Nyt tää on pakko purkaa, sori palstatoverit.

Mä olen tullut siihen tulokseen, että joko a) mun äidillä on huolia, tai sitten b) siitä on vanhimmiten tulossa muuten vaan tavoiltaan ikävä ihminen. Se väittää ettei ole huolia sen kummemmin kuin ennenkään, joten oon kuitenkin päätymässä vaihtoehtoon b.
Näitähän oon kirjotellut tänne ennenkin, mutta nyt on taas nenä täynnä hernettä syyllistämisestä, tällä hetkellä siitä siis ennen kaikkea. En tiedä miten mä tän asia käsittelisin, ja kenen kanssa: veikkaan että äidin kanssa on ainakin ihan turhaa kuluttaa äänihuuliaan. Oon ollut viimeisen puhelun jälkeen niin kiukkuinen, en tiedä vastaisinko sille edes jos nyt soittaisi.
Sosiaalisten suhteiden hoitaja ois kiva, joku tohtorin tapainen. Tai ehkä haltijatar kummi? Joku sellainen, yksi kiitos vähintään. :/

 

mites se sulle sit äkäilee, mistä asioista?

 

Yritä kestää :hug: olisko vaihdevuodet? Mun äiti muuttui tosi kärtyiseksi silloin..

 

mites se sulle sit äkäilee, mistä asioista?

Lapsista.
Yksi päivä se oli ostanut pojalle paidan, josta mä en tykännyt. Sanoi ensin antavansa sen eteenpäin toiselle lapselle, mutta sitten vielä puhelun lopuksi tokaisi kärttyisästi: "Olisi sitten pitänyt nekin rahat säästää." En sanonut mitään, vaikka mietin että en mä ollut pyytänyt ostamaan sitä paitaa. Kysyisi, mille on tarvetta.. Tätä mä olen monesti ennenkin toivonut.
Yhtenä päivänä halusi meitä kylään, eikä päästy silloin: loukkaantui siitä, ja melkein ärähti puhelimeen ett "Ei nää sitt lapset joulujuttuja täällä." Kysyin ett mitä joulujuttuja niin vastasi: "niin, no tätä asuntoa vaan kun oon laittanut mummilaan joulun." En sanonut taaskaan mitään.
Ja taas tänään soitti meitä kylään. Olin sopinut jo viikon alussa muuta, eikä päästy. Tiuskaisi puhelimeen: " Eihän lapset ees kohta tunnista mummilaa, kun eivät ikinä pääse käymään." Ja on todella liitoiteltua ettei ikinä. Ennen ollaan käyty paljon. Mutt koska mä olen kokenut viime aikoina ett ollaan siellä vaivaksi, ei olla nyt yhtä paljon käyty kuin ennen.

 

Yritä kestää :hug: olisko vaihdevuodet? Mun äiti muuttui tosi kärtyiseksi silloin..

En mä tiedä, vois olla niiden aika kyllä pikkuhiljaa. Mua vaan stressaa tää ihan hirveesti, oon koko ajan arvostelun ja syyllistämisen kohde.

 

:hug:
Älä syyllisty. Tee äidillesi selväsanainen stop, kun huomaat puheen alkavan kääntyä niille tutuille uomille. Äitisi voi kyllä suutahtaa, mutta saattaa hetken päästä ottaa hetken aikaa jopa sinun toiveesi huomioon.

Omaa suhtautumistaan voi muuttaa, muita ei.

Kohtalotoveri täällä :wave:

 

Yritä kestää :hug: olisko vaihdevuodet? Mun äiti muuttui tosi kärtyiseksi silloin..

En mä tiedä, vois olla niiden aika kyllä pikkuhiljaa. Mua vaan stressaa tää ihan hirveesti, oon koko ajan arvostelun ja syyllistämisen kohde.

Ihmiset monesti purkaa pahaa oloa kaikista rakkaimpiin ja läheisimpiin ihmisiin :/

 

:hug:
Älä syyllisty. Tee äidillesi selväsanainen stop, kun huomaat puheen alkavan kääntyä niille tutuille uomille. Äitisi voi kyllä suutahtaa, mutta saattaa hetken päästä ottaa hetken aikaa jopa sinun toiveesi huomioon.

Omaa suhtautumistaan voi muuttaa, muita ei.

Kohtalotoveri täällä :wave:

Ootko oikeasti?? Mä tarviin nyt just jonkun kohtalotoverin tähän asiaan, oon niin kyllästynyt ja yksin. Ihan kaikkea mitä teen, jos käyn vaikka yksin kaupassa ja sattuu soittamaan juuri silloin, arvostellaan: "Onko Jukka taas yksin kotona lasten kanssa??" Ja jos oon käynyt iltakahvilla kaverin kanssa, saattaa soittaa seuraavana päivänä tai muuten sopivan tilaisuuden sattuessa kysäistä: Oliko krapula? Mä mietin ensin että yrittääkö se nyt kasvattaa musta aikuisen, vastuuntuntoisen äidin, mutta en mä enää tiedä.. :ashamed:

 

mites se sulle sit äkäilee, mistä asioista?

Yksi päivä se oli ostanut pojalle paidan, josta mä en tykännyt. Sanoi ensin antavansa sen eteenpäin toiselle lapselle, mutta sitten vielä puhelun lopuksi tokaisi kärttyisästi: "Olisi sitten pitänyt nekin rahat säästää." En sanonut mitään, vaikka mietin että en mä ollut pyytänyt ostamaan sitä paitaa. Kysyisi, mille on tarvetta.. Tätä mä olen monesti ennenkin toivonut.

Tuossa paitajutussa kyllä itse skitsoilit. Jos mummo haluaa ostaa lapsille paidan, niin meillä otetaan kyllä vastaan, eikä nurista lahjoista. Se ei ole tärkeää, mitä sinä tykkäsit paidasta.

Ettekö ole jouluna sitten käyneet, jos hän väittää, ettei lapset näe joulua siellä? Tuossakin olisin heti yrittänyt sopia muuta aikaa, ilmaisten samalla sen, että haluamme kyllä tulla, mutta toisena aikana. Ehkä äitisi aistii, että et halua tulla (niinkuin et haluakaan) ja hän pahoittaa siitä mielensä.

Haluan sanoa, että riidassa on aina kaksi osapuolta ja sinä olet vain toinen heistä. Kannattaisiko omia sanomisia ja tekemisiä ja tekemättä jättämisiä tarkkailla samalla intensiteetillä kuin tarkkailet toisen.

 

Jos olisi mun äidistä kyse, niin kyselisin, että miksi hän on nykyisin niin kärttyinen. Selittäisin sitä sillä, että olen huomannut muutoksen hänen käytöksessään, ja olen huolissani.

 

Jos sun äiti on vaan yksinäinen?

 

Ei nyt aivan kaikkea arvostele ja syyllistä. Silloin vain, kun en tee niin kuin hän haluaa =)
Ja näitä tilanteita syntyy lähes aina, kun olemme tekemisissä. Lisäksi äitini taitaa asioiden "värittämisen" jalon taidon: totuutta on lähinnä niteeksi.

 

Jos sun äiti on vaan yksinäinen?

Jaa-a... työssäkäyvä ihminen, jolla on yhdistystoimintaa ja ystäväpiiriä, kynttiläkutsua ja koruiltaa enemmän kuin laki sallii, siis niin paljon että aiemmin kun oon kysellyt kahville tai hetkeksi ottamaan lapsia tms on huokaillut jo valmiiksi: "mihinköhän väliin tässä nyt sitten, voivoi, kuinkahan tänkin järjestäisi?" Mä olen aina sanonut suoraan, ettei meidän perheen takia tarvitse järjestää mitään erityisiä muutoksia tai toimenpiteitä tehdä, ihan voi sanoa että nyt ei sovi ja koitetaan sopia muuta. Mutta ihan tää päivän varoitus aika ei aina sovi valitettavasti meillekään..

 

Ei nyt aivan kaikkea arvostele ja syyllistä. Silloin vain, kun en tee niin kuin hän haluaa =)
Ja näitä tilanteita syntyy lähes aina, kun olemme tekemisissä. Lisäksi äitini taitaa asioiden "värittämisen" jalon taidon: totuutta on lähinnä niteeksi.

Aamen. Kuulostaa tutulta.

 

:hug:
Älä syyllisty. Tee äidillesi selväsanainen stop, kun huomaat puheen alkavan kääntyä niille tutuille uomille. Äitisi voi kyllä suutahtaa, mutta saattaa hetken päästä ottaa hetken aikaa jopa sinun toiveesi huomioon.

Omaa suhtautumistaan voi muuttaa, muita ei.

Kohtalotoveri täällä :wave:

Ootko oikeasti?? Mä tarviin nyt just jonkun kohtalotoverin tähän asiaan, oon niin kyllästynyt ja yksin. Ihan kaikkea mitä teen, jos käyn vaikka yksin kaupassa ja sattuu soittamaan juuri silloin, arvostellaan: "Onko Jukka taas yksin kotona lasten kanssa??" Ja jos oon käynyt iltakahvilla kaverin kanssa, saattaa soittaa seuraavana päivänä tai muuten sopivan tilaisuuden sattuessa kysäistä: Oliko krapula? Mä mietin ensin että yrittääkö se nyt kasvattaa musta aikuisen, vastuuntuntoisen äidin, mutta en mä enää tiedä.. :ashamed:

älä ota niin vakavasti.

kohtalotovereita on varmaan paljon. Meilläkin niin, että kiukutellaan jos emme käy lasten isovanhemmilla, mutta kiukutellaan jos menemme kylään. Varsinkin lasten syyllistäminen on aiheuttanut sen, että ei enää huvita käydä ja luottamus on mennyt. syyllistäminen ihan sellaisesta kun lasten harrastukset .

Ja sekin, että väitetään että halutaan nähdä lapset, mutta ei uhrata mitään lasten hyuväksi, ei aikaa eikä raha, vaikka molempia on. Ei marjoja ei mehuja, ei ostella talvivaatetta jne.

 

mites se sulle sit äkäilee, mistä asioista?

Yksi päivä se oli ostanut pojalle paidan, josta mä en tykännyt. Sanoi ensin antavansa sen eteenpäin toiselle lapselle, mutta sitten vielä puhelun lopuksi tokaisi kärttyisästi: "Olisi sitten pitänyt nekin rahat säästää." En sanonut mitään, vaikka mietin että en mä ollut pyytänyt ostamaan sitä paitaa. Kysyisi, mille on tarvetta.. Tätä mä olen monesti ennenkin toivonut.

Tuossa paitajutussa kyllä itse skitsoilit. Jos mummo haluaa ostaa lapsille paidan, niin meillä otetaan kyllä vastaan, eikä nurista lahjoista. Se ei ole tärkeää, mitä sinä tykkäsit paidasta.

Ettekö ole jouluna sitten käyneet, jos hän väittää, ettei lapset näe joulua siellä? Tuossakin olisin heti yrittänyt sopia muuta aikaa, ilmaisten samalla sen, että haluamme kyllä tulla, mutta toisena aikana. Ehkä äitisi aistii, että et halua tulla (niinkuin et haluakaan) ja hän pahoittaa siitä mielensä.

Haluan sanoa, että riidassa on aina kaksi osapuolta ja sinä olet vain toinen heistä. Kannattaisiko omia sanomisia ja tekemisiä ja tekemättä jättämisiä tarkkailla samalla intensiteetillä kuin tarkkailet toisen.

Ei, tänä jouluna ei tosiaan käyty. Kutsuin kyllä meillä viettämään joulua, mutta eivät halunneet tulla ennenkö aattoiltana pikaisesti kahville. Joulupäivänä syötiin miehen mummin luona, ja tapanina miehen isällä piipahdettiin kun edellisesti kerrasta on puoli vuotta tai yli.. Ja sitt mun äiti oli välipäivinä töissä.
Ja se paita... mä todella inhoan sitä että kaapit pursuaa vaatetta jne niin paljon, ettei niitä kaikkia tule edes pidettyä. Oikeasti ei. Ja suurin osa niistä on juurikin saatuja. Sanoin jo aiemmin että nyt ei oikeasti sitten tarvitse eikä saa ostaa mitään, kun ei enää ole tilaakaan kaapeissa.. mutta silti osti. Ja juuri vielä sellaisen, millaisen olin jo yhden muualta saanut ja senkin eteenpäin käyttämättömänä antanut.

 

:hug:
Älä syyllisty. Tee äidillesi selväsanainen stop, kun huomaat puheen alkavan kääntyä niille tutuille uomille. Äitisi voi kyllä suutahtaa, mutta saattaa hetken päästä ottaa hetken aikaa jopa sinun toiveesi huomioon.

Omaa suhtautumistaan voi muuttaa, muita ei.

Kohtalotoveri täällä :wave:

Ootko oikeasti?? Mä tarviin nyt just jonkun kohtalotoverin tähän asiaan, oon niin kyllästynyt ja yksin. Ihan kaikkea mitä teen, jos käyn vaikka yksin kaupassa ja sattuu soittamaan juuri silloin, arvostellaan: "Onko Jukka taas yksin kotona lasten kanssa??" Ja jos oon käynyt iltakahvilla kaverin kanssa, saattaa soittaa seuraavana päivänä tai muuten sopivan tilaisuuden sattuessa kysäistä: Oliko krapula? Mä mietin ensin että yrittääkö se nyt kasvattaa musta aikuisen, vastuuntuntoisen äidin, mutta en mä enää tiedä.. :ashamed:

Toivottavasti sun miehesi nimi ei todellisuudessa ole Jukka...

 

Yritä kestää :hug: olisko vaihdevuodet? Mun äiti muuttui tosi kärtyiseksi silloin..

En mä tiedä, vois olla niiden aika kyllä pikkuhiljaa. Mua vaan stressaa tää ihan hirveesti, oon koko ajan arvostelun ja syyllistämisen kohde.

Ihmiset monesti purkaa pahaa oloa kaikista rakkaimpiin ja läheisimpiin ihmisiin :/

Kun tätäkin asiaa miettii niin tietenkin. Naapurin Jormallekin tosin voisi harkita purkavansa.

 

:hug:
Älä syyllisty. Tee äidillesi selväsanainen stop, kun huomaat puheen alkavan kääntyä niille tutuille uomille. Äitisi voi kyllä suutahtaa, mutta saattaa hetken päästä ottaa hetken aikaa jopa sinun toiveesi huomioon.

Omaa suhtautumistaan voi muuttaa, muita ei.

Kohtalotoveri täällä :wave:

Ootko oikeasti?? Mä tarviin nyt just jonkun kohtalotoverin tähän asiaan, oon niin kyllästynyt ja yksin. Ihan kaikkea mitä teen, jos käyn vaikka yksin kaupassa ja sattuu soittamaan juuri silloin, arvostellaan: "Onko Jukka taas yksin kotona lasten kanssa??" Ja jos oon käynyt iltakahvilla kaverin kanssa, saattaa soittaa seuraavana päivänä tai muuten sopivan tilaisuuden sattuessa kysäistä: Oliko krapula? Mä mietin ensin että yrittääkö se nyt kasvattaa musta aikuisen, vastuuntuntoisen äidin, mutta en mä enää tiedä.. :ashamed:

Toivottavasti sun miehesi nimi ei todellisuudessa ole Jukka...

No vaikka tää nyt ei ole asioista oleellisin, niin ei ole.

 

Jos olisi mun äidistä kyse, niin kyselisin, että miksi hän on nykyisin niin kärttyinen. Selittäisin sitä sillä, että olen huomannut muutoksen hänen käytöksessään, ja olen huolissani.

Mä tein näin tässä just lähiaikoina. Sanoi ensin ettei oo mielestään käyttäytynyt mitenkään tavanomaisesta poikkeavalla tavalla. Sitt myöhemmin soitti ja väitti johtuvan raha-asioista..

 

Vaihdevuosia minäkin veikkaisin, omalla äidillä samanlaista käytöstä.

 

Murheensa kullakin. Minä olisin onnellinen, jos olisi äiti jonka kanssa kiistellä, mutta kun ei äitiä kiinnosta. En halua sympatiaa, vaan annan toisenlaisen näkökulman; jos ei äiti/mummi soittaisikaan enää koskaan?

 

Murheensa kullakin. Minä olisin onnellinen, jos olisi äiti jonka kanssa kiistellä, mutta kun ei äitiä kiinnosta. En halua sympatiaa, vaan annan toisenlaisen näkökulman; jos ei äiti/mummi soittaisikaan enää koskaan?

Kiitos näkökulmasta, mutta mä en pysty tälläiseen ajatteluun kesken kriisiä. Oon tosi pahoillani, selviän tästä ensin ja sitt mietin näin.

 

Juttelin just siskon kanssa tästä, ja ei ois pitänyt. Nyt ketuttaa viel enempi... :kieh: |O

 

Jos olisi mun äidistä kyse, niin kyselisin, että miksi hän on nykyisin niin kärttyinen. Selittäisin sitä sillä, että olen huomannut muutoksen hänen käytöksessään, ja olen huolissani.

Mä tein näin tässä just lähiaikoina. Sanoi ensin ettei oo mielestään käyttäytynyt mitenkään tavanomaisesta poikkeavalla tavalla. Sitt myöhemmin soitti ja väitti johtuvan raha-asioista..

Ehkä ne sitten ovat syy? Mutta jokinhan taustalla nyt selvästi on, koska hän kuitenkin myönsi, että outo käytös johtuu raha-asioista.