Voi miten tuttua oli meille! :hug: Meillä vielä se lisäksi nukkui suht lyhyet yöunet eli 8-9h.
Sitten mies vain yksinkertaisesti kyllästyi näihin nukutussessioihin ja alettiin "unikoulu". Samassa yhteydessä ymmärrettiin aikaistaa unille menoa kun tajuttiin että klo 18 jälkeen alkava "kiukuttelu" saattaa johtua siitä että tyty alkoi olla väsynyt, niinkuin johtuikin! Syksyllä vielä kun jouduttiin myöhäistämään nukuttamista kun muuten olisi herännyt jo klo 5. :headwall:
Rutiinit on tosi tärkeä juttu. Sitten jos yhtään yliväsynyt niin täällä painitaan yhä nukahtimisen kanssa joten kannattaa aloittaa iltavalmistelut hyvissä ajoin ettei mene liian väsyneeksi!
Sitten me toimittiin/toimitaan vähän samoin kuin yo. tapauksessa. Yksi satu ja 1-2 lorua/unilaulua, jonka aikana valot sammuu. Sitten suukotellaan ja toivotetaan hyvät yöt. Mies (joka vain kelpaa nukuttajaksi) siirtyy ovelle seisomaan ja palauttaa tytön sänkyyn jos yrittää nousta pois. TOisinaan nukahtaa ilman itkuja mutta periaatteessa pitää aina vängätä vähän.
Enää nukutukseen ei me juuri puolta tuntia pidempää, ellei yliväsynyt. Kaikkensa kyllä jaksaa yhä yrittää huomion saamiseksi
Ovelia nuo lapset kyllä osaavat olla, pyörittävät pikkurillinsä ympäri jollei pidä varaansa...
Loppujen lopuksi taisi olla 2 iltaa sellaista hirveää itkua, pitää olla vain sinnikäs eikä luovuttaa jos aloittaa tämän tyyppisen "unikoulun". Kun päätöksen tekee ja siinä pysyy niin tuloksia alkaa tulla. Tulipa huomattua miten esikoinen osaa viedä vanhempiansa kuin litran mittaa, taitaa olla se "esikoissyndrooma".
Toistaseksi mies nukkuu tytyn kanssa samassa huoneessa, kun se heräilee öisin. Näin molemmat nukahtaa helpommin ja vauvakaan ei herätä heitä eli kaikki nukutaan parhaiten. Se on kuitenkin vain väliaikaisratkaisu, toivotaan.
Voimia sinulle, kohtalotoveri, jos päätät ryhtyä tähän! :hug: