Nyt ei jaksaisi....

No niin....
Olen ollut jo poli vuotta yksin pienen tyttöni kanssa joka on nyt 8kk.
Alkaa jo tuntumaan siltä että Jonkinlainen apu olisi tarpeen.
Ei kotitöissä,ei lapsen hoidossa...Vaan mun pää alkaa kohta tekemään kepposia.
Olen niin suunnattoman väsyt..Ja myös siihen että joutuu kaiken tekemään yksin.
Ja että joutuu olemaan 24h/7vrk yhdessä lapsen kanssa.
Lastenhoitajia ei ystävistäni ole,aina tuntuu olevan joku todella hieno ja tarkkaan mietitty selitys...
Oma perheenikään ei tule juurikan lastenhoidon avussa vastaan..
Ja olen kuitenkin vasta 21-vuotias
Mutta lastani en kuitenkaan vaihtaisi pois mistään hinnasta..Mutta vapaa-aikaa Kaipaan niin suunnattomasti...Kauppaan meno yksinkin on täysin mahdotonta..en edes muista miltä se tuntuu..
Mistä te muut yksinhuoltajat saatte lastenhoitajia ?Esim.viikonloppuisin?
Tiedän,mannerheimin lastensuojeluliiton,mutta tuokin tuntuu olevan todella kallista....
Ja olisi myöskn kiva kuulla jos teilläkin on tälläinen tilanne,isät/äidit....
Ja ilmoittakaa mitden selviätte päivästä toiseen...
Niin ja...Hyvää Juhannusta! :flower: :headwall:

 

Entäpä lapsen isä, onko hän tekemisissä ollenkaan lapsensa kanssa?

Meillä lapsi isällään joka toinen vkonloppu, silloin saan ladata akkuja.

 

tai jos iskää ei kuvioissa ollenkaa mukana, niin hae soskusta tukiperhettä, jos vain mahollista. On kuitenkiin tärkeää oma hyvinvointi, että jaksaa itse olla lapsen kanssa.

Ja kun lapsesi on vasta 8 kuukautta vanha, se on todella rankkaa hoitaa kaikki yksin. Pyydä vanhempiasi, tai jotan muuta sukulaisia (mummot, papat...)ottamaan muksu vknlopuksi esimerkiksi, sano että olet itse niin järjettömän väsynyt että on pakko ladata akkuja. Toivottavasti tästä sinulle jotain apua olisi..

 

Niin...Lapseni isä ei ole siis missään tekemisissä kanssamme..
Olemme asuneet vuoden alussa 2kk hänen takiaan Turvakodissa..
Ja isästäni ei ole apua,ja äitiä ei mulla olekkaan..
Ja yhteyttä sukulaisten kanssa ei olla pidetty ..Joten Jotakin kyllä pitäisiä keksiä...Mutta harmi että se ei ole oma sukuni joka voisi minua auttaa..
Ja lapseni isälle en uskalla lasta siksi antaa koska pelkään hänen vievän hänet..Pois suomesta.
Niin kuin on uhkaillut.

Kiitos teille jotka ovat vastanneet.

 

Niin...Lapseni isä ei ole siis missään tekemisissä kanssamme..
Olemme asuneet vuoden alussa 2kk hänen takiaan Turvakodissa..
Ja isästäni ei ole apua,ja äitiä ei mulla olekkaan..
Ja yhteyttä sukulaisten kanssa ei olla pidetty ..Joten Jotakin kyllä pitäisiä keksiä...Mutta harmi että se ei ole oma sukuni joka voisi minua auttaa..
Ja lapseni isälle en uskalla lasta siksi antaa koska pelkään hänen vievän hänet..Pois suomesta.
Niin kuin on uhkaillut.

