Nyt se tuli se välinpitämättömyyden tunne

miehen kaljoittelureissuja kohtaan. Taas painui baariin, mutta enään minusta ei tunnu enään miltään... En jaksa enään vaivata päätäni ja stressata sen menemisiä.

 

:hug: :hug: :hug:

Tuttu on tunne :/

 

:hug:

tiedän miten rakkaus pikku hiljaa kuolee...

voimia

 

:hug: :hug: :/

 

Nuokin tunteet on tullu läpikäytyä... totaalinen välinpitämättömyys on suojakeino ettei (mukamas) itsellä olisi niin paha olla. Toivottavasti miehes tulis järkiinsä...

 

:hug:

 

Tuo tunne tuntuu täälläkin joskus.. :hug:

 

Meillä kävi aikoinaan noi ja sen seurauksena mies lopetti jatkuvan kaljoittelun. Sanoin (ja todellakin tarkoitin mitä sanoin), että ei mua enään kiinnosta, niin mieskin tajusi, että jos aikoo pitää minut, on asialle tehtävä jotain =)

 

Tuttu tunne mutta silti mä aina seuraavana päivänä oon todella pahalla päällä sit tulee semmoinen olo et ei kiinosta koko ukko.... en tiedä kai sitten jollakin tapaa rakastankin kun en pysty oleen välittämättä vaikka huonoina hetkinä tuntuu että koko sisin on hajalla ja tunteet kuolleet.... vaikeeta ja voin muuten sanoa että olen alkanut vihaamaan koko viikonloppuja kun aina silloin toi meidän ukko lähtee kaljoittelemaan niin enkä noita lomiakaan kovin riemumielillä oottele......... mutta kun se on muuten ihana ja välittävä ja touhuilee lasten kanssa, mutta tää ainainen kaljoittelu... ja krapulat...

Niinkuin huomaatte sekavaa tekstiä mutta niin on minun tunteenikin miestäni ja omaa elämääni kohtaan...

halaus sulle ap ja koitahan jaksaa..

 

Ilmeisesti meillä on vielä parisuhteesta ja rakkaudesta tosi paljon jäljellä, koska kertaakaan ei ole mulle tullut tunne miehen suhteen, että "en välitä". Kaikissa paskimmissakin tilanteissa olen aina välittänyt; on sattunut, on tuntunut hyvälle, pahalle, jollekin. Mut aina on tuntunut. :heart: Kiitti siis viestin kirjoittajalle. :xmas:

 

Kiitos teille kaikille lohdutuksista! Toivon taas, että mies muuttuisi ja seuraava juopottelu kerta olisi kaukana tulevaisuudessa, mutta... Tiedän ettei se ole. Ei tämä aina ole tälläistä ollut. En tiedä missä meni vikaan.

 

Tiedän tunteen..seitsemän pitkää vuotta jaksoin taistella perheeni puolesta ja aina jotenkin sain itseni uskomaan että mies muuttuu ja et me ollaan tärkeintä hänelle elämässä,mutta meillä kävi joka kerta et viina vei voiton joka kerta. Nyt siis erottu ja nytkin viina maistuu..oli puhetta et jos mies menisi hoitoon meidän eron aikana ja muuttuisi,voisimme joskus vielä olla ehjä perhe,mutta enää en edes kuvittele sellaista. :attn:

Nyt mun jo pitää ajatella itseäni..Halaus ap:lle :hug: :hug: :hug:

 

Kiitos teille kaikille lohdutuksista! Toivon taas, että mies muuttuisi ja seuraava juopottelu kerta olisi kaukana tulevaisuudessa, mutta... Tiedän ettei se ole. Ei tämä aina ole tälläistä ollut. En tiedä missä meni vikaan.

Miksi mies juo?

Mulla mies oli silloin masentunut ja joi "suruunsa". Juo hän vieläkin ja syksyllä oli taasen selvästi masentunut ja joi enemmän kuin tässä välissä. Mutta meillä tosiaan auttoi se, että lopetin nalkuttamisen ja välittämisen, siihen, että mies tajusi itsekin, ettei voi juoda samaa tahtia kuin sinkkuystävänsä, jos haluaa perheen säilyttää.

 

Kiitos teille kaikille lohdutuksista! Toivon taas, että mies muuttuisi ja seuraava juopottelu kerta olisi kaukana tulevaisuudessa, mutta... Tiedän ettei se ole. Ei tämä aina ole tälläistä ollut. En tiedä missä meni vikaan.

Miksi mies juo?

Mulla mies oli silloin masentunut ja joi "suruunsa". Juo hän vieläkin ja syksyllä oli taasen selvästi masentunut ja joi enemmän kuin tässä välissä. Mutta meillä tosiaan auttoi se, että lopetin nalkuttamisen ja välittämisen, siihen, että mies tajusi itsekin, ettei voi juoda samaa tahtia kuin sinkkuystävänsä, jos haluaa perheen säilyttää.

Työhuolia on ollut pitemmän aikaa ja aluksi pimitti multa tärkeitäkin asioita, mutta nyt ollaan avoimesti keskusteltu ja ainakin luulin, että asiat on menossa parempaan suuntaa... Mies on sellainen, että jos on jotain murheita niin ei välttämättä minulle edes heti kerro kun ei kuulemma halua huolestuttaa.