Nyt on 1,5h "syöty" sitten puuroa

Anna lapselle kaksi vaihtoehtoa, joista hän voi itse valita kumpaa syö, esim. otatko tänään puuroa vai leipää aamupalaksi. Jos valitsee leivän, voit antaa valita, mitä leivän päälle laitetaan, siis kahdesta vaihtoehdosta. Sinä päätät vaihtoehdot, lapsi päättää kumpaa ottaa. Saadessaan valita lapsi tuntee itsensä tärkeäksi. Ei aikuisillekaan aina maistu sama ruoka joka aamu.

 

Gabriela, sinä olet itse aikaansannut tämän tilanteen, ei lapsi. Ihan oikeasti, ymmärrän täysin mitä ajat takaa, mutta keinosi ovat täysin vääriä. Jospa nyt kuuntelisit minua, meillä on tuosta (ja vielä paljon pahemmasta) syömättömyyden suosta noustu jo kaksi kertaa. Uskallan väittää, että olen siinä oppinut jotain. Minä olen ollut lapseni kanssa sairaalassa, kun hän ei syömättömyyden takia jaksanut enää olla hereillä. Jos luulet että tilanne ei voi teillä mennä siihen, olet väärässä. Ole niin kiltti ja muuta asennettasi.

Jospa nyt laitan rautalangasta asiat jotka teet väärin:

1. Teet ruokailusta epämiellyttävän asian, kun siihen liittyy niin paljon taistelua. Olette tilanteessa, jossa lapsi kokee että syömiseen liittyvät asiat ovat epämiellyttäviä.

2. Olet erittäin havainnollisesti nyt opettanut lapsellesi, että syömättömyydellä hän saa asioita aikaan. Se on paha virhe. Lapsen syömisen tai syömättä jättämisen ei kuulu vaikuttaa päivän muuhun kulkuun. Hän on nyt oppinut että syömällä/syömättömyydellä saa erilaisia reaktioita aikaan äidissä. Lapsi kokee että hänellä on valta tässä asiassa. Hän tahtoo, vaikkei itsekään tiedä mitä hän tahtoo.

Teidän tilanne on ehkä lähtenyt ihan perus uhmasta, mutta enää ei ole siitä kyse. Nyt on kyse siitä että sinä olet toiminut väärin. Pahoittelen jos viestini sävy vaikuttaa töykeältä, se ei ole tarkoitus. Sinulla on nyt vain täysin hukassa lapsen näkökulma tähän asiaan.

Sinuna toimisin seuraavasti: Pyri tekemään ruokailusta kivaa ja paineetonta. Sirkusta ei tarvita, mutta tilanteen kuuluu olla miellyttävä. Jos lapsi ei syö, toteat 'ei sitten tällä kertaa', ja korjaat ruuan pois. Jatka päivää normaalisti. Seuraavalla aterialla tarjoat samaa ruokaa mitä itse syöt. Jos lapsi ei huoli, toteat jälleen saman asian ja korjaat ruuan pois. Taas päivä jatkuu normaalisti. Jne.

Noilla sun konsteilla lapsi nimenomaan huomaa kontrolloivansa sinua, vaikka sä luulet että luovuttamisella olisi se seuraus. Sun täytyy luovuttaa, jotta lapsi tajuaa että hänen syömisellään/syömättömyydellään ei ole mitään vaikutusta mihinkään.

Paremmin ja ytimekkäämmin ei voisi sanoa Joko AP nyt ymmärsit useimpien sulle vastanneidin pointin?

En koska ole enemmänkin samaa mieltä sen toisen puolen kanssa

eli sun toiminta on tuottanut tulosta ja puuro on nyt syöty? vai?

 

Voi ei, tuosta ei lopputulosta tule, muutakuin pojalla ikuinen kammo puuroon :| Istutko sä itse 1.5h ruuan edestä mitä et yksinkertaisesti saa alas? Et, sä kaavit sen pois ja syöt jotain muuta tai jätät syömättä.

tätä peesaan!

olen järkyttynyt lukemani! todellako olet noin tyränni että PAKOTAT lapsen syömään??

