Olen kyllä avuttomuuden huippu tämän raskauteni kanssa :D

Juu mut älä silti jää liian kauaksi aikaa odottelemaan kotiinkaan. Esikoista odottaessa koko ajan joka paikassa sanottiin että sitten vasta sairaalaan kun ei enää niiden kipujen kanssa pärjää kotona. No minähän odottelin ja odottelin ja lopulta ei sit sairaalassa enää keretty kivunlievitystä juuri laitella. Se kivun tunteminen kun on niin yksilöllistä. Mä siis ainakin meinasin olla niin"tyhmä" etten meinannut älytä koska pitää mennä synnyttämään. Ja se kivun kanssa kotona pärjääminenkin on ehkä vähän huono mittari. Kai sitä pärjää, mun äitini (ja varmasti aika monen muunkin) on syntyny saunaan. Pärjätty on silloinkin, ihan loppuun asti kotona... Että lähde ihmeessä ainakin vähän ennemmin kuin tuntuu siltä "ettet enää pärjää"

Näin. Itse en ollut vielä siinäkään vaiheessa varma onko synnytys käynnissä, kun käyriä otettiin. Kätilökin meinas että tuskin vielä mitään tapahtuu, kun olin niin rauhallinen. Noh, olin 8 senttiä auki....

Mä kun meinasin noudattaa sitä neuvoa että "sit vasta sairaalaan kun puret kauhaa lattialla". Onneksi mies sanoi että nyt mennään tarkistuttamaan, oisin muuten varmaan synnyttänyt himassa tai sit autoon Minulla on aika korkea kipukynnys, tai en ainakaan valita kovinkaan pienestä vaan kestän hammasta purren..

 

Onnea matkaan! Itsekin odotan että jotain tapahtuis mutta ei.. Täällä rv 41+0.

 

Itse jos olisin odottanut kestämätöntä kipua ni olisin synnyttäny kotiin. Olin 4cm auki kun pääsin saliin ja aukesin loput sentit vartissa - silloin iski myös kipu.

 

Tuo on todella yksilöllistä tuo kivun kokeminen kyllä. Moni synnyttäjä tarvitsee epiduraalin jo parissa sentissä -ja ihan todella tarvitsee, koska kipu on niin kova, että avautuminen ei etene. Toisilla se kova kipu alkaa vasta siellä lähempänä ponnistusvaihetta. Eli se on täysin yksilöllistä, ei voida tehdä vertailua siitä, että kuinka paljon esim. viidessä sentissä sattuu. Toisia sattuu vaan enemmän kuin toisia.

 

Muistan itekin, kun soittelin esikoisen synnytyksen alkaessa siskolle ja kysyin onko nää nyt niitä supistuksia Ihan pihalla olin. Mutta kyllä sitä tosiaan sitten kipujen yltyessä lopulta tiesi, että joo, kyllä nää on supistuksia
Ja mullakaan ei maha oo kovettunut supistusten aikana.

Tsemppiä <3

 

Mä en kanssa esikoisen aikaan tiennyt milloin lähteä. Odottelin niitä niin kipeitä supistuksia, että pitää "ovenkarmeja purra". Päätettiin kuitenkin lähteä viemään koiraa hoitoon ja sitten vähän ajella ja katsella mitä tapahtuu. Kun koira saatiin hoitoon, mies sanoi ettei enää mitään katsella vaan ajetaan laitokselle.
Sielläkään ei vielä tuntunut kovin pahalta, kätilöt sanoivat että pyydä hyvissä ajoin epiduraali, kun on hiukan kiirettä ja ei tiedä koska ehtii tulla laittamaan. No, kun olo alkoi olla sellainen että kohta vois jotain tarvita, teki kätilö sisätutkimuksen ja olin 10cm auki. Eli hommiin suoraan. Sairaalassa ehdittiin olla vajaa 2,5h

Kuopuksesta taas alkoi vesienmenolla ja samantien kamalat supistukset ja ponnistamisen tarve, 9min sairaalassa ja vauva ulkona. Olis syntynyt jo kotiin/matkalle, jos olisin vaan ponnistanut.

Eli, aina vaan ei pysty sanomaan. Yleensä kuitenkin, sitä lopulta tajuaa milloin on tosi kyyseessä, harvinaisia nämä että syntyy, ennen kuin itse ehtii tajuamaan.

Onnea matkaan!

 

Synnytys oli käynnissä ja onneksi lähdettiin sairaalaan sillon illalla

Kaikki eteni vauhdilla ja muutaman tunnin päästä oli tyttö jo ulkona. Nyt opetellaan vauva-arkea :heart: