Oho. Pääsin opiskelemaan!

Vitsit, yhtään en ees ajatellut, että mua sinne valittaisiin. Valintakokeen jälkeen en ees suunnitellut, että mitä jos pääsenkin. Ja siis ekaa kertaa hain amk:hon ja mut valittiin sosionomin koulutusohjelmaan. Vitsit :D Nyt pitäs sitten päättää et meenkö, lapsi kuitenkin on ja pari sataa kilsaa matkaa sinne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Malviina:
Onnea! Älä heitä hukkaan hyvää mahdollisuutta!
Onhan se näinkin. Suunnittelin vaan jo lukiota, kun luulin etten tuonne pääse. Ja yliopistoa sitten sen jälkeen. Mutta eihän sitä ikinä tiedä pääsiskö sinne yliopistoon sitten. Ja tuo ammatti on kyllä ehdottomasti mun juttu, palkka vaan on kehnonlainen :|
 
vieras
Opiskelu ei ole enää pelkkää tunneilla istumista vaan nykyään suositaan monimuotoisuutta. Aika paljon tehdään kotona ja muissa ympyröissä kun koulussa. Lisäksi tulee pitkät harjoittelujaksot jotka voit suorittaa kodin lähellä.
 
sosionomi
Alkuperäinen kirjoittaja pikku-toukka:
Alkuperäinen kirjoittaja Malviina:
Onnea! Älä heitä hukkaan hyvää mahdollisuutta!
Onhan se näinkin. Suunnittelin vaan jo lukiota, kun luulin etten tuonne pääse. Ja yliopistoa sitten sen jälkeen. Mutta eihän sitä ikinä tiedä pääsiskö sinne yliopistoon sitten. Ja tuo ammatti on kyllä ehdottomasti mun juttu, palkka vaan on kehnonlainen :|

Meidän kaupungissa sosionimi saa lähes samaa palkkaa kuin sosiaalityöntekijätkin vai mitä ajattelin yliopistossa lukea?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Opiskelu ei ole enää pelkkää tunneilla istumista vaan nykyään suositaan monimuotoisuutta. Aika paljon tehdään kotona ja muissa ympyröissä kun koulussa. Lisäksi tulee pitkät harjoittelujaksot jotka voit suorittaa kodin lähellä.
Niin on. Muta siinäkin on sitten se, että meidän pitäisi sinne opiskelupaikkakunnalle muuttaa ja päivähoitopaikkaa hakea. Sitten jos tänne tulisin harjoitteluun, niin lapsella ei olisi hoitopaikkaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sosionomi:
Alkuperäinen kirjoittaja pikku-toukka:
Alkuperäinen kirjoittaja Malviina:
Onnea! Älä heitä hukkaan hyvää mahdollisuutta!
Onhan se näinkin. Suunnittelin vaan jo lukiota, kun luulin etten tuonne pääse. Ja yliopistoa sitten sen jälkeen. Mutta eihän sitä ikinä tiedä pääsiskö sinne yliopistoon sitten. Ja tuo ammatti on kyllä ehdottomasti mun juttu, palkka vaan on kehnonlainen :|

Meidän kaupungissa sosionimi saa lähes samaa palkkaa kuin sosiaalityöntekijätkin vai mitä ajattelin yliopistossa lukea?
Mitenkäs töitä on riittänyt? Onko työpaikkoja ollut paljon tarjolla? Sosiaalityöntekijää ja farmaseuttia ajattelin yliopistokoulutuksista.
 
-
Alkuperäinen kirjoittaja pikku-toukka:
Vitsit, yhtään en ees ajatellut, että mua sinne valittaisiin. Valintakokeen jälkeen en ees suunnitellut, että mitä jos pääsenkin. Ja siis ekaa kertaa hain amk:hon ja mut valittiin sosionomin koulutusohjelmaan. Vitsit :D Nyt pitäs sitten päättää et meenkö, lapsi kuitenkin on ja pari sataa kilsaa matkaa sinne.