En pakota! pakottaminen on sitä että työntää lusikan lapsen suuhun..

voi luoja..on tuokin tietynlaista pakottamista mitä nyt teet,

 

Gabriela, sinä olet itse aikaansannut tämän tilanteen, ei lapsi. Ihan oikeasti, ymmärrän täysin mitä ajat takaa, mutta keinosi ovat täysin vääriä. Jospa nyt kuuntelisit minua, meillä on tuosta (ja vielä paljon pahemmasta) syömättömyyden suosta noustu jo kaksi kertaa. Uskallan väittää, että olen siinä oppinut jotain. Minä olen ollut lapseni kanssa sairaalassa, kun hän ei syömättömyyden takia jaksanut enää olla hereillä. Jos luulet että tilanne ei voi teillä mennä siihen, olet väärässä. Ole niin kiltti ja muuta asennettasi.

Jospa nyt laitan rautalangasta asiat jotka teet väärin:

1. Teet ruokailusta epämiellyttävän asian, kun siihen liittyy niin paljon taistelua. Olette tilanteessa, jossa lapsi kokee että syömiseen liittyvät asiat ovat epämiellyttäviä.

2. Olet erittäin havainnollisesti nyt opettanut lapsellesi, että syömättömyydellä hän saa asioita aikaan. Se on paha virhe. Lapsen syömisen tai syömättä jättämisen ei kuulu vaikuttaa päivän muuhun kulkuun. Hän on nyt oppinut että syömällä/syömättömyydellä saa erilaisia reaktioita aikaan äidissä. Lapsi kokee että hänellä on valta tässä asiassa. Hän tahtoo, vaikkei itsekään tiedä mitä hän tahtoo.

Teidän tilanne on ehkä lähtenyt ihan perus uhmasta, mutta enää ei ole siitä kyse. Nyt on kyse siitä että sinä olet toiminut väärin. Pahoittelen jos viestini sävy vaikuttaa töykeältä, se ei ole tarkoitus. Sinulla on nyt vain täysin hukassa lapsen näkökulma tähän asiaan.

Sinuna toimisin seuraavasti: Pyri tekemään ruokailusta kivaa ja paineetonta. Sirkusta ei tarvita, mutta tilanteen kuuluu olla miellyttävä. Jos lapsi ei syö, toteat 'ei sitten tällä kertaa', ja korjaat ruuan pois. Jatka päivää normaalisti. Seuraavalla aterialla tarjoat samaa ruokaa mitä itse syöt. Jos lapsi ei huoli, toteat jälleen saman asian ja korjaat ruuan pois. Taas päivä jatkuu normaalisti. Jne.

Noilla sun konsteilla lapsi nimenomaan huomaa kontrolloivansa sinua, vaikka sä luulet että luovuttamisella olisi se seuraus. Sun täytyy luovuttaa, jotta lapsi tajuaa että hänen syömisellään/syömättömyydellään ei ole mitään vaikutusta mihinkään.

Paremmin ja ytimekkäämmin ei voisi sanoa Joko AP nyt ymmärsit useimpien sulle vastanneidin pointin?

En koska ole enemmänkin samaa mieltä sen toisen puolen kanssa

Tyypillinen DI ;D

 

En koska ole enemmänkin samaa mieltä sen toisen puolen kanssa

Voiton tunne lapsen tahdon murtuessa. Ihana ja suloinen riemu, kun lapsi alistuu. Kyllähän se voi olla houkuttelevaa.

 

Voi ei, tuosta ei lopputulosta tule, muutakuin pojalla ikuinen kammo puuroon :| Istutko sä itse 1.5h ruuan edestä mitä et yksinkertaisesti saa alas? Et, sä kaavit sen pois ja syöt jotain muuta tai jätät syömättä.

tätä peesaan!

olen järkyttynyt lukemani! todellako olet noin tyränni että PAKOTAT lapsen syömään??

En pakota! pakottaminen on sitä että työntää lusikan lapsen suuhun..

voi luoja..on tuokin tietynlaista pakottamista mitä nyt teet,

Niin on se hirveää kun lapsi ei aina saa tahtoaan läpi, se on minusta kyllä enenmmänkin kasvattamista kuin pakottamista, mutta sanojahan on paljon millä sitä voi nimittää..

