoastaan. Yleisimmät vauvoille allergiaoireita aiheuttavat aineet ovat maito (kaikki maitotuotteet), muna ja ns. yleisallergisoivat aineet (kysy neuvolasta tms.).
Ikä/kehitysvaihe - jotkut vauvat ovat "suuritarpeisia" vain ajoittain. Äsken tyytyväinen vauva voi muuttua itkuiseksi ja levottomaksi ilman mitään syytä ja sitten "parantua" itsestään. Joskus vauvalle voi vain olla kova paikka hallita kaikkea mitä maailmasta oppii. Kehitys on nopeaa. Seuraa eräänlainen ylivirittymisen tila tai "aivomyrsky" joka tekee levottomaksi.
Nälkä - jos vauva on itkuinen ja kipeän oloinen pidemmän ajan, voi olla aiheellista seurata hänen kasvuaan ja yleistä vointiaan tarkemmin, etenkin jos on kyseessä aivan äsken syntynyt. Joskus imetys ei lähdekään käyntiin niin hyvin kuin voisi toivoa ja lisämaitoakin voidaan tarvita. Jos vauva taas on jo alkanut kasvaa hyvin pelkällä äidinmaidolla, ja imetys on jatkunut lapsentahtisena, maito ei yhtäkkiä vähene.
Toivottavasti jaksoitte lukea...
Äippä35v ja Nuppu 4,5kk :heart:
Tervehdys!
Haluan tulla kertomaan kiitokset kaikille teille, jotka olette osallistuneet tähän keskusteluun ja ennen kaikkea tämän ketjun aloittajalle. Meidän vauva on saanut apua tämän keskustelulinkin kautta. Meillä itkettiin aamusta iltaan ensimmäiset kaksi kuukautta ja kokeilimme kaikki mahdolliset keinot auttaa lasta. Tyytymättömyys jatkui ja jatkui ja erityisesti nukkumiset olivat vaikeita: nukkui päivällä n. 10 minuuttia kerrallaan, huusi vaunuissa, heräsi kesken vaunulenkin ja lisäksi vauva itki aina autonistuimessa. Itku oli selkeää kipuitkua, johon heräsi siis kesken unien. Lisäksi meilläkin oli "selkä karrella" huutoa.
Monet kerrat nettiä selasin ja mietin, mikä vauvaamme vaivaa. Neuvolastakin sanottiin, että lähete kirjoitetaan vauvan ollessa n. viisi kuukautta, jolloin ei voida vedota enää koliikkiin. Tätä ketjua lukiessa havahduin siihen, että kaikki oireet viittaavat refluksiin. Tuli sellainen olo, että kaikkiin oireisiin "löytyi vastaus". Menimme yksityiselle lääkärille (ei edes lastenlääkäri) ja kerroimme oireet ja sanoimme, että epäilemme refluksia. Lääkäri kuunteli (vauva oli sylissä pystyasennossa tietysti hyväntuulinen) ja sanoi, että oireet tosiaan viittaavat refluksiin. Määräsi Zantac -lääkkettä, joka auttoi meidän auttoi. (Ja sitä on syöty vasta reilu pari viikkoa).
Joten tästä ketjusta meille (ennen kaikkea vauvalle, mutta myös koko perheelle) oli suuri apu. On mahtavaa, kun ihmiset osallistuvat keskusteluihin, niin silloin myös muut saavat apua. Joten tuhannet kiitokset!!!!
Haluan tulla kertomaan kiitokset kaikille teille, jotka olette osallistuneet tähän keskusteluun ja ennen kaikkea tämän ketjun aloittajalle. Meidän vauva on saanut apua tämän keskustelulinkin kautta. Meillä itkettiin aamusta iltaan ensimmäiset kaksi kuukautta ja kokeilimme kaikki mahdolliset keinot auttaa lasta. Tyytymättömyys jatkui ja jatkui ja erityisesti nukkumiset olivat vaikeita: nukkui päivällä n. 10 minuuttia kerrallaan, huusi vaunuissa, heräsi kesken vaunulenkin ja lisäksi vauva itki aina autonistuimessa. Itku oli selkeää kipuitkua, johon heräsi siis kesken unien. Lisäksi meilläkin oli "selkä karrella" huutoa.
