Nykyinen ja exä...

Elikkäs on aika pulmallinen tilanne... Erosin vuosi sitten lapsieni isästä. Todella nuorena solmittu liitto, joka sitten tuhoutui siksi että ei saatu asioita selviteltyä...

Oli paljon vihaa ja katkeruutta, puolivuotta sitten tapasin nykyisen mieheni ja nyt elän käytännössä avoliitossa. Eli elämässäni on nyt hyvä suhde mutta mutta...

Nyt on tilanne se että olen itse tutkiskelun ja vertaistuen kautta saanut annettua kaiken anteeksi niin itselleni kuin exällekkin. Ja tajunnut että ne tunteet ja yhteys ei ole kadonnut, jos siis nykyistä ei olisi... Tietäisin tarkalleen mitä tekisin...

Juttelin exän kanssa eilen kun hän haki lapsemme luokseen, ja selvisi että molemmilla olisi mahdollisesti halua yhdistää perhe kokoon... ja nyt kypsemmin ajattelevasti, molemmat on käynyt karrikkonsa läpi ja elää tasaista elämää mitä ei suhteen aikana ollut...

Mitä siis kanssa sisaret ja veljet tekisitte tilanteessani, nykyinen mies tietää mun tunteiden sekavuuden ja on aika suvaitseva ja kärsivällinen ollut... auttakkee... <br><br>

 

noh.. mitäs tähän sanois muuta kuin että kuuntele sydämesi ääntä.
mut muista että varma pitää asiasta olla jos yhteen haluatte taas, lapset varmasti kärsii jos isä ja äiti soutaa ja huopaa ees taas...

 

Tiedän.. se ei ole ratkaisu, ja ehkä enemmän mietin miten tää nykyinen suhde oikeasti toimii...

Ja en nopeisiin ratkaisuihin ole valmis... ensin toinen suhde mietittävä loppuun. Entiseen ei ole paluuta, ilman että vanha on takana. Ja en tahdo takaisin suhteeseen.. sen pitää olla uusi suhde vanhan kanssa.. samaan myllytykseen en lähtisi...

Lapsista vanhin kyselee kovasti koska äiti tulee kotiin isin luo... välit nykyään hyvät ja se kai hämää pientä...

 

\

Tiedän.. se ei ole ratkaisu, ja ehkä enemmän mietin miten tää nykyinen suhde oikeasti toimii...

Ja en nopeisiin ratkaisuihin ole valmis... ensin toinen suhde mietittävä loppuun. Entiseen ei ole paluuta, ilman että vanha on takana. Ja en tahdo takaisin suhteeseen.. sen pitää olla uusi suhde vanhan kanssa.. samaan myllytykseen en lähtisi...

Itse hyvin samanlaisessa tilanteessa.. Uusi mies ollu jo vähän aikaa ja hyvin menee mut myös vanha kummittelee. Ex käynyt suuria kasvukipuja tunnetasolla eron myötä ja nyt mietin et josko toimiskin asiat erilailla jos oltais yhdessä. Kovasti pyytelee mahdollisuutta ja itse alkanut sulaa sille ajatukselle. Mut en tiedä uskallanko kuitenkaan ottaa sitä askelta takaisin koskaan... Uuden suhteen tutustumisvaihe vielä menossa ja miettii mitä sen antavan. Vaikeita juttuja, ihan yöunet meinaa mennä

 

Ei se yleensä takaisin yhteen menemällä parane. poikkeuksia toki löytyy mutta itse olen syyllistynyt takaisin ottamiseen mutta elämä ei oikeesti ole muuttunut vanhasta mihinkään ehkä jopa huonontunutkin siitä.
Ehkä te olette onnellisisa omilla tahoillanne mutta haaveilette menneisyydestä jota ei kyllä saa takasin.
Voisit tehdä listan hyvistä ja huonoista puolista nyksästä ja exsästä ja suhteistanne. Jos vaikka vähän saisit selkoa.
:hug:

 

....Niin se on elämä uskomatonsa soutamista ja huopaamista.