 

Gabriela, sinä olet itse aikaansannut tämän tilanteen, ei lapsi. Ihan oikeasti, ymmärrän täysin mitä ajat takaa, mutta keinosi ovat täysin vääriä. Jospa nyt kuuntelisit minua, meillä on tuosta (ja vielä paljon pahemmasta) syömättömyyden suosta noustu jo kaksi kertaa. Uskallan väittää, että olen siinä oppinut jotain. Minä olen ollut lapseni kanssa sairaalassa, kun hän ei syömättömyyden takia jaksanut enää olla hereillä. Jos luulet että tilanne ei voi teillä mennä siihen, olet väärässä. Ole niin kiltti ja muuta asennettasi.

Jospa nyt laitan rautalangasta asiat jotka teet väärin:

1. Teet ruokailusta epämiellyttävän asian, kun siihen liittyy niin paljon taistelua. Olette tilanteessa, jossa lapsi kokee että syömiseen liittyvät asiat ovat epämiellyttäviä.

2. Olet erittäin havainnollisesti nyt opettanut lapsellesi, että syömättömyydellä hän saa asioita aikaan. Se on paha virhe. Lapsen syömisen tai syömättä jättämisen ei kuulu vaikuttaa päivän muuhun kulkuun. Hän on nyt oppinut että syömällä/syömättömyydellä saa erilaisia reaktioita aikaan äidissä. Lapsi kokee että hänellä on valta tässä asiassa. Hän tahtoo, vaikkei itsekään tiedä mitä hän tahtoo.

Teidän tilanne on ehkä lähtenyt ihan perus uhmasta, mutta enää ei ole siitä kyse. Nyt on kyse siitä että sinä olet toiminut väärin. Pahoittelen jos viestini sävy vaikuttaa töykeältä, se ei ole tarkoitus. Sinulla on nyt vain täysin hukassa lapsen näkökulma tähän asiaan.

Sinuna toimisin seuraavasti: Pyri tekemään ruokailusta kivaa ja paineetonta. Sirkusta ei tarvita, mutta tilanteen kuuluu olla miellyttävä. Jos lapsi ei syö, toteat 'ei sitten tällä kertaa', ja korjaat ruuan pois. Jatka päivää normaalisti. Seuraavalla aterialla tarjoat samaa ruokaa mitä itse syöt. Jos lapsi ei huoli, toteat jälleen saman asian ja korjaat ruuan pois. Taas päivä jatkuu normaalisti. Jne.

Noilla sun konsteilla lapsi nimenomaan huomaa kontrolloivansa sinua, vaikka sä luulet että luovuttamisella olisi se seuraus. Sun täytyy luovuttaa, jotta lapsi tajuaa että hänen syömisellään/syömättömyydellään ei ole mitään vaikutusta mihinkään.

Paremmin ja ytimekkäämmin ei voisi sanoa Joko AP nyt ymmärsit useimpien sulle vastanneidin pointin?

En koska ole enemmänkin samaa mieltä sen toisen puolen kanssa, eli näiden jouden laps4et ovat olleet huonoja syömään.. en niiden joiden lapsille on maistunut hyvin..

Tässäkö on sun kommentti mun kirjoitukseen?

No, muistele sitten minua ja neuvojani kun omasi on ollut useamman päivän syömättä. Sitten kun syöminen on teillä aina suunnaton taistelu ja pelkkää ahdistusta, muista että syyllinen siihen olet sinä itse.

 

Voi ei, tuosta ei lopputulosta tule, muutakuin pojalla ikuinen kammo puuroon :| Istutko sä itse 1.5h ruuan edestä mitä et yksinkertaisesti saa alas? Et, sä kaavit sen pois ja syöt jotain muuta tai jätät syömättä.

tätä peesaan!

olen järkyttynyt lukemani! todellako olet noin tyränni että PAKOTAT lapsen syömään??

En pakota! pakottaminen on sitä että työntää lusikan lapsen suuhun..

voi luoja..on tuokin tietynlaista pakottamista mitä nyt teet,

Niin on se hirveää kun lapsi ei aina saa tahtoaan läpi, se on minusta kyllä enenmmänkin kasvattamista kuin pakottamista, mutta sanojahan on paljon millä sitä voi nimittää..

no ei pidä saada tahtoa läpi, ei todellakaan. Mutta mieti mikä on kohtuullista ja mikä ei. Tuo mene minusta aika yli jo..