Monet kerrat nettiä selasin ja mietin, mikä vauvaamme vaivaa. Neuvolastakin sanottiin, että lähete kirjoitetaan vauvan ollessa n. viisi kuukautta, jolloin ei voida vedota enää koliikkiin. Tätä ketjua lukiessa havahduin siihen, että kaikki oireet viittaavat refluksiin. Tuli sellainen olo, että kaikkiin oireisiin "löytyi vastaus". Menimme yksityiselle lääkärille (ei edes lastenlääkäri) ja kerroimme oireet ja sanoimme, että epäilemme refluksia. Lääkäri kuunteli (vauva oli sylissä pystyasennossa tietysti hyväntuulinen) ja sanoi, että oireet tosiaan viittaavat refluksiin. Määräsi Zantac -lääkkettä, joka auttoi meidän auttoi. (Ja sitä on syöty vasta reilu pari viikkoa).
Joten tästä ketjusta meille (ennen kaikkea vauvalle, mutta myös koko perheelle) oli suuri apu. On mahtavaa, kun ihmiset osallistuvat keskusteluihin, niin silloin myös muut saavat apua. Joten tuhannet kiitokset!!!!
Taidampa itekkin tänne ketjun jatkoks tulla.
Meillä on 5kk tyttö, joka on tosi vaativa vauva. Sairaalasta kun kotiuduttiin, niin siitä lähtien on ollu huutoo pääpunasena ekat 3kk. Luultiin että kärsii vaan pahoista ilmavaivoista ja kokeiltiin niihin kaikkea mahollista, mikään ei auttanu. Juostiin lääkärissä ja aina sanottiin vaan että on koliikkia. Noitten kuukausien aikaan itkin itekkin todella paljon ja mietin monta kertaa, et mihin ihme juttuun sitä oikeen on tullu ryhdyttyy.
Vaivojenkin syy selvis, maitoallergia. Ruvettiin käyttää Almironia ja nyt on korvaukset ja kaikki siihen. Sit tyttö rauhottu, todella paljonkin ja oli jopa hyviäki päiviä monta peräkkäin. Sit alko kääntyy selältään mahalleen, se yrittäminen aiheutti raivareita ja saatto siitäkin huutaa ihan tajuttomasti jos ei onnistunu.
Tällä hetkellä ryömii ja on tosiaan 5kk, luulin et muuttuu sit tyytyväiseks kun oppii ryömii. Mut eipä muuttunu. Hirveetä kitinää, marinaa, huutoo ja jne. ollu taas kohta kuukauden. Harjottelee kovasti konttaamista ja saa takapuolen jo nostettuu konttaus asentoon. Ikenet kutisee selvästi ja hankailee niitä kovasti ja kitisee niitä.
Viime viikko ja tää viikko on kyllä ollu taas niin rankkoja, et huhhuh. Ei kelpaa mikään, ei maito, ei sänky, ei sitteri, ei lattia, välillä ei kelpaa etes sylissä olo. Kitisee vaan siltikin koko aika. Syöntikin on välillä sellasta taiteilua ton tytön kanssa, et en ois uskonu. Viimeks kun ollaan jossakin kylässä käyty, niin sillonkin sai tyttöö kanniskella sylissä ja silti huusi naamapunasena ja ei suostunu syömään mitään. Vaunulenkitki muuttunu siihen et alku sujuu hyvin, mut takas tulo matka meneeki huutaessa. Joten ollaan oltu vaan kotona, mitä turhaan sitä kyläilee kenenkään luona, kun ei kenenkään kanssa ehi puhua mitään kun kaikki huomio on tytössä. Viimeks kun mun kavereita oli meillä käymässä, niin tyttö oli aluks ihan ilonen ja sit huuto alko kuin taikaiskusta, kaverit istu vaan sohvalla ja mää kannoin tyttöö, heijasin vaunuissa, sytkyttelin sitterissä ja tarjosin maitoo, vaihdoin vaippaa jne. En kyllä muista näin jälkeenpäin kavereitten kuulumisiaka, sen vähän mitä kuulin sieltä täältä.
