Nyt loppuu voimat ja keinot

Taapero 2v4kk ollut aina huono nukkumaan. Päikkäreille ja yöunille käynti yhtä showta. Kumpaakiin operaatioon menee puolitoista tuntia. Päiväunille käy viikkoisen hyvin kun olen keskenään lasten kanssa kotona mutta viikonloppuisin pitää vaan rillata rillata. Ei tee muuta kuin kirkuu ja naureksii kun komentaa. SItten yöt-. Nukkuu äärettömän katkonaisesti ja aamuyöstä saa ihme hepulin ja kirkuu ja kirkuu ja vielä kerran kirkuu niin että yöunet jäävät kesken.

Mikä neuvoksi?

 

Niin, piti vielä lisäämäni, että viimeisen 4 kuukauden ajan olen puhunut tästä neuvolassa, lastenlääkäreille, valtakunnan vanhempien puhelinneuvontaan ja vastaus on; kyllä teillä on rankkaa mutta tämä vaihe menee ohi, pitää koettaa olla hermostumatta. Mikä helevetin neuvo tuo on? Alkaa pikkasen olla väsynyt kun yöunet on pahimmillaan 5 tuntia.

 

Meillä on kans nukkumaan meno tosi vaikeeta.... Meillä tyttö 1 ½ vuotta. Pinniksessä vaan huutaa pää punasena ja viereen jos ottaa niin alkaa vehtaamaan ja leikkimään, siinä pyörähtää pari tuntia kevyesti..... Pinnikseen nukahtaa sitten melko hyvin, kunhan saa se kiukun purkauksen pois ja rauhottuu. Mutta eilen siinä kiukutessakin meni tunnin verran.... \|O Päikkäreille koti oloissa suostuu välillä menemään ihan ok. Kunhan minä pötkötän vieressä. Joskus saattaa kenkkuilla siinäki tunnin, mutta esim. tänään ei mennyt kun 5 minuuttia. Johtunee siitä, että käytiin ennen päikkäreitä riehumassa reilu tunti pihalla ja tyttö siitä niin rätti
Mihinkään kylään ei voida jäädä yöksi. Vaikka ottais viereen ja vaikka tekis mitä, niin tyttö huutaa ja huutaa. vaikka läpi yön, eihän se huutaessa voi nukkua, ja sitä ei lopeta ennenku auton nokka osoittaa kotia! (tämä siis kokeiltiin jouluna ja jouduttiin yhden aikaan yöllä lähtemään kotiin että mummolan muu väki sai nukkua kun neiti huusi ja temppuili yhdeksästä alkaen.... ) ei nuku, jos ollaan vieraassa paikassa, sama homma päikkäreitten kanssa. Kaikki unet kotona, niin just ja just saan se nukkumaan..... Elikkäs yö kylään ei voi jättää kun ei nuku kylässä edes äitin tai isän kanssa, saati sitten jonku vieraan kanssa!
Tätähän tämä on.... halusin vaan kertoa että muitakin saman asian kanssa tappelevia löytyy.... auttaa en osaa, itsekin tarvitsisin neuvoja....
:hug: :hug: :hug:

Niin, meillä onneksi sitten yöt nukutaan suht. hyvin. YLEENSÄ, mutta eilen illalla kun kiukkusi sängyssään jonkun tovin ennenkun rauhoittui, myös yöllä alkoi huutamaan... temppuili n. 5 minuuttia ja jatkoi uniaan.....
Sen tiedän, että hän huutaa omassa sängyssään sen takia, että pitäs päästä viereen.... Mutta mä en tahdo opettaa siihen, tyttö pyörii kovasti nukkuessaan ja potkii koko ajan minua nukkuessaan..... Meillä on myös toinen lapsi (vauva vielä) mutta kun hänkin alkaa älytä että voi päästä äitin ja isin viereen nukkumaan niinkun siskokin, niin johan käy peti ahtaaksi. Siksi lapset nukkuu omassa sängyssä!<br><br>

 