 

Meillä kukaan ei syö puuroa aamuisin, kun me aikuisetkaan ei siitä tykätä. Lapselle olen yrittänyt tarjota joitain kertoja, mutta ei vauvanakaan siitä oikein innostunut. Purkkivellistä tykkää ja saa sitä niin kauan kunnes siihen kyllästyy. En myöskään ymmärrä tuollaista pakottamista ja tuputtamista. Muitakin vaihtoehtoja on kuin puuro. Lapset syö kyllä silloin kun on nälkä.

 

Anna lapselle kaksi vaihtoehtoa, joista hän voi itse valita kumpaa syö, esim. otatko tänään puuroa vai leipää aamupalaksi. Jos valitsee leivän, voit antaa valita, mitä leivän päälle laitetaan, siis kahdesta vaihtoehdosta. Sinä päätät vaihtoehdot, lapsi päättää kumpaa ottaa. Saadessaan valita lapsi tuntee itsensä tärkeäksi. Ei aikuisillekaan aina maistu sama ruoka joka aamu.

Lapsi ei suostu syömää periaatteesta vaikka antaisin lettuja.. kokeiltu on..

 

Gabriela, sinä olet itse aikaansannut tämän tilanteen, ei lapsi. Ihan oikeasti, ymmärrän täysin mitä ajat takaa, mutta keinosi ovat täysin vääriä. Jospa nyt kuuntelisit minua, meillä on tuosta (ja vielä paljon pahemmasta) syömättömyyden suosta noustu jo kaksi kertaa. Uskallan väittää, että olen siinä oppinut jotain. Minä olen ollut lapseni kanssa sairaalassa, kun hän ei syömättömyyden takia jaksanut enää olla hereillä. Jos luulet että tilanne ei voi teillä mennä siihen, olet väärässä. Ole niin kiltti ja muuta asennettasi.

Jospa nyt laitan rautalangasta asiat jotka teet väärin:

1. Teet ruokailusta epämiellyttävän asian, kun siihen liittyy niin paljon taistelua. Olette tilanteessa, jossa lapsi kokee että syömiseen liittyvät asiat ovat epämiellyttäviä.

2. Olet erittäin havainnollisesti nyt opettanut lapsellesi, että syömättömyydellä hän saa asioita aikaan. Se on paha virhe. Lapsen syömisen tai syömättä jättämisen ei kuulu vaikuttaa päivän muuhun kulkuun. Hän on nyt oppinut että syömällä/syömättömyydellä saa erilaisia reaktioita aikaan äidissä. Lapsi kokee että hänellä on valta tässä asiassa. Hän tahtoo, vaikkei itsekään tiedä mitä hän tahtoo.

Teidän tilanne on ehkä lähtenyt ihan perus uhmasta, mutta enää ei ole siitä kyse. Nyt on kyse siitä että sinä olet toiminut väärin. Pahoittelen jos viestini sävy vaikuttaa töykeältä, se ei ole tarkoitus. Sinulla on nyt vain täysin hukassa lapsen näkökulma tähän asiaan.

Sinuna toimisin seuraavasti: Pyri tekemään ruokailusta kivaa ja paineetonta. Sirkusta ei tarvita, mutta tilanteen kuuluu olla miellyttävä. Jos lapsi ei syö, toteat 'ei sitten tällä kertaa', ja korjaat ruuan pois. Jatka päivää normaalisti. Seuraavalla aterialla tarjoat samaa ruokaa mitä itse syöt. Jos lapsi ei huoli, toteat jälleen saman asian ja korjaat ruuan pois. Taas päivä jatkuu normaalisti. Jne.

Noilla sun konsteilla lapsi nimenomaan huomaa kontrolloivansa sinua, vaikka sä luulet että luovuttamisella olisi se seuraus. Sun täytyy luovuttaa, jotta lapsi tajuaa että hänen syömisellään/syömättömyydellään ei ole mitään vaikutusta mihinkään.

Paremmin ja ytimekkäämmin ei voisi sanoa Joko AP nyt ymmärsit useimpien sulle vastanneidin pointin?

