Nuori aikuinen äiti rakas

Olen 21-ikäinen äiti ja minulla on noin puolivuotias vauva. Ja ihana mies.

Se on kumma, että vaikka olen jo nuori aikuinen enkä enää edes teini-äiti (teiniäitejä loukkaamatta!), minua kohdellaan kuin kummajaista. Kerran eräs vastaantulija kysyi ikääni, sitten kysyi epäilevästi että "missäs mies on" ja ihmetteli että olen äiti..kuulemma niin nuori äidiksi.
Tämä ei ollut eka kerta kun toiset tulevat kommentoimaan äitiyttäni tai katsovat pitkään, mm.ikäni takia. Kaverit pitävät melko hulluna valintaani. Naapurin rouva kerran tokaisi, että "pikkutyttö päätti sitten hankkia lapsen!"...
Purinpa vaan tuntojani tänne. Ihmetyttää miks lapset pitäis nykyään "hankkia" niin vanhana, vaikka eipä lapsia edes niin vaan "hankita"...

 

Näpäytä takaisin:Että minkäs ikäisenä naapurin ruova sai lapsensa? Tai mikäs se sitten olisi paras lapsen saanti ikä?

 

Meidän naapuri sanoi äitilleni: "mitä sinä menit päästämään tuon tytön leikkimään kotia, kun itsekin lapsi..."
Äiti siihen:" sängyn jalkaanko ois pitänyt sitoa?"

Huvittavaa sinänsä, että tää naapuri on 40v. Minä siis 27, olin 20 kun ekan sain.

 

no mulle ne kommentoivat vieläkin noin ja oon kuitenkin jo 26v! Tosin mulla 4 lasta. mut kyllä muuten mulkoilevat äitiänikin jos kulkee lasten kanssa, ajattelevat varmaan et ompa vanhana äidiksi ruvennut. 50v äitini kun näyttää ehkä 40-45 vuotiaalta joten häntä ei mummuksi luulla. Siinähän pähkäilevät. Mä oon jo tottunut, mut joskus esikoisen vauva aikana otti päähän kun pidettiin automaattisesti jonain rassukkana joka ei osaa edes lastansa hoitaa kun on niiin nuori.

 

\

Meidän naapuri sanoi äitilleni: "mitä sinä menit päästämään tuon tytön leikkimään kotia, kun itsekin lapsi..."
Äiti siihen:" sängyn jalkaanko ois pitänyt sitoa?"

Huvittavaa sinänsä, että tää naapuri on 40v. Minä siis 27, olin 20 kun ekan sain.

siis tää naapuri sano sen vasta nyt!!! mun mielestä 27v on jo kypsä äidiksi...

 

\

Olen 21-ikäinen äiti ja minulla on noin puolivuotias vauva. Ja ihana mies.

Se on kumma, että vaikka olen jo nuori aikuinen enkä enää edes teini-äiti (teiniäitejä loukkaamatta!), minua kohdellaan kuin kummajaista. Kerran eräs vastaantulija kysyi ikääni, sitten kysyi epäilevästi että "missäs mies on" ja ihmetteli että olen äiti..kuulemma niin nuori äidiksi.
Tämä ei ollut eka kerta kun toiset tulevat kommentoimaan äitiyttäni tai katsovat pitkään, mm.ikäni takia. Kaverit pitävät melko hulluna valintaani. Naapurin rouva kerran tokaisi, että "pikkutyttö päätti sitten hankkia lapsen!"...
Purinpa vaan tuntojani tänne. Ihmetyttää miks lapset pitäis nykyään "hankkia" niin vanhana, vaikka eipä lapsia edes niin vaan "hankita"...

Itse olen 22-vuotias ja kyllä sitä katseita saa kummasti osakseen kun ulkona lykkii lastenvaunuja. Kukaan ei tosin ole vielä kertaakaan tullut mitään kommentoimaan, mutta kannattaa jättää sellaiset omaan arvoonsa. Kukaan ei tunne sinua niin kuin sinä itse!!

 

Sain ensimmäisen ollessani 20 v. Nyt olen 27v ja odotan viidettä. Jokainen päättää itse milloin halua lapsia. Nykyään kun ajattellaan et ensin opiskelu ja ura, niin vanhat rouvat eivät tajua ettei kaikki ajattele samalla tavalla.

 

olin kanssa 21 kun esikko synty ja toi kohtelu alko jo synnärillä! olin kuitenkin hoitanut vauvoja jo aikaisemmin joten ei ihan vierasta hommaa ollut. mulle välillä ihmetellään vieläkin että noin nuori ja nyt ikaää 26v. ja kuopus synty kun olin 25v =)

 

\

Sain ensimmäisen ollessani 20 v. Nyt olen 27v ja odotan viidettä. Jokainen päättää itse milloin halua lapsia. Nykyään kun ajattellaan et ensin opiskelu ja ura, niin vanhat rouvat eivät tajua ettei kaikki ajattele samalla tavalla.

Tuo on kyllä aika "hauskaa", kun ennenvanhaan lapset tehtiin nuorena, nii nyt sitte näköjään yli kakskymppinenki on vielä "pentu"

 

Me saatiin "asentaa pitkät nenät" sukulaisille kun epäilivät meidän mahdollisuuksia B) Eli me päätimme (eli ei ollut vahinko) hankkia lapsi kun oltiin oltu yhdessä n.puoli vuotta,juuri vasta muutettu yhteen. Molemmat opiskeltiin,mä kauppiksessa ja mies ammattikoulussa. Mulla ikää siis lapsen syntyessä 21 ja mies 19...
Mulla siis opiskelut jäi kesken ja mies meni armeijaan! Siinä vasta soppa sukulaisten mielestä ja tiedän,että moni kaverikin epäili,että kuinka pärjätään!

Minä pärjäsin miehen armeija-ajan oikein hyvin pojan kanssa ja mies pääsi heti töihin kotiuduttuaan. Sitten hankittiin oma asunto,mentiin naimisiin,mä suoritin kouluni ja perhekin on kasvanut yhdellä pojalla lisää Että siitäs saivat

 

Olin 21v ku sain esikois tytön. Yks vanha ruova alkoi kertoileen ku joku hänen tuttu oli synnyttäny alateitse ja kui se oli kamalaa. Äitini sanoi sille suoraan etten tuu synnyttään alateitse vaan vauva syntyy sektion kautta. Se vanha ruova kyl meni hiljaseks... Äitini oli nii varma jo sillon ku esikkoani ootin, et vauvani tulee syntyyn sektion kautta ja nii se syntykin. 5v sitte...

 

Olin kerran työpaikan kahviossa syömässä eväitä. Työkaverit juttelivat naapuriosaston hoitajien kanssa lasten saamisiästä. Yksi äiti oli 29-v ja oli viiden äiti. Siihen muutamat tokaisivat, että oletpa nuorena aloittanut. En voinut olla kommentoimatta, että olen itse 26-v ja odotan kolmatta
Näytän vielä aika paljon nuoremmalta, käytän toisinaan saparoita ja olen pieni kokoinen, joten ikäni voi tulla yllärinä. Siitä sitten alkoi "supina" pöydän toisessa päässä: MINÄ en ainakaan olisi ollut valmis äidiksi vielä pari kymppisenä!!Oli muut asiat mielessä..
Kaikkihan on samasta muotista veistetty ja etukäteen pitää olla "valmis" äiti Ihan kuin lapsen synnyttyä ei voisi oppia mitään, kun etukäteen on ollut jo valmis. Minusta ainakaan ei voi olla valmis äiti, ennenkuin se pallero on maailmassa. Ja siitähän se opettelu vasta alkaakin

Mutta kaikesta huolimatta hyvää joulunodotusta äideille (ja muillekin) ikään katsomatta :xmas:

 

Tapahtui viime viikolla äitiysneuvolassa...

Tutkin aikani kuluksi neuvolakorttiani, kun aikaani odotin. Joku tuikituntematon äiti alkoi höpistä mulle n. 1½-vuotias poika sylissään "että noin mäkin silloin ekan kanssa hymyilin, mutta ootas kun se syntyy, on koliikki ja korvatulehdus ja jos vielä alat toista odottamaan..."

"Joo, no, tää on kyllä jo viides..."

"Herran jumala...päläpälä...minkäikäinen...päläpälä...
entä lapset...päläpälä..."