Kokemuksia ihan samasta... Tosin meidän valvottaja jo 2,5vuotta, että toki helpottanut on. Mutta edelleen jos jotain erilaista tapahtuu, niin sitten herätään leikkiin puoli neljältä aamuyöstä, että jee... Voi sen sanoa, että aika kyllä auttaa, jos yhtään lohduttaa. Unikoulu kyllä auttoi meillä myös, mutta ei se missään viikossa ole ohi, mun mielestä unikoulu jatkuu joka yö, eli heti otan ne neuvot käyttöön ku yöllä valvotaan. Mites teidän lasten luonteet? Meidän valvottajalla on kyllä sellanen ärripurriluonne että oksat pois ja pala latvaakin! Oma tahto voimakas, tietää mitä haluaa ja tosi utelias luonne. Uskon, että siksikin osaltaan valvoi, ku ei malta nukkua, ettei vaan jotain jännää jäis huomaamatta... Mutta hyviä hermoja ja pitkää pinnaa teille!

 

Kiitokset kanssasisaret. Ei se ole helppoa teilläkään. Ja tuo varmasti rassaa, ettei voi kyläillä missään.

Meidän poitsu on vähän ujo mutta tosi itsepäinen. Hän on varovainen kaikissa kynnyksissä, portaissa ettei juokse pää kolmantena jalkana. MUtta sitä omaa tahtoa kyllä löytyy. Ja jos ei mene mielen mukaan niin huuto on kova ja heittäytyy aivan makaroniksi.

Kyllä sitä tietää, että huutaminen ei auta mitään. Siitä tulee vaan niin paha mieli kaikille mutta välillä aamuyön tunteina tuntuu, että pää räjähtää ja tekisi mieli nostaa jälkikasvu ulko-oven taakse huutamaan.

Kuopus 11kk on kohtalaisen hyvä nukkuja mutta hän syö vielä öisin ja siihen on syynä se, että en jaksa "unikouluttaa" häntä vaan annan se maidon jotta saan pari tuntia edes nukutuksi. JOten toisaalta tuntuu, että teen itselleni karhunpalveluksen.

Parisuhdekin on ymmärrettävää kyllä koetuksella, kun sitä yhteistä aikaa ei jää ja aina väsyttää. Vuosi sitten kun kuopus syntyi olin niin hyvällä tavalla väsynyt. Jaksoi kaikkea ja oli niin onnellinen noista mukuloista. Onhan sitä vieläkin mutta uupumus on alkanut käydä aika raskaaksi kantaa.

P

 

Meillä 2v 2kk tyttö, joka kanssa on saattanut tässä viime aikoina herätä johonkin yöllä ja itkeä vaan ihan suoraa huutoa (oikeesti kirkua tosi kovaa) ja jos ehdottaa takaisin nukkumaan niin EI, haluaa pois sängystä, haluaa sinne, haluaa tänne ja ei oikeesti mihinkään. Voi mennä niin, että herää klo 3.00 aamuyöllä eikä enään nuku. Mieskin on välillä ihan hermot riekaleina, kun pitää aamulla töihin. Meillä on myös 7 kk vauva, jota minä joudun rauhoittelemaan yöllä, kun isompi huutaa. No nyt on ollut pari viikkoa rauhallisempaa, tytöllä oli korvatulehdus, joka ei muuten oireillut mitenkään, se vain satuttiin huomaamaan lääkärintarkastuksessa. Voi olla että syy oli siinä? Onko teillä tsekattu korvat.

 

Eikä tuon ikäiseltä ole sama jättää päiväunet pois. Tulee varmasti illalla sitten uni.

 

mun tutulta jolla oli 2v poika käskettii jättää päikkärit pois et sais yö unet paremmin hallintaan. ja näin kävi et kaveri oli siitä mielissään et 2h päiväuni rumba jäi pois (ja harmitti kun ei saanut enää noin tunnin rauhaa) yöunet parantu siinä määrin et tunti piti rauhottaa menoa ennen unia niin yleensä kävi jopa nukkuu!!
älyttömän rankka toi teidän tilanne kuitenkin on.
oma typy ei mistää hellistä unikouluista ikinä paljon välittäny, innostui aina kun jäi sinne silittää selkää tai muuten yritti rauhoitella. ja melkei aina vavahtu siihen ku yritti hiippailla huoneesta pois.
päätin kokeilla muuta kun pinna oli tiukalla koko ajan. nyt vien nukkuu, saa touhuta rauhassa ja jos kiukku ja kunnon huuto tulee oon antanu huutaa 2-5min riipuen huudon laadusta ja käyn peittelee uudestaan ja heti pois huoneesta. alussa tota kesti noin 30min nyt max 2 kertaa käyn. onnex nukkuu kyl melkein putkeen kaikki unet nykyään... jees...