En koska ole enemmänkin samaa mieltä sen toisen puolen kanssa

Ja tuollasesta olemme seurauksena me jotka eivät vielä aikuisenakaan syö kaikkea. Sitäkö haluat? Päiväkodissa olen nähnyt tämän tavan hedelmiä kun lapsi itkukurkussa istuu ja pyytää saisiko olla syömättä kun ei mene alas ja edellinen hoitaja/koti on pakottanut. Hyvä jos sitten on sovittu että se yksi lusikallinen ja loput leipää. Ole itsepäinen ja mene tuo tie, huomaat että se ei ole se toimiva.

 

Järkyttävää, en voi muuta sanoa. Todella epäaikuismaista ja lapsi inhoaa varmaan puuroa koko loppuikänsä. Surullista. :ashamed:

 

Anna lapselle kaksi vaihtoehtoa, joista hän voi itse valita kumpaa syö, esim. otatko tänään puuroa vai leipää aamupalaksi. Jos valitsee leivän, voit antaa valita, mitä leivän päälle laitetaan, siis kahdesta vaihtoehdosta. Sinä päätät vaihtoehdot, lapsi päättää kumpaa ottaa. Saadessaan valita lapsi tuntee itsensä tärkeäksi. Ei aikuisillekaan aina maistu sama ruoka joka aamu.

Lapsi ei suostu syömää periaatteesta vaikka antaisin lettuja.. kokeiltu on..

tai sit sillä ei vaan ole aamuisin nälkä?

 

Meillä kukaan ei syö puuroa aamuisin, kun me aikuisetkaan ei siitä tykätä. Lapselle olen yrittänyt tarjota joitain kertoja, mutta ei vauvanakaan siitä oikein innostunut. Purkkivellistä tykkää ja saa sitä niin kauan kunnes siihen kyllästyy. En myöskään ymmärrä tuollaista pakottamista ja tuputtamista. Muitakin vaihtoehtoja on kuin puuro. Lapset syö kyllä silloin kun on nälkä.

Niin, mutta kun lapsi ei siis todellakaan syö yhtään mitään mikä laitetaan aluksi eteen.. ei kyse ole puurosta.. voi kumpa olisikin..

 

Voi ei, tuosta ei lopputulosta tule, muutakuin pojalla ikuinen kammo puuroon :| Istutko sä itse 1.5h ruuan edestä mitä et yksinkertaisesti saa alas? Et, sä kaavit sen pois ja syöt jotain muuta tai jätät syömättä.

tätä peesaan!

olen järkyttynyt lukemani! todellako olet noin tyränni että PAKOTAT lapsen syömään??

En pakota! pakottaminen on sitä että työntää lusikan lapsen suuhun..

voi luoja..on tuokin tietynlaista pakottamista mitä nyt teet,

Ja oikeasti vielä pahempaa pakottamista. Fyysisellä pakottamisella lapsi sentään ymmärtää mitä häneltä odotetaan. Eikä tule tällaista koko päivän jatkuvaa sairasta valtataistelua mihin muutamasta kommentista täällä otetaan pönkitystä, että jee, kyllä mä teen oikein, kun en koskaan, ikinä, missään tilanteessa anna periksi!

Ihan sama asia kuin pitäisi väen vängällä tunkea suojatielle, kun vihreät valot kävelijöille palaa, vaikka päin punaisia ajavia autoja ajaa virtana siitä. "Noi muut tekee väärin, en minä, minähän en edes henkeni uhalla luovu ja jousta oikeuksistani."

 

Gabriela, sinä olet itse aikaansannut tämän tilanteen, ei lapsi. Ihan oikeasti, ymmärrän täysin mitä ajat takaa, mutta keinosi ovat täysin vääriä. Jospa nyt kuuntelisit minua, meillä on tuosta (ja vielä paljon pahemmasta) syömättömyyden suosta noustu jo kaksi kertaa. Uskallan väittää, että olen siinä oppinut jotain. Minä olen ollut lapseni kanssa sairaalassa, kun hän ei syömättömyyden takia jaksanut enää olla hereillä. Jos luulet että tilanne ei voi teillä mennä siihen, olet väärässä. Ole niin kiltti ja muuta asennettasi.

Jospa nyt laitan rautalangasta asiat jotka teet väärin:

1. Teet ruokailusta epämiellyttävän asian, kun siihen liittyy niin paljon taistelua. Olette tilanteessa, jossa lapsi kokee että syömiseen liittyvät asiat ovat epämiellyttäviä.