 

Niin, onneksi ei ole omalle kohdalle sattunut arvostelua, mutta on se ihme miten ihmiset jaksaa kauhistella toisten elämistä.
Tiedän että selän takana minustakin puhuttu, ja joku tantta puhui äidilleni että tämän pitäisi mennä hoitoon kun antaa lastensa olla ihan holtittomia. Juu-u...

En kyllä meidän holtittomuudesta tiedä, hyvin tässä ollaan eletty ja oltu ja elämä mallissaan ja ollaan onnellisia.

Antaa muiden olla kateellisia, kun eivät itse tiedä ja tee mitä elämältään tahtovat.

 

\

Tapahtui viime viikolla äitiysneuvolassa...

Tutkin aikani kuluksi neuvolakorttiani, kun aikaani odotin. Joku tuikituntematon äiti alkoi höpistä mulle n. 1½-vuotias poika sylissään "että noin mäkin silloin ekan kanssa hymyilin, mutta ootas kun se syntyy, on koliikki ja korvatulehdus ja jos vielä alat toista odottamaan..."

"Joo, no, tää on kyllä jo viides..."

"Herran jumala...päläpälä...minkäikäinen...päläpälä...
entä lapset...päläpälä..."

 

mä oli 18 ku esikko synty, ja ennen kun täytin 19 syntyi toinen...
hirveesti on tullu kommenttia ns. teiniäitiydestä mutta useimmat jotka mut tuntee ei enää ihmettele yhtään mun valintoja. tuntemattomat saattaa ensin ihmetellä ja kummeksua, mut useimpien mielestä tällaisen elämän valitseminen, ja nuorena äidiksi tuleminen vaatii rohkeutta, ja ne on "kehunu" mua, päivitelly että "ei musta vaan ton ikäsenä olis ollu...." ja sit todenneet jotain tyyliin että on se ihanaa ku jotkut uskaltaa ja on tarpeeks kypsiä äidiksi nuorempana....
mun mielestä äidiksi tuleminen vaatii rohkeutta iästä riippumatta, onhan se jokaiselle lastenhoitokokemuksista tai kirjatiedosta huolimatta eräänlainen hyppy tuntemattomaan. rohkeutta se kysyy, ja vahvaa tahtoa. ja mä tajusin sen vasta ku tutustuin henkilöön joka ei koko elämässään oo uskaltanu tehdä käytännössä katsoen mitään. ei vaihtanut työpaikkaa, ei muuttanut elämänkumppanin kanssa yhteen, ei uskaltanut tehdä lapsia.... kun aina on se "mitä jos..". mitä jos erotaan? mitä jos en saa töitä? mitä jos lapsia ei tulekkaan? mitä jos ei ole varaa maksaa lainaa? mitä jos....
en tiedä voiko sellanen jossitteleva ja jahkaava elämäntyyli olla kovin palkitseva, mutta mulle se ei missään nimessä sopisi. mä teen melkein kaikki päätökset hetken mielijohteesta, sen ensimmäisen tunteen, tavallaan intuition perusteella mitä tulee. eikä oo mikään vielä kaduttanu! =)

 

Tämä olikin hyvä aloitus, pitää myös kommentoida. Itse 22v ja tyllerö vajaa vuoden. Olen myös huomannut samaa, että välillä saa osakseen ihmetteleviä katseita.
Kerran olin kirpparilla myymässä ja pöydässä oli myös jotakin tytöltä pieneksi jäänyttä vaatetta. Eräs noin 50v nainen tuli kysäisemään, että kenenköhän vaatteita mahdan myydä, kun ei minulla kuulemma voi vielä omia lapsia olla \|O
On se niin ihmeellistä että jos saat lapsia parikymppisenä niin ihmetellään että miksi noin nuorena, mutta jos et ole vielä kolmekymppisenä saanut lapsikatrasta kokoon aletaan puhua että kohta tulee kyllä kiire...

 

Minulle tuli tästä ketjusta mieleen minun mummo.. hän on jo vanha ihminen niin suotakoon hänelle anteeksi seuraava arvostelu...

