Nyt riittää

Mies pelaa koko ajan jotain idioottipeliä tietokoneella. Töistä tulee klo 16 ja sen jälkeen pelaa vähintään 4 tuntia joka päivä. Viikonloppusin vielä enempi. Meillä on 7kk vauva ja minä olen sen yksin melkein kokonaan hoitanut, sen lisäks joudun yksin tehdä kotityöt ja kaikki. Ja mies valittaa kun hän joutuu maksamaan enemmän meidän menoista.
Mies myös pitää kauheeta meteliä pelatessaan ja siihen vauva joskus herää. Minä sitte sen oon joutunu käydä nukuttaa uudestaan. Mun pitäis myös olla katsomatta tv:tä ja kuuntelematta musiikkia kun hän pelaa (eli lähes aina) koska se häiritsee häntä. Kun olin menossa synnyttämään ja tuskissani tääällä kotona vielä odottelin että millon lähtis sairaalaan, mies pelasi sillonkin.

Olin tyhmä ja luulin että mies muuttuu vauvan synnyttyä ja että hän ois kiinnostunut vauvan seurasta. Mutta ei. Juttelu ei auta, ei mikään. Sanoo aina vähentävänsä pelaamista mutta ei vähennä. Meidän piti alkaa yhdessä käymään lenkillä ja puistoissa, mutta ei. Minä menen aina vauvan kanssa kahdestaan tai kaveriperheiden kanssa. Muutenkaan mies ei ole ikinä kiinnostunut lähtemään mihinkään mun kanssa. Peli on aina etusijalla. Kerran tiuskaisi vauvalle että "pää kiinni v*ttu" kun vauva kiukutteli ja mies pelas.

Monesti oon miettinyt että huvittais erota, mutta en oo saanut aikaseksi. Tuntuu niin pahalta jäädä yksin vauvan kanssa, ja kuunnella sitten kaikkien kyselyitä ja kertoa ja kaikkea... mutta ennemmin lapsi saa elää ilman isää kuin tommosen idiootin kanssa. Haluan vauvalle hyvän elämän.
Nyt on jo osa tavaroista mulla pakattuna, alotin jo vaikka huomenan vasta menen katsomaan asuntoa. Mies luulee etten ole tosissani. Saapa nähdä. Tästä alkaa uusi elämä. Haluan pojalleni vain parasta <3

 

Anna mä arvaan: WoW?

 

Anna mä arvaan: WoW?

ei vaan.. olikohan se cs varmaan. tuommonen missä ammutaan toisia.

 

Oikean päätöksen teit! Siinäpähän mies miettii mitä tuli tehtyä..

 

Kuulostaa world of warcraftilta. Otan osaa. Mitään on tuskin tehtävissä.

 

jos miehelle ei ihmeemmin merkkaa muija ja mukula nyt, niin eron jälkeen häpeä vain lisää pelaamista entisestään. Myönteistä suhdetta teihin ei kuitenkaan ole ehtinyt muotoutua. Ja sitten saat kantaa jatkuvaa huolta, hoitaako mies lasta tapaamispäivinä vai pelaako.

Mä lähtisin ensin käymään hoitopolun läpi. Peliriippuvuuteenkin on olemassa hoitoa. Jos peli tarjoaa turvallisen pakopaikan uudessa elämäntilanteessa, on hirmu iso loikka heittää johto jorpakkoon ja etsiä toisenlainen tapa olla olemassa, kaikkine vaatimuksineen.

Peliriippuvaisen on kauhean helppo selittää itselleen ja aika pitkään muillekin, että ei tämä ole mitenkään likaista puuhaa. Ja aika moni nykyisä on jo saanut hölläkätisten vanhempien huomassa paeta elämää pienestä asti pelaamiseen.

En ymmärrä, miksi lapsille niitä pelikoneita ylipäätään ostetaan. Eihän kolmevuotiaille viinaa ja tupakkaakaan anneta. Niiden kuuluisi pelata muistipeliä ja palapeliä. Ehkä pari vuotta myöhemmin jopa kimbleä...

 

Ei se mitään hoitoja suostu kun ei se tajua olevansa mikään peliriippuvainen ite.
Sitä mä just pelkäänkin että miten sitten jos lapsi on isänsä luona... hoitaako sitä vai pelaako vain.. Veikkaisin että vie lapsen vanhemmillensa hoitoon ja pelaa. Niin se teki kerrankin kun olisi joutunut olemaan vähän pitemmän aikaa lapsen kanssa kun mun piti hoitaa muita asioita.

 

Jos nyt oikeasti lähdet. Joudut soittaa soskaan ja teette tapaamissopimuksen. Sun pitää varmistua siellä että lasta sitten kans hoidetaan, eikä vain pelata. jos miehelläs on oikea peliriippuvuus, on hän täysin kykenemätln hoitamaan vauvaa yksin.. Silloin on järjestettävä valvotut tapaamiset..

 

siis eihän tollasta voi mieheksi sanoa! kakaroiden hommaa tietokonepelit,eikä aikuisten ihmisten.

todella törkeää "mieheltäsi". ja kun joku puolustelee että on todella vaikea heittää sitä johtoa pois ja kohdata uus elämäntilanne, ei ole,ei se oo naisillekkaan, snekus vaan vie koneen varastoon, tai vaikka lahjoittaa pois, sit on pakko tehä muuta, aikuset ihmiset nääs pitäisi olla kykeneviä tekemään päätöksiä järjellä.

huhhuh.onneksi mieheni ei koskekkaan peleihin!

 

Ruumiillista työtä miehes kaipaa. Tekis tosi hyvää hänelle. Meillä olis heinäntekoaikaan yksi rengin paikka auki, kiinnostaisko??

 

[QUOTE="vihdoinkin";23876799]Ei se mitään hoitoja suostu kun ei se tajua olevansa mikään peliriippuvainen ite.[/QUOTE]
Tämähän se. Peliriippuvuus on ihan oikea riippuvuus, aiheuttaa fyysisiä muutoksia ihmisessä, joka sitä sairastaa ja on vaikeampi hoitaa kuin kemialliset riippuvuudet.
Se on vielä siinäkin suhteessa samanlainen kuin kemiallinen riippuvuus, että se on aina jonkun muun vika ja vaimon vika (tai työnanatajan, verottajan, yhteiskunan muutenvaan...) se on jokatapauksessa, lähtui vaimo tai ei.
Lähtemällä voi antaa viestin "en siedä tätä" mutta kun samalla kertoo selkeästi syyn ja jättää avoimeksi mahdolisuuden seurustelun jatkumisesta myöhemmin, kun peliriippuvuus on hoidettu, voi havahduttaa huomaamaan ongelman. Rinalle jääminen vain mahdollistaa pelaamisen jatkumisen ja jopa lisääntymisen ja kuitenkin ap:n kertomassa mittakaavassa tuo pelaaminen häiritsee jo varmasti muutakin elämää kun perhe-elämää! Hätä voi ola melkoien kun mahdolistaja ottaa lopputilin!

 

[QUOTE="madame";23876849]siis eihän tollasta voi mieheksi sanoa! kakaroiden hommaa tietokonepelit,eikä aikuisten ihmisten.[/QUOTE]

Jep jep. Aikuinen ihminen ei myöskään saa pelata lautapelejä. Tai koota palapelejä. Tai tehdä sudokuja. Tai muutoinkaan viettää vapaa-aikaa haluamallaan tavalla. (Väännetään siis rautalangasta tälle idiootille: Tietokonepelit ovat mitä hauskinta ajanvietettä kohtuudella nautittuna.)

AP on tekemässä oikeaa ratkaisua, voimia tälle tielle.