Kaikesta huolimatta toi tyttö on mulle kaikki kaikessa ja rakastan sitä todella paljon. Sillonkun hymyilee, kiljahtelee ilosta, jokeltelee ja nauraa niin, sillon tuntuu kun väsymyski ois pyyhitty pois ja mieliki kevenee sillon paljon, sillon tulee tunne et ehkä mä oonkin sit ihan hyvä äiti. Vaikka aika useesti näiden päivien aikaan taas on tullu jotenkin haettua sitä vikaa itestään, on niin raastavaa kun ei tiedä täysin mikä on aina pielessä, vaikka kaikkesa yrittäis. Tulee niin turhautunu olo.
Meillä tyttö tekee kans tota et vetää ittesä sitterissä kaarelle, yleensä sillonkun saa niitä kammottavia raivareita. Itkunkin vetää sillon ihan viimeseen asti niin ettei ääntä kuulu pitkään aikaan ja yleensä sillon hätäännyn, kun tuntuu et sen henki salpaantuu. Tämmöstä meillä, ei oo helppoo, vaikka nautinkin ton pikkusen viihdyttämisestä ja sen kanssa touhuilusta, niin kyllä sit jos ei yhtään jää omaa aikaa niin väsyy.
Nukkuu onneks yöt heräämättä. Päiväuniaki nukkuu ihan hyvin, paitsi tänään. Kahet tosi lyhyet ja sit oliki jo heti aamusta lähtien kitinää ja mikään ei ollu hyvin.
Mutta voimia teille kaikille vaativien vaavien äiteille, koittakaa jaksaa ja ajatelkaa niin ettei tääkä ikuisesti kestä, vaikka sillä hetkellä ei kauheesti lohduta, kun se raivari on menossa.
Meillä on 5kk tyttö, joka on tosi vaativa vauva. Sairaalasta kun kotiuduttiin, niin siitä lähtien on ollu huutoo pääpunasena ekat 3kk. Luultiin että kärsii vaan pahoista ilmavaivoista ja kokeiltiin niihin kaikkea mahollista, mikään ei auttanu. Juostiin lääkärissä ja aina sanottiin vaan että on koliikkia. Noitten kuukausien aikaan itkin itekkin todella paljon ja mietin monta kertaa, et mihin ihme juttuun sitä oikeen on tullu ryhdyttyy.
Vaivojenkin syy selvis, maitoallergia. Ruvettiin käyttää Almironia ja nyt on korvaukset ja kaikki siihen. Sit tyttö rauhottu, todella paljonkin ja oli jopa hyviäki päiviä monta peräkkäin. Sit alko kääntyy selältään mahalleen, se yrittäminen aiheutti raivareita ja saatto siitäkin huutaa ihan tajuttomasti jos ei onnistunu.
Tällä hetkellä ryömii ja on tosiaan 5kk, luulin et muuttuu sit tyytyväiseks kun oppii ryömii. Mut eipä muuttunu. Hirveetä kitinää, marinaa, huutoo ja jne. ollu taas kohta kuukauden. Harjottelee kovasti konttaamista ja saa takapuolen jo nostettuu konttaus asentoon. Ikenet kutisee selvästi ja hankailee niitä kovasti ja kitisee niitä.
Viime viikko ja tää viikko on kyllä ollu taas niin rankkoja, et huhhuh. Ei kelpaa mikään, ei maito, ei sänky, ei sitteri, ei lattia, välillä ei kelpaa etes sylissä olo. Kitisee vaan siltikin koko aika. Syöntikin on välillä sellasta taiteilua ton tytön kanssa, et en ois uskonu. Viimeks kun ollaan jossakin kylässä käyty, niin sillonkin sai tyttöö kanniskella sylissä ja silti huusi naamapunasena ja ei suostunu syömään mitään. Vaunulenkitki muuttunu siihen et alku sujuu hyvin, mut takas tulo matka meneeki huutaessa. Joten ollaan oltu vaan kotona, mitä turhaan sitä kyläilee kenenkään luona, kun ei kenenkään kanssa ehi puhua mitään kun kaikki huomio on tytössä. Viimeks kun mun kavereita oli meillä käymässä, niin tyttö oli aluks ihan ilonen ja sit huuto alko kuin taikaiskusta, kaverit istu vaan sohvalla ja mää kannoin tyttöö, heijasin vaunuissa, sytkyttelin sitterissä ja tarjosin maitoo, vaihdoin vaippaa jne. En kyllä muista näin jälkeenpäin kavereitten kuulumisiaka, sen vähän mitä kuulin sieltä täältä.
Kaikesta huolimatta toi tyttö on mulle kaikki kaikessa ja rakastan sitä todella paljon. Sillonkun hymyilee, kiljahtelee ilosta, jokeltelee ja nauraa niin, sillon tuntuu kun väsymyski ois pyyhitty pois ja mieliki kevenee sillon paljon, sillon tulee tunne et ehkä mä oonkin sit ihan hyvä äiti
. Vaikka aika useesti näiden päivien aikaan taas on tullu jotenkin haettua sitä vikaa itestään, on niin raastavaa kun ei tiedä täysin mikä on aina pielessä, vaikka kaikkesa yrittäis. Tulee niin turhautunu olo. Meillä tyttö tekee kans tota et vetää ittesä sitterissä kaarelle, yleensä sillonkun saa niitä kammottavia raivareita. Itkunkin vetää sillon ihan viimeseen asti niin ettei ääntä kuulu pitkään aikaan ja yleensä sillon hätäännyn, kun tuntuu et sen henki salpaantuu
. Tämmöstä meillä, ei oo helppoo, vaikka nautinkin ton pikkusen viihdyttämisestä ja sen kanssa touhuilusta, niin kyllä sit jos ei yhtään jää omaa aikaa niin väsyy. Nukkuu onneks yöt heräämättä. Päiväuniaki nukkuu ihan hyvin, paitsi tänään. Kahet tosi lyhyet ja sit oliki jo heti aamusta lähtien kitinää ja mikään ei ollu hyvin.
Mutta voimia teille kaikille vaativien vaavien äiteille, koittakaa jaksaa ja ajatelkaa niin ettei tääkä ikuisesti kestä, vaikka sillä hetkellä ei kauheesti lohduta, kun se raivari on menossa.
JOXU ihan samaa tarinaa ku meilläkin :hug: Kun allergiajuttu selvis, tyttö muuttu ihan eri ihmiseksi. Mut edelleen kaikki jutut "eletään" tosi voimakkaasti, kun on hyvällä tuulella,on tosi helppo tapaus mut väsyneenä tai nälkäsenä on tosi "rasittavaa" seuraa. Hampaat tehdään hirveellä showlla jne.
Ja toi unihomma on tosi "kriittinen", tuntikin liian vähän unta näkyy heti tytön olossa. Joskus ihmettelen kaverini vauvaa, jolle ei oo mitään väliä nukkuuko yössä 9 vai 12h ja miten pv unet menee. Meilläki nukutaan pääosin heräämättä koko yö, mut silti 11-12h on aika ehdoton määrä unta.
Meillä tuohon ruokailuun autto siirtyminen sormiruokailuun. Tytöllä on todella voimakas tahto, pienikin "avitus" jossain touhussa saa tytön polttamaan hihansa. Ennen söi todella hyvin soseita ja kaikkea mitä antoi, mut sit joskus 7kk alkoi voimakas temppuilu ja kieltäytyminen. Sormiruokaa alko syödä tosi hyvällä halulla, nyt ei syödä enää muuten ku omin käsin, paitsi aamu/iltapuuro. Tää on ollu ihan loistava ja hyvä ratkaisu, ainaki meillä- Kannattaa kokeilla.