2. Olet erittäin havainnollisesti nyt opettanut lapsellesi, että syömättömyydellä hän saa asioita aikaan. Se on paha virhe. Lapsen syömisen tai syömättä jättämisen ei kuulu vaikuttaa päivän muuhun kulkuun. Hän on nyt oppinut että syömällä/syömättömyydellä saa erilaisia reaktioita aikaan äidissä. Lapsi kokee että hänellä on valta tässä asiassa. Hän tahtoo, vaikkei itsekään tiedä mitä hän tahtoo.

Teidän tilanne on ehkä lähtenyt ihan perus uhmasta, mutta enää ei ole siitä kyse. Nyt on kyse siitä että sinä olet toiminut väärin. Pahoittelen jos viestini sävy vaikuttaa töykeältä, se ei ole tarkoitus. Sinulla on nyt vain täysin hukassa lapsen näkökulma tähän asiaan.

Sinuna toimisin seuraavasti: Pyri tekemään ruokailusta kivaa ja paineetonta. Sirkusta ei tarvita, mutta tilanteen kuuluu olla miellyttävä. Jos lapsi ei syö, toteat 'ei sitten tällä kertaa', ja korjaat ruuan pois. Jatka päivää normaalisti. Seuraavalla aterialla tarjoat samaa ruokaa mitä itse syöt. Jos lapsi ei huoli, toteat jälleen saman asian ja korjaat ruuan pois. Taas päivä jatkuu normaalisti. Jne.

Noilla sun konsteilla lapsi nimenomaan huomaa kontrolloivansa sinua, vaikka sä luulet että luovuttamisella olisi se seuraus. Sun täytyy luovuttaa, jotta lapsi tajuaa että hänen syömisellään/syömättömyydellään ei ole mitään vaikutusta mihinkään.

Paremmin ja ytimekkäämmin ei voisi sanoa Joko AP nyt ymmärsit useimpien sulle vastanneidin pointin?

En koska ole enemmänkin samaa mieltä sen toisen puolen kanssa, eli näiden jouden laps4et ovat olleet huonoja syömään.. en niiden joiden lapsille on maistunut hyvin..

Okei. Mutta sit kun lapsesi joskus iltapäivällä lopulta syö sen vanhan puuron, niin kannatta muistaa että se syö sen nälkäänsä. Ei siksi, että on ymmärtänyt ettei muuta ruokaa tänään tule. Ihan sama mitä siinä lautasella olisi, lapsella on jo niin kova nälkä että kaikki kelpaa.

Ja huomenna sama rumba alkaa aamupalalta, mutta jos haluat näin toimia, niin mikäs siinä. Toivotan pitkä pinnaa nyt ja tulevaisuudessa.

 

Anna lapselle kaksi vaihtoehtoa, joista hän voi itse valita kumpaa syö, esim. otatko tänään puuroa vai leipää aamupalaksi. Jos valitsee leivän, voit antaa valita, mitä leivän päälle laitetaan, siis kahdesta vaihtoehdosta. Sinä päätät vaihtoehdot, lapsi päättää kumpaa ottaa. Saadessaan valita lapsi tuntee itsensä tärkeäksi. Ei aikuisillekaan aina maistu sama ruoka joka aamu.

Lapsi ei suostu syömää periaatteesta vaikka antaisin lettuja.. kokeiltu on..

tai sit sillä ei vaan ole aamuisin nälkä?

Niin eikä päivisin, eikä iltaisin.. ja sitten sillä ei varmaan ole ulkona kylmäkään kun lähtisi sinne alasti kun ei uhmassaan suostu vaatteita pukemaan..

 

Tuus ap viikkon tai parin päästä kertomaan miten menee. Montako päivää olette istuneet sisällä saman lautasen edessä ja onko helpottanu. Veikkaan että ei...

 

Anna lapselle kaksi vaihtoehtoa, joista hän voi itse valita kumpaa syö, esim. otatko tänään puuroa vai leipää aamupalaksi. Jos valitsee leivän, voit antaa valita, mitä leivän päälle laitetaan, siis kahdesta vaihtoehdosta. Sinä päätät vaihtoehdot, lapsi päättää kumpaa ottaa. Saadessaan valita lapsi tuntee itsensä tärkeäksi. Ei aikuisillekaan aina maistu sama ruoka joka aamu.