Miksi hait, kun tiesit että sul lapsi ja matkaa kouluun?? Järki hoi, älä jätä..
 
kukku
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Alkuperäinen kirjoittaja pikku-toukka:
Vitsit, yhtään en ees ajatellut, että mua sinne valittaisiin. Valintakokeen jälkeen en ees suunnitellut, että mitä jos pääsenkin. Ja siis ekaa kertaa hain amk:hon ja mut valittiin sosionomin koulutusohjelmaan. Vitsit :D Nyt pitäs sitten päättää et meenkö, lapsi kuitenkin on ja pari sataa kilsaa matkaa sinne.


Miksi hait, kun tiesit että sul lapsi ja matkaa kouluun?? Järki hoi, älä jätä..
No johan oli fiksu kommentti! Äly hoi ittelles...
 
Talvitähti
Samaa ajattelin minäkin...ensin haetaan ja sitten mietitään että voinkohan mennä...Viet vaan yhden opiskelupaikan joltakin tuolla jahkailullasi!
Kannattaa etukäteen miettiä että mitkä vaihtoehdot ovat REALISTISIA...
Kyllä on rankkaa opiskella jos on pieni lapsi ja vielä paljon koulumatkaa, mutta jos todella tykkää sekin onnistuu, jos on valmis tekemään uhrauksia...

Mietihän tosiaan vielä mitä teen, ettet sitten aloita koulua ja puolen vuoden kuluttua huomaa että ei tämä ollutkaan minun juttu....

Hei haloooooo!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Alkuperäinen kirjoittaja pikku-toukka:
Vitsit, yhtään en ees ajatellut, että mua sinne valittaisiin. Valintakokeen jälkeen en ees suunnitellut, että mitä jos pääsenkin. Ja siis ekaa kertaa hain amk:hon ja mut valittiin sosionomin koulutusohjelmaan. Vitsit :D Nyt pitäs sitten päättää et meenkö, lapsi kuitenkin on ja pari sataa kilsaa matkaa sinne.


Miksi hait, kun tiesit että sul lapsi ja matkaa kouluun?? Järki hoi, älä jätä..
Tiesin juu että lapsi on ;) :whistle: Hain, koska voin sinne ihan hyvin tuon matkan puolesta mennä ja sieltäkin saa hoitopaikkoja. Mutta tottakai se kuitenkin mietityyttää, kun siellä ei ketään tuttua ole ja kaupunki on täysin vieras. Mutta faktahan on se, että haluan kuitenkin jotain opiskella ja tässä pikkukaupungissa ei mitään opiskelupaikkoja ole ammattikoulua ja lukiota lukuunottamatta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Talvitähti:
Samaa ajattelin minäkin...ensin haetaan ja sitten mietitään että voinkohan mennä...Viet vaan yhden opiskelupaikan joltakin tuolla jahkailullasi!
Kannattaa etukäteen miettiä että mitkä vaihtoehdot ovat REALISTISIA...
Kyllä on rankkaa opiskella jos on pieni lapsi ja vielä paljon koulumatkaa, mutta jos todella tykkää sekin onnistuu, jos on valmis tekemään uhrauksia...

Mietihän tosiaan vielä mitä teen, ettet sitten aloita koulua ja puolen vuoden kuluttua huomaa että ei tämä ollutkaan minun juttu....

Hei haloooooo!!
Fiksua porukkaa liikkeellä. Tämä on realistinen vaihtoehto. Mutta kuten kirjoitin, en uskonut pääseväni. Tämä ammatti todella kiinnostaa ja hain pelkästään sitä opiskelemaan. Pääsykokeisiin menin sillä mielellä, että teen parhaani, mutta jos en pääse, niin sainpa ainakin kokemusta.
 
Gluteus maximus
ilman muuta menet. Ystävät ovat aina ystäviä, vaikka muualle muutatkin ja kavereita saa nopeasti. Suomi on pieni maa, joten matkustaahan sinne kavereiden luokse nopeasti. Minä en ole koskaan ymmärtänyt tuota, että kavereiden ym. sukulaisten takia jätettäisiin hyvät tulevaisuuden suunnitelmat tekemättä/toteuttamatta.
 

Yhteistyössä