Joo, tempperamentistä on kyllä myös iloa, motoriikka on edellä, tyttö on hauskaa seuraa, aktiivinen, nopea oppimaan asioita, huomiotakin herättävän tarkkaavainen esim kaupungilla/kaupoissa jne. Jotenkin yritän "lohduttautua" sillä, että vaativuudesta on jatkossa iso ilo, kuten kaverini muksulla. Oli vauvana/taaperona todella haastava tapaus mut sittemmin erittäin avoin, utelias, kekseliäs ja extrahelppo lapsi.
Ja sylistä, meilläkään ei viihdy sylissä. Jo ihan pikkusena vaan kampesi pystyyn, istumaan, jaloilleen. Ja sit ku alko liikkua niin sylissä on tosiaan ihan minimiajan. Mut luulempa et se on todella normaalia vauvoilla keillä motoriikan kehitys on nopeaa. Kuka sitä hemmettisoikoon sylissä istuu ku pääsee itseki
Ehkä näillä meidän "vaativilla" vauvoilla on vaan todella kova elämän halu. Kuten jossakin oli kirjotettu, nää vauvat on ns. syntyneet "vanhoina" eli tietävät miten homma hoituu ja niitä ketutaa ku pitää uudelleen alusta asti opetella kaikki
Ja toi unihomma on tosi "kriittinen", tuntikin liian vähän unta näkyy heti tytön olossa. Joskus ihmettelen kaverini vauvaa, jolle ei oo mitään väliä nukkuuko yössä 9 vai 12h ja miten pv unet menee. Meilläki nukutaan pääosin heräämättä koko yö, mut silti 11-12h on aika ehdoton määrä unta.
Meillä tuohon ruokailuun autto siirtyminen sormiruokailuun. Tytöllä on todella voimakas tahto, pienikin "avitus" jossain touhussa saa tytön polttamaan hihansa. Ennen söi todella hyvin soseita ja kaikkea mitä antoi, mut sit joskus 7kk alkoi voimakas temppuilu ja kieltäytyminen. Sormiruokaa alko syödä tosi hyvällä halulla, nyt ei syödä enää muuten ku omin käsin, paitsi aamu/iltapuuro. Tää on ollu ihan loistava ja hyvä ratkaisu, ainaki meillä- Kannattaa kokeilla.
Joo, tempperamentistä on kyllä myös iloa, motoriikka on edellä, tyttö on hauskaa seuraa, aktiivinen, nopea oppimaan asioita, huomiotakin herättävän tarkkaavainen esim kaupungilla/kaupoissa jne. Jotenkin yritän "lohduttautua" sillä, että vaativuudesta on jatkossa iso ilo, kuten kaverini muksulla. Oli vauvana/taaperona todella haastava tapaus mut sittemmin erittäin avoin, utelias, kekseliäs ja extrahelppo lapsi.
Ja sylistä, meilläkään ei viihdy sylissä. Jo ihan pikkusena vaan kampesi pystyyn, istumaan, jaloilleen. Ja sit ku alko liikkua niin sylissä on tosiaan ihan minimiajan. Mut luulempa et se on todella normaalia vauvoilla keillä motoriikan kehitys on nopeaa. Kuka sitä hemmettisoikoon sylissä istuu ku pääsee itseki
Ehkä näillä meidän "vaativilla" vauvoilla on vaan todella kova elämän halu. Kuten jossakin oli kirjotettu, nää vauvat on ns. syntyneet "vanhoina" eli tietävät miten homma hoituu ja niitä ketutaa ku pitää uudelleen alusta asti opetella kaikki
Hei vaan kaikille!
Ajattelin nyt kirjoitella pitkästä aikaa meidän kuulumisia. Mukava kun tämä vanha ketju vetää vielä väkeä kirjoittelemaan tästä aiheesta, vaikka aihe itse ei niin mukava olekaan : /
Poikamme on nyt 1v 9kk ikäinen vesseli ja kiirettä pitää.. On kyllä niin menevä tapaus että että ei meinaa jäädä hengähdystaukoja. Yöt meillä nukutaan pääsääntöisesti hyvin, nukkumaan menee 19.30 ja heräilee siinä 06-07 välillä. Silmät kun saa auki niin meno alkaa siitä
Päikkärit nukkuu puolen päivän jälkeen ja yleensä n. 1,5h. Kovapäinen kaveri on, oikea luupää :heart: mutta niin rakas.. kyllähän se vauva vuosi oli raskas ja luulen että meillä enin kiukkuaminen ja itkeminen oli temperamentti piirrettä, mutta siitä selvittiin.
Nyt perheemme on saanut lisäystä, toinen poika syntyi heinäkuussa ja lyhyen tuttavuuden jälkeen voin sanoa ettei tämäkään herra meitä meinaa sen helpommalla päästää.. On tulistuva luonne ja niinkuin neuvolassa täti totesi että "kiihtyy nollasta sataan sekunnissa", karjui koko toimituksen ajan..
Viihtyy mieluiten sylissä kasvot menosuuntaan päin ja niin että "kuljettaja" kävelee ja vispaa mennessään :headwall:
Eli siis ei todellakaan mikään sitterissä istuskeleva "mullaonkaikkihyvinjakivasti" tapaus.
Kyllähän sitä välillä ajattelee että olishan se mukava ollu jos olis saanut sellaisen hieman helpomman version tästä toisesta mutta minkäs teet kun valita et saa.. mennään sitten hieman vaikeemman kautta taas
Jaksamista teille kaikille ja iloista alkavaa syksyä :flower:
Ajattelin nyt kirjoitella pitkästä aikaa meidän kuulumisia. Mukava kun tämä vanha ketju vetää vielä väkeä kirjoittelemaan tästä aiheesta, vaikka aihe itse ei niin mukava olekaan : /
Poikamme on nyt 1v 9kk ikäinen vesseli ja kiirettä pitää.. On kyllä niin menevä tapaus että että ei meinaa jäädä hengähdystaukoja. Yöt meillä nukutaan pääsääntöisesti hyvin, nukkumaan menee 19.30 ja heräilee siinä 06-07 välillä. Silmät kun saa auki niin meno alkaa siitä
Päikkärit nukkuu puolen päivän jälkeen ja yleensä n. 1,5h. Kovapäinen kaveri on, oikea luupää :heart: mutta niin rakas.. kyllähän se vauva vuosi oli raskas ja luulen että meillä enin kiukkuaminen ja itkeminen oli temperamentti piirrettä, mutta siitä selvittiin.
Nyt perheemme on saanut lisäystä, toinen poika syntyi heinäkuussa ja lyhyen tuttavuuden jälkeen voin sanoa ettei tämäkään herra meitä meinaa sen helpommalla päästää.. On tulistuva luonne ja niinkuin neuvolassa täti totesi että "kiihtyy nollasta sataan sekunnissa", karjui koko toimituksen ajan..
Viihtyy mieluiten sylissä kasvot menosuuntaan päin ja niin että "kuljettaja" kävelee ja vispaa mennessään :headwall:
Eli siis ei todellakaan mikään sitterissä istuskeleva "mullaonkaikkihyvinjakivasti" tapaus.
Kyllähän sitä välillä ajattelee että olishan se mukava ollu jos olis saanut sellaisen hieman helpomman version tästä toisesta mutta minkäs teet kun valita et saa.. mennään sitten hieman vaikeemman kautta taas
Jaksamista teille kaikille ja iloista alkavaa syksyä :flower:
Nostanpa tämän ketjun ylöls, jos jollain moisia vaativia lapsia vielä on.