 

Hei!

Oli pakko kirjoittaa, kun tuli mieleen sukulaisten lasteni tilanne tästä. On kanssa tosi tempperamenttinen tämä tyttö. Nyt vajaa neljävuotias. Aina ollut aika kiperä tapaus vanhemmilleen ja pväkodissakin. Sitä omaa tahtoa todella löytyy! Tosi vaikeita aina olleet nämä nukahtamiset heillä. Suht hyvinkin on kyllä välillä nukkunut, mutta nukahtaminen aina ollut yhtä taistelua. Jokin aikaa sitten, kun äitinsä oli aivan uuvuksissa puheli tilanteesta pväkodissa. Siellä täti käski kokeilemaan maidotonta ruokavaliota ja kappas! Tyttöpä käy ilman ongelmia yhdeksältä illalla nukkumaan! Äitinsä on aivan ihmeissään ja arvatenkin helpottunut. Oli kyllä myös paljon sairastellut nuhakuumeita yms. Jatkuva räkäisyys myös mennyttä elämää. Nyt on käynyt verikokeissa ja odottelevat niistä tuloksia eli että mikä osuus maidosta on se allergisoiva. Mitään iho-oireita ei ole ollut eikä myöskään tyttö ole osannut mahaa tms. valittaa. Olo on vaan ollut ilmeisesti kurja.

Eli joskus siis löytyy myös ihan tällainen syy näihin uniongelmiin.
Muuten en valitettavasti voi tarjota kuin sitä samaa myötätuntoa kuin nämä asiantuntijatkin ovat tarjonneet!

 

Me ollaan kokeiltu, että jätettäisiin nuo päikkärit pois. Välillä ne jää pois, kun ei asetu päiväunille ajoissa ja välistä muuten vain. Ilta kello neljästä kello .20.00 on silloin pitkä. Tavarat lentää ja ruokailu on lusikan heittämistä ja jatkuva kitinä kaikesta. No, hän nukahtaa lyhyemmällä showlla (huuto on sitä vastoin, kovempi) mutta öitä se ei rauhoita. Pari kertaa yössä herää kuitenkin ja aamulla ollaan viiden maissa ylhäällä joten tosi lyhyeksi jää päivittäinen unensaati.

Tuntuu, että siitä tulee jatkuva kierre. Kun kaikki nukkuu hunosti, on koko päivä hankala ja kun on yliväsynyt ei nuku kunnolla. Ja tuon ikäinen kun kertaa mielessään päiväntapahtumia ja jos taustalla on jatkuva väsymys niin ei kai siitä päivästä kovin kivoja muistikuvia ole.

Pitää miettiä ja kirjata tuota ruokajuttua, että löytyisikö sieltä jotain. Maha hänellä ei ole reagoinnut, että kakka on aina kiinteää jne mutta eihän se aina kaikkea kerro.

Olen nyt viime päivinä kovasti koettanut rauhoitella itseäni vakuuttamalla, että tämä menee ohi kyllä. Tänä aamuna itkin hysteerisenä väsymistäni ja se loppujen lopuksi helpotti. Kyllä sitä ymmärtää, ettei lapsi tätä tahallaan tee. Mutta toisaalta olen ymmärtänyt miten vähän tukea tälläiseen väsymiseen perhe saa.

 

Meillä oli ihan samanlaista, kun 2v ikä alkoi lähestymään. Mulla/miehellä valehtematta meni nukuttamiseen yli 4h/päivässä. Omassa sängyssä ei pysynyt vaan lähti leikkimään ja vieressä lauloi, läpsi, hyppi, jutteli jne. Olin niin pinna kireellä ettei mitään rajaa. Meillä kyllä sinänsä oli helpompaa, että poika on aina nukkunut hyvin, kunhan on nukahtanut.

