odotan

Pohdin, pohdin 1vuosi ja 9 kk:tta odotusta, odotusta, odotusta - ei raskautta. Niin vähän ja silti niin piinaavan pitkästi. Toisaalta tuntuu, että toivoa on - niin vähän aikaa mennyt ja silti tuntuu, että niin liikaa toiveita, odotusta, haaveita, unelmia... Ympärillä raskauksia, vauvoja, kyselijöitä... Tutkimukset jo meillä aloitettu - minussa kaikki kunnossa - miehen spermassa kenties jotain - tutkimukset jatkuvat vielä ennen kuin he tekevät diagnoosia ja päättävät hoidoista. Kuukaudet vierii, kohta voi jo sanoa, että vuodet. Niin ja oikeastaan vuodet, sillä olimme tuota ennen vuoden ilman ehkäisyä ns. varmoilla päivillä rakasteltiin - jotkuthan tulevat raskaaksi pelkästä miehen vierellä istumisesta. No' minä odotan tuskin uskallan edes ääneen sanoa sanaa lapsettomuus - se tuntuu niin lopulliselta - ja silti käyn täällä aina toisten kirjoituksia lukemassa - Nyt rohkenin itsekin. Edelleen odotan.
 
Ivf-pojan äiti
:hug: Voimia sinulle ja miehellesi! Onneksi lääketiede on nykyään niin kehittynyt, että toivoa ei oman vauvan saamiseksi kannata heittää. Yrittäkää sulkea korvanne utelijoilta ja kyselijöiltä. Ihmiset, jotka eivät ole lapsettomuutta itse kokeneet, eivät voi ymmärtää sitä tuskaa, mitä vuosien odottelu ja toisten vauvojen ja odottavien äitien katselu aiheuttaa. Voimia myös parisuhteeseenne. Yritä olla syyttelemättä miestäsi, vaikka se joskus saattaisi mieleen tullakin.
 
mittari harmaana
tiedän miltä odottaminen ja toivottomuus tuntuu :hug:
niin paljon kuulee ihmeitä tapahtuvan ja toteutuvan, että koskaan ei kannata luovuttaa, tsemppiä! :heart:
 
Odottamaton
Tsemppiä sulle. Tältä kantilta katsottuna olet ollut "lapseton" vasta vähän aikaa. Meille odotettu vauvaa 8,5v. Laiha lohtu sulle, mutta toivon ettei sulla venähdä aika yhtä pitkäksi.
 

Yhteistyössä