Olen niin väsynyt kuulemaan rakkaasta lapsestani vain negatiivisia asioita

5-vuotta istuttu erinäisissä palavereissa ja käyty testeissä ja tutkimuksissa. Nykyisin myös opettaja muistaa palautteella useamman kerran viikossa. Ei osaa laskea, ei kirjoittaa, motoriikkaa huonoa, liian arka, vetäytyy, jumittuu, ei viittaa jne jne. Lista on loputon. Tietysti, työtään kaikki tekevät ja viiveitä etsitään, mutta alkaa jo näkyä lapsen itsetunnossa, koska tietää olevansa erilainen ja sopimaton normimuotteihin. Joskus, joskus edes, olisi kiva kuulla jotain hyvää. Auttais jaksamaan näitä harmaita päiviä, jolloin kaikki kaatuu niskaan ja tuntuu ettei tästä tule ikinä mitään.

 

Uskomatonta, eikö tosiaan tuoda esille myös myönteisiä asioita?

 

Onko jokin diagnoosi annettu? Jos on, niin mitä mieltä itse olet siitä?

 

Seuraavan kerran sanot ihan suoraa, että aloitetaanko vaikka jollakin positiivisella asialla ensimmäiseksi. Kyllä kaikista pitää löytyä positiivistakin. Ei ole ihme, että lapsi menee ihan lukkoon jos ei saa aikuisilta ihmisiltä positiivista palautetta. Meillä 7v poika jolle koulun aloitus oli hankala. On hiljainen, ujo lapsi, jolle sopeutuminen jo koulumaailmaan oli todella iso juttu. Kyllä sai hetken vääntää tätäkin asiaa opettajien kanssa, mutta onneksi viimein päästiin yhteisymmärrykseen ja sen jälkeen kaikki sujui mielettömän hyvin ja marraskuuhun mennessä poika luki ja kirjoitti ( matikka sujui jo muutenkin mahdottoman hyvin )

 

Opettaja on ammattitaidoton, jos saa sinut kokemaan noin. Oletteko käyneet tapaamassa vaikka perheterapeuttia tms. jotta osaisitte tukea toisianne ja osaisit tukea lapsesi itstunnon kehitystä.

 

Miksi 5veen pitäisikään osata kirjoittaa? Kaikki myö kehitytään eri tahtiin, parempi myöhään ku ei millonkaan. Mie oon kans täynnä näitä käyriä sun muita missä joka ikisen lapsen pitäisi ottaa ensi askeleet vuoden ikäisenä, pottailla tietyn ikäisenä jne jne jne.
Yhestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Meijän esikko sai lähetteen lääkärille kun ei kävellyt yksivuotis neuvolassa. En vienyt. Oppi kävelemään ihan itse 1v ja 4kk:den iässä ja hyvin nuo jalat näyttää vievän kouluun ja takaisinkin. Luokkansa parhaita liikunassa, että juups.

 

Se on raskasta, tiedän. Tyttö tuplasi ekaluokan ,koska ei sopeutunu ryhmään ja oli luku-ja kirjoitusvaikeuksia.Nyt menee koulu hyvin, mutta itsetunto ongelmia puidaan yhäkin perheneuvolassa. Kotona kehutaan kovasti onnistumisista, rohkaistaan pitämään kavereihin yhteyttä ja pidetään yhteyttä myös kouluun aktiivisesti.
Pikkuhiljaa muutosta parempaan. Erittäin tyytyväinen olen perheneuvolan palveluihin, siellä terapeutit jo tuttuja ja uskaltaa jutella asioista avoimesti.

 

UUPS, luin väärin, luulin että lapsi on siis 5v. Anteeksi. Minkä ikäinen on kyseessä? Ite opin lukemaan vasta tokalla luokalla kunnolla ja maisterin paprut hankin isompana. Että ei kai miun pää ihan tyhjä ole....

 

Diagnoosi on nimimerkissä. Opettaja on vanhanaikainen ja uskoo kai sit siihen, et kun lapsi kuulee suoraan, miten huono on vaikkapa kirjoittamaan, niin se sitten auttaa. Haluaa aina sanoa suoraan lapselle "kehitysvinkkejä". Nyt tuli taas viesti, et lapsen on alettava viittaamaan tunneilla. Minkäs voin kun ei uskalla. Harkinnassa koulun vaihto. On vaan hiton hankalaa tässä tuppukylässä, jossa ei vaihtoehtoja ole.

 

Sä osaat varmaan itse äitinä ap parhaiten kertoa sun lapselle missä lapsi on hyvä ja kerro se myös opettajalle. Niistä positiivisista ja lapsen osaamista asioista pitäisi lähteä ja se pitäisi nykyään myös kaikkien kasvatusalan ammattilaisten tietää. Toivottavasti lapsi saa itsetuntonsa takaisin ja jaksaa puurtaa oman osaamisensa ja oppimisensa eteen! Voimia ja jaksamista teille!

 

Ehkä se lapsi nyt vaan on niin surkee

 

Ota opettajan ja muiden lapsen kanssa tekemisissa olevan kanssa puheeksi huolesi lapsesi itsetunnossa, ei sen noin kuuluisi menna vaan juuri heidan ketka ovat jaljessa tulisi saadi viela enemman kannustusta.
Oma lapseni on myoskin monissa asioissa jaljessa ika tovereitaan, mutta onneksi opettaja tukee lastani ja iloitsee pienista onnistumisista joten motivaatio on sailynyt korkeaalla kun saa tehda tehtavia joihin pystyy ja lisaksi pienryhma opeyusta paivittain. Kotona tietty myos harjoitellaan melko paljon,utta lapsen tahtisesti ja lyhyina pyrahdyksina. ihanaa mahda miten lapsi on innoissaan oppimistaan taidoista, vaikka ne olisikin viimeisena luokallaan oppinut! Jaksamista ja hae apua muilta tahoilta jos opttajan kanssa juttelu ei tuota tulosta.

 

Sano opettajalle ihan suoraan, että haluat myös että niitä positiivisia asioita sanotaan ääneen. Sano, että vaikka ne olisivat itsestäänselviäkin, niin haluaisit että lapsen kuullen niistä sanottaisiin. Kerro, että lapsen käyttäytymisestä alkaa kuvastua jo lannistuminen ja täytyy ottaa kaikki positiiviset keinot käyttöön.

Itse voit tukea niin, että vapaa-ajalla lapsi voi tehdä asioita joissa hänen parhaat puolensa pääsevät esiin. Eikä kannata vältellä niitä vaikeitakaan asioita, mutta ne voi tehdä mukavasti vaikka pelaillen yhdessä koko perheen kanssa (esim Oppi & Ilo).

 

Sä osaat varmaan itse äitinä ap parhaiten kertoa sun lapselle missä lapsi on hyvä ja kerro se myös opettajalle. Niistä positiivisista ja lapsen osaamista asioista pitäisi lähteä ja se pitäisi nykyään myös kaikkien kasvatusalan ammattilaisten tietää. Toivottavasti lapsi saa itsetuntonsa takaisin ja jaksaa puurtaa oman osaamisensa ja oppimisensa eteen! Voimia ja jaksamista teille!

Kiitos Kyllä, mutta joskus tulee näitä päiviä, kun ei vaan jaksa tsempata. Mut perkule periks ei anneta. Harmillista on juuri toi itsetunnon menetys, koska meidän sanamme ei tunnu parantavan noita haavoja, joita on jo koulussa saanut.

 

Nykyään opettajat ymmärtävät pääsääntöisesti erilaisia oppijoita (omalla lapsellani on dysfasia ja hän on tavisluokalla). Jos opettaja tekee oppimisesta hankalaa, voi olla aiheellista ottaa yhteyttä opettajan esimieheen. Jos voi olla viisainta vain vaihtaa opettajaa...

 

[QUOTE="viiden äiti";27801526]Nykyään opettajat ymmärtävät pääsääntöisesti erilaisia oppijoita (omalla lapsellani on dysfasia ja hän on tavisluokalla). Jos opettaja tekee oppimisesta hankalaa, voi olla aiheellista ottaa yhteyttä opettajan esimieheen. Jos voi olla viisainta vain vaihtaa opettajaa...[/QUOTE]

Meillä samoin. Poika 8 v, jolla dysfasia, on hyvin arka - ei puhu opettajalle juuri mitään, mutta pärjää silti matkassa mukana ja on joissain asioissa jopa "luokan ykkönen" Erityistä kannustusta tarvitsee lähinnä siirtymätilanteissa, jotka lapsi kokee pelottavina.

 

sanooko opettaja siis näitä asioita sinulle vai lapselle?

open työ on pitää sinut kartalla lapsen kouluosaamisesta. jos ei lapsi osaa lukea ja kirjoittaa on open homma se sinulle selkeästi ilmaista ettei sitten tule yllärinä kun ruvetaan miettimään eri tukitoimia (mukautus, luokalle jättö tms.). toki huonoja ihmissuhdetaitoja opelta jos lähettää pelkkiä haukkuja ilman mitään parannusideoita tms. mutten osaa ajatella kyllä niinkään, että open pitäisi vanhemmille joka viestiin keksiä jotain hopeareunusta: "tänään se petteri hienosti söi perunansa, mutta laskea ei vielä osaa ja hienosti laski liukurilla mutta löi myös jaakkoa nenään" tms.

jos taas laukoo lapselle näitä mollaamismielessä niin silloin mennään metsään.