Kiitos teille jotka ovat vastanneet.
:flower:

 

missä päin suomea asut?
Ota yhteys lastensuojeluun / terkkariin ja kerro että tarvitset lasten hoitoa.
Minä olisin valmis olemaan tukiperhe mutta lasten iät lähtee 4 vuodesta, enkä halua mitään isoa lasta enkä montaa sisarusta, ei meilä tilat riitä, ja koska oma lapseni on pieni, ja olisi kiva saada pieni lapsi hoitoon, ikään kuin mummoa leikkimään, kun mummoikäinen olen.

 

Minä olen myös ollut alusta saakka kaksin lapsen kanssa. Isä ei ole kanssamme missään tekemisissä. Poika on nyt 9 kk. Olen nauttinut äitiydestä, mutta olen myös hyvin uupunut, sillä lapsi nukkuu hyvin levottomasti, heräilee yössä 5-10 kertaa. Minulla on onneksi ystäviä ollut apuana ja oma äiti myös. Ehdottaisin, että kysyisit alkuun apua neuvolasta. He varmasti osaavat sanoa, kenen puoleen kääntyä ja tietävät kotipaikkasi asiat jne.
:hug:

 

Niin,olen jo neuvolassa hieman puhunutkin mutta eipä tuo tuntunut mitenkään reagoivan...Kehotti kääntymään psykiatrin puoleen..
Ja lastensuojeluun olen ollut yhteydessä ja ovat puhuneetkine ttä jos mannerheiminlastensuojeluliitosta saisi apua...
ja olen sitä kyllä miettinytkin...

Jotenkin myös tässä kaipaisi ystäviä,mutta olen aina viihtynyt itsekseni joten niitä ei ole ja tuntuu että kaikki ne ystävät joita on ollut niin on kadonnut kun olen saanut tyttäreni ja myös ehkä siksi että entinen aviomieheni/lapseni isä esti minua tapaamasta heitä..

Ja Tukea myös tarvitsisin tähän ero prosessiin ja lapseeni liittyvissä asioissa,kun mieheni yrittää saada lastamme itselleen,no vaikka se ei ole mahdollista.,.Mutta kaikenlaiset pelottelu/uhkailu viestit tuntuvat kuitenkin ahdistavalta.

Mutta olen iloinen että jaksatte vastailla minulle.Kiitos.

 

Ilman hoitoapua minäkin. Lapsen isä toki tapaa lasta, useinkin, mutta ei siitä minulle apua ole. Hän hakee lasta hoidosta ja viettää pari tuntia "laatuaikaa". Minä olen silloin töissä. Lapsi palautetaan mulle kun tulen kotiin ja sit taas arkirumba...Isä ei tätä ymmärrä, vaan inttää, että hän ON lapsen kanssa. Minä taas tarvitsisin ennen kaikkea aikaa olla yksin ja vaikka siivota, shoppailla, tms.
Käyn töissä, joten en ole 24 h lapsen kanssa ja onhan lapsikin jo yli 3...mutta ongelmani on se että OMAA AIKAA ja HOITOAPUA saan vain todellaharvoin ja piskuisia rippusia.
Välillä tuntuu että en jaksa, en jaksa...On vaativa työ, puuhakas poika, koti, suuri puutarha...ja kaverit kaipaa huomiota...Ei minusta kaikkeen ole.
Onneksi lapsi on ihana mussukka eli jaksan vielä nauttia hänestä, mutta omat tarpeeni olen hyllyttänyt.
En hoida ulkonäköäni, en kuntoile, en lue...lihon ja rapistun niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Kaipaisin edes viikon lomaa omasta elämästä...
Mutta....on mulla niin hyvin kuitenkin että en poiskaan vaihtais.
Ristiriitaista, tiedän. Mutta kunhan huokailin julkisesti...
Oma keinoni on elää (jaksaa ) päivä kerrallaan, nauttien rakkaasta lapsesta. siinäpä se... Voimia sinulle
:hug: :hug: .....ja meille muillekin.

 

Mullakin on sellanen olo välillä että tarvitsen lomaa mun elämästä...Mutta Mut taas suht järjissä pitää pienet asiat.
Kuten se että odotan päivästä toiseen postin tuloa että milloink ase tuo mulel avioeropäätöksen.
Että näinkin lystikkäitä päiviä..Ja petyn niin suunnattomasti kun ei kuulu.
Ja kun lähdimme turvakotiin tyttöni kanssa oli elämä aivan kamalaa...
Suorastaan #&%?$!*ä.
Joten kun ajattelen sitä aikaa kun olimme kotona ja kaikkea sitä pahaa mitä meille siellä tapahtui niin tunnen taas olevani niin onnekas ja onnelinen että en ole siellä enään.Ja sekin antaa mulle voimia ,että näen millaisesta elämästä olen selvinnyt.
:flower:
Mutta Teille kaikille :hug: Paljon haleja ja Voimia.

 

Mistä päin te kaikki olette? Olen kahden lapsen yh-äiti, voisin mielelläni tutustua ja otan tälläkin hetkellä ystävieni lapsia meille hoitoon että saavat omaa aikaa... olisi kiva olla avuksi ja tutustua uusiin ihmisiin.

 

Minun ystäväni on kahden lapsen yh ja hänelläkään ei isä kuvioissa.
Heillä käy kodinhoitaja kerran viikossa. Luulen että sinullakin olisi kodinhoitajaan mahdollisuus, jos teilläpäin niitä on. Sitä voi varmaan tiedustella neuvolasta, mutta jos sieltä ei apua heru, katso vaikka puhelinluettelosta löytyiskö sieltä. Ja tosiaan, kannattaa hakea tukiperhettä! Tai hakea vaikka hoitopaikkaa pariksi päiväksi viikossa.
Ymmärrän täysin miten rankkaa sinulla on! Minulla on sukulaiset ja lasten isä kuvioissa ja silti on rankkaa henkisesti.
Nimenomaan eroprosessi ja yksinäisyys syö naista.
Voimia! :hug:

 

Me asumme Itä-helsingissä tyttöni kanssa..
ja minuun saa ottaa yhteyttä (vaikka vain kirjoitella sähköposteja) suvih84@hotmail.com

Millainen on siis tämä tukiperhe?

 

http://www.kaksplus.fi/keskustelu/?mode=viewtopic&tid=432490

tässä linkki josta myös löytyy linkki ja tietoa tukiperheestä

 

Tulikin tässä mieleeni,että löytyykö täältä innokkaita/luotettavia henkilöitä jotka jaksaisi auttaa minua (tai puolin ja toisin )tässä arjessa eteenpäin? :heart: :flower:

 

Mielelläni auttaisin mutta en asu helsingissä.Itse olen myös alusta asti ollut lapseni yh ja sain kodinhoitajan usein eli asia järjesty sillä.Voi että tosiaan auttasin kun omat lapsetkin jo isompia =)

 

\

Mielelläni auttaisin mutta en asu helsingissä.Itse olen myös alusta asti ollut lapseni yh ja sain kodinhoitajan usein eli asia järjesty sillä.Voi että tosiaan auttasin kun omat lapsetkin jo isompia =)

Saako kodinhoitajan vain jos on töissä? Saako apua myös äitiyslomalla? Maksaako ja mitä?

 

\

\

Mielelläni auttaisin mutta en asu helsingissä.Itse olen myös alusta asti ollut lapseni yh ja sain kodinhoitajan usein eli asia järjesty sillä.Voi että tosiaan auttasin kun omat lapsetkin jo isompia =)

Saako kodinhoitajan vain jos on töissä? Saako apua myös äitiyslomalla? Maksaako ja mitä?

Mulle ei maksanut mitään ja sain heti kun kotiuduin synnäriltä siihen asti kun menin töihin

 

Tiedän tunteen, kun ei enään jaksais. Mä olen ollut yh jo 2,5 vuotta. Lapset on nyt 5v. ja 1v (kerroin exällä raskaudesta vasta kun sain nimen eropaperiin). Lasten isä käy lapsia katsomassa silloin kun jaksaa/muistaa/viitsii. Ei hänestä mitään apua lasten kanssa ole, mitä nyt vaatteita ja leluja välillä ostaa (hyvä sekin). Mummi ja vaari on parikertaa ottanut isompaa yöksi, mutta yleensä kyllä ole lasten kanssa yksin 24/7. En edes muista milloin olisin ollut viimeksi yksin koko päivän. Talvella lainasin vanhempieni autoa kaupassa käyntiin ja he vahtivat lapsia sen aikaa, että silloin kyllä olin yksin . Nyt kesällä ei ole siihenkään tarvetta, kun auto toimii taas ja voidaan kävellä jos ei sada. Ja gynella olen käynyt pari kertaa yksin, jee! En kyllä vaihtaisi lapsiani mihinkään enkä kadu eroa. Kaipaisin vain omaa aikaa välillä. Olen pari kertaa kysynyt äidiltäni jos hän ottaisi molemmat lapset yhdeksi yöksi, jotta saisin vähän edes omaa aikaa, mutta aina hänellä on ollut jotain. En kehtaa koko ajan olla kyselemässä. Muutenkin tulee huono olo aina, kun kysyn josko hän tai joku vahtisi lapsia edes hetken. Tuntuu että heti katsotaan pahasti, kuin yrittäisin päästä lapsista eroon. Olen vaan niin väsynyt. Joka päivä sitä samaa siivoamista, pyykkäämistä, tiskaamista ja pikku prinsessan perässä juoksemista. Ei mitään muuta. Minulla ei ole edes ystäviä joiden luona voisin käydä tai jotka tulisivat meillä käymään. Haluaisin edes joskus pitää pienen hengähdys tauon. Ilman että tullee kauhea tuomituksi tulemisen tunne. Rakastan kyllä lapsiani eikä kyse ole siitä etten jaksaisi heidän kanssaa tai haluaisin heistä eroon. Olen vaan niin väsynyt. Tuntuu että olen taas koko ajan hermostunut ja rähjään pojalle. Tai sitten olen itkunen. Ja varsinkin sen jälkeen kun olen pojalle rähjännyt ja ihan turhaan. Olen huono äiti näin väsyneenä ja minulla on tosi paha olla. Tästä "valittamisestakin" tulee huono omatunto. Minulla sentään on kaksi ihanaa lasta ja koti. Pitäisi olla onnellinen eikä valittaa. Olen vain niin väsynyt. :'(

 

Kodinhoitajien avulla minä olen selvinnyt.Heidän kanssaan on myös mukava jutella.Ovat todella luotettavia ja ahkeria;siivoavat asunnon,laittavat ruuan ja hoitavat lapsen/lapset samassa ajassa kun itse ei saisi juuri mitään aikaan.
Kodinhoitaja pärjää kyllä.Ei muuta kuin viettämään omaa aikaa silloin kun hoitaja on.Kauppaan,kirjastoon,kahvilaan,uimaan...kunhan ei jää sängyn pohjalle makaamaan,vaan lähtee liikkeelle.Luonnosta olen saanut valtavasti voimaa.
Lapsen kanssa voi myös mennä perhekahvilaan,yksinhuoltajien olohuonetoimintaan;sinne missä on muita aikuisia ja juttukavereita.
Olen käynyt perheneuvolassa jopa lapsen kanssa.Sieltä on löytynyt kuuntelijaa ja ymmärtäjää.
Jos kemiat ei toimi,kannattaa rohkeasti vaihtaa toiseen työntekijään tai kodinhoitajaan,valitettavasti on myös niitä,jotka eivät ymmärrä,eivät kuuntele,eivätkä tue.Mutta aina lopulta on löytynyt ihminen,joka aidosti välittää.Periksi ei kannata antaa.
voimia apua kannattaa hakea ajoissa.