Itselläni kohta 7kk ihana pikkuinen joka on kylläkin vaativa pakkaus. Aluksi riesana oli paha koliikki jonka jälkeen vauva on itkulla/känimisellä jatkanut eteenpäin. Välillä tuntuu tosi rankalta kun esimerkiksi mitä vain tekee niin ikinä ei ole hyvä. Ulkona ei voida olla kuin uni aikaa ja silloinkin lähi maastoissa että jos sattuu heräämään niin äkkiä takaisin kotiin. Ruokailu on sujunut hyvin,tosin nyt pari päivää syönyt/juonut huonosti, mutta toivon sen olevan vain joku kausi. Lattialla viihtyy huonosti. On kuitenkin oppinut kääntyilemään jne., ei kuitenkaan vielä oikeastaan pääse eteenpäin ja joskus tuleekin huoli oppiiko toinen liikkumaan kun ei siellä lattialla tahtoisi olla. Toki siellä ollaan niin paljon kuin pystytään, mutta vähäistä se on. Syli on paras juttu ja parempi on vielä jos on sirkun päällä.
Unikoulukin aloitettiin vähän aikaa sitten ja toisen unenlaatu on parantanut ja nukkuu omassa sängyssään hyvin mitä nyt yhden yösyötön kera. ..Niin, ja jopa päivän päikkärit ovat parantuneet.
Ja vaikka valitusta on paljon tässä tekstissä, niin on ne hyvät hetket sitten niin ihania <3 ja kyllä niillä jaksaa eteenpäin.
Miten teillä muilla?
Itselläni kohta 7kk ihana pikkuinen joka on kylläkin vaativa pakkaus. Aluksi riesana oli paha koliikki jonka jälkeen vauva on itkulla/känimisellä jatkanut eteenpäin. Välillä tuntuu tosi rankalta kun esimerkiksi mitä vain tekee niin ikinä ei ole hyvä. Ulkona ei voida olla kuin uni aikaa ja silloinkin lähi maastoissa että jos sattuu heräämään niin äkkiä takaisin kotiin. Ruokailu on sujunut hyvin,tosin nyt pari päivää syönyt/juonut huonosti, mutta toivon sen olevan vain joku kausi. Lattialla viihtyy huonosti. On kuitenkin oppinut kääntyilemään jne., ei kuitenkaan vielä oikeastaan pääse eteenpäin ja joskus tuleekin huoli oppiiko toinen liikkumaan kun ei siellä lattialla tahtoisi olla. Toki siellä ollaan niin paljon kuin pystytään, mutta vähäistä se on. Syli on paras juttu ja parempi on vielä jos on sirkun päällä.
Unikoulukin aloitettiin vähän aikaa sitten ja toisen unenlaatu on parantanut ja nukkuu omassa sängyssään hyvin mitä nyt yhden yösyötön kera. ..Niin, ja jopa päivän päikkärit ovat parantuneet.
Ja vaikka valitusta on paljon tässä tekstissä, niin on ne hyvät hetket sitten niin ihania <3 ja kyllä niillä jaksaa eteenpäin.
Miten teillä muilla?
Heippa Teppis! ja onpas hauska lukea minun aloituksesta alkanutta viestiketjua, olen siis entinen Hiipi =)
Tutulta tuo tosiaan kuulostaa, juuri tuollaista muistan sen olleen varsinkin esikoisen aikaan. Katselin että olen viimeksi tänne kirjoittanut kun toinen poikamme syntyi -10. Joukon jatkeeksi on nyt syntynyt viime joulukuussa tyttö.