Vinkkinä, jos teette jonkin päätöksen pysykää siinä... se on myöhäistä rykiä kun on jo housussa. :wave:

 

Vaikea tilanne sulla.MOlemmat ootte miettineet ja puineet asioita sekä anteeksi antaneet toisillenne,omissa oloissanne,ette yhteistä arkea eläessä,näin ymmärsin.korjaa jos oon väärässä. =)Voihan toki olla mahdollista että yhteinen uusi elämä onnistuukin,se vaatii asioista ja ongelmista puhumisen tietysti.
Samat vanhat kaunat tulevat ehkä eteen ennemmin tai myöhemmin,jos niitä ei ole yhdessä puitu ja anteeksi annettu tosissaan.Tällainen käsitys mulla on,perustuu osin omaan kokemukseen.Erosin aikanaan ja jossain vaiheessa ikävä oli entiseen elämään kokonaisena perheenä,mutta uusi ihmissuhde oli jo olemassa.Se oli vaikeeta aikaa,koska uusi mies oli ja on edelleen paras.En palannut entiseen vaan jatkoin silloisen miesystävän kans ja täytyy myöntää että hyvä etten mennyt takaisin.
Täytyy kuunnella sydämen ääntä ja antaa vähän tilaa järjellekin,edes piirun verran :heart:
Nämä on erittäin kinkkisiä asioita,kun on lapsiakin.en osaa sanoa mitä pitää tehdä,mut oman kokemuksen voin kertoa,jos se antaisi näkökulmaa sinun tilanteeseen.
Kaikkea hyvää sinulle elämääsi :heart: :hug:

 

Vielä pitimän sanua...

Paluu vaatii Teiltä paljon, henkistä kasvua ja aikuisena olemista. Molempien pitää pystyä antamaan periksi ja tulemaan toista vastaan ylä- ja alamäessä.

Asiat pitää puhua ja menneitä ei sen jälkeen enää kaivella tai kaivatte uudelle yritykselle uutta monttua. Puhukaa, itkekää, huutakaa ja purkakaa solmut narusta, mutta siihen täytyy olla teillä molemmilla todelllinen tahtotila, muuten homma kusee.

Niin ja jos päätöksen teette mihin suuntaan tahansa, pysykää siinä lasten ja itsenne sekä oman tulevaisuutenne takia
:wave:

 

\

Vielä pitimän sanua...

Paluu vaatii Teiltä paljon, henkistä kasvua ja aikuisena olemista. Molempien pitää pystyä antamaan periksi ja tulemaan toista vastaan ylä- ja alamäessä.

Asiat pitää puhua ja menneitä ei sen jälkeen enää kaivella tai kaivatte uudelle yritykselle uutta monttua. Puhukaa, itkekää, huutakaa ja purkakaa solmut narusta, mutta siihen täytyy olla teillä molemmilla todelllinen tahtotila, muuten homma kusee.

Niin ja jos päätöksen teette mihin suuntaan tahansa, pysykää siinä lasten ja itsenne sekä oman tulevaisuutenne takia
:wave:

just näin =)

 

elämä on.. kiitos neuvoista. Huomena otan parin päivän yksin olon ja mietin asioita.. saa vähän tilaa ajatuksille.. voimia muillekkin jotka asian kanssa painii...

 

ainakin eroaisin nykyisestä ensin. ja sen jälkeen rauhassa katsoisin exän kanssa tilannetta. lasten vuoksi en ryntäisi heti kimppaan asumaan jos taas vuoden päästä erottas. mutta ei ole järkeä pitää sitä nykystä vaan siinä "varalla" tai että säästelet jotenkin muka hänen tunteita, enempi vaan loukkaat toista kun jäät hänen kanssaan ja tunteet ovat jo muualla.
ja ettehän te oo olleet vasta kuin mitä oliko se puolivuotta yhdessä. parempi erota nyt saatte sitten puhtaalta pöydältä aloittaa exän kanssa jos aloitatte.