\
Alkuperäinen kirjoittaja 27.11.2006 klo 19:40 minävain kirjoitti:
puhelut on ärsyttävän tuttuja...muka lapsesta asiaa(tivataan että missä olette, kenen kanssa, mitä teette jne..."...tuo ei ole normaalia. En vain ymmärrä et miksi pitää olla noin v%¤&)=?##%n katkera . Kun minun mielestäni se vanhempi kenen vuoro on muksua hoitaa EI ole tilivelvollinen tälle toiselle osapuolelle. Minä itse luotan exääni...kun lapset ovat hällä niin ei minulla ole tarvetta soitella ja sama toiseen suuntaan=)
Minä olin lähiäiti, menneessä aikamuodossa siksi että lapset ovat jo aikusia.
Välimatka isälle ja isän suvun luo oli pitkä, tapaamisia harvoin.
Lapset halusivat tavata isäänsä. He ikävöivät. Tapaamiset onnistui, kun minä aloin soittamaan ja vaatimaan tapaamista. Enollut kiinnostunut exästä, olin kiinnostunut siitä että lapsi pääsisi tapaamaan isäänsä, joka ei koskaan oma-aloitteisesti ottanut yhteyttä tapaamisin liittyen.
Kun lapseni olivat isällään lomialla, minä soittelin päivittäin heille. Halusin kuulla mitä heille kuuluu, mitä ovat tehneet, jne. Ei minua kiinnostanut se isä tai muukaan suku siellä mummolassa, lapsesta ja nimenomaan lapsesta olin kiinnostunut.
Lapsillakin oli minua ikävä.
Vietimmehän kuitenkin aika tiivistä arkea keskenään, kun sekä minun suku, ystävät että isä ja isän suku olivat kaukana, en päässyt mihinkään, en edes maitokauppaan yksin.
Soitin siksi, koska lapset eivät saaneet soittaa sieltä, isältä tai mummolasta. Jos soittivat, ukki huusi vieressä lapselle minuutteja, että kauanko on puhelimessa istunut ja että kalliiksi tulee.
Eletteiin aikaa jolloin kännyköitä ei ollut, oli lankapuhelimet.
Minusta olisi kiva, jos nykyinen mieheni, etäisä, saisi soittaa lapsilleen, tai lapset saisi soittaa hänelle.
Nyt isä on pudotettu kokonaan pois lasten arjesta, hän ei saa siihen osallistua, hänen ei anneta osallistua, hän ei tiedä mitään, koska isällä ja lapsilla ei ole mitään yhteydenpitoa muuta kuin tapaamisviikonloput.