Nyt me sitten luovutamme, eli ei vauvaa meille.

:'(
Nyt emme mieheni kanssa jaksa tätä enää. 3 vuotta luomua odottaneina ja 4 vuotta hoitoja käyneinä olemme jo väsyneitä joka tavoin. Me emme saa lasta.
Mua särkee jo fyysisestikkin liikaa. Saatikka henkinen puoli, josta kärsii suuresti miehenikin.
Älkää kysykö mitä, miten tai miksi tai mistä kestä johtui. Ollaan jo tarpeeksi vastailtu. Haluan nyt vain purkautua. Adoptio, sijaisvanhemmuus yms. ei meille tule sopimaan. Olisimme halunneet oman, biologisen lapsen, edes yhden. Mutta ei. :'(
Niinpä alamme sopeutumaan tähän kahden aikuisen perheeseen. Meillä on kolmas huone ollut 8 vuotta odottamassa, nyt alan sisustaa sen uudeksi työhuoneeksi. Se on kai mulle terapiaa. Pikkuhiljaa luovun myös näistä perhepalstoista, mut ihan vielä en pysty :'( Eläydyn niin mukaan aina kun luen että joku plussaa..!
Tuntuu ihan v*tun pahalta.... :'(

 

:hug:

 

:hug:

 

:hug: mitään muuta en osaa tai voi. Voimia! :flower:

 

:hug:

 

:hug: :hug: voimia, en voi ikinä ymmärtää täysin miltä teistä tuntuu, mutta uskon surun olevan käsittämön

 

Suuri halaus sinulle!

 

:hug:

 

:hug:

 

En voi tietää IKINÄ miltä susta tuntuu. Mutta voin kuvitella edes vähän ja pahaa tekee...

Tämä nyt on susta varmaan ihan typerää edes sanoa, mutta sanonpa kuitenkin. Joskushan luonto yllättää lapsettoman parin juuri silloin, kun kaikki yritys on unohdettu ja kaikki toivo menetetty....

 

:hug:

 

:hug:

 

:hug:

 

Joskus... siis joskus käy niin, että kun yrittäminen lakkaa, stressi lakkaa ja raskaus alkaa.

:hug:

 

Ja sulla on hyvä mieli, kun sait tämän kertoa...? Idiottimaista!

 

Siitä olen pahoillani, että ette omaa saa,
siitä olen ihmeissäni, että toisten lapsia ette huoli...

 

toivon todella jaksamista.. juuri aikasemmin kommentoin johonkin ketjuun että jos nyt plussaisin sekoaisin onnesta, kolme vuotta yritetty eikä mitään tapahdu.
niin rohkeita ei olla oltu että tutkimuksiin lähdettäis, se pelottaa ihan pirusti jo valmiiksi että mitä siellä sanottas, kuoleeko se viimenenkin toivo siinä..
mutta tämäkin jo hajoittaa. ihan yhtä paskoja fiiliksiä tulee joka päivä käytyä läpi

 

:'( :hug:

en voi tuntea tuskaasi, mutta voin vaan kuvitella :hug:

 

Voimia.... ja positiivista energiaa <3

 

Ei se näköjään aina toimi...

 

Olen niin pahoillani teidän puolesta *halaus* Me myös lapsettomia tai ehkä onnistumme tällä kertaa, kuka tietää??? On ehkä viimeinen hoitomme, koska en tiedä mistä jatkossa saisimme rahat hoitoihin... Vielä en kuitenkaan olisi valmis luovuttamaan, en halua luopua unelmasta. Toisaalta vain olisi helpompaa kun pystyis jo luopumaan ja suuntamaan elämässä muihin asiohin energiansa ja rahansa. Tunnen kipusi ja tuskasi, ikävä kyllä.

 

Toivottavasti tämä ei loukkaa sinua, vaan rohkaisisi vielä. Ystäväperheemme yritti lasta 6 vuotta. Näistä kolme vuotta kalliita hoitoja yksityisellä. Päättivät lopulta, että nyt hoidot lopetetaan ja he elävät kahdestaan elämänsä koska lapsia ei heille ole tarkoitettu. Lähtivät lomamatkalle Thaimaahan ja sieltä reissusta sitten toivat mukanaan ihanaakin ihanimman tuliaisen, joka heille syntyi 9kk myöhemmin. Ja täysin luomuna.
Halauksia ja voimia teille. Toivon todella, että teistäkin joskus tulee vielä äiti ja isä.

 

:hug:

 

Ei se näköjään aina toimi...

Peesi.

 

Halaus minultakin. Toivon, että saatte kuitenkin elämäänne onnea, rakkautta ja iloa runsain mitoin.