Kaikista kolmesta ehdottomasti "vaativin" oli tuo esikoinen joka nyt siis on jo 4½ vuotias vauhdikas miehen alku. Ja edelleen on aikasta kiivas tapaus. Vauhtia on koko hereilläolo aika. Herää klo 6.00 ja niin myös pikkuvelikin. Heti alkaa touhu ja tohina joka loppuu n. 20.45 illalla. Syttyy helposti, räiskähtelee ja sihahtaa, mutta leppyy myös aika nopeasti. Osaa myös olla erittäin mielikuvituksellinen ja on aina hyvin perillä mitä ympärillä tapahtuu. Hoitaja sanoi päiväkodissa että tämän lapsen seurassa ei tule koskaan olemaan tylsää, ja se pitää kyllä hyvin paikkansa.
Pikkuvelikin osaa kyllä räiskähdellä mutta on kuitenkin paljon paremmin hallittavissa..
Kaikkia lapsiani yhdistää vauva ajassa se että kukaan ei ole pitkään viihtynyt kasvot kantajaan päin, aina pitää kantaa kasvot menosuuntaan. Ja viihtyneet liikkeessä.
Huoli pois, kyllä vauvasi oppii liikkeelle lähtemään kun on sen aika, ja voin vakuuttaa että tilanne helpottuu kun aikaa kuluu, huolet ja "ongelmat" vain hieman muuttuvat.
Muista kun eräs tuntematon äiti sanoi silloin kun esikoinen oli aivan vauva että helpompaa on kun on useampi lapsi. Se on totta. Meillä on nyt kolme ja jotenkin sitä tuntuu että vaikka kädet on työtä täynnä niin silti on helpompaa kun silloin kun oli vain se esikoinen.. Ehkä jokainen lapsi opettaa omalla tavallaan ja antaa varmuutta äitinä/isänä olemiseen.
Jaksamisia sinulle, luota itseesi ja tee niinkuin teille parhaaksi sopii!
081012 (ent.Hiipi)
Tutulta tuo tosiaan kuulostaa, juuri tuollaista muistan sen olleen varsinkin esikoisen aikaan. Katselin että olen viimeksi tänne kirjoittanut kun toinen poikamme syntyi -10. Joukon jatkeeksi on nyt syntynyt viime joulukuussa tyttö.
Kaikista kolmesta ehdottomasti "vaativin" oli tuo esikoinen joka nyt siis on jo 4½ vuotias vauhdikas miehen alku. Ja edelleen on aikasta kiivas tapaus. Vauhtia on koko hereilläolo aika. Herää klo 6.00 ja niin myös pikkuvelikin. Heti alkaa touhu ja tohina joka loppuu n. 20.45 illalla. Syttyy helposti, räiskähtelee ja sihahtaa, mutta leppyy myös aika nopeasti. Osaa myös olla erittäin mielikuvituksellinen ja on aina hyvin perillä mitä ympärillä tapahtuu. Hoitaja sanoi päiväkodissa että tämän lapsen seurassa ei tule koskaan olemaan tylsää, ja se pitää kyllä hyvin paikkansa.
Pikkuvelikin osaa kyllä räiskähdellä mutta on kuitenkin paljon paremmin hallittavissa..
Kaikkia lapsiani yhdistää vauva ajassa se että kukaan ei ole pitkään viihtynyt kasvot kantajaan päin, aina pitää kantaa kasvot menosuuntaan. Ja viihtyneet liikkeessä.
Huoli pois, kyllä vauvasi oppii liikkeelle lähtemään kun on sen aika, ja voin vakuuttaa että tilanne helpottuu kun aikaa kuluu, huolet ja "ongelmat" vain hieman muuttuvat.
Muista kun eräs tuntematon äiti sanoi silloin kun esikoinen oli aivan vauva että helpompaa on kun on useampi lapsi. Se on totta. Meillä on nyt kolme ja jotenkin sitä tuntuu että vaikka kädet on työtä täynnä niin silti on helpompaa kun silloin kun oli vain se esikoinen.. Ehkä jokainen lapsi opettaa omalla tavallaan ja antaa varmuutta äitinä/isänä olemiseen.
Jaksamisia sinulle, luota itseesi ja tee niinkuin teille parhaaksi sopii!
081012 (ent.Hiipi)