Lapsi ei suostu syömää periaatteesta vaikka antaisin lettuja.. kokeiltu on..

tai sit sillä ei vaan ole aamuisin nälkä?

Niin eikä päivisin, eikä iltaisin.. ja sitten sillä ei varmaan ole ulkona kylmäkään kun lähti sinne alasti kun ei uhmassaan suostu vaatteita pukemaan..

No mun mielestä toi on jo lastensuojeluasia jos päästät lapsesi ulos alasti, ainakin etelä-suomessa on vielä kylmä ja vähän luntakin maassa. Kyllä oven saa niin takalukkoon ettei lapsi pääse ilman avaimia ulos.

 

Oletko edes kokeillut toista tapaa hoitaa ruokailuun liittyvää uhmaa?

 

Anna lapselle kaksi vaihtoehtoa, joista hän voi itse valita kumpaa syö, esim. otatko tänään puuroa vai leipää aamupalaksi. Jos valitsee leivän, voit antaa valita, mitä leivän päälle laitetaan, siis kahdesta vaihtoehdosta. Sinä päätät vaihtoehdot, lapsi päättää kumpaa ottaa. Saadessaan valita lapsi tuntee itsensä tärkeäksi. Ei aikuisillekaan aina maistu sama ruoka joka aamu.

Lapsi ei suostu syömää periaatteesta vaikka antaisin lettuja.. kokeiltu on..

tai sit sillä ei vaan ole aamuisin nälkä?

Niin eikä päivisin, eikä iltaisin.. ja sitten sillä ei varmaan ole ulkona kylmäkään kun lähti sinne alasti kun ei uhmassaan suostu vaatteita pukemaan..

No mun mielestä toi on jo lastensuojeluasia jos päästät lapsesi ulos alasti, ainakin etelä-suomessa on vielä kylmä ja vähän luntakin maassa. Kyllä oven saa niin takalukkoon ettei lapsi pääse ilman avaimia ulos.

lapsi alasti ulkona ja äiti palstailee sisällä?

 

Tuus ap viikkon tai parin päästä kertomaan miten menee. Montako päivää olette istuneet sisällä saman lautasen edessä ja onko helpottanu. Veikkaan että ei...

No eihän tämä juttu voi olla edes totta, ei kai kukaan nyt ole noin clueless kuin tää ap.

 

Anna lapselle kaksi vaihtoehtoa, joista hän voi itse valita kumpaa syö, esim. otatko tänään puuroa vai leipää aamupalaksi. Jos valitsee leivän, voit antaa valita, mitä leivän päälle laitetaan, siis kahdesta vaihtoehdosta. Sinä päätät vaihtoehdot, lapsi päättää kumpaa ottaa. Saadessaan valita lapsi tuntee itsensä tärkeäksi. Ei aikuisillekaan aina maistu sama ruoka joka aamu.

Lapsi ei suostu syömää periaatteesta vaikka antaisin lettuja.. kokeiltu on..

tai sit sillä ei vaan ole aamuisin nälkä?

Niin eikä päivisin, eikä iltaisin.. ja sitten sillä ei varmaan ole ulkona kylmäkään kun lähti sinne alasti kun ei uhmassaan suostu vaatteita pukemaan..

No mun mielestä toi on jo lastensuojeluasia jos päästät lapsesi ulos alasti, ainakin etelä-suomessa on vielä kylmä ja vähän luntakin maassa. Kyllä oven saa niin takalukkoon ettei lapsi pääse ilman avaimia ulos.

Korjasin jo kirjoitusvirheen eli "lähtisi" ulos..

 

Anna lapselle kaksi vaihtoehtoa, joista hän voi itse valita kumpaa syö, esim. otatko tänään puuroa vai leipää aamupalaksi. Jos valitsee leivän, voit antaa valita, mitä leivän päälle laitetaan, siis kahdesta vaihtoehdosta. Sinä päätät vaihtoehdot, lapsi päättää kumpaa ottaa. Saadessaan valita lapsi tuntee itsensä tärkeäksi. Ei aikuisillekaan aina maistu sama ruoka joka aamu.

Lapsi ei suostu syömää periaatteesta vaikka antaisin lettuja.. kokeiltu on..

tai sit sillä ei vaan ole aamuisin nälkä?

Niin eikä päivisin, eikä iltaisin.. ja sitten sillä ei varmaan ole ulkona kylmäkään kun lähtisi sinne alasti kun ei uhmassaan suostu vaatteita pukemaan..

Ootko tullut kokeilleeksi mitä tapahtuu, jos päästät lapsen pihalle ilman vaatteita? Mä oon ja voin tulla kertomaan mitä kävi, jos et itse arvaa

 

Gabriela, sinä olet itse aikaansannut tämän tilanteen, ei lapsi. Ihan oikeasti, ymmärrän täysin mitä ajat takaa, mutta keinosi ovat täysin vääriä. Jospa nyt kuuntelisit minua, meillä on tuosta (ja vielä paljon pahemmasta) syömättömyyden suosta noustu jo kaksi kertaa. Uskallan väittää, että olen siinä oppinut jotain. Minä olen ollut lapseni kanssa sairaalassa, kun hän ei syömättömyyden takia jaksanut enää olla hereillä. Jos luulet että tilanne ei voi teillä mennä siihen, olet väärässä. Ole niin kiltti ja muuta asennettasi.

Jospa nyt laitan rautalangasta asiat jotka teet väärin:

1. Teet ruokailusta epämiellyttävän asian, kun siihen liittyy niin paljon taistelua. Olette tilanteessa, jossa lapsi kokee että syömiseen liittyvät asiat ovat epämiellyttäviä.

2. Olet erittäin havainnollisesti nyt opettanut lapsellesi, että syömättömyydellä hän saa asioita aikaan. Se on paha virhe. Lapsen syömisen tai syömättä jättämisen ei kuulu vaikuttaa päivän muuhun kulkuun. Hän on nyt oppinut että syömällä/syömättömyydellä saa erilaisia reaktioita aikaan äidissä. Lapsi kokee että hänellä on valta tässä asiassa. Hän tahtoo, vaikkei itsekään tiedä mitä hän tahtoo.

Teidän tilanne on ehkä lähtenyt ihan perus uhmasta, mutta enää ei ole siitä kyse. Nyt on kyse siitä että sinä olet toiminut väärin. Pahoittelen jos viestini sävy vaikuttaa töykeältä, se ei ole tarkoitus. Sinulla on nyt vain täysin hukassa lapsen näkökulma tähän asiaan.

Sinuna toimisin seuraavasti: Pyri tekemään ruokailusta kivaa ja paineetonta. Sirkusta ei tarvita, mutta tilanteen kuuluu olla miellyttävä. Jos lapsi ei syö, toteat 'ei sitten tällä kertaa', ja korjaat ruuan pois. Jatka päivää normaalisti. Seuraavalla aterialla tarjoat samaa ruokaa mitä itse syöt. Jos lapsi ei huoli, toteat jälleen saman asian ja korjaat ruuan pois. Taas päivä jatkuu normaalisti. Jne.

Noilla sun konsteilla lapsi nimenomaan huomaa kontrolloivansa sinua, vaikka sä luulet että luovuttamisella olisi se seuraus. Sun täytyy luovuttaa, jotta lapsi tajuaa että hänen syömisellään/syömättömyydellään ei ole mitään vaikutusta mihinkään.

Paremmin ja ytimekkäämmin ei voisi sanoa Joko AP nyt ymmärsit useimpien sulle vastanneidin pointin?

En koska ole enemmänkin samaa mieltä sen toisen puolen kanssa, eli näiden jouden laps4et ovat olleet huonoja syömään.. en niiden joiden lapsille on maistunut hyvin..

Okei. Mutta sit kun lapsesi joskus iltapäivällä lopulta syö sen vanhan puuron, niin kannatta muistaa että se syö sen nälkäänsä. Ei siksi, että on ymmärtänyt ettei muuta ruokaa tänään tule. Ihan sama mitä siinä lautasella olisi, lapsella on jo niin kova nälkä että kaikki kelpaa.

Ja huomenna sama rumba alkaa aamupalalta, mutta jos haluat näin toimia, niin mikäs siinä. Toivotan pitkä pinnaa nyt ja tulevaisuudessa.

ISO peesi!