Minun täti sai kuopuksensa 36-vuotiaana niin mummon kommentit oli:
-onko sitä noin vanhana pakko enää lapsia tehdä :headwall:

Minä sain ensimmäisen 20-vuotiaana niin mummo taas kommentoi:
-miksi teet noin nuorena lapsia sulla jää koko nuoruus väliin :headwall:

Minun sisko oli 28-vuotias ja sanoi mummolle, että en tee välttämättä lapsia olenkaan. Mummon kommentti:
-No totta kai sitä nyt ainakin yksi on tehtävä :headwall:

 

Kyllähän tuosta nuoresta iästä saa kuulla aina, mut mä oon ajatellut että joka siitä negatiivisessa mielessä minulle sanoo, hänellä on itsellään joku 30kriisi tai vastaava menossa.... :kieh: :kieh: Kateutta tms.
Ollaan kule nuoria ja nautitaan siitä!!! =) =) =)

 

meillä kaikki ollut nuoria kun saanut lapsia. meidän äidin mummu kommentoi raskauttani että onpa iloinen yllätys, jokos se tyttö (minä) on 17 täyttänyt... olin kylläkin jo 20, että näin meillä

 

tuttu juttu... meikäläinen oli 19v. kun tuo poika synty ja kommentteja on tullu niin tuttujen kuin tuntemattomienkin suusta. Mutta jos kommentit on ilkeitä niin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Itsehän sitä parhaiten tietää miten elämäänsä haluaa elää.

 

Kuulostaapas tutulta! Meidän sukulaiset oli ihan kauhuissaan kun saivat tietää et odotan, ja mulla ikää oli silloin 21v. Oma äitini jopa kysyi, että sattuiko meille vahinko...Mieheni kans oltiin jo melkein 4 vuotta oltu yhdessä, yhessä asuttiin yms.
Eräältä tuntemattomalta naiselta sain osakseni tosi pahoja mulkaisuja ollessani tyttäreni kans kirpparilla, taisi se jotain lapsien teosta lapsena mutistakin...
En ymmärrä mikä näiden ihmisten elämässä on niin vinksallaan, että on pakko alkaa arvostelemaan toisten valintoja ja elämää yleensäkin.

Armada; tuo oli aika hyvä juttu..

 

Mä olin 20 v. kun sain ekan lapsen. Nyt 24 ja 3 lasta... Mut mulle ei oo kyl kovin moni sanonu mitään, tosin joskus aika pitkään katotaan kun lykkii kaksosten rattaita ja yks kävelee tai pyöräilee vierellä... Vanhin 3,5 v. ja nuorin 7 kk.

 

Mä olin viel 19 kun aloin odottamaan mut ehdin täyttää 20 kun neiti syntyi..jo raskausaikana tuli tosi paljon pahoja katseita, suoraa ei tultu mitään sanomaan mut kuulin kyl muutaman kerran päivittelyjä.. Sillon välillä tuntu et oispa vanhempi tai vanhemman näkönen (oon ehkä nuoremman näköinen kun mitä oon)..nyt kun neiti on 3kk niin tulee vieläki inhottavia katseita mut nyt ne ei enää haittaa mua vaan oon todella ylpeä lapsestani! Mua kans ihmetyttää toi et ne pahan katseen 'antajat' on yleensä sitä ikäluokkaa et ne on tehneet omat lapsensa kakskymppisenä..välillä oikein toivoo ja varsinki raskausaikana toivo et joku ois tullu sanoo jotai suoraan niin ois saanut valittaa takasin!

 

olin kahdeksantoista kun aloin odottamaan ja yhdeksäntoista kun vauva syntyi ja sain erittäin huonoa kohtelua jo synnärillä koska olin niin nuori nyt olen kaksikymmentä ja odotan toista lasta ja joudun joka kerta kun johonkin menen saan pahoja katseita vanhemmilta ihmisiltä sen oli aluksi erittäin ärsyttävää mutta ei enää koska on niin monta muutakin nuorta ja siihen on tottunut mutta se on ärsyttävää kun vanhemmat tuntemattomat ihmiset tulevat neuvomaan lasten hoidossa kun olet ystävien ja heidän ja oman lasten kanssa kahvilla tai jossain kadulla missä vaan ... :/ mutta erittäin hyvää joulua kaikille odottajille ja äideille :xmas: :xmas: :xmas: :hug: