Odottaa paskakuormaa...

Jotta antaa tulla vaan lapiollisia ja vaikka kottarillisiakin.

Olin huono äiti, jätin vauvan yksin huutamaan ja poistuin toiseen huoneeseen, kun ei yrityksistä huolimatta rauhoittunu ja tuntui etten uskalla enää jäädä vauvan lähelle.

Juu tiedetään, en olis ansainnu tuota lasta, niinkun en noita muitakaan. Miks tämmöset paskiaiset sikiääkin näin helposti. :'(

 

:hug:

 

et ole ainoa ja ensimmäinen joka nin tekee. nyt tuo itsesääli pois ja ens kerralla kokeilet uudestaan

 

Otsikosta päättelin taas väärin. Luulin, että olet joku maatalon emäntä, joka tosiaan odottaa pellolleen paskakuormaa. Meinasin vielä lisätä, että toivottavasti tatuoitu jätkä on siinä kuormassa.

 

Otsikosta päättelin taas väärin. Luulin, että olet joku maatalon emäntä, joka tosiaan odottaa pellolleen paskakuormaa. Meinasin vielä lisätä, että toivottavasti tatuoitu jätkä on siinä kuormassa.

Mäkin luulin! Ja tuolle viimeselle lauseelle

 

Haluun et sanot sen ääneen ja tunnustat itsellesi ja painat sen mieleen loppuelämäks, olet huono äiti.

 

Otsikosta päättelin taas väärin. Luulin, että olet joku maatalon emäntä, joka tosiaan odottaa pellolleen paskakuormaa. Meinasin vielä lisätä, että toivottavasti tatuoitu jätkä on siinä kuormassa.

Päivän repeämisnaurut saatu, kiitos!

 

Haluun et sanot sen ääneen ja tunnustat itsellesi ja painat sen mieleen loppuelämäks, olet huono äiti.

Voi kuule, tuo ajatus on miun päässä koko ajan, ja tulee AINA olemaankin.

 

No kauan se vauva yksin huusi? ja minkä ikäinen? No joka tapauksessa on parempi mennä itse rauhoittumaan, kuin kohdella lasta kaltoin eli siinä mielessä teit oikein.

 

No kauan se vauva yksin huusi? ja minkä ikäinen? No joka tapauksessa on parempi mennä itse rauhoittumaan, kuin kohdella lasta kaltoin eli siinä mielessä teit oikein.

Jotain parikyt minuuttia ehkä. Vajaa 3kk ikää.
Oon vaan välillä NIIIIN poikki. :ashamed: :ashamed: :ashamed:

 

Haluun et sanot sen ääneen ja tunnustat itsellesi ja painat sen mieleen loppuelämäks, olet huono äiti.

Voi kuule, tuo ajatus on miun päässä koko ajan, ja tulee AINA olemaankin.

Voi kuule muruseni, tuo ei kenestäkään äidistä huono tee! Jokainen äiti hyvin todennäköisesti jossain elämänvaiheessa jättää lapsensa hetkeksi yksin parkumaan, kun mikään ei ole auttanut ja oma pinna alkaa olla pinkeenä kuin viulunkieli. Usealta on se muksu mätkähtänyt vahingossa vuoteelta lattialle ja siitäkin tuntee huonoksi itsensä.....
Toisaalta on hyvä, kun tuntee tuon pistoksen sydämessään ja mielessään, silloin tietää ainakin itse ajattelevansa ja käyttäytyvänsä terveesti! Ja tietää, missä menee rajat!

 

No kauan se vauva yksin huusi? ja minkä ikäinen? No joka tapauksessa on parempi mennä itse rauhoittumaan, kuin kohdella lasta kaltoin eli siinä mielessä teit oikein.

Jotain parikyt minuuttia ehkä. Vajaa 3kk ikää.
Oon vaan välillä NIIIIN poikki. :ashamed: :ashamed: :ashamed:

Voi.. Ihan suoraa huutoako koko ajan? Tosi pieni. Olisko koliikkia? Onko sulla apua ollenkaan vauvan/lasten hoidossa?

 

No kauan se vauva yksin huusi? ja minkä ikäinen? No joka tapauksessa on parempi mennä itse rauhoittumaan, kuin kohdella lasta kaltoin eli siinä mielessä teit oikein.

Jotain parikyt minuuttia ehkä. Vajaa 3kk ikää.
Oon vaan välillä NIIIIN poikki. :ashamed: :ashamed: :ashamed:

Voi.. Ihan suoraa huutoako koko ajan? Tosi pieni. Olisko koliikkia? Onko sulla apua ollenkaan vauvan/lasten hoidossa?

Suoraa huutoa. Ei auttanu syli, ei huolinu pulloa eikä tuttia, ei rauhoittunu vaunuihinkaan. En tiiä mitä on, välillä vaan saa tommosia "kohtauksia".
Mies auttaa sen minkä töiltään ehtii.

 

No kauan se vauva yksin huusi? ja minkä ikäinen? No joka tapauksessa on parempi mennä itse rauhoittumaan, kuin kohdella lasta kaltoin eli siinä mielessä teit oikein.

Jotain parikyt minuuttia ehkä. Vajaa 3kk ikää.
Oon vaan välillä NIIIIN poikki. :ashamed: :ashamed: :ashamed:

Voi.. Ihan suoraa huutoako koko ajan? Tosi pieni. Olisko koliikkia? Onko sulla apua ollenkaan vauvan/lasten hoidossa?

Suoraa huutoa. Ei auttanu syli, ei huolinu pulloa eikä tuttia, ei rauhoittunu vaunuihinkaan. En tiiä mitä on, välillä vaan saa tommosia "kohtauksia".
Mies auttaa sen minkä töiltään ehtii.

Voi ei.. Unohda silti tuo huono äiti- ajatus. Et varmasti sitä ole. =)
Olisko sulla jotain sukulaista tai ystävää, joka lähtisi vaikka hetkeksi kärryttelemään pienen kanssa?

Jättisuuri :hug:

 

Oikeasti, parempi että sä menit pois, ei sitä kohta ois enää tienny mitä tehdä, ois voinu käydä otteet jo kovakouraiseksikin... Mä jouduin myös tekemään välillä noin, sit menin takaisin ja tunsin itse olevan rauhallisempi ja tuntui että vauvakin rauhottui. Ja saattaa sen vauvan itku loppua ihan siihenkin kun menet takaisin vauvan luokse ja otat syliin. VOIMIA KOVASTI!!