Samaan aikaan sitten syntyi vielä kuopus. Koitin sitten nukuttaa lapsia siten, että olin itse keskellä ja molemmat oli mun vieressä ellei kuopus sitten jo nukkunut omassa sängyssään. Yleensä kyllä esikoinen piti sellaista meteliä, että meidän herkkäuninen kuopus siihen heräsi. Ja äidin pinnaa kiristi. Monesti kuopus nukkui omat päiväunensa ja esikoinen yhä taisteli unta vastaan (ja äitiä vastaan). Jos päiväunet jätti välistä niin ilta oli kamala ja lapsi ei silti mennyt ajoissa nukkumaan. Tai toki yritettiin laittaa ajoissa, mutta eihän siitä mitään tullut. Ja itse olin tosi väsynyt, ja mies oli väsynyt.

Pinnasängyssä poikaa ei voinut pitää, kun oppi jo kovin varhain tulemaan sieltä pois. Viimein kokeilin matkasänkyä. Laidat ovat sen verran korkeammat ettei päässytkään sieltä pois. Laitoin pojan yksin nukkumaan matkasänkyyn ja ihan omaan huoneeseen. Tilanne rauhoittui meillä hetkessä (vajaassa viikossa). Nyt ikää on 3v ja edelleen nukkuu päiväunet. Jos ei nuku, niin silti lepäilee rauhassa sen 1-2 h, jonka jälkeen saa sitten alkaa touhuta muuta. Yöunille pyytää ihan itse.

Meillä siis nukuttamisesta oli tullut valtataistelu. Pitkää pinnaa äidille, tiedän että sitä tarvitaan. :hug:

 

Entä perhepeti? Auttaisiko tilannetta? Saattaa ola hankala päästä siitä pois, mutta jos tällä hetkellä rauhoittaisi tilannetta.

 

Entäs jos lapsi ei tarvii niin paljon unta? Eihän virkeää lasta saa millään nukahtamaan.

Meillä on kaikki kolme lopettaneet päiväunet jo alle 2-vuotiaana. Kun olivat tunnin loikoilleet hereillä vaunuissa/sängyssä, niin saivat tulla pois jos uni ei kerta tullut. Sitten vaan runsaasti ulkoilua, ei tv:tä, kunnon ruoat ja päiväuniaikaan pikku välipala että lapsi saa energiaa valvoa, mutta ei enää iltapalalla liikaa (puuro tai muroja tai 2 leipää ja maitolasi).

Suosittelen kokeilemaan päiväunien poisjättöä (vaikka sanotaan että lapsi tarvii päiväunet 4-5-vuotiaaksi asti, niin luulen että se on laskettu niiden lasten unentarpeen mukaan, jotka joutuu aamuisin heräämään kuudelta hoitoon lähtöä varten ja valvovat illalla yli 21). Toivottavasti parin päivän perästä lapsesi nukkuu hyvät yöunet 11-12 tuntia! Voimia koitokseen, pari ekaa päivää on rankimmat, sitten se lähtee sujumaan jos on lähteäkseen :hug:

 

aamuyön heräily on lapsilla yksi tyypillinen astman oire. oletko miettinyt, voisiko se olla mahdollista?

 

\

aamuyön heräily on lapsilla yksi tyypillinen astman oire. oletko miettinyt, voisiko se olla mahdollista?

Tämä kävi minulla tänään mielessä, että voisiko olla jotain sellaista. Mietiin miehen kanssa myös, että jos saataisiin tuohon makkariin ängettyä se hänen sänkynsä. Otettaisiin hänet mielellään hänet viereemme mutta siinä hän ei viihdy. Poika kuitenkin tykkää omasta sängystä ja pitää sitä "majanaan" ja taputtelee kovasti vuodevaatteiden Nalle Puh kuvioita.

Ollaan myös ajateltu, että lasten huoneeseen ostettaisiin jo toinen sänky kuopusta odottamaan ja jos kuopus opettelisi ottamaan siinä tirsoja välillä joten auttaisiko seura. Soitin tällä viikolla neuvolaan ja kerroin jälleen tästä meidän tilanteesta. Aika neuvolalekurille olisi vapaana vasta puolentoista kuukauden päästä. Järkyttävää.