Nyt riitti!

Mies ei olisi halunnut kolmosen syntyvän.Ehdotti silloin aborttia,koska ei jaksaisi enää yhtään vauvaa..Mutta se oli vain hetken mielessä ja lopulta halusi kuitenkin lapsen pitää.

Nyt,kun vauva on puolivuotias niin mies on useaan otteeseen muistuttanut,että "Miksi et tehnyt sitä aborttia","Tämä elämä on yhtä peetä"jne.

Nyt taas,kun vauva on huudellut koko yön(hampaita kai tulossa)niin sanoi raivoissaan sen taas:"Olen aina sulle siitä vihainen,kun et sitä tehnyt"!

Kun kaipaisin tukea,että yhdessä käytäisiin vaikeat ajat läpi ni hän kääntyy mua vastaan.Aina :'(

En jaksa..

 

jospa muistuttelisit miehelles että hänkin lopulta halusi lapsen pitää. Tosi lapsellista mieheltä kiukuta sinulle tuolla tavalla. Kun leikkiin ryhtyy leikin kestäköön ja tarkoitan tätä sukupuolielämää. Yhdessähän se lapsi on tehty.

Kyllä se siitä kun lapsi kasvaa ja saatte kunnolla nukuttua.....

Jaksuja kuitenkin :hug:

 

moi meillä on tuo kuopus on nyt 1v ja 3kk. Alku kuulosti tutulta että mies vaihtoi mielipiteensä että kuopus pidetäänkin ja sitten hänellä meni hermot kun vähänkin kuopus itki vaikka tosin oli aika helppo lapsi. Monta kertaa mies totesi että kuinka helppoa olisi jos lapsia olisikin vaan 2. tosin tuosta abortista ei sen alun jälkeen enää ole maininnut.
no nyt tuosta kuopuksesta on tullut todellinen iskän lellikki, varsinkin kun osaa sanoa jo isä... eikä varmasti olisi enää abortin kannalla... =)
Eli tarkoitan että meillä,mikä tosin ei ole sama asia kuin teidän tilanne, niin kaikki kääntyi parhainpäin. Tosin monta kertaa jouduin tuon ensimmäisen vuoden aikana puremaan hampaita yhteen ja jouduin myös yksin tuo vauva-ajan koupuksen hoitamaan. raskasta oli mutta mielestäni se kannatti.

Toivon todella että selviätte vauvasta yhdessä ja kaikki kääntyy vielä parhainpäin. :hug:

 

Harmi että teillä käynyt noin. Kun päätitte pitää vauvan keskustelitteko asiasta kunnolla?
Me molemmat mietittiin aborttia neljännen kohdalla (oli monta syytä mm oma ja vauvan terveys). Mutta kun näin ultrassa pienen päätin pitää lapsen. Keskusteltiin miehen kanssa monet illat ja hän hyväksyi ratkaisuni. Lupauduin jopa hoitamaan vauvan vaikka yksin ja jos tulee sairas lapsi (meillä on yksi kehitysvammainen), lupasin hoitaa kaikki meno sairauteen liittyen.
Saimme ihanan tyttären, hän valloitti heti sydämemme. Kertaakaan emme ole katuneet ratkaisua. Monesti mies kyynel silmissä katseli nukkuvaa vauvaa ja sanoi että olisi tehty kamala ratkaisu jos olisimme päätyneet keskeytykseen. Ja mies on ollut täysillä mukana vauvan hoidossa. Myös silloin kahden viikon ikäisenä kun vauva joutui teholle....

Pitäisikö teidän hakeutua johonkin missä saisitte jutella asiasta? Luuletko lähtisikö miehesi?

 

\

Mies ei olisi halunnut kolmosen syntyvän.Ehdotti silloin aborttia,koska ei jaksaisi enää yhtään vauvaa..Mutta se oli vain hetken mielessä ja lopulta halusi kuitenkin lapsen pitää.

Nyt,kun vauva on puolivuotias niin mies on useaan otteeseen muistuttanut,että "Miksi et tehnyt sitä aborttia","Tämä elämä on yhtä peetä"jne.

Nyt taas,kun vauva on huudellut koko yön(hampaita kai tulossa)niin sanoi raivoissaan sen taas:"Olen aina sulle siitä vihainen,kun et sitä tehnyt"!

Kun kaipaisin tukea,että yhdessä käytäisiin vaikeat ajat läpi ni hän kääntyy mua vastaan.Aina :'(

En jaksa..

Ota muutama kuva lapsesta ja anna miehelle kirjeen kera. Kysy kirjeessä mitä hän näkee kuvassa. Haluaako hän todella kyseenalaistaa lapsensa elämän ? Jos haluaa, mitä hän ajattelee itsestään ihmisenä?

 

Hyvä idea tuo valokuvien ottaminen ja miettimään kehottaminen. On aika JULMA mies kun puolivuotiaasta lapsestaan puhuu noin. En ihmettele, että sinulle alkaa riittää. Ei kyllä hyvä heiluisi jos kukaan puhuisi vauvastani tuohon sävyyn, puhumattakaan että se olisi lapsen oma isä.

 

Niin ja kyllä tuo asia kannattaa nyt selvittää, muuten käy niin että miehesi jatkaa tuota vielä silloinkin kun lapsi niin iso että ymmärtää. Kun joku juttu ei mene miehesi mieliksi ja ns. pettyy lapseen niin voi sanoa tyyliin että sinunkaan ei olisi pitänyt syntyä ym julmaa.
Minulla oli nuoruudessa yksi kaveri jonka isä aina känni päissään huuti kaverilleni että äitisi teki pahimman virheen kun ei tehnytkään aborttia. Kaverini oli ainut lapsi ja hänen isänsä olisi halunnut pojan. Kaverini kärsi isänsä käytöksestä tosi paljon, omaa edelleen erittäin huono itsetunnon. ei kykene luomaan pysyviä ihmissuhteita...Eli yritä sinä pelastaa lapsesi näiltä julmilta sanoilta ja vaadi miestäsi puhumaan tunteistaan ja ajatuksistaan. Tuo kuva juttu on hieno idea!

 

Minä en voisi elää ihmisen kanssa joka ajattelisi minun lapsestani noin. En ole monessa asiassa ihan näin jyrkkä mutta tämä olisi sellainen.

 

miehet on niin omahyväsiä p*``koja ettei ne ajattele kun omaa napaansa, meillä kans mies ei kestäny ku tyttö kiukutteli jos oli hetkenki yksin tytön kanssa ni jo piti soittaa et hajoo pää ku toi pentu huutaa, onneks ei olla yhdessä enää.

 

\

moi meillä on tuo kuopus on nyt 1v ja 3kk. Alku kuulosti tutulta että mies vaihtoi mielipiteensä että kuopus pidetäänkin ja sitten hänellä meni hermot kun vähänkin kuopus itki vaikka tosin oli aika helppo lapsi. Monta kertaa mies totesi että kuinka helppoa olisi jos lapsia olisikin vaan 2. tosin tuosta abortista ei sen alun jälkeen enää ole maininnut.
no nyt tuosta kuopuksesta on tullut todellinen iskän lellikki, varsinkin kun osaa sanoa jo isä... eikä varmasti olisi enää abortin kannalla... =)
Eli tarkoitan että meillä,mikä tosin ei ole sama asia kuin teidän tilanne, niin kaikki kääntyi parhainpäin. Tosin monta kertaa jouduin tuon ensimmäisen vuoden aikana puremaan hampaita yhteen ja jouduin myös yksin tuo vauva-ajan koupuksen hoitamaan. raskasta oli mutta mielestäni se kannatti.

Toivon todella että selviätte vauvasta yhdessä ja kaikki kääntyy vielä parhainpäin. :hug:

Onpas iskä päässyt helpolla. Eikö ole teidän yhteinen lapsi, ja sinä yksin vauva-ajan hoidit? Kylläpä sulla onkin ihana mies. Jaksaa jo lapsestakin iloita. Kaikkeen alistut.

 

meillä ois tasan kaksi vaihtoehtoa tossa tilanteessa,joko mies lopettais tollasen tai sit suhde loppuis...lapsi on viaton elämään tollasen sian kanssa...

 

Ohhoh!

Onkos sit sulta pois jos kerroin miten me pärjäsimme? Etkä toisex tiedä tilanteestamme mitään. On sitten viiminen kerta kun kirjoitan tänne palstalle mitään koska heti arvostellaan. Kiitos sinulle ja antaa asian olla!

ap:lle edelleen voimia!

 

\

Ohhoh!

Onkos sit sulta pois jos kerroin miten me pärjäsimme? Etkä toisex tiedä tilanteestamme mitään. On sitten viiminen kerta kun kirjoitan tänne palstalle mitään koska heti arvostellaan. Kiitos sinulle ja antaa asian olla!

ap:lle edelleen voimia!

Anteeksi nyt vaan, jos osui arkaan paikkaan. Olette olleet 3 kuukautta onnellisia. Sinä olet vuoden hoitanut vauvaa yksin. Lisäksi kaksi muuta lasta? Mitäs mies on sillä välin tehnyt? Ruokaa, pyykännyt, siivonnut, pessyt mattoja?
Mielestäni ei vaan ole oikein, jos mies ei osallistu lapsensa hoitoon, oli tilanne mikä hyvänsä. En alkaisi omassa parisuhteessani elämään kuin yksinhuoltaja.
Sitä vaan,. että kaikkeen sitä nainen alistuu, ja ukko saa tehdä mitä lystää! Millon äideille saadaan samat oikeudet?

 

Ohoh!

kuule kaikkia asioita en viitsi täällä kirjoittaa mitä vuoden sisällä on tapahtunut enkä niitä ainakaan sulle kerro. kirjoitin ap:lle pääpiirteittäin miten meillä oli.

Ja onko se sinulta ja pois miten/mitä me olemme parisuhteessamme tehneet? ja olenko sanonut etten olisi ollut onnellinen tai mieheni? tarkoitin että raskasta oli mutta se kannatti. Jos vuosi olisi ollut yhtä h.elvettiä niin miksi olisimme vielä yhdessä? Kerroppa kaikki tietävä se.....

Tämän vuoksi juuri tämä palsta on ruvennut etomaan ku ei omia juttujaan voi kertoa kun sitä p:tä tulee heti. Ja eihän tässä ketjussa ollut edes kyse minusta vaan toisesta ketä tarvitsi mielipiteitä. Kommentoisit ap:lle mitä hän voisi tehdä äläkä rupea mesomaan!!!!!!!!!!!

 

Mulla on nyt tätä ikävämpää kerrottavaa!!!
Pistä todellakin mies miettimään asioita ja pistä se eit ulos jos ei muu auta.
Mun entinen naapurin perhe koki tälläisen ikävämmän jutun kun mies ei voinut sietää niiden keskimmäistä tytärtä. Heillä on kolme tytärtä ja tämä keskimmäinen on aivan isänsä näköinen, jottei voi olla "syrjähyppy". No kuitenkin tilanne kärjistyi niin pahaksi, että tämä tyttö joutui muuttamaan sukulaisten hoiviin, kun se isä ei sitä siis sietänyt. Tyttö oli silloin peruskoulussa, eli varsin iso jo muistaakseen sen lopun ikäänsä.

Lopulta tämä äiti sai kerättyä rohkeutta ja muutti muidenkin tyttöjen kanssa pois sieltä miehen(isän) luota, jolloin tämä keskimmäinenkin siis pääsi muiden luo asumaan.

tyttö varmaan kärsii asiasta hautaan asti, kun oma isä voi vihata lastaan noin paljon.

MIETI ASIAA VAKAVASTI!!!

 

\

Minä en voisi elää ihmisen kanssa joka ajattelisi minun lapsestani noin. En ole monessa asiassa ihan näin jyrkkä mutta tämä olisi sellainen.

samoin...

 

\

Ohoh!

kuule kaikkia asioita en viitsi täällä kirjoittaa mitä vuoden sisällä on tapahtunut enkä niitä ainakaan sulle kerro. kirjoitin ap:lle pääpiirteittäin miten meillä oli.

Ja onko se sinulta ja pois miten/mitä me olemme parisuhteessamme tehneet? ja olenko sanonut etten olisi ollut onnellinen tai mieheni? tarkoitin että raskasta oli mutta se kannatti. Jos vuosi olisi ollut yhtä h.elvettiä niin miksi olisimme vielä yhdessä? Kerroppa kaikki tietävä se.....

Tämän vuoksi juuri tämä palsta on ruvennut etomaan ku ei omia juttujaan voi kertoa kun sitä p:tä tulee heti. Ja eihän tässä ketjussa ollut edes kyse minusta vaan toisesta ketä tarvitsi mielipiteitä. Kommentoisit ap:lle mitä hän voisi tehdä äläkä rupea mesomaan!!!!!!!!!!!

En ole mesonut, maininnut vain pari pientä asiaa, mikä ei ainakaan meillä toimisi.
Yleisesti kommentoin vain sen verran, että tässä se nähdään, miten nainen alistuu ja tekee kaiken, että parisuhde säilyisi. Ukkoa suojellaan kynsin hampain.

On ollut minullakin kuspää ukko, joka petti ja teki vaikka mitä. Mutta onneksi meillä ei ollutkaan lapsia. Minäkin suojelin häntä ja pidin kulisseja pystyssä, kunnes toinen nainen odotti lasta sille. Onneksi.
Tämäkin asia kasvatti minua, en alistu enää toisten kynnysmatoksi.

Toinen asia, oli oma perheeni, jossa äiti hoiti kaiken, ja isä eli kuin pellossa.

 

aapeella ja miehellä vakavan keskustelun paikka. Oma lapsi on aina lahja, ja yhdessä tehty ja saatu. Onkohan hän jäänyt henkisesti kehittymättä kun noin käyttäytyy? Seurakuntien Perheasiankeskus auttaa maksutta perheitä, voit myös itse käydä siellä ensin, ilman miestäsi kertomassa tuntojasi ja sitten menisitte yhdessä. Ovat asiaan koulutetuja ihmisiä, eivät pappeja tms.