Mulle voi merkitä LA 20.5 eli rv 17+2 on nyt menossa. Väsymys piinaa yhä ja töissä käynti on välillä aika takkuamista. Toisaalta nyt töissä olen joutunut painamaan 8-17.00 päiviä, jotka kostatuvat sitten loppu viikosta eli olen perjantaina todella kipeänä. Mahaa juilii ja on hankala olo (hieman myös supistelee). Neuvolalääkärin ohje oli vain, että helpota työpäiviä ja älä tee niin pitkiä päiviä. Olen yrittänyt parhaani työpäivien lyhentämiseksi, mutta kun suurin osa työstä on pakollista parityötä, jota ei voi tehdä yksin, on se aika haasteellista. Työkaveri on kyllä ihanasti joustanut ja tehnyt suurimman osan iltahommista, jotta pääsen kotia ajoissa. Onneksi teen vain neljän päivän viikkoa, joka hieman helpottaa tilannettani. Itselläni pahaolo on alkanut hieman hellittää, mutta pahaolo tulee yhä jos syöntiväli on liian pitkä.
Meillä meni vuosi yritttämiseen, joka oli kuitenkin vuosi vähemmän kuin esikoisen kohdalla (jota yritettiin päälle kaksi vuotta). Kyllä vuodessa heti monenlaisia tunteita käydä läpi ja yhä vieläkin välillä on epäuskoinen olo, että on raskaana, vaikka maha alkaa olemaan jo kiitettävän iso (jota ei voi enää kunnolla peitellä)
mesikämmen minäkin pelkään yhä keskenmenoa ja myös kohtukuolemaa :| Esikoista odottajessa oli ihat samat pelot, jotka jatkuivat synnytykseen asti, sitten helpotti
Mua välillä ärsyttää tälläiset pelot, mutta ei niille mahda mitään. Kaippa se on ihan normaalia tulevan äidin huolehtimista. Mä tilasin netistä itselle dopperin, jolla saan kuunnella sydänääniä aina kotosallakin. Ollaan miehen kanssa noin kerran viikossa kuunneltu ja se on auttanut hieman mua näissä peloissa. Viime viikolla kylläkin ei heti saatu sydänääniä kuulumaan ja se oli aika raastava tilanne, mutta lopulta tuttu ääni kuului ja iso kivi putosi sydämmeltä pois.