 

Sano ihan suoraan että olet väsynyt kuuntelemaan/lukemaan sitä perus settiä lapsestasi. Pyydä kertomaan sitten kun on jotain uutta, normaalista poikkeavaa kerrottavaa.

 

Valitettavasti vieläkin on työelämässä niitä opettajia, jotka ovat liikkeellä hieman heikommin eväin. Pyydä erityisopettaja tueksi.

 

Sano nyt hyvä ihminen sille opettajalle, että lapselle EI saa antaa negatiivista palautetta asioista, jotka jo tiedetään hänelle vaikeiksi.

Ota yhteyttä erityisopettajaan ja vaikka rehtoriin, opettajalla ei ole selvästikään eväitä toimia lapsesi kanssa.

 

Itse olen toiminut kymmenen vuotta opettajana ja vasta oman lapsen esikarissa kohtaamien ongelmien myötä havahduin, millaista on "olla siellä luurin/wilman toisessa päässä" ottamassa vastaan negatiivistä palautetta lapsestaan. Meillä ongelmat lakkasivat, kun lapsi siirtyi esikarissa kouluun, mutta oli henkisesti todella rankka vuosi. Tämän jälkeen olen itsekin opettajana yrittänyt tukea "haastavien lasten" vanhempia tuomitsemiseen sijaan. Tsemppiä!

 

Olin muutama vuosi sitten harjoittelussa ala-asteen erityisluokalla ja huomasin, että eräältä tytöltä musiikin opettaja aina odottikin huonoa käytöstä (voivotteli aina tytön kuullen, miten taas oli vaikea tunti) ja sitä hän myös sai. Minua tuo korpes niin paljon, että huomautin asiasta erityisluokan opelle (joka oli myös apureksi) ja sanoin, että minun järjen mukaan ihminen antaa sitä mitä siltä odotetaan.

Toinen tapaus samalla luokalla oli eräs tyttö, jolla oli useampi sivu kaikenlaista tekstiä koulun tiedossa. Tästä en tiennyt ja näin miten tyttö pärjäsi koulussa omalla tasollaan ja sosiaalisesti oli kuin kala vedessä. Kun hänen tekstinsä sitten jouduin lukemaan tuli mieleen, että kaikista huolimatta hänkin tulee löytämään paikkansa tässä maailmassa.

Haluan siis sanoa, että opettaja voisi kääntää asennettaan 180 astetta ja sinä voit luottaa siihen, että lapsesi löytää paikkansa ja tehtävänsä kaikesta huolimatta.

 

[QUOTE="kaffe";27801763]sanooko opettaja siis näitä asioita sinulle vai lapselle?

open työ on pitää sinut kartalla lapsen kouluosaamisesta. jos ei lapsi osaa lukea ja kirjoittaa on open homma se sinulle selkeästi ilmaista ettei sitten tule yllärinä kun ruvetaan miettimään eri tukitoimia (mukautus, luokalle jättö tms.). toki huonoja ihmissuhdetaitoja opelta jos lähettää pelkkiä haukkuja ilman mitään parannusideoita tms. mutten osaa ajatella kyllä niinkään, että open pitäisi vanhemmille joka viestiin keksiä jotain hopeareunusta: "tänään se petteri hienosti söi perunansa, mutta laskea ei vielä osaa ja hienosti laski liukurilla mutta löi myös jaakkoa nenään" tms.

jos taas laukoo lapselle näitä mollaamismielessä niin silloin mennään metsään.[/QUOTE]

Oletkohan sinäkin opettaja? Minulle heräsi juuri nuo samat ajatukset ja olen itse opettaja.

 

Mun poika on jo ammattikoulussa, mutta oli koko peruskouluajan "tarkkailussa", koska oli erinäisiä oppimisvaikeuksia. Meille selvis vasta kolmannen ja neljännen aikana, mistä kaikki ongelmat johtuu. Mutta koskaan en tuntenut, no paitsi ala-asteen englannin opettajan läsnäollessa, että poika olis huono. Jokaisessa tapaamisessa opettaja(t) aina painottivat lapsen positiivisia puolia. Jokaisessa lapsessa on jotain hyvää, se pitää vaan osata löytää sen muun alta, siis esim ujous, arkuus, villeys tms dominoiva ominaisuus joskus vaan hallitsee lasta, että on vaikea nähdä muuta.